Ystävät ovat kultaakin arvokkaampia :)Jeshu wrote: mutta ehkä eniten haluan sanoa... Kiitos tRip seurastasi!
Miksi juuri kultaa..
ehkä sekin on vain yksi niitä elämän mystisiä arvoituksia.
Oot Jeshu saanu mut ihan hitosti kelaan viimeaikoina. Arvostan suuresti sun persoonaa.. kuten monien muidenkin, mutta jotka ovat olleet lähinnä enemmänkin samassa sielullisessa ykseydessä kuin itsekin, olematta kuitenkaan läsnä.
Mutta olet oot ollu läsnä kun elämäni hajoaa miljooniin kiteisiin, ja joista olemme yhdessä voineet alkaa luoda uudelleen sitä mitä oikeasti olemme.
tai en tiedä.. Itse koen näin.
Vaikka molemmilla meillä on omat polkumme kuljettavana, uskon silti tietynlaiseen sielun sympatiaan.. se estää meitä eksymästä elämän loputtomaan suohon.
Kuitenkaan tarkoitukseni ei ole sua mitenkään ylistää, sillä voin ainoastaan sanoa arvostavani sinua.. Omana itsenäsi. Ystävänä.
Kuten muitakin ystäviä..
Arvostan. Arvostan kovasti.
arvostan monia jotka ovat edes yrittäneet ymmärtää minua..
toivon vain sielunrauhaa..
Nistisyyteni on aiheuttanut minulle kovasti omantunnontuskia.. sillä olen ollut monille kusipää, joka kalvaa syvintä olemustani, sillä nistisyys on kovin itsekästä. Se en ole pohjimmiltaan minä, se on vain osa minua.
Siksi tahdon vain pyytää anteeksi. Universaalisti ja tasapuolisesti.
Ehkä siis elämällämme onkin tarkoitus..
ehkä sekin jää vain mysteeriks..
ehkä kaikella on tarkoitus..
Synnymme tänne hiomattomina timantteina, josta hiomme juuri omanlaisemme, ehkäpä kirkkaan, kosmista energiaa hohkaavan jalokiven.
tai ehkäpä suolakiven, jonka jokaiseen kiteeseen on kätkeytynyt elämän salaisuus, kenties syvin olemuksemme ja elämän viisaudet.
Ehkäpä itse elämä on kiteytynyt jokaiseen meistä.. ja ylipäätään jokaiseen elolliseen.. elämään.
Ehkäpä pelkäänkin täysin turhaa, etsien edes jonkinlaista turvaa, turhaa turtaa..
Kuvitellen olevani pelkkää tuhkaa.
Olen kuitenkin kullankaivaja etsien vaatimattomia jalokiviä, hioakseni niistä itselleni esteettisen kaunista onnea..
Kaikessa epätäydellisyydessäni olen silti inhimillinen.. ihminen.
Ihmisyyden kahleet on se rajallisuus jonka elämä on meille asettanut..
ehkä kaikki tosiaan on mahollista. Timanttia kun ei helposti särkymään saa.
Kaiken kaaoksen keskellä yritän kovasti luoda ympärilleni harmoniaa, estetiikkaa.. positiivista energiaa.
ymmärtämättä että täydellisyyttä ei voi saavuttaa. Uskon sen olevan inhimillistä.
Kosmoksen säkennöivät energiat ovat iskostaneet minuun Uskon.. Halun uskoa.. sillä olenhan osa elämää..
ja ehkä tämä elämä sittenkin on arvokas. Ainakin haluan löytää sen kätkemän aarteen.
Uskon oivalluksiin.. oivallan uskon.. uskon elämään.. Sen tarinaan, jota väritän inhimillisellä persoonallani, omalla itselläni. Olen osa elämää.
Olen osa myös uskoa, jota eri tasoilla voin vain tarkastella ja ihmetellä.
Jokainen meistä on arvokas, sillä hiomatonkin timantti koostuu kiteistä, jotka ovat osa tätä elämän harmoniaa, ja jossa jokainen kide on ainutlaatuinen, siksi niin arvokas.
Tuhkassakin on elämän energiaa..
Kytevä hiilloskin vielä lämmittää, josta on vielä mahdollista saada liekit roihuamaan. Tuli ja sen lämpö antavat tunteen olla onnellinen.
Liekkien levoton lepatus saa mielen rauhoittumaan..
ja sitä alkaa kelaa..
tätä mystistä elämää. . .
