Ajatuksia, ihan mistä vaan

[trollol]

Mikä on enää todellista, kun kaikki vaan doupin luomaa blurria..
missä menee todellisuuksien rajatilat..?

Mutta mikä on todellista? Entä jos douppi antaakin sen oikean, todellisen kuvan maailmasta?
Jos "selvänä" maailman katsominen onkin sitä harson läpi tuijottelua, turvallista, mutta valhetta..
Jos oikea maailma onkin jotain ihan muuta, jonka näkee vain, kun ottaa sen oikean pillerin..niinku matrixissa..
Voiko todellisuutta ikinä loppuun asti määritellä, onko todellisuus kaikille vain subjektiivinen kokemus maailmasta?

Jos..jos..ja jos..

[tRip]

Mikä on enää todellista, kun kaikki vaan doupin luomaa blurria..
missä menee todellisuuksien rajatilat..?

Mutta mikä on todellista? Entä jos douppi antaakin sen oikean, todellisen kuvan maailmasta?

mnii..

Todellisuutta en osaa sen kummemmin määrittää tai käsittää, kuin että sen tajuu vasta siinävaihees kun todellisuudentaju hämärtää tai sen käsitys pettää.

..ja yhä se on yhtä todellista kuin epätodellistakin..

Ei ole mielestäni olemassa oikeaa tai väärää todellisuutta.
Todeksi toden luot sinä itse..
tajunnantilasta vain on kiinni käsitätkö sen miten todellisena.

Miellän itselläni olevan melko vankka todellisuuskäsitys..
todellisuuden kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä..
Käsitätkö?

[trollol]

Mikä on enää todellista, kun kaikki vaan doupin luomaa blurria..
missä menee todellisuuksien rajatilat..?

Mutta mikä on todellista? Entä jos douppi antaakin sen oikean, todellisen kuvan maailmasta?

Miellän itselläni olevan melko vankka todellisuuskäsitys..
todellisuuden kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä..
Käsitätkö?

Ymmärrän pointin.
Sitäpä juuri, subjektiivinen kokemus loppujen lopuksi.
Ei voida määritellä yhtä ainoaa totuutta,jos totuus ja tieto yleensä ajatellaan subjektiivisena asiana..relativismiä, sitä taidan ainakin itse kannattaa.

Btw. aiheeseen liittyen, kävimpäs noutamassa kirjastosta juuri tänään "Opaskirja skeptikoille"-nimisen teoksen. Haha, pääsee oikeen syventymään aiheeseen

[Hippisaukko]

Voiko (ja saako?) ylipainoinen nainen olla upea ja itsevarma?

[frapathea]

Voiko (ja saako?) ylipainoinen nainen olla upea ja itsevarma?

Vitun kulunu aihe.

Riippuu kenelt kysyy. Makui on monii. Jos kokee olevansa riittävä itelleen, on kotona ja sinut kehonsa kanssa ja osaa kantaa ittensä, ni se varmaan kaunistaa ainakin sen säkenöivän itsetunnon verran.

[tRip]

Voiko (ja saako?) ylipainoinen nainen olla upea ja itsevarma?

Vitun kulunu aihe.

Riippuu kenelt kysyy.

Ei must ollenkaan kulunut aihe.. tai ehkä tavallaan joo.
Ja tottakai se riippuu keneltä kysyy.

Jokatapauksessa, mun mielestä miksi ei voisi? tai etenkään, miksei saisi?
Itsevarmuus lähtee omasta itsestä.. Sen vaan huomaa ihmisestä.
Ei epävarmuus must sen huonompi ole.. Senkin aistii ihmisestä.

Mä jopa arvostan enemmän ihmistä, joka on sopivan nöyrä, muttei anteeksipyytelevä itsevarmuudeltaan.
Ehkä mulla on pohjana käsitys yli-itsevarmasta ihmisestä.. Niitä vieroksun.

Mutta itse kyseenaiheeseen.. siis todellakin.
(nyt jo huomaan muistavani, että aiheesta tosiaan on kait aijemminkin käyty keskustelua)

Mitä väliä on sillä, onko ihminen ylipainoinen, aliravittu taikka nisti..
Kunhan ylpeänä kantaa omaa kroppaansa ja olemustaan. Olemassaoloaan.
Tai ei siihen vaadita edes ylpeyttä. Kuhan on sinut (noin suurinpiirtein) itsensä kanssa.
tai vähintäänkin tiedostaa omat virhekohtansa. Täydellistä kun ei edes ole, miksi siis kiinnittää huomiota omiin heikkouksiin ja virheisiin.. miksei yhtähyvin voisi keskittyä matraamaan itselleen kuinka täydellisen viehättävä onkaan.

Muut näet kiinnittävät huomiotaan juuri niihin asioihin joista itsessään on epävarma, ja joita häpeää tai peittelee..
vai onko näin..?

Esimerkiksi itse olen pitkä ja hoikka.. aina ollut. Moni sanoo että laiha. En ota sitä (enää) kolauksena itsetunnolle..
Jokaisella saa olla mielipiteensä, niin minusta kuin ylipäätään ihmisistä..
Ja jokainenhan meistä kumminkin jatkuvasti väistämättä altistuu ulkonäköpaineille tässä glitterii -ihannoivassa yhteiskunnassa. Sitä ei vaan liian tosissaan must kande ottaa.

Arpi voi olla komistus tai kauhistus..
Se voi olla myös hyvin huomaamaton tai huomattava.
Oma suhtautuminen siihen on se ratkaiseva.

Tää mun kirjotus nyt vähän poukkoilee esimerkistä toiseen, mut en osaa olla antamatta lauseen vain soljua. Muuten tulee hyvin äkkiseen piste.

Itseasiassa oikeestaan joo.. Se millä ylpeydellä kroppaansa kantaa, sen kyllä aistii ja näkee..
Siihen voi olla moni kiinnittämättä huomiota, mutta sen avulla voi myös kerätä huomiota.. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Tai ehkei hyvää ja pahaa olekaan.. On vain..

On vain :)

Kuhan viihtyy itsessään.

Oikeutusta olemukselleen ei mielestäni kenenkään tarvitse anella. Jokainen on mitä on..

Ihmisen komeus/&kauneus, viehättävyys ja ehkä karismakin, kumpuaa siis mielestäni nimenomaan sisältäpäin..
Vaikka ulkosillakin tekijöillä on omat vaikutteensa. Niiden ei liikaa pidä antaa hämää..

[Madmike]

Miksi mulle tuli sellainen olo, että jonkinlainen tekoäly hallitsee maapalloa? Se varmasti haluaisi, että ihmiset ovat mahdollisimman paljon tietokoneiden ääressä, sillä se oppii ihmisestä. Voihan Skynet! Onko Google kehittänyt ison pommin?

[peijjoona]

Vituttaaa kun ei ole pitkään aikaan pyörinyt kylillä mtn hyviä douppeja( esim mdma) :S. Ois ihan jees taas vaihteeks, naapurissa on billeet ja petri nygårdin kuulee kaks kerrosta alaspäin, hyi helvetti. Noh onneks on hatsii ja gta..

[LeFairylette]

vitutus..ihan vaihteeksi. täytyy nukkua se pois.

Huomenna frendin synttärit vähän mexeä ja paljon biletystä, varmaan parikin päivää. Täytyy valmistautua henkisesti tähän koitokseen.

Itsetunto jostain syystä maanraossa. Tuntuu vaan et, kaikki on parempia kaikessa aina. Hmm..mitenköhän sen sais nousemaan. Ois nice jos pystyis oikeesti tuntemaan itsensä hyväksi ihmiseksi edes joskus.

[Madmike]

vitutus..ihan vaihteeksi. täytyy nukkua se pois.

Huomenna frendin synttärit vähän mexeä ja paljon biletystä, varmaan parikin päivää. Täytyy valmistautua henkisesti tähän koitokseen.

Itsetunto jostain syystä maanraossa. Tuntuu vaan et, kaikki on parempia kaikessa aina. Hmm..mitenköhän sen sais nousemaan. Ois nice jos pystyis oikeesti tuntemaan itsensä hyväksi ihmiseksi edes joskus.

Pitää hyväksyä että kaikki ollaan erilaisia. Ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Ei ole mun mielestä eri arvoista ihmistä. Kaikki ihmiset kuulutaan samaan lajiin eli ollaan biologinen organisaatio. Me olemme ihmisen soluja ja meidät erottaa muista eläimistä se että olemme helvetin epärehellisiä.

Voit antaa anteeksi itsellesi sen että haluat jotain mitä et ole. Mutta voit tässä hetkessä aloittaa elämään sillä tavalla kun koet mielekkääksi ja unohtaa vääränlaiset tavat jotka eivät ole toimineet.

[tRip]

Voiko raukkamaisempaa tapaa olla selvittää välejä, kuin väkivallan uhka, ja jättää se ilmaan kytemään..

Kyl mä kestän saada turpaani, mut ei mitään mikä pistäis mut yhtä paskaks kun pelon ilmapiiri.

Väkivalta on saatanasta.. ..

mut joskus se puhdistaa kytevän ilmapiirin

[trollol]

Kyl mä kestän saada turpaani, mut ei mitään mikä pistäis mut yhtä paskaks kun pelon ilmapiiri.

Tiekkö, ymmärrän täysin mistä puhut.
Tosin omalla kohdalla tää asia liittyy enemmän perheen sisäsiin asioihin. Lapsuudessa varsinki, pikkulikkana joutu kokoajan pelkään, millon räjähtää ja millo saa turpiinsa.
Ei se turpaan saaminen ollut se paha juttu, mut se, että joutuu pelkään.. Vittu joskus 14-vuotiaana joutu syömään lihaveitsi kädessä... ei vittu hei oikeesti, ku alkaa muistelee.
Ne on menneitä ne, mutta aina ku veli tulee käymään niin kyl sitä kumman varuillaan on heti.
Ja mites tää niin sanottu isä ja sen flippaukset haha, oikeesti hei

[trollol]

Jotenkin niin kummallinen olo taas iskenyt.
En tiedä, onko se masennusta vai mitä, hulluutta? Kun se iskee ku salama kirkkaalta taivaalta.
Sitä rupee vaan kelaan asioita ja tajuaa, kui paskana kaikki on.
En tiedä, onko vika itsessä vai kaikissa muissa, mutta jotenkin sitä on vaan jäänyt ulkopuolelle kaikesta.
Hyvii ystäviä ei oo nähny aikoihin, tai siltä se tuntuu. Se vaan tuntuu niin pahalta, ku kuulee, mitä ihmiset ajattelee. Et kui paska oon ja kui mua ei jaksa.
Ehkä mä sitten tosiaan oon niin paskaa seuraa, kyllä mä sen myönnän, että oon ollu tosi kyrpä täs jonki aikaa...
Mut niin, ei se oo kiva jäädä yksin. Oon pohtinu omaa itseeni, käytöstäni, olemusta ja en tosiaan tiedä, mikä mättää.
Hetken aikaa kaikki menee hyvin ja sitten Bäng, paskana.
Jotenki ku alkaa miettii koko elämää, välillä se tuntuu niin pirun turhalta. Miellekkyys vaan katoaa tuhkana tuuleen ku vähänki kelailee.
En tie, ehkä must on vaan tullu vainoharhanen ja ehkä kaikki on oikeesti okei,
mut tää tunne, tää ei oo kiva.
Ehkä maiseman vaihdos tekis hyvää tai sitten vaan vois mennä lekurille ja hankkia mielipidepillereitä, naukkailla niitä ja saada se ihanan tyhjä zombi-olo.
Sillon ei tarttis kärsiä näistä tunnekuohuista, ei välittää. Vois vaa liukua päivästä toiseen miettimättä elämää sen enempää.
Kuulostais melkeen hyvältä vaihtoehdolta, mut sit taas onko se elämää?
..Mut ei näinkään oo hyvä olla...

Ajatuksia, tälläisiä tänään taas

[Basebo]

Jotenkin niin kummallinen olo taas iskenyt.
En tiedä, onko se masennusta vai mitä, hulluutta? Kun se iskee ku salama kirkkaalta taivaalta.
Sitä rupee vaan kelaan asioita ja tajuaa, kui paskana kaikki on.
En tiedä, onko vika itsessä vai kaikissa muissa, mutta jotenkin sitä on vaan jäänyt ulkopuolelle kaikesta.
Hyvii ystäviä ei oo nähny aikoihin, tai siltä se tuntuu. Se vaan tuntuu niin pahalta, ku kuulee, mitä ihmiset ajattelee. Et kui paska oon ja kui mua ei jaksa.
Ehkä mä sitten tosiaan oon niin paskaa seuraa, kyllä mä sen myönnän, että oon ollu tosi kyrpä täs jonki aikaa...
Mut niin, ei se oo kiva jäädä yksin. Oon pohtinu omaa itseeni, käytöstäni, olemusta ja en tosiaan tiedä, mikä mättää.
Hetken aikaa kaikki menee hyvin ja sitten Bäng, paskana.
Jotenki ku alkaa miettii koko elämää, välillä se tuntuu niin pirun turhalta. Miellekkyys vaan katoaa tuhkana tuuleen ku vähänki kelailee.
En tie, ehkä must on vaan tullu vainoharhanen ja ehkä kaikki on oikeesti okei,
mut tää tunne, tää ei oo kiva.
Ehkä maiseman vaihdos tekis hyvää tai sitten vaan vois mennä lekurille ja hankkia mielipidepillereitä, naukkailla niitä ja saada se ihanan tyhjä zombi-olo.
Sillon ei tarttis kärsiä näistä tunnekuohuista, ei välittää. Vois vaa liukua päivästä toiseen miettimättä elämää sen enempää.
Kuulostais melkeen hyvältä vaihtoehdolta, mut sit taas onko se elämää?
..Mut ei näinkään oo hyvä olla...

Ajatuksia, tälläisiä tänään taas

Itselläni myös välillä ollut tuollaisia ajatuksia. ajattelee kaiken muiden näkökannalta, mutta kuitenkin niinkuin itse ajattelisi. Ja kun tuntee itsensä on helppo ajatella kuinka paska ihminen on. Kun ajattelee monesti noin, alkaa käyttäytyä myös sen mukaan ja alkaa tuntumaan, että mitä tahansa tekeekään tai sanookaan, se ei ole ollenkaan hyvä homma. Ja kun sisimmässäänkin on alkanut tuntemaan näin, niin automaattisesti alkaa luulemaan kaikenlaista, eikä uskalla kysyä keltään, mitä mieltä he oikeasti ovat. Muutamilla tripeillä olen tätä asiaa pohtinut ja aloin ajattelemaan, että kaikki mitä tekemisissäni ajattelen on negatiivista. Aivan sama mitä teki, niin aina jostain löytyi joku negatiivinen juttu, jota olisi voinut muuttaa tai jättää kokonaan tekemättä. Trippien jälkeen alkoi jostain tulemaan positiivisia ajatuksia ja alkoi ajattelemaan, että eihän kaikessa olekaan niin paljon pahaa kuin luulisi. Ja kun ei enää ajattellut noin alkoi kait käytöskin pikkuhiljaa muuttumaan hieman ja sitä mukaa enemmän itsevarmuutta ja positiivista mielialaa.

Maisemanvaihdos voisi olla hyvä ratkaisu. Tai sitten alkaisi muuttamaan omia tottumuksia ja alkaisi harrastaa jotain uutta. Sitähän se elämä on, uusien asioiden kokeilua ja seikkailuja. Jos tuntuu, ettei jaksa tai saa itseään mitenkään uusien kokeilujen pariin, kannattaa koittaa jotain pienempää muutosta. Mielialapillereillä saattaa tietysti saada hieman apua, mutta silti muutos lähtee omasta itsestään. Eikä zombina olo todellakaan ole mitään elämää, senkin varmaan huomaisi jossain vaiheessa ja alkaisi olemaan entistä kurjaa. Positiivisuutta kannattaa alkaa etsiä aina kun tuollainen olo tulee, kyllä melkein kaikesta aina löytää jotain hyvää vaikkei siltä tuntuisikaan. Usein se saattaa vaatia vain hieman aikaa. Onhan elämässä tietysti huonojakin asioita, jotka vetävät mielen mustaksi, mutta sellaisia asioita pitääkin aikansa surra, mutta jos alkaa kaikesta ajatella pahaa joka kohdistuu itseensä, niin kannattaa miettiä asioita jotenkin positiivissemmin tai jutella jonkun kanssa.

[Enfini]

Ajattelenajattelen olen eli ajattelen. Käytän paljon aikaa erinäisten "turhien"/"tärkeiden" asioiden pitkälle pohtimiseen koska se kasvattaa ihmistä. Sanotaan että kokemus kasvattaa ihmistä, ei se oo se kokemus joka kasvattaa vaan se siitä seuraava ajatustyö. Rankan kokemuksen seurauksena ihmisten, jotka ei jaksa pohtia asioita vaan menee pääjäässä zombina pisteestä a pisteeseen b on pakko ajatella asioita ja nekin kasvaa ja oppii. Mutta oishan se siistii jos kaikki kelailis ja pohtis asioita enemmän pidemmälle ajatuksella ihan ilman että maailma pakottaa tekemään niin. Sitten kaikki oppis nopeemmin luonnetta ja yleistä järkeä asioita kohtaan.

Pohdintoja Mxe:n ja unikkoteen kanssa.

[trollol]

Eikä zombina olo todellakaan ole mitään elämää, senkin varmaan huomaisi jossain vaiheessa ja alkaisi olemaan entistä kurjaa.

Joo, tiedän ton asian kyllä.. 2 vuotta ku söi neuroleptejä ja sitten ku ne lopetti, huomas, että oho, meikähän tunteekin jotain! Mutta välillä vaan tuntuis niin helpolta ratkasulta vetää zombiksi itsensä, negatiivisten tunteiden pakoilua, todellisuuden pakoisuutta? Ken tietää..

[Basebo]

Eikä zombina olo todellakaan ole mitään elämää, senkin varmaan huomaisi jossain vaiheessa ja alkaisi olemaan entistä kurjaa.

Joo, tiedän ton asian kyllä.. 2 vuotta ku söi neuroleptejä ja sitten ku ne lopetti, huomas, että oho, meikähän tunteekin jotain! Mutta välillä vaan tuntuis niin helpolta ratkasulta vetää zombiksi itsensä, negatiivisten tunteiden pakoilua, todellisuuden pakoisuutta? Ken tietää..

Niimpä, helppoahan se olisi välillä, kun ei tarvitsisi miettiä tulevaisuutta, vaan olisi kaikki suunniteltu etukäteen tai joku ohjailisi itseään, niin ettei tarvitsisi ajatella mitään. Helppoahan se olisi, mutta kyllä niin tylsää ja synkkää pidemmän päälle. Välissä tullut elettyä niin, että suunnittelee kaiken etukäteen ja tekee kaiken tietyn kaavan mukaan. Helppoahan se oli, mutta pidemmän päälle niin perhanan turhauttavaa ja tylsää.

[tRip]

Jotenkin niin kummallinen olo taas iskenyt.
En tiedä, onko se masennusta vai mitä, hulluutta? Kun se iskee ku salama kirkkaalta taivaalta.
Sitä rupee vaan kelaan asioita ja tajuaa, kui paskana kaikki on.
En tiedä, onko vika itsessä vai kaikissa muissa, mutta jotenkin sitä on vaan jäänyt ulkopuolelle kaikesta.
Hyvii ystäviä ei oo nähny aikoihin, tai siltä se tuntuu. Se vaan tuntuu niin pahalta, ku kuulee, mitä ihmiset ajattelee. Et kui paska oon ja kui mua ei jaksa.
Ehkä mä sitten tosiaan oon niin paskaa seuraa

Sähän tunnet hei, kelaa. Eiks se o just tätä elämää.. mikä muu meitä täällä vierittää?

Miten mikään vois ollakaan paremmin jossei me koettais niitä vaikeitakin tunteita. Syviä kontrasteja, jylhiä onnenhetkiä, musertavia epätoivonhetkiä.. retkiä sisimmässä..

Se tunne kun jotakin tuol tunteikos liikahtaa, ja saa pohtimaan..
.. on hyvä antaa sille vaan aikaa, ja suoda itselleen käydä läpi niitä tuntoja.

"...luissaan asti pitää tuntee et tekee oikein, ja oivallisil vesillä, setittää, mitä roolii sitä ittellensä esittää.."

Usein niillä kun on tapana jotain koittaa sanoa. Järjen ääni vaan sokaisee usein polulta.
Tunteidensopukoissa taas saattaa hapuilla pitkiäkin aikoja pimeässä, kunnes löytää sisältään sen oivallusten ametisti-luolan.. luovuuden puuskan.

Sillonkun vastarannalta huutaa takaisin vain kaiku..
Kuuntele sitä..
Se olet sinä.

Ystävii älä hylkää.. Loppupeleissä ne on tärkeintä elämässä.

Tän biisin mä haluun välittää sulle; jotain sanoinkuvailematonta.. .. .
Gong - Magdalene

Oot hieno ihminen. - Sanokoot muut mitävaan.

helppoahan se olisi välillä, kun ei tarvitsisi miettiä tulevaisuutta, vaan olisi kaikki suunniteltu etukäteen tai joku ohjailisi itseään, niin ettei tarvitsisi ajatella mitään. Helppoahan se olisi, mutta kyllä niin tylsää ja synkkää pidemmän päälle. Välissä tullut elettyä niin, että suunnittelee kaiken etukäteen ja tekee kaiken tietyn kaavan mukaan. Helppoahan se oli, mutta pidemmän päälle niin perhanan turhauttavaa ja tylsää.

Joka kelaa et elämän pitäis olla helppoa, tulee pettymään..
Mä oon oppinut huomaamaan ettei elämäst tuu mitään turhia kelailemalla, silti teen sitä..

Oppinut kans, et kyl tää elämä kantaa. Kuhan vaan uskoo siihen.. tai ei se oo uskonasia..
Voi elämään myös opetella luottamaan.

Mä en osaa liiaksi elää hetkeä pidemmälle..
Siihen mä sit pygähdinkin.
ehkä se sit on se aadeehoodee

[Kottonmouth]

Onko totaalikieltäytyjä vankilassaolonsa jälkeen rikoksen tehdessään ensikertalainen? Lasketaanko siis tuo totaalikieltäytyminen rikokseksi?

[Infitialis]

Onko totaalikieltäytyjä vankilassaolonsa jälkeen rikoksen tehdessään ensikertalainen? Lasketaanko siis tuo totaalikieltäytyminen rikokseksi?

On sille rikosnimike mutta vankeuteen ei sovelleta pääset puolella sääntöä eikä se myöskään tätä etua käsittääkseni vie jatkossakaan. Totalikieltäytymisestä ei myöskään jää rikosrekisteriä.
Mutuna muistelisin ettei vie sakkorangaistuksen muuttaminenkaan ensikertalaisuuden etua.
Myöskin kolme vuotta ilman rikoksia edellisestä vapautumisesta nollaa statuksen.

[Kottonmouth]

Päivän mietelause : Miksei feministejä tuomita järjestäytyneestä rikollisuudesta?

[Hippisaukko]

Mie kirjotin tähä pitkän avautumisen, mut totesin sen olevan aivan paska. Joten tiivistetysti: Mie vihaan itteeni.

[trollol]

Mie kirjotin tähä pitkän avautumisen, mut totesin sen olevan aivan paska.

Tiekkö, tota tapahtuu paskemmissakin piireissä.
Parempi sentään lukea ennen julkasua ku suoraan pistää sitä paskaa muiden luettavaks. Näin omakohtaisesti kun sattuu välillä tapahtumaan

Päivän mietelause : Miksei feministejä tuomita järjestäytyneestä rikollisuudesta?

Eihän muidenkaan aatteiden kannattajia tuomita, ennen kuin ne tekee jotain oikeasti rikollista?
Ei sua tuomita järjestäytyneestä rikollisuudesta, vaikka kuuluisit mihin hiippakuntaan, ellet tee jotain rikollista, josta saa tuomion. Ei mietteistään saa tuomiota, vaa teoistaa?

[Otorongo]

Siitä lähtien kun ensimmäisen kerran sain DMT:llä voimakkaan "ykseyden" kokemuksen, olen pitänyt hyvin todennäköisenä että tämä todellisuus, kaikki olemassa oleva, on vain yksi tietoisuus joka kokee itseään subjektiivisesti.

Ajattelin että tuo kokemus, jossa olin ykseys tai kaikkeus, kuin fyysistä minua, tai edes tietoisuuttani ei olisi koskaan ollutkaan, on mahdollisesti vain tila jossa subjektiivinen, fyysiseen kehoon ja tietoiseen mieleen yhdistetty näkökulma todellisuuteen katoaa...

Myöhemmin mietin että millainen olisi todellisuus, jos sen näkisi jokaisesta subjektiivisesta näkökulmasta samaan aikaan. Tämä johtaisi siihen että olisin samaan aikaan joka paikassa, nähden itseni samaan aikaan joka paikassa, jolloin mikään ei olisi enää erillistä, olisi vain tämä tyhjyydenkaltainen "ykseys".

Me ja tämä todellisuus olemme mahdollisesti oman kollektiivisen mielikuvituksemme tuotetta...

Tajusin myös ajan lineaarisuuden olevan harhaa. Kaikki on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan tässä hetkessä. Harha siitä että välissä on "kulunut aikaa" johtuu subjektiivisten kokemispisteiden liikkeestä suhteessa toisiinsa.

Tästä voikin lähteä miettimään onko edes tätä hetkeä, koska sekunnin miljoonasosa ajassa taaksepäin on jo menneisyyttä, sekä miljoonasosa eteenpäin tulevaisuutta...

Aloin pitämään näitä asioita todennäköisinä vasta kun olin ne itse päätellyt ja epäilen että en olisi niitä kenenkään sanomina edes uskonut, koska yleensäkin haluan ottaa asioista selvää itse...

[doof]

Jos jengiliivit pitäisi kieltää, ni sitte myös romanien hameet pitäis kieltää.

[Kottonmouth]

Jos nainen/mies tukehtuu kyrpään, onko se tappo, kuolemantuottamus vai itsemurha?

[seesee]

^ Vai ihan puhdas onnettomuus?

___

Joka kerta päihteilyn jälkeen saa ihmetellä että mihin kummaan tänne foorumille kirjoitin sen ja sen viestin sillon kesken tripin. Ikinä en löydä muuten kuin hakemalla omat viestit ja katsoa se sieltä.

[tRip]

¤¤¤

OmisSkeloisS.. Kelottuneis paatoksis.. aatteis kummallisis.
Kummajaisis, kuvittelen hahmon naisen, kaunottaren
Rakkauden riemun sinffonioissa. - Kapelimestari vaan kujal. - ja soittajat kadul. Kai se on käytä-vä?

Pihal kujautan hujut huomaamattoman itsevarmasti.. epävarmana litkun todenperäisyydestä
Itsensä keskeneräisyydestä..
Olemisen järjettömyydestä kovin vakuuttuneena.. Vaikuttuneena.. Vaikeanako? vaikenenko? vai kenenkö.. kenenkÖis.. Kehko-ödeemois

Unenomaa, unes omaa oman mielensä mielettömyyden taidon, kokea sielunrauhaa, vailla kelaa olemisen vaikeutt'a.. ta-ta-ta-kuka-maStois¿
mielensielunsärkyneenvuorenpeikonjään-järjettömyyden rajoil.. Semitilois..
IhmettiloissSt'Öiseen.

emmä sekasin oo--gujal bajareist vaan.. hulluusiQQ-trippiflippereil kait huzait.
trip-over-mater
MasterkelOis.

Olemattomis oliois.. OliJois.. oli jois?.. Olikstois.. Olen toi ja, toi ja lentoja.

Kykloptiktikois.. Opiks jo¿ Kyk-lop-tikko is epiC-leptiC-oOo

"Jos ois mitä jois jois pois ettei ois mitä jois pois" [R-K tku10!]

Bajarit & ajatttelu-flows

tRipO & MetaLoon

[tRip]

Ajattelin että tuo kokemus, jossa olin ykseys tai kaikkeus, kuin fyysistä minua, tai edes tietoisuuttani ei olisi koskaan ollutkaan, on mahdollisesti vain tila jossa subjektiivinen, fyysiseen kehoon ja tietoiseen mieleen yhdistetty näkökulma todellisuuteen katoaa...

Siinä unenkaltaisessa tilassa piilee jokaisen persoonan stereotypian karikatyyri ¿ ja koko elämän kollektiivinen dna-rihmasto..

näin koen.

[Otorongo]

Ajattelin että tuo kokemus, jossa olin ykseys tai kaikkeus, kuin fyysistä minua, tai edes tietoisuuttani ei olisi koskaan ollutkaan, on mahdollisesti vain tila jossa subjektiivinen, fyysiseen kehoon ja tietoiseen mieleen yhdistetty näkökulma todellisuuteen katoaa...

Siinä unenkaltaisessa tilassa piilee jokaisen persoonan stereotypian karikatyyri ¿ ja koko elämän kollektiivinen dna-rihmasto..

näin koen.

Tuossa tilassa oli kuin mieleni olisi täysin tyhjä, koska sitä ei ollut olemassa, mutta silti siellä olisi koko maailmankaikkeuden jokainen pienikin tiedonmurunen samaan aikaan.

En ollut pelkkä tuon fraktaalisen vellovan kaikkeuden osa, vaan olin se kokonaisuudessaan, kuin näkisin maailmankaikkeuden jokaisesta subjektiivisesta näkökulmasta samaan aikaan.

Ehkäpä vain koinkin tämän todellisuuden objektiivisesta näkökulmasta...