vähän ehk unohdettu topicci.. must tosi asiaa.. kelailuu..
Nomut kumminki..
Elämän perusasioita tarkasteltuani..
MDMA -tuo empatodeeli on itselle ehkä tietyllätapaa se terapeuttisin deeli mitä oon kokeillu.
Se tuo esiin unohdettuja tunteita.. saa sanottua asioita joita on halunnu pitkään sanoa ystävälle vilpittömällä katseellaan.
Elämä on suloista ja haikeaa, rappioo ja selviämistä päiväst toiseen.
Jos koittaa lopettaa ylenpalttisen kuosailun, ni yhtäkkii huomaaki olevansa yksin ajatustensa ja tunteidensa kanssa.
Ja kuka täysjärkinen täällä oikeesti selvinpäin kestäiskään.. emt. ehken vaan halua sopeutuu.. vaik silti yritän enemmän kun edes kykenen.
PIRI.. apteekki piri siis.
Vittu mä oon alkanu kiroon et mä ikinä alotinkaan amfe-lääkityksen.
3 vuotta kiskonu tota et kykenisin toimimaan täs piripää-muurahaisyhteiskunnas. Meitsi putos kärryilt jo varmaan ennenkuin synnyin.
Oommä puol vuotta pitäny tosta taukoa.. hitto, sillon tuntu et elämä on kaikessa kaoottisuudessaan iisimpää.. ku ei tarvi kokoaika tsörgii kemioitaan.
Mä kiroon jokaisen fukin lääketehtaan joka kehittää sairauden ja siihen lääkkeen.. näin kärjistettynä.
Mielummin kiskois vaan rehellisii huumeit.. sillai.. kaikki menee kausittain.. mut lääkitys on jokapäiväistä.. sen kiroon.
Päivät kuluu puoliunessa.. horroksessa jossa tunteet räiskyy.,. välil saan kipinöit silmillekin. se sattuu pirusti.
Mun sieluun sattuu ku kelaan miten paska tää systeemi on, niin kovin ku se mua koittaaki jeesaa.
Mut oon vaan yks fukin anonyymi kansalainen, joka anonyymisti on hyväksyny F-koodinsa, ja kiskoo päivittäin E-koodei.
Ei autaa ees IDDQD.. .
Mut sillai ku kelaa.. ni kyl mä vittu pärjään. Ahdistaa ehk eniten et ihmiset on must huolissaan.
Tai tietty sitä kaipaaki et ihmiset joskus muistaa mua. Siit tulee hyvä mieli.
Mut sit se mieli pirstaloituuki taas ku tunteet ei pysy aisoissa ja levottomuus ajaa mut epileptiseen helvettiin.
madmalaskut ja hartzi Bajarit

