Johonki aattelin nyt vähä purkaa itsekin muiden innoittamana. Random ajatuksen virtaa ja ajatuksia elämästä yms.
Lähdetään vaikka siitä mitä ehkä tällä hetkellä ollut päälimmäisenä mielessä, eli nykyinen elämän tila. Oikeestaa kaikki menee vitun hyvin, ei oo mitään suurempia ongelmia missään asioissa, mutta se jotenkin justiinsa on se mikä häiritsee. Tää tasapaksuus. Tää sama vitun kaupunki mihin piti mennä syntymää. Joka kulman ja kolon tunteen, joka toisen ihmisen naaman muistaa jostain. Mitä jos jumitun tänne loppuiäks?
Haluaisin lähtee johonki muualle asumaan ja jättää kaiken tän taakse, mut toisaalta, sit ei oo ketään tuttuja missään. Oon huono tutustuun ihmisiin, muhun kai on ihan helppo tutustua mut kestää kauan että mä oikeesti osaan olla uusien ihmisten kans. Joskus sitä miettiny että jos hommais bentsot ja jos sit osais olla sosiaalinen ja yhteiskuntakelponen. Mut miks sit taas pitäis olla? Eihän mitään pidä olla jos ei halua? Bentsot tarpeen vaaties ois ehkä parempi, kaikki tutut ryynin rouskijat kyl sanoo että loppupeleis söisin niitä jokapäivä ja se on sit helvettiä. Nojoo ehkäpä niin. En mä sillälailla "tarvi" niitä.
Oon ollu aika kauan (n.1kk) nyt "selvinpäin". Eli oon kyl juonu muutamaa olutta ja myssyä nyt ainaki on menny jokapäivä. Mut en oo kuosittamal kuosannu. Näin kuukauden jälkee sitä huomaa ku paineet on kasautunu ja haluis vaa tunkee naamaa kaikki psykoaktiivit mitä käsiinsä saa. Ehkä perjantaimämmi ois jees.
No kirjotetaa nyt tääki tähän viel, en oo ikinä tuntenu täältä vaultista oikeestaa ketää, sillälailla niinku tuntuu että monet tääl tuntee toisensa hyvinkin ja hupaisan näköstä insideläppää lentää puolin jos toisin. Sit ite on tääl ollu 2006 vuodesta asti ja ei sillälailla tunne ketää täältä, kuvaa aika osuvasti varmaa tätä mun antisosiaalipersoonaa. Paitsi en mä välttele ihmisiä, mä en vaa tiedä miten niitten kans pitäis olla.
Ehkä sain jotain painolastia pois nyt mieleltä. Myöhemmin hävettää iha saletisti.

Mun ajatukset on vaan mun ajatuksii, sul on vapaus miettii omia.