Kottonmouth wrote:
Toki se unen tavoittelu on joskus mahtavaa touhua
Niin onkin:>
Tateis tuntuu hyvältä mennä vaan köllimään..
Se kun tajuaa lepuun.. ja unen merkityksen..
kun pääsee aivan sisään siihen unitilan kaltaiseen valveeseen.. levolliseen ja huolettomaan ajattomuuteen.
Uni on, no ensinnäki tosi tärkeetä, kuin myös ennenkaikkea pirun mukavaa.. Varsinkin jos kellotaulujen raameissa pitäis asustaa.
-mut osaa se myös olla tosi hajottavaa.. jos kytkin puuttuu, tai tunne kuin että kaasu tallapohjassa, mutta vaihde ei mene päälle...
ei osaa nukahtaa.
eikä siihen auta napit eikä kaakotkaan.. luoteista tai paarpuurista puhumattakaan.
Plägään mieleni sumentavilla bajareilla.. ja unettavilla napeilla.. that's my exit, esc & boot
[väärinpäin kysymysmerkki-huutomerkki]
Mut ulkona on liian nättii ja upeeta, ettei täs kyl voi ku vaan kuunnella fukin työhuorakoneita:D sorivaan jos toi loukkas jotakuta.. jotka vilkkuu, kolisee, ulisee.. ja ennenkaikkea piiipiiipipipiiittelppiipiipitteleeepi.,,, vittu:D
Stadi.. mä rakastan sua <%&/
emmätiiä miten mun pitäs ajatella tää positiivisesti.. aina ei oo helppoo hurahtaneilla hipeiläkään.. ja kukaanhan ei tällaista statusta tunnusta.. ellei hengenheimolaiset tule kaapeistaan..
Mä julistan uskoa.
Se uskoo siihen et niin kauan kun on uskoa, on myös toivoa.
uskon myös maahisiin ja kaikkeen mitä ei voida havainnoida.
Uskon kaikkkeen mistä saan olla erimieltä muiden kanssa.. mutten tosiasioita tosissani kiistä.
Maapallo on muuten tulevien mittausten valossa lobotomia-tilassa --
Mitä opittiin historiasta..
Muistan ala-asteelta jäämies Özin, Öztalin-alpeilta löydetty aika jäinen mies. teki vissiin muhun suuren vaikutuksen.
Mun olemuskin jotenkin muistutti paljolti sitä.. sympaattisessa mielessä. Jotain siinä oli inhimillistä.
Havahdun aiheesta.. historia.. miksei me ihminen opi historiasta yhtään mitään.. Virheiden toistaminen vaalittu taito.
Onko sivilisaatioo joka ei ois lopulta tuhonnut itsensä.. tai ..öö..
Jokahetki.. tai en nyt ihan (poltin muuten sniikit bajari haZaaa %P ) mut.. kamppailen vähän sen suhteen mitä mä tunnen sisällä pään.. ja mitä mä koen ulkoawaruudestapäin tulevat aisti-signaalit. tavotaks mä saman taajuuden.. kun ei mulla oikeen enää ole taajuuskorjaintakaan.. naamioo, mil mä esitän mitä mä haluisin olla.. tai miltapaa mä haluisin elämää tuntee..
Päätynyt siihen, et kaikil meil on rankka elämä takanaan.. osal yhä kesken tai edessä, kaikilla kumminkin vaihees.
ei elämästä vailla arpia helviä sengissä..
Parransängissä kasvaaa elämänpuu.. Suunta-aate-hippipuun, siemen jonka itäminen on vain päättäväisyydestä kiinni.. Motivaatiosta pitää yllä ylläpitämäänsä päättäväisyyttä..
Olla ylpeä siitä.
Vai voiko siitä ylipäätään edes olla ylpeä..
Mitä on ylpeys?
QQ..?
Kateuden ja häpeän mä tunnustan.. mustasukkaisuuden ja miellyttämisenhalunkin..
Kun.. en mä oikeasti vain ole vaan se mukava, chilli ja rauhallinen trippi..
ommussa helvetisti patoumia, ahdistusta ja henkistä helvettiä.. jumalaista raivoa
..kun sille päälle satun.
mutten tahdo ketään satuttaa.. sanoilla tai teoilla.
Seurauksista kun en aina ole niin kartallakaan.
Kun syitäkään en aina osaa tulkita.
Jos ei ymmärrä perinjuurin,
alun-rihmastoin jotakin asiaa,
ei sitä voi mielessään käsittää, mitä kaikkea se pitää sisällään.
'minulla on mieli, minä en ole mieli'
kait mä vähän hurahtanu-flipahtanut olen kaikkeen huuhaaseen..
muttei mus oo munaa raivottaa mitään uskoa.. tai totea (totuutta).. et mun todellisuus ois ainoa.