edit: ei tartte lukea edes. vituttaa yrittää selittää muille omaa sekoilua, kun se on tallentuneena mun päässä enemmänkin tunteena kun lauseina :E keksikää jo joku muu tapa kommunikoida, sanat on virheellisiä
luulen että elämän tarkoitus on kehittyminen, ja se näkyy selviten, jos ei ajattele yksilöitä vaan esim. evoluutiota. jossain vaiheessa viisas luonto sai ihmisen ajattelemaan eläimistä poiketen. eläimet tajuaa mun mielestä jotenkin luontaisesti mitä on mielenrauha ja luonnon harmonia, mutta ihmisten puutteellinen ajattelu ei riitä selittämään sitä.
kävi niin, että ihminen unohti tämän harmonian ja itserakkaasti luotti ylivertaiseen älykkyyteensä ja rationalismiin, ja alkoi kehittää tieteitä. ei tässä sinänsä mitään pahaa ole, mutta evoluution kannalta ei tuu toimimaan, näkeehän sen kuinka maailma on tuhoutumassa ja ihminen siinä mukana. tieteen nimissä kai kuolema nimettiin kielletyksi asiaksi, ja nyt kaikkein sairaimmat ja heikoimmatkin pidetään väkisin hengissä, jotta ne pääsee kehittämään evoluutiota tieteen suuntaan.
luulen että kun ihminen sai järkensä, niin sen olis pitäny kehittyä luonnon harmonian mukaan, eikä sitä vastaan. ennen kaupunkeja kun ihminen asui vielä luonnon keskellä tää oli varmaan helpompi ja luonnollisempi ajatus, ja nykyään kaupunkeja palvova yhteiskunta ei voi mitenkään käsittää mitä luonto oikeasti on.
harmonian mukaan menevä kehitys on mun mielestä enemmän henkistä, ja evoluution tarkoitus tällä hetkellä selvitä ongelmista, jotka ihmisen järjenkäytön ansiosta on enemmänkin henkisiä kuin fyysisiä. fyysisesti ei oo suurikaan ongelma pysyä elossa. henkisesti pärjääminen, eli luonnon harmonian yhä syvempi ymmärtäminen ja selittäminen on paljon vaikeampaa. masennus, ahdistus, epätoivo, kuolema jne. on asioita joiden suhteen ihmisen pitäis kehittyä imo.
koska luulen, että luonnon harmonia on paljon laajempi asia, kuin mitä se luonnollisessa maailmassa näkyy. luulen että se on jotain yliluonnollista, jossa periaatteessa kaikki on mahdollista. yliluonnollisen on vaan pakko esiintyä luonnollisessa muodossa että se voi toimia, joten tää asettaa sen potentiaalille aika paljon rajoitteita. ihmisen on kuitenkin mahdollista kehittää ajatteluaan yliluonnolliseen suuntaan, ilman luonnollisen järjen rajoitteita, ja näin elämän kehittyminen voisi jatkua seuraavalle asteelle, joka ei välttämättä ole enää riippuvainen luonnollisesta elämästä ja kuolemasta. ihmisen pitäisi kehittää itsessään tätä luonnon harmoniaa niin pitkälle, että elämä ja kuolema muuttuisivat luonnollisiksi tiloiksi, ja päästäisiin selvittämään mitä haasteita evoluutio tuo sen jälkeen, kun elämä ja kuolema, hyvä ja paha, on saatu niin täydelliseen harmoniaan, että tämä "elämä" kehittyisi joksikin muuhun muotoon, kuin mitä se on tällä hetkellä.
en tiedä yhtään, mutta arvaan, että seuraava askel mihin ihmistietoisuus ryhtyy on yrittää selvittää miten elämän ja kuoleman harmonian voi yhdistää sen täydellisen kaaoksen kanssa, joka myöskin alkaa olla melko todellinen ja tajuttavissa oleva haaste.
elämä kai tähtää kohti täydellisyyttä, tiedä sitten voiko sitä koskaan saavuttaa vai löytyykö luonnon harmoniasta loputtomuuksiin uusia ulottuvuuksia. koskapa ihminen selvisi voittajana maapallolta, eläimet hävisi, niin eikö olis mahdollista, että jossain välissä pitää alkaa taistella hengestään joidenkin muiden älykkäiden olentojen kanssa, jotka ei ehkä oo maapallolta tai edes koko tästä maailmankaikkeudesta?
tykkään irrationaalisesta ajattelusta ja suosittelen muillekin. se on maailmaa avaavaa, kun voi sisäistää asioita joiden ei edes tarvitse olla totta tai mahdollisia. mielikuvituksen avulla kaikki on mahdollista kun ei tarvitse välittää onko asia luonnollisella tavalla todellinen.
oon saavuttanut jonkinlaisen rakkauden harmonian, kun tykkään yhtä paljon sekä positiivisista että negatiivisista asioista
negatiiviset asiat johtaa kuolemaan, jota useimmat kai välttelee, kun yhteiskunta sanoo että kuolema on paha asia ja jota kannattaa vältellä ja torjua viimeiseen saakka. mutta kun kuoleman kokee irrationaalisella tavalla, ja oppii rakastamaan sitä sen negatiivisesta luonteesta riippumatta, niin säilyy täysin hengissä luonnollisessa tilassaan. oon jollain tapaa henkisesti kuolematon, koska oon kadottanut kaiken rationaalisen järkeni, mutta pystyn silti toimaan ihmisenä ihan hyvin. oon menossa tähän hulluuteen, joka on mahdoton käsittää järjen avulla, enkä olisi elossa tässä nykyisessä tilassani jos pitäisin kiinni järjestä. olisin mielisairaalassa onnettomana lääkekuurilla ja puhuisin sekavia, kun järki ja sanat ei riittäis kuvaamaan tätä omituista abstraktia tilaa, jossa oon niin hullu että uskon mielikuvitteellisiin asioihin, joita ei ole olemassa. olemassaolo luonnollisessa tilassa ei oo ainoa olemassaolemisen muoto, luulen ^^
niin emt onko tässä mitään perusteellista tai mitään mikä kannattais ottaa tosissaan, mutta se oli pointtikin. onnellisuus on mahdollista saavuttaa, kun negatiivisuus eli kuolema muuttuu siedettäväksi tunteeksi.
uskon että kuolemakin on oikeastaan vaan tunne, ja kun sen kokee, niin se on niin järjettömän negatiivinen ja pelottava, ettei ihmismieli kestä sitä painetta elossa, vaan on käytännön syistä pakko oikeasti kuolla. tästä ultimate flippaamisesta on kuitenkin mahdollista selvitä hengissä, ja paras keino mun mielestä on tutkia ja antautua negatiivisille tunteille niin pitkälle kun vaan ikinä pääsee, kunnes niistä tulee niin sietämätöntä kidutusta, että siinä sekoaa, mutta ei kuitenkaan oikesti kuole. mä oon masokistisesti kiduttanu itteäni henkisesti niin sairaan intensiivillä tunteilla, että kuolema saattais olla aika helppoa
fyysinen ja henkinen kuolema ei oo sama asia, ja jos henkisestä kuolemasta selviää hengissä, mutta on fyysisesti kuollut, niin tapahtuu luultavasti jotain mitä en osaa edes kuvitella o.O tulkaa sit nauramaan mun hautakivelle kun tajuan liian myöhään että olinkin vaan mielisairas ihminen joka sattui kuitenkin kuolemaan ^^
dexma sano jotain, tiedän että oot miettiny tätä aihetta
edit: luin tän uudestaan, mut en jaksa korjailla sekavuutta ja kirjotusvirheitä. idea on tärkein, jos joku sellasen edes havaitsee
tänään ei tapahtunut mitään
