Ajatuksia, ihan mistä vaan

[SahkoinenVelho]

Mitä on paha? Mikä on pahaa? Availkaa käsityksiänne alle.

Mä menin noista kyl ihan yhtä hämilleni

Tuliks jollekin yllätyksenä, et yön jälkeen seuraa päivä? Talven jälkeen kesä? Elämän jälkeen kuolema, kuoleman jälkeen elämä. Mikäs täs maailmassa ois pysyvää. Ei kukaan lopulta voita, ei kukaan häviä. Ei oo kuin pysymättömyys, tyhjyys, jossa kaikki seilaa eestaas enemmän tai vähemmän aaltoliikettä. Välil tulee häviöitä joltain taholta, välil voittoja, mut nekin on vaan väliaikaista.

Tai kertokaapa joku tosissaan mihin tää kaikki muka loppuis. Tai mistä tää kaikki ois alkanut. Mun käsittääkseni avaruudestakin on löydetty merkkejä alkuräjähdystä ennen olleesta aikaisemmasta maailmankaikkeudesta.

"Paha" ja "hyvä" on niin epämääräisiä ja subjektiivisia käsitteitä et siinä vaiheessa kun joku ne mainitsee, tulee mulle niin hankala olo keskustelussa et koko keskustelu jää kyllä helposti mun osalta siihen...

[frapathea]

Mut miten sä sitten koet hyvän ja pahan subjektiivisesta näkökulmastas? Kuitenkin jopa ameebat pitävät joitain asioita toisia suotavampina, joten luultavasti mekin kaikki.

[SahkoinenVelho]

Mut miten sä sitten koet hyvän ja pahan subjektiivisesta näkökulmastas? Kuitenkin jopa ameebat pitävät joitain asioita toisia suotavampina, joten luultavasti mekin kaikki.

Tottakai, enhän mä tota missään vaiheessa kieltänytkään. Vai oliks tää nyt mulle tarkoitettu? Kunhan vain olin sanomassa aivan samaa asiaa kuin sinäkin tossa näppärästi tiivistit kahteen lauseeseen, kerkesit vaan postata sillä aikaa kun kirjoitin niin en jaksanut sitten enää tekstiä poistaakaan

Johtuneekohan Nietzschen filosofiaan todella nuorena tutustumisesta tai jostain muusta vammaisuudestani vaan se, et nään noi käsitteet niin älyttömän vanhanaikaisina ja epämääräisinä että jos joku puhuu niitä käyttäen filosofisessa keskustelussa niin koen olevani aivan eri tasolla keskustelukumppanini kanssa. Miten itse sitten koet hyvän ja pahan sun näkökulmastas? Noi kaks sun viimisintä viestiäs voi nähdä hieman ristiriidassa keskenään

Löytyyhän noita parempia asteikkoja arvottaa asioita, kuten se Nietzschen tylsä "hyvä - huono" tai jo varmaan kliseinen "rakkaus - pelko"

Mut tää nyt menee kyllä jo ihan turhaks paskanjauhamiseks...

[Skilla]

Mä oon moraalirelativisti. En myöskään jaksa pyyhkiä leivänmuruja pöydältä, sillä todellisuus kuolee kuitenkin syntyäkseen jälleen omasta vitustaan, jotta voisi jälleen kuolla.

http://www.youtube.com/watch?v=x19xwzSPtzs

2:35-3:35 jotenkuten määrittelee sun ajattelutapaa?

[frapathea]

Noi kaks sun viimisintä viestiäs voi nähdä hieman ristiriidassa keskenään

Ehkä, mikäli a) kuivan humoristisen sävyn detektori ei oo päällä ja b) olettaa ihmisten olevan aina väistämättä vain yhdestä kulmasta asiaa tarkastelevia sopeutumiskyvyttömiä taukkeja.

Mä oon jaoitellut maailmankatsomukseni kahteen osaan: yksinäiseen, henkilökohtaiseen kulmaani ja siihen palaseen musta, joka tietää olevansa vaivainen tietoisuusmöykky vähän isomman tietoisuusmöykyn pinnalla. Kun mä yksilönä kelaan, että puukko selässäni on väistämättäkin vitun nihkee juttu, ja itkettää kun kaveri tappoi itsensä, niin samalla mä kosmisena ameebana nyökyttelen, että ollaanhan me kaikki jo kuolleita ja mä oon vain kuvitelmaa. Nää kaks jannua sietää toisiaan yleensä aika hyvin, eli ei ongelmaa. Se on väistämätöntä, jotta pysyisin a) sieluni voimissa ja b) hengissä.

[Hitler]

Nykypäivänä joutuu perkele ite päättämään on hyvää. Jumala on paha. Äidit jotka synnyttää kusipäitä on pahaa. Miehen kyrvästä suihkuaa pahojen kusipäiden armeija, onneksemme on erittäin epätodennäköistä että juuri se mällijengin mädin persoona hedelmöittyy.

Mä en yleensä määrittele ketään Pahaksi ellei tunneta. Aika hyvin intuitiollakin erottaa ne tyypit joiden seura vahingoittaa tavalla tai toisella. Antakaa niitten olla. Onneks pystyn (pakko) oleen usein yksin tai muutaman tyypin seurassa, eikä tarvi pyöriä kovin paljoo minkään vahingonlaukausnollien vaikutuspiirissä.

adolfedit. Ai niin, ihmiset menee huonoksi samaan tapaan kun muutkin elävät jutut. Tästä syystä moni muuttuu Pahaksi ynnä pahemmaksi vanhetessaan. Useimmiten "vanhat" nistit on perperistä.

[placebo]

Minkä vuoks sitä tulee stressattuu aina siitä kuinka joku homma tulee jatkumaan/loppumaan? Miksei sitä vaan osaa nauttia siitä mitä sil hetkel on? Kalvaa turhaan omaa mielenrauhaansa toisaalta täysin turhalla stressaamisella?

[rebirth]

Ajattelin kirjoittaa pikku tekstin pätkän ennemmin kuin unohdan tämän mielestäni. Tämä analyysi persoonani on kirjoitettu enemmän itseäni varten, mutta ehkäpä tästä voi joku saada jotain hyötyäkin elämäänsä vaikka tajuamalla sen ettei ole ainoa ihminen joka juotuu kamppailemaan omien ajatuksiensa/persoonallisuuspiirteidensä kanssa.
Tää on nyt vasta raakaversio tästä postauksesta että tulen viellä editoimaan(jos vaan jaksan) tätä tässä tämän illan ja huomisen päivän aikana. Julkaisen tän nyt silti koska muuten myöhemmin kuitenkin jänistäisin ja jotenkin musta vain tuntuu siltä että mun täytyy vaan julkaista tämä eikä taas piilottaa koneelle muiden tekstien sekaan. Jotta saisin paremmin pohdittua tätä asiaa ja ehkä joku sattuisi valaisemaan minua jollain toisella mielipiteellä tai jotain. Ulosantini on nyt hieman sekavaa johtuen väsymyksestä, tramalista ja bentsoista, mutta toivottavasti teksti on edes jotenkuten luettevaa jos jotakuta vaikka sattuiski kiinnostaaa tää lukeakkin


Tässä selvinpäi ollessa olen hahmottanut normaalin minäni lisäksi persoonallisuudestani kolme voimakkainta ja kaikkein kärjistäytyneintä persoonallisuuteni alailmentymää

1. loogisesti ajatteleva järkevä aikuinen
Tämä hahmo ei anna tunteilleen mitään sijaa vaan toimii aina vain logiikkani parhaimmaksi katsomalla tavalla. Hän pohtii ja tutkii asioita laidasta laitaan tekee päätöksensä vasta tarkan analyysin päätteksi. Hänen tiedonjanonsa on kyltymätön. Hän tekee kaikkensa kehittääkseen itseään kokoajan parempaan suuntaa ja oppiakseen uusia taitoja. Hän tahtoisi tehdä maailmassa jotain suurta ja mahtavaa joka parantaisi kaikkien elämää. Hän on vastuullinen hyvä käytöksinen aikuinen joka on myös hieman töykeä sivistymättömiä ihmisiä kohtaan. On ylimielinen kuvittellessaan olevansa selkeästi älykkäämpi kuin monet muut lajitoverinsa ja halveksii tyhmiä ihmisiä tai oikeastaan ei tyhmiä vaan heitä jotka eivät käytä yhtään aivojansa. Tämä persoona on vihainen menneelle minälleni siitä että hän hukkasin mahdollisuuteni saavuttaa elämässä jotain suurempaa kuin mitä olen nytten saavuttanut. Hän halveksii entistä minääni siitä että hän valitsi lapsuudesta asti suunitellun akateemisen uran hetken mielijohteesta paskamaiseen ravintolakokin ammattiin. Toisaalta hän myös tiedostaa sen että jos en olisi valinnut tätä polkua niin tuskin olisin ikinä oppinut elämästä näin paljon kuin mitä nyt olen jo oppinut. Hän siis kaipaa saavuttamattomiin unelmiaan jotka olivat toteutuneet jos olisin valinnut eri polun elämässäni eikä maailma olisi toistuvasti höykännyt minua vastaan.

2. Tunteella ajatteleva pikkulapsi
Tämä leikkisä iloinen pikkupoika on niin hellyyttävä ja hauska tapaus. Hän tahtoo kaikile vain kaikkea hyvää eikä ikinä voisi satuttaa edes kärpästä sillähän hänen mielestään väkivaltaiset ja pahat ihmiset on ihan kakkapäitä. Hän omaa mitä ylivilkkaimman mielikuvituksen ja monesti uppoutuukin omiin haaveisiinsa. Valitettavasti hän ei oikein ole aikuisen raavaan miehen käyttökseen soveltuva hahmo. Hän jää kesäpäivänä onnessaan tuijottelemaan pihalla leijailevia perhosia vaikka olisi kiire johonkin tärkeään tapaamiseen. Hän kaivaa sadepäivänä kumisaappaat komerosta ja menee salaa loikkimaan vesilätökeihin. Tää on niin sulonen leikkisä pikku veijari, mutta kun ei saa tahtoaan läpi niin silmänräpäyksessä iskee kunnon kauhukakara esiin. Hän kiukuttelee yksistään jos ei pakastimessa ollutkaan enää juuri sitä jäätelöä mitä hän halusi ja tiuskii kaikille niin pitkään kunnes saa sitä haluamaansa jätkskiä. Sitten kun tuo pikkupoika saa sen kaipaamansa jätksituutin niin pojan kasvoille leviää mitä suurin ja valloittavin hymy. Hän osaa olla niin onnellinen elämän pienistä hyvistä asioista kuten esim siitä jäätelöstä. Valitettavasti hän on myös hyvin sinisilmäinen ja nin viattoman oloinen että uskoo kaikista ihmisistä vain kaikkea hyvää ja raukka pieni menee ihan surulliseksi jos joku pettääkin hänen luottamuksensa tai jotain pahaa tapahtuu ja silloin iskeekin esiin persoona numero kolme

3. Tunteella ja järjellä ajatteleva impulsiivisesti käyttäytyvä kieroutunut sairaspikku paskiainen
Tämä agressiivinen kostonhaluinen sairaspaska joka on yhdistelmä ajattelevaa aikuista ja ylivilkkaan mielikuvituksen omaavaa pikkupoikaa, mutta tämän mielikuvitus onkin vain paljon kieroutuneempi ja sairaampi kuin pikkupoika voisi ikinä edes painajaisissaan kuvitella. Tämä tahtoo kidnapata häntä tai ketä tahansa tuntematontakin ihmistä väärinkohdelleita ja satuttaneita ihmisä kellariin viikkokausiksi kidutettavaksi. Hän tahtoo kostaa kaikille maailman pahoille ihmiselle heidän toisille ihmisille ja eläimille aiheuttamansa vääryydet niin fyysisesti runtelemalla heitä että raiskaamalla heidän mielensä niin että he päätyisivät pehmutettuun huoneeseen loppuelämäkseen paskomaan housuihinsa.
Hän tilaisuuden tullen skalpeeraisi raiskarilta kasvojen nahan pois ja hieroisi vuorisuolaa paljaalle vereslihalle jonka jälkeen hän kaivaisi paljain sormin toisen silmämunan pois uhrin päästä, pureskelisi sen suussaan mössöksi ja sylkisi sen takaisin verta vuotaavaan silmäkuoppaan ja kaataisi rikkihappoa perään jonka jälkeen vain nauraa räkättäisi vieressä katsoen sen paskan kärsimystä. Sen jälkeen hän injektoisi hc annosken lsd:tä suoraan suoneen ja raiskaisi tämän perseen habanero uutteella voidellulla jättidildolla jotta tämä kuvitteli joutuvansa itse saatanan raiskaamaksi. Tämä sairaspaska pitäisi joko vapauttaa tuhoamaan pahuus pois maailmasta tai lukita pysyvästi komeroon piiloon ettei hän vain pääsisi vahingossakaan vahingoittamaan ketään viatonta sivullista kostoretkellään.

Perus minä
Tämä on sekoitus vähän näitä kaikkea kolmea ja viellä monea muuta mutta silti niin niin kaukana jokaisesta noista. Päällimmäisenä kuitenkin eniten tuota 1 persoonaa vähemmällä ylimielisyydellä. Kaikilla persoonani kärjistymillä on yhteistä se että ne eivät tykkää valehtelioista ja omaavat pakonomaisen tarpeen puhua totta. Etsin viellä sitä todellista itseäni mutta voin sen verran sanoa että koen olevani hyvin monitahoinen ja tässä tekstissä ei paljastunut puoliakaan minusta vain kärjistyneimmät ja negatiivisimmat piirteeni.

Olen huomannut että selvinpäin ollessani persoonallisuus numero 3 puskee kaikkein voimakkaimmin esiin. Pilveä tai muita päihteitä käyttäessä taas persoona 1 ja 2 liittoutuvat yhteen ja sulauttavat toistensa parhaat puolet yhdeksi ja samaksi persoonaksi samalla tukahduttaen persoona 3 jonka päästävät esiin vain pakon edessä eli toisin sanoen uhkaavassa tilanteessa jossa tarvitaan sairasta sekopäätä puollustamaan itseään ja läheisiään.

[VXA]

Minkä vuoks sitä tulee stressattuu aina siitä kuinka joku homma tulee jatkumaan/loppumaan? Miksei sitä vaan osaa nauttia siitä mitä sil hetkel on? Kalvaa turhaan omaa mielenrauhaansa toisaalta täysin turhalla stressaamisella?

Tuttu ilmiö mullekki, varsinki hatseissa tota esiintyy, se jotenkin kuuluu sen vaikutuksiin. Varsinki päälle vuos sitte tota esiinty mulla aika pahana, pikkuhiljaa toi on vähentynyt ajattelussa, kun sai ajatusmalleja korjattua vähemmän idioottimaisiksi. Viime aikoina jopa on saanut päräyttävän euforisia fiilinkejä, kun on (pääsääntöisesti kuoseissa jossain reiveis) päässyt irti noista keloista totaalisesti, kun taas yleensä kyseisissä puitteissa niitä juurikin on esiintynyt paljon. Pitäis keksiä joku nimi tolle tilalle. Jonkinlainen lievä depersonalisaatiokin tuntuisi liittyvän tuohon joskus, tuntuu että ei seuraavalla hetkellä edes ole mitään väliä, koska mua ei edes ole olemassa silloin, mä oon olemassa ainoastaan tässä hetkessä. Ja tottahan se on mun filosofiassa. Tyyppi joka alotti tän viestin kirjottamisen oli ihan eri tyyppi. En se ollu mä.

Kantsii kehittää jotain tekniikoita, ellei sulla jo ole. Opettele vaikka näkemään asioiden toiset puolet. "hitto ku ei oo röökii, oispa röökii." "ei mut, röökin poltost tulee kurkku kräheeks. Ihan sama."

Onhan tää aika vaikee pelata oman mielen kanssa välillä.

[smokywestern]

Minkä vuoks sitä tulee stressattuu aina siitä kuinka joku homma tulee jatkumaan/loppumaan? Miksei sitä vaan osaa nauttia siitä mitä sil hetkel on? Kalvaa turhaan omaa mielenrauhaansa toisaalta täysin turhalla stressaamisella?

be mindfull of the future, but not at the expence of the moment.

[miymau]

http://nautintoa.vuodatus.net/

[magiclymagical]

Johonki aattelin nyt vähä purkaa itsekin muiden innoittamana. Random ajatuksen virtaa ja ajatuksia elämästä yms.

Lähdetään vaikka siitä mitä ehkä tällä hetkellä ollut päälimmäisenä mielessä, eli nykyinen elämän tila. Oikeestaa kaikki menee vitun hyvin, ei oo mitään suurempia ongelmia missään asioissa, mutta se jotenkin justiinsa on se mikä häiritsee. Tää tasapaksuus. Tää sama vitun kaupunki mihin piti mennä syntymää. Joka kulman ja kolon tunteen, joka toisen ihmisen naaman muistaa jostain. Mitä jos jumitun tänne loppuiäks?

Haluaisin lähtee johonki muualle asumaan ja jättää kaiken tän taakse, mut toisaalta, sit ei oo ketään tuttuja missään. Oon huono tutustuun ihmisiin, muhun kai on ihan helppo tutustua mut kestää kauan että mä oikeesti osaan olla uusien ihmisten kans. Joskus sitä miettiny että jos hommais bentsot ja jos sit osais olla sosiaalinen ja yhteiskuntakelponen. Mut miks sit taas pitäis olla? Eihän mitään pidä olla jos ei halua? Bentsot tarpeen vaaties ois ehkä parempi, kaikki tutut ryynin rouskijat kyl sanoo että loppupeleis söisin niitä jokapäivä ja se on sit helvettiä. Nojoo ehkäpä niin. En mä sillälailla "tarvi" niitä.

Oon ollu aika kauan (n.1kk) nyt "selvinpäin". Eli oon kyl juonu muutamaa olutta ja myssyä nyt ainaki on menny jokapäivä. Mut en oo kuosittamal kuosannu. Näin kuukauden jälkee sitä huomaa ku paineet on kasautunu ja haluis vaa tunkee naamaa kaikki psykoaktiivit mitä käsiinsä saa. Ehkä perjantaimämmi ois jees.

No kirjotetaa nyt tääki tähän viel, en oo ikinä tuntenu täältä vaultista oikeestaa ketää, sillälailla niinku tuntuu että monet tääl tuntee toisensa hyvinkin ja hupaisan näköstä insideläppää lentää puolin jos toisin. Sit ite on tääl ollu 2006 vuodesta asti ja ei sillälailla tunne ketää täältä, kuvaa aika osuvasti varmaa tätä mun antisosiaalipersoonaa. Paitsi en mä välttele ihmisiä, mä en vaa tiedä miten niitten kans pitäis olla.

Ehkä sain jotain painolastia pois nyt mieleltä. Myöhemmin hävettää iha saletisti.

[frapathea]

Oon ollu aika kauan (n.1kk) nyt "selvinpäin". Eli oon kyl juonu muutamaa olutta ja myssyä nyt ainaki on menny jokapäivä.

Ei tuossa ole kyllä mitään selvin päin olemista. Olet ollut käyttämättä vahvempia huumeita, siinä se.

[magiclymagical]

Oon ollu aika kauan (n.1kk) nyt "selvinpäin". Eli oon kyl juonu muutamaa olutta ja myssyä nyt ainaki on menny jokapäivä.

Ei tuossa ole kyllä mitään selvin päin olemista. Olet ollut käyttämättä vahvempia huumeita, siinä se.

Oot ihan oikeassa, mutta siksi lainausmerkit.

Edit: Ja muutenkin kirjoitin asian koska halusin lähinnä korostaa sitä kuinka toimin ikäänkuin ideaalisesti omasta mielestäni, "sopivasti vain tässä vähän myssyttelen ja on helpompi fiilis ja tietyllä tavalla "selvempi"". Mutta joka ei sitten olekaa niin ideaaliratkaisu kuin miltä se kuulostaa. Nyt on kyl vaikeuksia muotoilla mitä haen takaa mut ehkä joku tajus jonkun punasen langan tuolta jostain.

[Voima]

On ollu egon kaa viime aikoin biiffii. Ain välil joutuu vaa sanoo suoraa ett nyt vittu hiljaa, ett en enää jaksa kuunnella Hassuu mite ei osaa olla paikallaa ja tyytyväine tähä hetkee ja näihi olosuhteisii vaa pitää koko aja olla menos jonnekki tai saavuttamas jotai ja luoda sellasta tarinaa "tässä minä olen". Todellisuus loputtomine mahollisuuksinee venailee täs ympäril mut sitä ei vaa osaa ottaa haltuu.

[King Ink]

Haluuks Voima selittää tätä enemmän?

Hassuu mite ei osaa olla paikallaa ja tyytyväine tähä hetkee ja näihi olosuhteisii vaa pitää koko aja olla menos jonnekki tai saavuttamas jotai ja luoda sellasta tarinaa "tässä minä olen".

Koeks asioiden saavuttamisen ja ylipäätään omien olosuhteiden kehittämisen hetkessä elämisen kustannuksella tapahtuvaksi? Eikö oo ihan normaalia et haluaa joistain asioista parempia, ja joitain asioita enemmän. Ei musta kehityksen haluamista pidä jarruttaa, jos siihen pystyy pyrkimään sen sotkematta päätä.

Tai niin, en ihan oo varma mitä meinaat.

[Rakkaus]

Mulla nyt heräili ajatuksia kun lueskelin tätä juttuu et tässä helvetin sekamelskassa in yksi ainut pysyvä tekijä mikä ei muutu ja se on nykyhetki. Nyt on aina ja koko ajan. Mutta mikä minä olen, olen löytänyt itsestäni ainakin 12multipersoonaa, ja musta tuntuu että se on vaan alkua. Käyn myös taistoa Egoni kanssa ja viimeksi kävin antamassa sille vähän kyytiä tuksun keikalla. Tuksumaiset kuteet vaan ylle ja täysillä mukaan. Nyt mietin, et meinaan hankkia uuden leveämmän joogamaton kun mun vaatimaton ego ei halua mahtua nykyiselle. Ajattelin, että hemmotellaan sitä egoa nyt vähän. Häviämään se tulee kummiskin. ( ;

[LeFairylette]

Voiko olla mahdollista että huono itsetunto pilaa koko elämän?
Voiko se saada ajattelemaan että koko elämä on vituillaan? O_o

[frapathea]

Voiko olla mahdollista että huono itsetunto pilaa koko elämän?
Voiko se saada ajattelemaan että koko elämä on vituillaan? O_o

Ei, huono itsetunto ei pilaa koko elämää. Siihen kiintyminen ja takertuminen mahdollisesti kylläkin. Ja kyllä, se voi saada ajattelemaan yhtä sun toista epäsuotuisaa itsestään, ympäristöstään ja elämästään.

[juss111]

Viime yönä tajusin että oon aikuistunu parin vuoden sisällä ihan älyttömästi. En olis uskonu pari vuotta sitte.
Ehkä se on aikaki ku 30v tulee mittariin ihan kohtapuolin. Kaikki ojan pohjat on möyritty läpi ja pohjalta noustu kerta toisensa jälkeen ja näin vanhaks piti elää ennen ku on oppinu tekee oikeita päätöksiä eikä kerta toisensa jälkeen toistaa samoja virheitä. Ei oo tullu doupattuakka aikoihin eikä juuri tee mielikään. Loppu kesästä tuli viimeks vetästyä kunnon kuosi hyvien kavereiden kesken. Ei sitä enään kyllä teekkä mieli sekoilla ku kerran kaks vuoteen. Kavereitakaan ei oo hirveesti menneiltä ajoilta jääny mutta ne mitä on jääny on sitäki parempia.
mitään en kylläkään kadu vaan päinvastoin. Onpaahan tullu nähtyä elämää vähä useammalta kantilta. Paljon se on ottanu mutta paljo se on myös antanu. Välillä on hyvä tarkastella elämää myös tästä näkökulmasta. Luulin myös vihaavani lapsia mutta yks hieno nainen vei sydämmeni viime viikonloppuna ja näytti että olen väärässä.

[Vieterivetonen]

Tuohan kuulostaa ihan mahtavalta. Koen itsekin olevani jossain määrin samassa tilanteessa. Niin paljon on tullut koettua ja tehtyä ehkä huonompia ja harkitsemattomia valintoja. Mutta tärkeintähän on se, että niistä ajoista on jollain tapaa kasvanut ohi, ja silti näistä kokemuksista tulleet näkemykset ja opitut asiat jää päähän ja viisastuttaa.

Oon sen verran nuorempi vielä, että varmasti on vielä paljon kasvamisen varaa ja opittavaa. Silti sitä ihmettelee, miten ehkä typeräkin ja tietämätön on ollut. Ihan kuin olisin eri ihminen, mitä olin pari vuotta sitten. En mäkään silti todellakaan tapahtumia kadu. Olen vain onnellinen siitä että nyt ollaan tässä, virheistä oppineena. En mä olis mä, jos olisin erilaisia päätöksiä tehnyt, ne on vaan kasvattanut mua ja siitä oon kiitollinen.

[Hippisaukko]

Tämän hetkisiä ajatuksia pelkkinä yksittäisinä sanoina:

Tarve
Halu?

..Kuuntele itseäsi...
...Rakasta itseäsi...

Ole aito.

Karma

Rauha
Rakkaus
Yhdenvertaisuus
Kunnioitus

Voima
Aika
Valo

Älä pysähdy.
Hidasta!

Muutos
Kasvu
Hymy
Energia
Vapaus
Toivo

Olen kaunis.

V
A
P
A
U
S

[Voima]

NO NYT. Toi oli hyvä
Itekki yrittäny olla aito mut se on överivaikeeta. Tai sellai omien vikojen tunnustaminen.
Oon viime aikoin miettiny sellai ett kaikki on koetta. Joteki helpottaa suhtautumista kaikkee. Tai ei suutu nii helposti mistää tai masennu vaik satais paskaa niskaan. Jos joku tulee vaik vittuilee ni hengittää vaa rauhas ja hymyilee. Se itseasias tuntuu paljo paremmalta ku takas vittuilu.

[VXA]

Vertauskuvat on kivoja. Ne antaa vähän niinku etäisyyttä itse aiheeseen. Niis ei oo sitä semmost samanlaista vaikeaa, hidastavaa tunnelatausta kuin niissä sanasarjoissa joissa puhut asioista niiden "oikeilla" nimillä. If you know what I mean.

Elämä on leikkikalu. Sun keho ja tajuntas on leikkikalu, joka mahollistaa elämän. Sil voi leikkii kauniisti, ja sil voi leikkii rumasti, sen voi hajottaa, sitä voi korjaa, sitä voi vaan parannella, sil voi leikkii hauskasti, sil voi leikkii hyödyllisesti, tai sen voi heittää menemään, sitä voi rullaa kivises maastos ja sitä voi rullaa pitkin pumpulia, jne. Se ei kuitenkaa kestä ikuisesti, se hajoo kuitenki joskus-kaikki me kuollaan.

Toi ilmentää aika hyvin mun maailmankuvaa; elämällä ei oo tarkotusta, se on vaa leikkikalu. Samal se muistuttaa elämän ohimenevyydestä. Aika vapauttavaa, silloinhan asioilla ei ole niin suurta merkitystäkään.

[Hippisaukko]

Tiivistit aika hyvin mun ajatukset!! <3 Tuli hyvä mieli!

[smokywestern]

Miksi pitää käydä ensin lukio ja sitten vielä opiskella yliopistossa vuosia että sut otettas tosissaan filosofina... i mean mulla on paljon filosofisia ajatuksia pää täynnä jotka ei kuitenkaa tuu mistään oppikirjoista...
saatan olla ehkä hieman ylimielinen, koska tunnen välillä olevani liian viisas verrattuna ympärillä eläviini, enkä ole käynyt kuin yläasteen + 1.5v ammattikoulussa. Elämä opettaa ja kokemukset viisastuttaa.

[frapathea]

Miksi pitää käydä ensin lukio ja sitten vielä opiskella yliopistossa vuosia että sut otettas tosissaan filosofina... i mean mulla on paljon filosofisia ajatuksia pää täynnä jotka ei kuitenkaa tuu mistään oppikirjoista...

Näytä mulle ihminen, joka ei kelaa näin.

Oppikirjojen idea on pitkälti myös se, että niistä oppii perusteet. Sen lomassa saattaa alkaa huomaamaan virheellisyyksiä omassa ajattelussaan ja saa tietää, mikäli se happopäissä mieleen tullut mieletön filosofinen löydäs onkin hoksattu ja tuhansia vuosia sitten jossain kreikkalaisten homoilufesteillä.

Sitä paitsti jos kerran oot niin ylivertainen ajattelija, voit varmasti helposti suorittaa lukion ja pyrkiä yliopistoon opiskelemaan filosofiaa.

Tietenkin olisi myös mielenkiintoista kuulla vaikka tässä, minkälaisia ajatuksia sulla on. Koska onhan se ihan mahdollista, että olet keksinyt uusia murroksellisia juttuja.

Kinda related -tyylinen tietoisku: Lizzy Grant eli tunnetummin Lana Del Rey opiskeli ennen poppistähden uraa yliopistossa sellaista filosofian haaraa kuin metafysiikka.

[smokywestern]

Lukioon olenkin matkalla. kohtahan nuo yhteishaut alkaa taas ja siis tottakai sieltä oppii uusia näkemyksiä ja voi kokea uusia valaistumisia.

[frapathea]

Mikset jaa ajatuksiasi täällä?

[smokywestern]

Jaan kyllä kunhan pääsee sille oikealle tuulelle. Nyt kun alkanut taas aktiivisemmin vaultiin kirjoitella niin etteköhän saa kuulla jotain, mutta nyt sängyssäni makaa kaunis nainen niin ainakaan nyt ei ehdi