Pahoittelen etukäteen jos tämmöinen aihe on jo olemassa tai jos thread on väärällä alueella.
Teksti voi olla melko vaikeaselkoista, en koita edes itse ymmärtää ajatukseni virtaa. Kello on jo puoli viisi yöllä mutta unta en jostain syystä saa.
Jotenkin hankala aloittaa ajatuksien ylös rustaaminen mutta eiköhän tämä tästä lähde.
Ajattelen paljon, varsinkin öisin mieleeni tulee mitä mielenkiintoisimpia ajatuksia jotka saattavat valvottaa minua tuntikausia. Viime aikoina olen ajatellut erityisen paljon elämääni. Tuntuu kuin eläisin kahta elämää, toinen on täällä maanpäällä, babylonissa. Toinen on pääni sisällä. Ajatukseni ovat keskittyneet lähinnä pääni sisäiseen elämään, tämä on häirinnyt koulunkäyntiä melkoisesti. Tämä maanpäällinen elämä on viime aikoina tuntunut täysin epärealistiselta, yhä useammin huomaan miettiväni että mitä helvettiä minä teen, kulutan kallisarvoista elämääni istumalla koulunpenkillä. Olen koittanut motivoida itseäni käymään koulua että en lennä koulusta pihalle ja menetä kämppää ja opintotukea. Tilanteeni ei kuitenkaan ole huonoin mahdollinen, minulla on jo yksi ammatti joten koulusta potkiminen ei olisi katastrofi, ainahan sitä voi töitä ja sossulta rahaa hakea. Suomi on hyvinvointivaltio, ei täällä ketään pulaan jätetä. Tajusin juuri että olen ilmeisesti syrjääntymässä tästä yhteiskunnasta. En tiedä pitäisikö siitä olla huolissaan vai onnellinen. Sanoihan Bob Marleykin aikoinaan että: "Emancipate yourself from mental slavery, none but ourselves can free our mind. " Tuntuu kuin jokin "portti" olisi auennut päässäni ja pystyisin ajattelemaan selkeämmin. Mutta kun koitan nyt pukea ajatuksiani sanoiksi niin portti sulkeutuu. Nyt kun tarkemmin ajattelee niin tämä portti aukesi vasta viime aikoina vaikka ikää on kertynyt jo reilut 20 vuotta. Kannabis ilmeisesti avasi tämän portin, se sai minut ajattelemaan asioita monelta eri kantilta. Kannabiksen myötä olen alkanut kiinnostumaan myös muista psykedeeleistä, en niinkään muista huumeista. Ajatus katkesi

Uskon että psykedeelit tulevat auttamaan minua itseni löytämisessä tulevaisuudessa. Nyt on liian myöhä kääntyä takaisin, mielenkiinto on herännyt. Vaikka poliisi minut vangitsisi niin ajatuksiani ne eivät voi vangita.
Tässä vaiheessa normaalisti lukisin tekstini uudestaan, poistaisin sen ja laittaisin nukkumaan. Tai niin ainakin luulen.
Onneksi kesä ja loma on tulossa, saa enemmän aikaa itselle ja ajatuksille. Ja voin valvoa ja nukkua siinä unirytmissä mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Tämä nykyajan kiireinen elämäntapa ei kertakaikkiaan ole minua varten.
Tuntuu kuin "minä" olisin herännyt. Koko elämäni tämä "minä" on vaikuttanut taustalla, mutta se on hiljennetty. Ego? on tehnyt sen. Se on sanonut että järjetöntä ja pukannut asian mielestä. Onko tässä nyt mitään järkeä. Vai mitä järki on. Olenko tulossa hulluksi, vai selväjärkiseksi. Ehkä minä olen ollut hullu koko lyhyen elämäni. Ehkä tämä on vain unta josta kohta herään, miettien että olipa se järjetön uni.
Olen mietiskellyt että minkälaista hullulla on, onko hullu tietoinen hulluudestaan. Vai onko tila niin "syvä" että ei ole tietoinen siitä. Ehkä hullut eivät olekaan hulluja vaan elämän tarkoituksen ymmärtäneitä. Ehkä tämä tieto on ollut liikaa, ehkä se ei ole ollut liikaa vaan sopivasti ja saanut hullun muuttamaan elämäntapansa "hulluksi.
Ehkä.
Miksiköhän tuo ehkä sana toistuu tekstissäni. Ehkä se on merkki jostakin. Ehkä minun pitäisi laittaa nukkumaan.
Huomautuksena, tätä tekstiä kirjoittaessani olin "selvinpäin". Ajatukseni on paljon juoksevampaa (ehkä liiankin nopeaa ylöskirjoitettavaksi) kun olen polttanut pilveä.
Jotenkin jäi semmoinen tunne että jotain jäi sanomatta mutta nyt en koita sitä miettiä

Kahdeksaksi pitäis kouluun mennä ja untakin olisi hyvä saada muutama tunti.
Edittiä
Kun äsken kävin vessassa ja katsoin peiliin oli kuin olisin katsonut jotain toista ihmistä. En ole koskaan mielestäni näyttänyt itseltäni. Ihan kuin olisin ruumiini vankina.
Lisää edittiä
Olisi hienoa jos saisi päiväntasaajan korkeudelta palan maata, siellä voisi itse kasvattaa ruokansa ja yrttinsä. Voisi elää askeettista elämää. Olen aina ajatellut että olisi parempi jos olisin syntynyt satoja vuosia sitten. Vaikka tekniikkaa helpottaakin elämää monessa mielessä niin se voi tehdä sinusta helposti orjansa. Ehkä nykyajan ihminen elää liian helppoa elämää. Vaikka koneet helpottavat arkielämää niin silti tuntuu että aika ei millään riitä. Miksi päivä on vain 24 tuntia pitkä.