Ajatuksia, ihan mistä vaan

[Kottonmouth]

Onhan se toki tolta kantilta, mutta inhottavaa jos pitää herätä tiettyyn aikaan ja et saa nukuttua.

Toki se unen tavoittelu on joskus mahtavaa touhua
Pitkän ja hikisen seksiaktin jälkeen suuntaat lääkekaapille, nappaat sieltä pari bentsoa..
Jääkaapille, kylmiä kaljoja. Toinen käsi täyteen aikaisemmin päivällä tehtyjä grilliherkkuja ja toiseen käteen bisse.

On niin hiljaista... Ikkunat ja ovet yms on auki. Silti on niin hiljaista. Kuulen kun rakas tekee juttujaan vessassa. Parvekkeelle tupakalle. Ilma on raikasta ja on niin hiljaista. Menen sisään ja kävelen suihkuhuoneen ohi, rakkaani siellä peseytyy, kosteat pakarat näyttävät kutsuvalta..

Zolpideemi aiheuttaa ihan ihme oloja

[tRip]

Toki se unen tavoittelu on joskus mahtavaa touhua

Niin onkin:>

Tateis tuntuu hyvältä mennä vaan köllimään..
Se kun tajuaa lepuun.. ja unen merkityksen..

kun pääsee aivan sisään siihen unitilan kaltaiseen valveeseen.. levolliseen ja huolettomaan ajattomuuteen.

Uni on, no ensinnäki tosi tärkeetä, kuin myös ennenkaikkea pirun mukavaa.. Varsinkin jos kellotaulujen raameissa pitäis asustaa.

-mut osaa se myös olla tosi hajottavaa.. jos kytkin puuttuu, tai tunne kuin että kaasu tallapohjassa, mutta vaihde ei mene päälle...

ei osaa nukahtaa.

eikä siihen auta napit eikä kaakotkaan.. luoteista tai paarpuurista puhumattakaan.

Plägään mieleni sumentavilla bajareilla.. ja unettavilla napeilla.. that's my exit, esc & boot[väärinpäin kysymysmerkki-huutomerkki]

Mut ulkona on liian nättii ja upeeta, ettei täs kyl voi ku vaan kuunnella fukin työhuorakoneita:D sorivaan jos toi loukkas jotakuta.. jotka vilkkuu, kolisee, ulisee.. ja ennenkaikkea piiipiiipipipiiittelppiipiipitteleeepi.,,, vittu:D

Stadi.. mä rakastan sua <%&/

emmätiiä miten mun pitäs ajatella tää positiivisesti.. aina ei oo helppoo hurahtaneilla hipeiläkään.. ja kukaanhan ei tällaista statusta tunnusta.. ellei hengenheimolaiset tule kaapeistaan..

Mä julistan uskoa.

Se uskoo siihen et niin kauan kun on uskoa, on myös toivoa.

uskon myös maahisiin ja kaikkeen mitä ei voida havainnoida.

Uskon kaikkkeen mistä saan olla erimieltä muiden kanssa.. mutten tosiasioita tosissani kiistä.

Maapallo on muuten tulevien mittausten valossa lobotomia-tilassa --

Mitä opittiin historiasta..

Muistan ala-asteelta jäämies Özin, Öztalin-alpeilta löydetty aika jäinen mies. teki vissiin muhun suuren vaikutuksen.
Mun olemuskin jotenkin muistutti paljolti sitä.. sympaattisessa mielessä. Jotain siinä oli inhimillistä.

Havahdun aiheesta.. historia.. miksei me ihminen opi historiasta yhtään mitään.. Virheiden toistaminen vaalittu taito.
Onko sivilisaatioo joka ei ois lopulta tuhonnut itsensä.. tai ..öö..



Jokahetki.. tai en nyt ihan (poltin muuten sniikit bajari haZaaa %P ) mut.. kamppailen vähän sen suhteen mitä mä tunnen sisällä pään.. ja mitä mä koen ulkoawaruudestapäin tulevat aisti-signaalit. tavotaks mä saman taajuuden.. kun ei mulla oikeen enää ole taajuuskorjaintakaan.. naamioo, mil mä esitän mitä mä haluisin olla.. tai miltapaa mä haluisin elämää tuntee..

Päätynyt siihen, et kaikil meil on rankka elämä takanaan.. osal yhä kesken tai edessä, kaikilla kumminkin vaihees.
ei elämästä vailla arpia helviä sengissä..

Parransängissä kasvaaa elämänpuu.. Suunta-aate-hippipuun, siemen jonka itäminen on vain päättäväisyydestä kiinni.. Motivaatiosta pitää yllä ylläpitämäänsä päättäväisyyttä..
Olla ylpeä siitä.

Vai voiko siitä ylipäätään edes olla ylpeä..
Mitä on ylpeys?
QQ..?

Kateuden ja häpeän mä tunnustan.. mustasukkaisuuden ja miellyttämisenhalunkin..

Kun.. en mä oikeasti vain ole vaan se mukava, chilli ja rauhallinen trippi..
ommussa helvetisti patoumia, ahdistusta ja henkistä helvettiä.. jumalaista raivoa
..kun sille päälle satun.
mutten tahdo ketään satuttaa.. sanoilla tai teoilla.
Seurauksista kun en aina ole niin kartallakaan.

Kun syitäkään en aina osaa tulkita.

Jos ei ymmärrä perinjuurin,
alun-rihmastoin jotakin asiaa,
ei sitä voi mielessään käsittää, mitä kaikkea se pitää sisällään.

'minulla on mieli, minä en ole mieli'

kait mä vähän hurahtanu-flipahtanut olen kaikkeen huuhaaseen..
muttei mus oo munaa raivottaa mitään uskoa.. tai totea (totuutta).. et mun todellisuus ois ainoa.

[LeFairylette]

Ikävöin erästä ihmistä, mutta en voi sanoa sitä hänelle ettei tule väärinkäsityksiä ja muuta shaibaa.
Enkä halua satuttaa itseäni mietiskelemällä ihmistä joka ei ajattele minusta samalla tavalla ja jonka kanssa tuskin olisi mahdollista suhdetta perustaa... I think i'm alone forever...

[fox]

fiilikset on kyl ihan sekasin nyt. en tiiä yhtään mitä teen näiden ihmissuhdesotkujen kanssa.. enkä tiiä kuka on tosissaan ja kuka taas ei. ää. mut tänään huumehhii. eli fiilingit!

[LeFairylette]

välillä ois tosissaan kiva tietää mitä ihmiset ajattelee, tai ees ois joku tapa jolla varmistua että ihmiset on rehellisiä ja puhuu totta.
koko ajan sellanen tunne että mua kusetetaan ja mulle valehdellaan, oli kyse sitten mistä vaan...tai sit musta on vaan tullu _ihan_ liian vainoharhanen. tiiä häntä. Toivottavasti joskus kävis niinkin ettei polttais näppejään.
Sellanen tunne ollu tässä hetken että mä vaan onnistun tavalla tai toisella kusemaan ihmissuhteet, niin parisuhteet kuin ystävyyssuhteetkin. En tiedä mitä on tapahtunut. Olenko vaan muuttunut niin paljon tässä suhteellisen lyhyen ajan sisällä.

[trollol]

Mää en jaksa näitä kohtauksia..
Kun kaikki meni päin vittua, luulin että sen takia sain paniikkikohtauksia ja ahisti niin saatanasti kaikki,
mutta nyt vaikka hommat on alkanut hioontua niin silti... mikä mua vaivaa?
Välillä yöllä joudun painaan päätä tyynyyn niin kovaa, ettei henki meinaa kulkea, ettei porukat kuulis ku itken. Välillä se iski koulussa ja jouduin pakeneen ulos tai vessaan itkemään. Eilen kaverilta lähtiessä jouduin pidätteleen kyyneliä niin kauan, et sain suljettua ulko-oven perässäni ja tänään kun tulin lounastauolta takasin töihin, jouduin juokseen vessaan, ku alko ahdistaa taas niin paljon etten voinut muuta ku itkeä niin hiljaa ku mahdollista..

Pariin otteeseen oon romahtanu porukoiden edessä, pari kertaa frendien nähden ja hyi vittu se hävettää. Se on ku puukolla viiltäs rintaan, jos jonkun läsnä ollessa vaan romahtaa. Se on vaan niitä hirveimpiä asioita mulle...

Enkä halua lääkäriin, en halua uudestaan käydä läpi sitä paskaa, sitä lässytystä enkä saada mitää bentsoja. En vaan halua.
Siks vaan valehtelen kaikille, jopa hyville ystäville.

Välillä vaan sitä oikeesti miettii, että missä vika ja onko millään mitään merkitystä. Yhtä helvettiä tää elämä kuitenki on, teen sitten mitä hyvänsä.
Siltä välillä tuntuu. Anteeksi.

[Jenkem]

Välillä vaan sitä oikeesti miettii, että missä vika ja onko millään mitään merkitystä. Yhtä helvettiä tää elämä kuitenki on, teen sitten mitä hyvänsä.
Siltä välillä tuntuu. Anteeksi.

Viestisi perusteella mun mielestä sun ei tarvitse pyytää anteeksi keneltäkään. Jos joltain niin itseltäsi, sitä että oot ehkä turhan ankara itselles.
En usko että olet niin paha ihminen että sulla olisi syytä vihata itseäsi tai pitää itseäs huonona. Mutta voimia täältä suunnasta, koita jaksaa.

Sitten omiin aatoksiin, viimepäivät kelaillu/tajunnut että mulla ei oo oikein enään kavereita. On tietty se pieni perusporukka joita näkee usein mutta sillonkin tekemiset ja puheenaiheet liittyy valitettavan paljon päihteisii, muu elämä tuntuu välillä unohtuneen. Ja asun vielä kohtuu pienessä kaupungissa, ja maine on sellainen että ihmisillä on paljon ennakkoluuloja joka vaikeuttaa uusiin ihmisiin tutustumista.

Nää perusjannut pyörii päivittäin ympärillä mutta olo on silti yksinäinen, jonkinlainen läheisyyden kaipuu vallannut pään.
Nyt haaveillut viimepäivinä että jos vaan voisi jonkun suloisen mimmin kanssa vaikka makoilla tässä sängyllä ja polttaa tuhti jointti, olla kiinni toisessa ja unohtaa hetkeks arkipäivän riivaus ja kaikki se säätäminen ja massin haaliminen. Pienikin hetki saattaa aiheuttaa paljon iloa.

Toivon että oon väärässä mutta luulen että tää ilta tulee olemaan kun muutkin, yksin bentsoissa ja katselen ohjelmia kunnes nukahdan.
Pahoittelen angstausta mutta välillä pitää purkaa..

[zerk]

Pariin otteeseen oon romahtanu porukoiden edessä, pari kertaa frendien nähden ja hyi vittu se hävettää. Se on ku puukolla viiltäs rintaan, jos jonkun läsnä ollessa vaan romahtaa. Se on vaan niitä hirveimpiä asioita mulle...

Enkä halua lääkäriin, en halua uudestaan käydä läpi sitä paskaa, sitä lässytystä enkä saada mitää bentsoja. En vaan halua.
Siks vaan valehtelen kaikille, jopa hyville ystäville.

Välillä vaan sitä oikeesti miettii, että missä vika ja onko millään mitään merkitystä. Yhtä helvettiä tää elämä kuitenki on, teen sitten mitä hyvänsä.
Siltä välillä tuntuu. Anteeksi.

Helppo sillee täältä sanoo mut ei sun kannata hävetä. Mielummin ite ainakin hajoaisin ystävien tai vanhempien nähden, sillee tavallaan turvallisessa seurassa, en tosin tiedä sun tilannettas ni voi olla et puhun ihan paskaa. Ootko miettinyt miksi se on niin hirveetä romahtaa nimenomaan läheisten nähden? Liittyykö se siihen ettet haluu näyttää heikkouksias, ettet haluu niille lisää taakkaa? Mul oli itellä aikaisemmin tollasia ajatuksia ja siks meni aikaa ennenku kerroin esimerkiks porukoille miten paska mulla on olla. Mutku kerroin ni ne oli myös tosi onnellisia et avauduin niille asiasta. Sen jälkeen on ollu aina vaan helpompi puhuu asioista. Ja uskon et jos sul on tosi ystäviä ni ne haluu myös ainoastaan tukea sua.

Kuulet tätä varmaan ihan kyllästymiseen asti, mut jos sattuisit pääsee lekurin kautta terapiaan ni se vois olla lottovoitto, olettaen jos olisit tosissas mukana siinä. Lääkitykselki vois olla alus paikkansa mut toisaalta ymmärrän tosi hyvin sen ettet haluu bentsolääkitystä. Tiedän kans et se lekuris ravaaminen on tosi raskasta. Oon joutunu selittää ongelmani varmaan lähemmäs 25 kertaa eri lääkäreille ja se oli todella tuskallista. Mut kyl mä silti mielummin hakisin apua ku kärsisin vielä pidempään.

Ei sun tarvii pyytää anteeks. Tääl ainaki kuunnellaan mielellään mitä sul on sanottavana. Kyl kaikella on merkitystä, sulla on merkitystä. Älä unohda sitä. Ei sussa ole mitään vikaa. Mitä oot tääl aika avoimesti kertonu itsestäsi ni vaikutat tosi mukavalta ihmiseltä.

Luulen et tajuun mikset haluu kertoo ystävilles ja vanhemmilles asioista nyt enempää. Mut luulen et ne haluis tietää. Isojen vaikeuksien yli pääseminen on iso ja vaikee duuni. Mut se ei tarkota ettetkö sä siihen pystyis. Oot sä tähän asti päässy, mikset pääsis pidemmälle? Mut siihen vois olla hiton tärkee apu just se läheisten tuki.

[trollol]

*ziiiiip* ja pois.

Alko hävettää

[porter]

Vanhemmille kannattaa oikeasti kertoa asioita... ei ehkä kaikkea, mutta omat vanhemat tietää 70% jutuistani ... ja se antaa mielenrauhaa!!! Mullekin voit puhua trollol ja kelle meitä nyt tunnetkin paremmin... varmasti meillä on samanlaisia ongelmia.. osittain.

[trollol]

Vanhemmille kannattaa oikeasti kertoa asioita... ei ehkä kaikkea, mutta omat vanhemat tietää 70% jutuistani ... ja se antaa mielenrauhaa!!! Mullekin voit puhua trollol ja kelle meitä nyt tunnetkin paremmin... varmasti meillä on samanlaisia ongelmia.. osittain.

Laittaa vaan hymyilyttään kun lukee näitä sääliviestejä, mutta kiitos
Ja vanhemmille oon kertonut tosi paljon asioista, mutta tästä vaan en halua puhua niille, jotenki hävettää tai jotain??

[Poliklinikka]

Olen tapojani muuttanut aika paljon. Pukeudun siististi, olen vegaani (joustava sellainen), olen parempi sosiaalisissa tilanteissa ja arvostan seuraa paljon enemmän. Samat ongelmat tavallaan on taustalla edelleen, mutta osan kanssa oppinut elämään. En Pelkää mitään, jännitän sitten senkin edestä!

Paras neuvo mitä minulle on annettu: Ole mitä olet, kunhan olet oma itsesi!

[Dexma]

Poli sun pitää tehä comebäkki vaulttiin.

Sit tuut tänne kuosaan pariksi päiväksi niin saadaan entinen huuuuumehörhö esiin sieltä päästä.

Vedetään vaik ööö jwhoo övereitä ja ja unikoita...
Ja psykedeelejä
Kuunnellaan Grateful Deadiä... Trucking like do dah maan...

[LeFairylette]

ömh..ikäkriisi. Kolmekymmentä on jo aika lähellä. Se tuntuu hassulta. Aina ajatellu jotenki et 3kymppiset on vanhoja(tsori). Mut öö, nyt ku itellä se alkaa olla lähellä, ni ei ne ehkä olekkaa nin vanhoja.
Ja ikähän on vain numeroita, eiks nii?? Oikea ikä on ihan kiinni siitä mitä on pään sisällä? Näin mä haluan ainaki nähdä. Ja jos näin on, on mun ikä ehkä juuri ja juuri 18

[naponen]

Mä tunnen itseni kauniiksi.

Siitä on ollut välillä, kuten varmaan kaikilla naisilla ja miksei miehilläkin, omat epäilyksensä. Mutta jotenkin sen ajatuksen siemen on alkanut kukoistaa mussa nyt, vaikka se siemen on varmasti kylvetty mun mieleen jo kauan sitten.

Nyt kun on ollut ihmisen kanssa, joka kertoo sinulle kuinka kauniilta näytät. Hän kertoo sinulle kuinka söpö olet vastaherännenä hiukset pörröisenä ja silmänaluset tummina, ja silloin kun olet suihkunraikkaana ilman mitään ehostusta, sekä silloin kun olet laittautunut oikein kauniiksi. Hän sanoo sen usein ja sinä pystyt tuntemaan, että hän tarkoittaa jokaista sanaansa. Ja vaikka joskus ei ihan kauniilta tuntuisikaan, ja naurahtat pienesti toisen kehuille, hänen ilmeensä vakavoituu hieman, ja hän sanoo, "oikeasti, sinä olet".

Ensin tunsin pientä ahdistusta kun toinen ottaa kameran ja pyytää poseraamaan. Laitoin välillä leikiksi ilmeillä, yrittäen peittää sitä oloa, mikä syntyi, kun hän oli linssin toisella puolella. Tunsin pientä ärsyyntyvyyttä kun hän kehui kuvia kauniiksi, kun en itse nähnyt niissä kauneutta, vain vikoja. Mutta pikkuhiljaa, kun katselee itseään paljon kuvissa, vaatetettuna ja etenkin alasti, ja kuulee miten toinen kehuu kauneutta, söpöyttä ja jotain yksityiskohtia kuvasta ihaniksi, alkaa jättää huomioimatta vikoja ja alkaa nähdä sitä miellyttävyyttä mitä kuva toiselle tekee. Tietysti tässäkin tulee välillä omat epäilyksensä kuvakulmista riippuen, mutta enemmän pystyy nyt näkemään omissa kuvissa ja peilissä muuta kuin inhoa. Nyt pystyy katsomaan itseään. Nyt hyväksyy itsensä. Nyt katson kuvaani, hymyilen ja sanon "minä näytän kauniilta".

Se tuntuu hyvältä. Se saa panostamaan itseensä ja hyvälle mielelle. Etenkin silloin kun tuntee itsensä kaikkea muuta kuin kauniiksi. Ja silloin kun olet nähnyt paljon aivaa ulkonäkösi eteen.
Ja mikä tunne saada tuottaa toiselle sitä mielihyvää, minkä hän saa kun hymyilen kuultuani kohteliaisuuksia. Tuntuu hyvältä kun tuntee näyttävänsä kauniilta.

[mauseri]

ömh..ikäkriisi. Kolmekymmentä on jo aika lähellä. Se tuntuu hassulta. Aina ajatellu jotenki et 3kymppiset on vanhoja(tsori). Mut öö, nyt ku itellä se alkaa olla lähellä, ni ei ne ehkä olekkaa nin vanhoja.
Ja ikähän on vain numeroita, eiks nii?? Oikea ikä on ihan kiinni siitä mitä on pään sisällä? Näin mä haluan ainaki nähdä. Ja jos näin on, on mun ikä ehkä juuri ja juuri 18

Venaappas ku tulee 35 täyteen.. Menee melkein minne vaan niin on aina se vanhin.. Ahdistaa.

[Feya]

Mä tunnen itseni kauniiksi.

Siitä on ollut välillä, kuten varmaan kaikilla naisilla ja miksei miehilläkin, omat epäilyksensä. Mutta jotenkin sen ajatuksen siemen on alkanut kukoistaa mussa nyt, vaikka se siemen on varmasti kylvetty mun mieleen jo kauan sitten.

Nyt kun on ollut ihmisen kanssa, joka kertoo sinulle kuinka kauniilta näytät. Hän kertoo sinulle kuinka söpö olet vastaherännenä hiukset pörröisenä ja silmänaluset tummina, ja silloin kun olet suihkunraikkaana ilman mitään ehostusta, sekä silloin kun olet laittautunut oikein kauniiksi. Hän sanoo sen usein ja sinä pystyt tuntemaan, että hän tarkoittaa jokaista sanaansa. Ja vaikka joskus ei ihan kauniilta tuntuisikaan, ja naurahtat pienesti toisen kehuille, hänen ilmeensä vakavoituu hieman, ja hän sanoo, "oikeasti, sinä olet".

Ensin tunsin pientä ahdistusta kun toinen ottaa kameran ja pyytää poseraamaan. Laitoin välillä leikiksi ilmeillä, yrittäen peittää sitä oloa, mikä syntyi, kun hän oli linssin toisella puolella. Tunsin pientä ärsyyntyvyyttä kun hän kehui kuvia kauniiksi, kun en itse nähnyt niissä kauneutta, vain vikoja. Mutta pikkuhiljaa, kun katselee itseään paljon kuvissa, vaatetettuna ja etenkin alasti, ja kuulee miten toinen kehuu kauneutta, söpöyttä ja jotain yksityiskohtia kuvasta ihaniksi, alkaa jättää huomioimatta vikoja ja alkaa nähdä sitä miellyttävyyttä mitä kuva toiselle tekee. Tietysti tässäkin tulee välillä omat epäilyksensä kuvakulmista riippuen, mutta enemmän pystyy nyt näkemään omissa kuvissa ja peilissä muuta kuin inhoa. Nyt pystyy katsomaan itseään. Nyt hyväksyy itsensä. Nyt katson kuvaani, hymyilen ja sanon "minä näytän kauniilta".

Se tuntuu hyvältä. Se saa panostamaan itseensä ja hyvälle mielelle. Etenkin silloin kun tuntee itsensä kaikkea muuta kuin kauniiksi. Ja silloin kun olet nähnyt paljon aivaa ulkonäkösi eteen.
Ja mikä tunne saada tuottaa toiselle sitä mielihyvää, minkä hän saa kun hymyilen kuultuani kohteliaisuuksia. Tuntuu hyvältä kun tuntee näyttävänsä kauniilta.

Tuo kaikki on kuin omasta suustani.

Oon pikkuhiljaa alkanut oikeasti tuntemaan itseni kauniiksi ja oikeasti uskon, kun mieheni mua sellaiseksi kutsuu. Oon myös jo useita kertanut poseerannut alasti kameran edessä ilman, että häpeilisin kehoani yhtään. Se on aika upea tunne.

[robotomia]

Hienoja sanoja käyttämättä yritettäköön valjastaa hiljattain auenneesta ajatusten laatikosta vahvimmat yksilöt, ja polttomerkata ne ikuisuuksiksi. Kuumennettu rauta löytää tiensä tummaan, hyvin kypsyneen yksilön iholle. Iho venyy ja venyy ja venyy kunnes sen ympärille keksitään vuosiensaatossa pistää webbikamera, jotta rahapulassa olevat ihmiset voivat huutokaupata sitä kautta sieluaan.

Pistää miettimään rahan osuutta tämän foorumin rakenteeseen. Jos me oltais vielä perinteisessä metsästäjä-keräilijä asemissa, eikä olisi rahaa, mutta olisi tämä foorumi, mitenköhän erilainen tää paikka olis. Tuottajat eivät tuottaisi voittojen perässä, vaan rakkaudella, ja jakelisivat elämää ja kuolemaa vapaasti. Kuin jumala. Raha tappoi jumalan maanpäältä. Rahapula, jumalan murhaajan pakkoloma, pitää maailmaa ylläpitävät voimavarat pyörimässä. Jos yrität ottaa niistä kiinni, tempaavat ne sinut mukaansa, tai runnovat paikallesi.

Sisällöstä on vuosisatojen kuluessa tullut merkityksetön osa ihmisen ajatuksia, taidetta, ylipäätään luomisia. Jopa lapsia. Kaikille oletetaan olevan jonkunnäköinen sisältö. Lapsilla pitää olla elämässä sisältöä. Tekstissä pitää olla sisältöä. Kaikessa pitää olla jokin syvempi merkitys. Rikkokaamme kerrankin karsinamme seinämät ja sanokaamme EI! Luokaamme jotain missä ei ole sisältöä, jotain mistä ei ole tarkoitus oppia, ja jotain jota ei ole tarkoitus muistella jälkeempäin.

Tämän syvän inspiroivan merkityksellisen tai vähintään merkillisen luomuksen rikkokoon ajatus siitä, että tarpeeksi ihmisiä tämän lukiessaan loisimme tarpeen nostattaa sen jalustalle. Mutta olkaamme kuin veden alla, olkaamme kuin avaruudessa, missä lineaarisissa tai vertikaalisissa (tai jossain, en mä muista, oon ollut liian avaruudessa) navigaatiopisteissä ei piile syvempää merkitystä.

Jos sä sanot että sä meinaat mennä nukkumaan, teetkö sä niin? Mä en ainakaan, mä vaan etsin uuden langan jota alkaa ajatuksettomalla muropakettifilosofiallani täyttämään.

tsurbaleips

[testeri420]

Kyllästyttää.
Tekis mieli itkee mut ei natsaa.
Harmittaa ku itkemine puhistaa sisältäpäin.
Sillei tippa silimässä mutta ei tuu itkua.
Jostai vapusta asti ollu tällästä että tekis mieli itkee mutta ku ei irtoo ei.
Minä mitää itteeni tapa.
Insominit vei vitutukse pois.
Nyt o jo helepompi olo.
Kiitos lääkkeet.
Ei tarvii vissii vetää sitä puolikasta telapurkkiikaa.
Toivottavasti aamulla ois helepompi olo.
Johtuukoha tää ku ollu ilma pupree.
Ja sit kaikkee paskaa kävi tossa että alka nyppii iha huolella.
No mut nyt alakaa helepottaa hyvä nii.
Insomin vei sen pahimman pois.
Onneks keskiviikkona pääsee juttelee taas ammattiauttajan kanssa.

[anaganja]

Jos nykyään seksiä tarjotaan jo tupakasta, niin mitä seuraavat sukupolvet tekee? Tarjoaa sitä ilmaseks? Emmekö silloin ala olemaan hyväksyttävissä rajoissa.

[LeFairylette]

voiko keneenkään luottaa? vai kannattaako vaan pitää ihmiset tarpeeksi kaukana?
Mä en osaa enää luottaa keneenkään... Hetkellisesti saattaa jonkun ihmisen kanssa tuntua hyvältä, mutta ei mee kun hetki, kun taas ääni sisällä huutaa, että oon tyhmä ja että ei pitäis uskoa mitään mitä mulle sanotaan.

Inhottava tunne kaikenkaikkiaan.

Luulenpa että eräällä herralla on tähän iso osa..Kiitos siis hänelle, että kohteli minua niinku kohteli

[trollol]

voiko keneenkään luottaa?

Mitäs jos aloittaisit siitä, että luottaisit itseesi?
Sun teksteistä päätellen, sulla on tosi huono itseluottamus ja jos ei osaa edes itseensä luottaa, miten siis voi kehenkään muuhunkaan silloin luottamaan?
Jos menneessä on tapahtunut jotain, mikä on romuttanut itsetunnon, ei kannata palata ajatuksissaan niihin aikoihin, sillä miten sitä itseluottamusta muuten voi kehittää jos aina miettii uudestaan, kuinka huono ihminen sitä muka onkaan.
Kaikki lähtee itsestä: Rakasta itseäsi, niin voit oppia rakastamaan myös muita. : )

[robotomia]

Päihteet ovat kaiken pahan alku. Ne ovat itsemurhan laimennettu, jatkettu muoto jonka isoimpana erona ovat hitaampi vaikutusaika sekä huonompi hyötysuhde. Toisin kuin itsemurha, päihteet tuppaavat myös vetävän muita mukaan kuolemaan. Päihteiden käyttö on nasaalisesti nautittua kuolemaa. Päihteet myös vaikuttavat viimeisinä kituuttavina hetkinään käyttäjän mieleen siten, että hän vertaa kaikkea päihteisiin, ja näkee kaiken päihteinä.

[robotomia]

En tiedä kumpaa mun pitäis kuunnella, omaa rakasta äitiäni joka on minut kasvattanut, vaiko luontoäitiäni joka minusta on tälläisen tehnyt? Molemmat ovat syy siihen miksi olen täällä, mutta kumman neuvoja kuuntelemalla pääsen pidemmälle? Kumman johdattelemana olen tyytyväisempi? Äitini käskee minua pois nautinnon parista toivoessaan sen pidentävän lapsensa lyhyttä elämää. Luontoäitini taas käskee minua etsimään nautintoa nauttiakseni lyhyestä hetkestä maan päällä. En tiedä kumpaa äitiäni rakastan enemmän. Enkä tiedä kumman äitini rangaistusta pelkään enemmän, äitini lapsenomaista kotiarestia, vaiko luontoäitini niskoilleni langettamaa alakuloisuutta. Äiti! Jätä mut rauhaan! Mä haluun isän luo asumaan!

[robotomia]

Toivottavasti te päihdeholvilaiset hyväksytty mut mukaan teihän keskusteluunne. Olen näissä parisuhde asioissa vähän pihalla, jotkut kun tuntuvat ainakin pelailevan sitä peliä enemmänkin. Ite ettiskelen vasta pelikonsolin manuaalia jonka tuossa ryypätessä hukkasin johonkin. Tai yritän pistää töpseliä seinään. En siinä mielessä. Vaikkakaan en täysin voi väittää ettei niinkään, heräsihän tuo kiinnostus tuossa murrosiässä pikkuhiljaa. Ajoittaisen perseennuolennan lisäksi en hirveän lähelle tuota naisen sukupuolivekotinta ainakaan selvinpäin ole päässyt. Jokatapauksessa. Mitähän mun ees piti kirjoittaa? Awkward.

Tämä mun Routalempimäinen höliseminen ei ainakaan tuo tuota unelmaa parisuhteesta yhtään lähemmäksi pilvilinnoista kuin muukaan tekemiseni. Ompahan joku samanlainen, Routalempi, ei sekään taida saada naista. Jännä sekin...
Jotenki vaikea puhua ylipäätään ihmisille. Olen aika ujo. Tosi ujo. Useimmille, taino niille parille, kavereillenikin olen vasta hiljattain pystynyt alkaa puhua vapaammin. Parisuhteista en osaa puhua vapaasti oikeastaan koskaan, vaikka kyseinen asia pyöriikin mielessäni kokoajan.

Tuntemattomille on lähes mahdoton puhua. Paitsi joskus harvoin tulee niitä joita pidän samalla tasolla kuin minä, en tiedä millä perusteilla. Samalla tasolla kuin minä itse siinä mielessä että he eivät ole jollain kullatulla, ehkä kuvitellulla korokkeella ylempänä kuin minä. Niille pystyn puhua vapaammin. Mahdollinen "parittelukumppani" ja tämä samantasoinen ihminen eivät kuitenkaan ole koskaan kohdanneet eläessäni, ja uskoni tähän ihmeeseen alkaa haihtua. En vaan jaksa uskoa että Cupidolla on niin huono sihti että se vahingossa mua päin sen nuolensa ampuisi. Välillä kyl harvassa olevissa itsetunnon puuskissa tuntuu siltä että tämä selittäisi paljon. Nojaa.

En edes tiedä haluaisinko seurustella. Jotenki oon viimeaikoina asiaa mietiskellessäni päätynyt siihen, että haluaisin naisen vain korottaakseni itsetuntoa, sekä todistaakseni itselleni että joskus hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti halutessani minulla olisi mahdollisuus vaikkapa mennä naimisiin tai muuta. Hommata lapsia. Ehkä. Ehkei. Jokatapauksessa näen tämän aika itsekkäänä.

Ehkäpä alhaisilla vaatimuksilla voi olla asian nykyisen tilan kanssa jotain tekemistä. Vaatimukseni seurustelukumppanille ovat: sivuprofiilissa silminerotettava edes pienen kuvun päällä sijaitseva nänni, pulssi, sekä kaksi jalkaa. Toisaalta en mä alkais amputaatiopotilaidenkaan kanssa nirsoilemaan.
Olisi varmasti itsetuntoa kohottavaa täyttää nämä vaatimukset. Tissit olis kyl kivat. Siis itsellä. Korostaa hametta, mielestäni hame on yksi hc:impia vaatevarustuksia joita voi pitää. Se ei vaan sovi mulle.

pakollinen

E: itsekeskeisyys on pahe, hyihyi, täytyy lopettaa tää. Mutta kuten huomaamme, tämä on aikamoinen noidankehä.

[trollol]

Siis ANTEEKS MITÄ??
Millä helevetin oikeudella äiteni menee sopimaan jonkun koulun terveydenhoitajan kanssa mulle jonnekki helevetin nuorisokeskukseen jotain kontrolliaikoja?!
Siis saako sellaista edes tehdä, kun kyseessä on aikuinen ihminen kuitenkin?

Ahdistaa muutenkin liikaa välillä oma ulkonäkö ja hiphei vittu, aletaanko taas oikeen säännöllisesti tuijottaan vaa'an lukemia?
Miksei ihminen saa elää omaa elämäänsä omalla tavallaan, kun kerran itse on tyytyväinen, mielestään riittävän terve ja toimintakykynen? Minkä takia jonkun ihan random tahon pitää tunkea nokkansa toisen asioihin ja vielä MENNEISIIN sellaisiin...
Mut ei kato... ei kai sitä saa ikinä unohtaa ongelmiaan ja menneisyyttään vaan aina vaan jaksetaan kaivaa vanhat ongelmat esille.

Kiitos vain taas tästä helvetinmoisesta ahdistuksesta, parantaa oloa niin paljon, että...

[Huiko]

^Ei pysty. Aikuinen vastaa ja hoitaa omat asiansa. Voit toivotella mutsilles hyvää matkaa helvettiin asenteineen.

[trollol]

^Ei pysty. Aikuinen vastaa ja hoitaa omat asiansa. Voit toivotella mutsilles hyvää matkaa helvettiin asenteineen.

No huh, sitähän minäkin.
Joo o, toivoteltu on enkä kyllä minnekään "kontrolliin" oo menossa, kun ne virallisesti lopetettiin jo noin vuosi sitten...

[Dexma]

Siis ANTEEKS MITÄ??
Millä helevetin oikeudella äiteni menee sopimaan jonkun koulun terveydenhoitajan kanssa mulle jonnekki helevetin nuorisokeskukseen jotain kontrolliaikoja?!
Siis saako sellaista edes tehdä, kun kyseessä on aikuinen ihminen kuitenkin?

Ei saa.

Täytyy kyl myöntää, että yksi syy minkä takia lähin samantien ite asuun yksin, kun muutin oli se, että vapaus tuli samalla. Kyl se äidin auktoriteetti (tai aukotoriteetin yritys) pistää elämän äkkiä vittumaiseksi tai hankalaksi jos asuu samalla kotona. Ajatus siitä, että joku kyylää vaikka ois aikuinen ja inhottava vittuilu kyllä tekis inhottavan fiiliksen.

[trollol]

Ajatus siitä, että joku kyylää vaikka ois aikuinen ja inhottava vittuilu kyllä tekis inhottavan fiiliksen.

Usko pois, sen se kyllä tekee..
Ite ajattelin muuttoa ens vuonna, kun saan lukion päätökseen, mutta kattoo nyt kauanko tuola tätä menoa jaksan enää elää. . ...