Psychotexicated : Pohdintaa

[tRip]

hitto, en nyt oikeen jaksa tajuu miten tän topicin sais siirrettyy stögikseen

vähän ehk unohdettu topicci.. must tosi asiaa.. kelailuu..

Nomut kumminki..

Elämän perusasioita tarkasteltuani..

MDMA -tuo empatodeeli on itselle ehkä tietyllätapaa se terapeuttisin deeli mitä oon kokeillu.
Se tuo esiin unohdettuja tunteita.. saa sanottua asioita joita on halunnu pitkään sanoa ystävälle vilpittömällä katseellaan.

Elämä on suloista ja haikeaa, rappioo ja selviämistä päiväst toiseen.
Jos koittaa lopettaa ylenpalttisen kuosailun, ni yhtäkkii huomaaki olevansa yksin ajatustensa ja tunteidensa kanssa.
Ja kuka täysjärkinen täällä oikeesti selvinpäin kestäiskään.. emt. ehken vaan halua sopeutuu.. vaik silti yritän enemmän kun edes kykenen.

PIRI.. apteekki piri siis.
Vittu mä oon alkanu kiroon et mä ikinä alotinkaan amfe-lääkityksen.
3 vuotta kiskonu tota et kykenisin toimimaan täs piripää-muurahaisyhteiskunnas. Meitsi putos kärryilt jo varmaan ennenkuin synnyin.
Oommä puol vuotta pitäny tosta taukoa.. hitto, sillon tuntu et elämä on kaikessa kaoottisuudessaan iisimpää.. ku ei tarvi kokoaika tsörgii kemioitaan.

Mä kiroon jokaisen fukin lääketehtaan joka kehittää sairauden ja siihen lääkkeen.. näin kärjistettynä.

Mielummin kiskois vaan rehellisii huumeit.. sillai.. kaikki menee kausittain.. mut lääkitys on jokapäiväistä.. sen kiroon.

Päivät kuluu puoliunessa.. horroksessa jossa tunteet räiskyy.,. välil saan kipinöit silmillekin. se sattuu pirusti.

Mun sieluun sattuu ku kelaan miten paska tää systeemi on, niin kovin ku se mua koittaaki jeesaa.
Mut oon vaan yks fukin anonyymi kansalainen, joka anonyymisti on hyväksyny F-koodinsa, ja kiskoo päivittäin E-koodei.
Ei autaa ees IDDQD.. .

Mut sillai ku kelaa.. ni kyl mä vittu pärjään. Ahdistaa ehk eniten et ihmiset on must huolissaan.
Tai tietty sitä kaipaaki et ihmiset joskus muistaa mua. Siit tulee hyvä mieli.

Mut sit se mieli pirstaloituuki taas ku tunteet ei pysy aisoissa ja levottomuus ajaa mut epileptiseen helvettiin.

madmalaskut ja hartzi Bajarit

[Dexma]

3 vuotta kiskonu tota et kykenisin toimimaan täs piripää-muurahaisyhteiskunnas. Meitsi putos kärryilt jo varmaan ennenkuin synnyin.

Yksi lause tribbi mies ja kerroit just sen mitä mä taas oon tänään pohtinut.

Tuntuu että kokoajan tarttis jotain opiaattia että kykenis toimimaan, nukkumaan pienet liian vähäset yö unet, heräämään ja painamaan jotain ja sitten pysähtyminenkin tekee samalla tavalla.

tänään siis selvinpäin, olen ja syystäkin.

[naponen]

pajareis suihkuun.

sain karseit pelkotiloja, olin varma että kun avaan silmäni tai käännyn mun edessä on jotain pahaa. tätä tapahtu joskus nuorena ihan selvinpäin ja jotenkin sit kasvoin siitä yli mut nyt sit välil taas, etenki polttamisen jälkeen...

oon kelaillu et vois jättää kannabista vähemmälle.

[Olio]

Alkuperäisiin kysmyksiin vastaten eli.

1.Missä...kuoseis on jo menetetty tapaus..

Aina on toivoa jos jaksaa vaan uskoa itseensä.

2.Eikö olisi enemmän syytä pohtia omaa käyttöään..?
Vai käytättekö huumeita vaan sen takia kun se on kivaa?

Niin...Minä ainakin oon pohtinut omaa käyttöä ihan tarpeeks ja en turhaan katkolla oo pariin otteeseen ollut ja saanut lopetettuakin kovat tsydeemit. + kaikki opiaatit.

Huumeet on kivoja turha sitä on kiistää. Ei kai niitä kukaan vetäis jos paska olo tulisi, tietty poikkeuksia on näissäkin asiossa u know.

3.Miksi tänään myrkytit itsesi?
Aina siihen on löydyttävä jokin motiivi.. vai?

No sen takia et ahdisti niin vitusti ni kävin alkossa perkele ku on bentsoreflat en tie miten täs oikeen pärjään nyt yli viikon ilman niitä.

[tRip]

oon kelaillu et vois jättää kannabista vähemmälle.

Mä oon kelannu ihan samaa..

Samoin ku sitä et kuosi on taas lähteny pahasti mua viemään sinne syrjäytymisen tielle..

mdpv-laskutkin voi olla tosi hajottavan eheyttäviä.. terapeuttist flippailluu..
Kuhan osaa otttaa asenteel..
ku mul ainaki..
väkisinki flippaa

Mut jotain pevessäkin on miks sitä joskus harvoin tekee sillai mieli jopa sitä nauttia..
Mut sitku iskee se päälyötyhjäälyöpää, ni alkaa kelaa et okstää tän arvosta.

Pevessä kulminoituu kaikki ristiriidat mitä päihteisiin vaan ikinä liittyykään.. en tiedä
.. sitä himoitsee.. sitä myrkkyä.. sitä kieron viehkoa marssipulveria.. jumalaut sitä puhetulvaa ja empatiaa, aivan omaa luokkaansa..
mut laskut on ku halolla mottastais psykoosit takaraivoon.. vainot ja pelot. ahdistus ja itsetuho.. rappio josta puuttuu minkäänmoinen romantiikka.

Mut ehkä just sen takia peve on niin.. pirullisen parhautta, turmiollista ajatusflipperii..
Sitä saattaa ajatella kahdeksaa eri asiaa samaan aikaan ja jutella kolmesta eri aiheesta.. kunnes päätyy aina siihen samaan..
Vakavana tuijottaa tyhjyyteen kun pää lyö vaan tyhjää.

¤¤¤

ja et mun laatikoissa on erilaisia otuksia jotka on kammottavia ja ne lähettää musta dataa muille galaxeille

Mut jokin hohto tässäkin kaikessa on

zipflip MS_DOS.

[Dexma]

oon kelaillu et vois jättää kannabista vähemmälle.

Mä oon kelannu ihan samaa..

Mä oon kelannut kaikkien huumeiden vähentämistä.

Ei enään esim oo tehnyt mieli olla kamaliz quutzeiz pitkään aikaan. Oikeastaan tällä hetkellä moinen tuntuu aika tylsältä. Mut pienen pieni opiaatti bentso huuru tuntuu auttavan päivässä toimintakykyä ja siitä diggaan. (vähän liiankin) On meinaan taas niitä päiviä kun tekis mieli aloittaa elämässä tekeen jotain kehittävämpää. Nyt kun sais jonkun bentso respan niin vois painaa hirveessä putkessa asioita ja hoitaa jotain... öö no vaikka tulla sellaiseksi joksikin mitä haluis olla.

Tääkin on sellainen ikiluuppi, heti kun mä saavutan jotain mä palkitsen itseni rentoutumalla ja kunnon päihteillä. Seuraavaksi mun ongelmana on se rentoumis palkkio..

Pitäis varmaan hommata mäkättävä muijja ja lapsi. Sit ei ois enää aikaa ees ajatella tälläsiä. Toisaalta voihan siinä käydä niinkin, että mä vain pilaan kunnolla omissa flippereissäni parin ihmisen elämän kokonaisvaltaisesti..

Ehkä mä vain katon pornoo ja runkkaan.... ja ööö... no vedän jonkun päihteen. kahvii nyt tällä hetkellä... ai saatana kahvi on kyllä hyvää mut mun perseessä tuntuu samalta, kuin Jenna hazella pornokuvauksien jälkeen.

[tRip]

Sielun saunaa..

Ku alkaa kelaan..
et emmä osaa olla muutaku epäaito
Omasta olemuksesta löydän kyllä itseni, mut sitä en osaa ilmaista tarpeeksi selkeesti.

mut tätä mä oon aidosti.

Olemisen sietämätöntä luuppii..
toisinaan
Pitäis painaa jarruu.. jarrumies vaan puuttuu.

Päiväst toiseen samaa
mieli takertunu vanhaan karmaan.

Alla homehtuneen harmaan taivaan, synkkien pilvien keskellä, nään miten auringonsäteet heijastuu taivaalla.. ja et tuol jossain sataa, salamat iskee tajuntaan dopamiinin raivolla, kemikaalisotkun keskellä, tyyntä aina myrskyn edellä.

Mikää ei o enää niin selkeet
Nään elkeistäni jo tulevaisuuden hauraan.. jossenmä tajuu päästää irti paskast karmasta, ja jatkaa matkaa..

Myrskyävää ukonilmaa on mageet tsiigailla etäämmältä, mielummin kun olla sen keskellä, avomerellä luonnonvoimien temmellyskentällä.

Ihmetyksen keskellä

Sielu kaipaa alituiseen turvetta tylsyyteen..
Turpeessa alkaa lahottajasienet pääseemään valloilleen ja olemisen-karma enää vaan ekosysteemin varassa, kohtalossa, hetkesä elämisen tulevaisuudessa.

Mä en saa tästä hetkestä mielenrauhaa, ku mikään ei o niin varmaa ku et sekään ei o enää ollenkaan varmaa.

Mielekkyyden kadotuksen syväluotaava tikarin-isku tunnekeskuksen kipupisteeseen
Pistää kelaamaan olemisen ja hengittämisen armotonta taakkaa.

Mun mielenkiinto on kiintyny koukkuun, tarttunu sen väkäsiin..
joku saatanan urpo siellä kelailee kelaansa haaveillen kalasta
Haaviin jää vaan kokemus et, vittu se karkas..

Arvet korvaa jossainvaiheesa haavan, ja kuiva kausi tuokin tullessaan eheytyneen karmaan.
Kryptiset oivallukset valtaa sadon, korjuun hoitaa tiedon luulo. Oletukset ja ennakkoluulot.

Koitan olla et mun mielel ei ois liikaa valtaa, eikä mielivaltaa.. Valta kun on harhaa.. sitä jaetaan ihan mitensattuu.. sit ihmettelen miks mua sattuu, ku en handlaa ees harha-varjoi.
Kaikuluotain piippaa kolmiulotteisii datametrei, ihmespektrei..

Toiset valaistuu ja toiset maatuu
Ihminen taantuu ku sielu huutaa tyhjää..
Serotoniini-reseptorit kärventyy ja dopamiinipsykoosi johtaa mielen harhaan, egon ylivaltaan.

Pää lahoo lantakasaan, ku mielekkyys rihmastoissa syvissä.
Mieli häxaa ja koodaa dataa, koittaa purgaa siimasolmu-keloi..
Ajatuksille rakentaa siltaa, ettei tarvis liikaa kelaa.

Mielenrauha jossain kuussa, yläpilvien lumoissa.. Sumussa vuorten keskellä..

Mieleni kuvissa, mielikuvituksen maisemissa luon todellista.

Sielun-sadosta voin tyynin mielin nyt taas päihtyä.. .

On meinaan taas niitä päiviä kun tekis mieli aloittaa elämässä tekeen jotain kehittävämpää.

[Jeshu]

Voisin avautua pikkaen taannoisesta kannabiskokemuksesta.

Olin siis koko päivän rykiny subua. Etsinyt jossain välissä kadotettuja ruohoja ja todennut jo polttaneeni ne. Yön pimeinä tunteina kuitenkin muistin, et mähän jemmasin ne tonne laatikkoon. Siitä sitten kääräisin harmittoman lehtijopon.

Kaikki tuntui menevän normaalisti. Menin makoilemaan sängylle ja yritin lukea kirjaa. Ajatus harhailee, lopetan lukemisen. Sydän rupeaa hakkaamaan kunnolla. Hengitys tiivistyy ja alan huohottamaan. Ajattelen, että olenko kokemassa elämäni ensimmäistä paniikkia. En tiedä kannabishan normaalistikin lisää sykettä, joten saattoihan tuo sellaistakin olla. Minua ei pelottanut. Jotain kuitenkin tapahtui, se oli varma. Ei ollut sellainen tunne, että tilanne ei ole minun hallinnassa. Pystyin vetämään itseäni takaisin tunteesta, menemään syvemmälle tai jäämään paikoilleni. Ilman mitään muuta todistetta kuin oma fiilikseni, olen aina uskonut, että mussa asuu joku möykky jota en ole koskaan todella käynyt läpi. Uskon, että se pitäisi kokea ja tuntea läpi, ei ajatella tai järkeillä. Mulla oli niin vahva fiilis, että olen jonkun suuren porteilla. Suuren joka antaa mun itse päättää kuljenko mä siitä vai en. Suuren josta mun oikeasti pitäis mennä läpi. Vedin takaisin, annoin mennä, pysähdyin, vedin takaisin. En antanut mennä loppuun. Oli semmoinen fiilis, että nyt olis mahdollisuus todella alkaa tuntemaan. Mutta en mä mennyt sinne. Miten mä voisin, kun mulla on semmoinen fiilis että en ehkä pystyis käsittelemään sitä. Semmoinen fiilis, et jos mä ihan oikeasti "menisin sinne" niin mun pitäis kiertää vasemmalle kolme ympyrää, tehdä voltti ja repeytyä kahtia, suurinpiirtein oksentaa, huutaa, vapista, hikoilla ja menettää lopuksi taju. Sitten mä ehkä hyvällä lykyllä saisin kerättyä palaset kokoon. Ehkä. Ja tääkin kaikki mitä tapahtuis "jos menisin sinne" tai mitä se kaikki olis, vai olisko semmosta mitään edes, on vaan mun mielikuvitusta. En mä oikeasti tiedä, mut tunteen tasolla mulla on sellanen olo, että mä tiedän. Jotain nimittäin tapahtu, ja joku on mun sisällä aina sykkiny.

Joskus kelasin näitä ajatuksia hyvin aktiivisesti. Aina vaivaan saakka. Pakkomielteisesti. Nykyään mulla on verrattain vapaa olo mielessäni. Koen pystyväni keskittymään tähän hetkeen ilman, että on koko ajan joku taka-ajatus vaivaamassa. Pää on sillä tavalla selkiytynyt, normalisoitunut ja kypsynyt pahimmista murrosiän tyrskyistä. Hyvää kehitystä on ollut oivalluskyvyn ja muistamisen suhteen ennen kaikkea päihteitten käytön radikaalin vähentämisen takia. Hyvä juttu. Samaan aikaan koen kuitenkin, että jonkinlainen neuroottisuus on lisääntynyt mussa. Ajoittaisia pakkoliikkeitä jotka oli mun vaivana lähinnä lapsena. Pitikö päihteet mut lähempänä mun omia tunteita? Vai onko päinvastoin kaikki nyt helpommin puskemassa tietoisuuteen kun päihteiden verho ei estä tuntemasta? Onko kyse muusta kehityksestä joka ei niinkään liity päihteisiin? Onko minusta tulossa urautunut ja jähmeä, neuroottinen aikuinen? Onko päihteiden käytön lopettaminen ollut mulle liian väkivaltaista, äkillistä ja näin ollen hieman traumaattista? Isona syynähän mun kuntoutukseen lähtemiselle oli, että mä lähdin pelastamaan omaa parisuhdettani. On se ehkä vähän ollut, koska jos mä olisin täydestä sydämmestä menny sinne streittaamaan, niin en mä ehkä tällä hetkellä päihteitä käyttäisi olleenkaan, vaan vastutaisin niitä kiihkomielisesti. Ei tää kaikki välttämättä liity päihteisiin mitenkään, vaan siihen että elämässä nyt vaan sattuu olemaan stressaavampia ja vähemmän stressaavampia aikoja. Sitä ei kuitenkaan voi kieltää, etteikö päihteet olis antanu mukavaa lomaa, joskus ennen paljon enemmän. Nykyään aika vähän.

Tuommoisesta kokemuksesta jää muuten aina vähän sellainen vammainen olo päälle: mä en menny sinne loppuun asti, eli onko tää mun tän hetkinen elämä sitten vaan pelkkää teatteria ja teeskentelyä? Käymällä läpi se juttu voisin elää täydempää elämää, mutta nyt oon vaan unessa kulkeva pösilö joka ei tajua mitä sen omassa päässä liikkuu, ja on näin ollen omien tiedostamattomien juttujensa vanki?? Joskus ennen tosiaan elämä rajoittui paljon jo sen takia, että mietin tän kaltaisia juttuja lähinnä koko ajan enkä pystynyt keskittymään pahimmillaan oikein mihinkään. Asia on näköjään vieläkin ajankohtainen, mutta olen vapautunut miettimästä sitä koko aikaa. Jos mä oon unessa, niin sit mä oon. Jos unen verho aukenee, niin hyvä. Jos ei, niin ihan hyvä niinkin. En mä voi muuta kun yrittää pitää silmäni takaraivoon päin auki. Ja mieluummin myös sieltä poispäin.

[Dexma]

Menihän tossa hetken aikaa taas aika kovaa.

siis aika.


En mä tiiä, ihmetyttää tää, kun ei oo välillä mitään muuta, silmät kiinni vain ja haluaa vain olla, eiks maailmassa ole muuta tapaa välillä olla kuin aivot vitun sekaisessa mielentilassa, on ne sitten stimuissa, rauhoittavissa tai psykeissä. Jotenkin täytyy olla kykeneväinen pitään aivot kiireisenä siitä, että on tyhjää. Mikä hitto on tyhjässä pelottaa tai rutiineissa?


Ääh. ei mun elämässä ole tällä hetkellä muutakuin ihana pikku minä joka istuu kitara sylissä kotonaan, vetelee huumeita, sama lasse on liikkunut jo tosi pitkään, enkä tiedä ketään muuta. En toisaalta tiiä ees parempaa, joskus vain on tosi hyvä olla ilman mitään, mut toisaalta...

Vittu.

Toisaalta, en mä millään rauhoitu, nää mun aivot vain kiertää kovempaa ja kovempaa. Välillä tarttee vetää psykoosilääkettä naamariin kiihtyvä vyörivä kivi painaa kokoajan kovempaa. Kierrokset menee äänennopeudella kohti taivasta, tuntuu kuin ois pakko räjähtää palasiksi, mut ei oikein räjähdä.

Miksi hitossa mun tarttee olla välillä sekaisin? En tiiä, en mä osaa olla vielä tarpeeksi zen, vaikka sitä tajuun niin silti en oo. En mä voi sille mitään, että mä rakastan värikkäitä orgasmeja, en mä voi väittää itselleni yhtäkkiä etten mä kaipaa abstraktia maailmaa jota ei voi kuin ihastella. Kyllä mä tykkään painaa hereillä pitkiä öitä milloin milläkin aineella, kyllä mä tykkään olla avoin ja hölmö jonkun aineen avulla, kyllä mä tykkään päästää irti kaikesta, mä tykkään joskus tehä itselleni pahaa. Miksi mä edes yritän lopettaa? Mitä mä yritän kieltää?

Ketä mä huijjaan? vittu missä mun kamat on. Saatana koira haki ne pois eilen, ihan jees, nyt on pakko olla selvänä. Muutenkin pakko keskittyä muihin juttuihin.

Joskus tuntuu, että mun elämä on pientä, mä tartten seinät jotka saa välillä uusia värejä, mä tartten kehooni tärinät joita mä kutsun euforiaksi, sitten mä haluun välillä toteuttaa jotain. Mut silti mä myös kysyn, oliks tää elämä vain tätä? Mähän oon jo nähnyt tätä tosi paljon ja sitten musta tuntuu, että olis muutakin, mutta en tiiä.

Nyt mä alan ymmärtään miksi jotkut rokkarit elää vain 27 vuotiaaksi.

Hedonismi tuntuu olevan aidoin tapa olla, siinä ei loppujen lopuksi kiellä mun mielestä mitään, mut sitä kuluu tosi nopeasti puhki, koska kieltäytyminen antaa rajoja, ja rajojen rikkominen antaa uusia tuulia, mutta jos ei ole rajoja niin kaikki tuulet koetaan nopeasti....


ikiluuppi

[CaptainZ]

Eilinen ei mennyt ihan putkeen. Otin päivän aikana yhteensä noin 70mg 4-ACO-DMT:tä, josta viimeinen 25mg oli liikaa. Visuaalit karkasivat käsistä, olo kävi aivan liian sekavaksi, pelkäsin kuolevani ja soitin itselleni ambulanssin.

Selvisin säikähdyksellä, joka johti siihen että tuhosin kaikki loput jemmahuumeni ja tein päätöksen vetäytyä kaikkien laittomien päihteiden parista. Varmaan tältä foorumilta vetäydyn lähipäivinä, myös. Sitä ennen kirjoitan tänne ehkä pidemmän selvityksen päivän tapahtumista. Kunhan nyt ensin annan pään selvitä ja nukun yön yli.

Mut hei, te ootte hienoja ihmisiä ja oli kivaa jakaa kanssanne ajatuksia nämä 4kk mitä ehdin foorumilla olla ennen eilistä ylilyöntiä.

Hyvää loppukesää ja turvallista matkaa.

[CaptainZ]

^ No niin, pidempi versio tapahtuneesta Esitelkää itsenne -osiossa, siinä mun esittelyketjun perässä. Paska reissu, mutta tulipa ko(hell)ettua.

[tRip]

Opipöpiaatit kiroon kyl alimpaan helvettiin.. taivas ja helvetti.. ristiriita, polariteetti.

Miks ihminen on niin ristiriitanen eläin mieleltään sairas luokiteltu ICD-taulukkolaskelman mukaan, formaattia ei voida toistaa jossei meininki ole kohillaan.
Flippaileminen on ihan kivaa joo, niinkauan kun siihen jaksaa asennoitua et 'take it asIt Comes' tai fukit, ryyneil seki tunne katoaa.

Löysin murusen bupree.. jemmat voi joskus olla ihan lohdullisia.. joskus kirous, taivaanlahja.. mut nyt on joulu.
..mitä nistimieli miettii ku löytää kello kolme yöllä insomniapäissään murusen pubree.. äksD ..

ja sit Northern Lightsia.. hatsi on kyl peruselintarvikkeena pyhää, mut silti arkista.

Sähkötän tupakkaa atomisaattorin höyrystämää nikotiinilitkua.
Pullossa on pääkallon kuva.
Mut se on vaan douppi.. se on vitun riippuvuus, mut mä rakastan sitä.

Koitan kait vaan kertoo miten ristiriidat ajaa meitä polkujen sokkeloissa eri mestoille.. joskus hyvä tsiigaa karttaa, ja mieltää kompassi ja hehkulamppu.
Mieli on mussa, mut mä en oo mielessä.

Mieli on jännä.. miten sillä voi leikitellä.
Sillonkun on se fiilis.. ku haluu joteki kanavoida, lietsoo, purkaa, purgaa.. hurjaa..
murjaista ja antaa anteeks.. ei nöyristellen, vaan vilpittömin mielin. et todella osaa jättää sen taakseen. vitun vaikeet.. ..

elämä kulkee, välil aina selättää, mut sit mä selätän taas sen puupään, ku sieli haluu päästä roihuamaan ja versoamaan. Joku Fenix-lintu meininki tai joku tollanen legenda.

Mä rakastan jakaa mieltäni.. Tajunnut, että on ihmisiä jotka arvostaa mitä mulla_kin on puhuttavaa.. Meillä kaikilla on oma tarina. Lietsokaa sitä.. Seedatkaa ympärille kaikkee hyvää, ja ennenkaikkea omaa itteään.

Väkivalta on jotain aivan sairasta.
Mut lyötiin tajuttomaks.
Havahdun..
Näin ihmisessä eläimen, näin kun inhimillisyys palas siihen jäbään..
Tsiigasin silmiin, ja kysyin, 'miks sä lyöt? .. mä nään sussa inhimillisen ihmisen'

Eleistä näin, miten se tajus tehneensä paskamaisesti.

Elämä opettaa.. jos vaan ottaa opist oppiakseen.. hajoo jos on hajotakseen..

Tullu kuosailtua ja deeleiltyä aivan helvetisti tässä muutaman viikon aikana.

Vittu.

mut siltiki..
selätän elämän seuraukset.. snadisti doupattuna.. muttei liian hyvis. sopivis
Lentäväl matollani tsiigaan miten aurinko katossa hehkuu.

snadi edit:muutin stickyksi topicin..
Kaipa sitä sen verran kehtaa arvostaa aloittamaani topiccia, jossa oikeesti pirun hienoi keskustelui *¤*

[Azee]

Mä rakastan sun kirjoitustapaa trip. Sä hallitset sanan säilän.

[tRip]

Mä rakastan sun kirjoitustapaa trip. Sä hallitset sanan säilän.

Kiitti.

Plagioin omii muistiinpanojani viimepäiviltä..
Kelasin niiden nyt hetken lepää tääl
Vaik aika omii paatoksiani.

Blaster Flow..)20000012(

Ollu ikin' niin asideis
mexeis
Palikois.

Todellisuus, se vaa meni pureen sicciin..
meininkiin.
Ilotuliteräjähdemeininkeihin.

Happoisiin aaltoihin
Skarppaaviin ..?
Uni ?

Seuraava läppä
"toistan tyhjät lupaukset taas tammikuun taitteessa"

Ainii, bajarist..
Niist ne palikat lähti .. omille fjungille
omine lupine, omine luuppeineen.

Nyt on tammikuu

jatkan paperilta väännöstä..
säädettävänä safka uunissa.
Pian taas palaan..

Pian aina uudestaan.

Harvoin tavataan.

Mut älä huoli, tääl mä vaan.

Kelle ikin nyt puhunkaan..

Zyprexalla poistin skitsot.. freenisyys lähtee yhtälailla käsistä.

Ainii, nyt on taas Tammikuu.. ja tuol jossai tähtitaivaalla, kato Q
himas snadisti viel QQ
Näin tänään myös auringon.

Join kahvin
Sähkötin tubacii
Koitin mielessäni kait olla jollensaki freesi

Mut ei se tuu tapahtuun heti.

Muhun ei pure manifestit
sielun murjoo-runnoo-hakkaa
Kukintoo.

Aamupuuroksi ravintoo
ja emmäjaksa-öljyy omegasta
Kuinka nerokasta

Mua ei o rokotettu näin diippeihin
Mä ite tein sen.
Karmani julistin..

Kun kuvittelin..
etOksmunTosiaanKelattavaMitävittuamäteentänään
nivittuuksSitäharvapystyyYmmärtää

et mul on elettävänä tää päivä.. onneks jo ilta.
Päivän toleranssilla, aina myöhässä
höystettynä viitteeseen
Vitsiseen viitseyteen
Kalmanrallia.

kahenkyt-minuutin viiveel.
elämä~levällään
lepään.

2000012

hipitrauhaan!

[tRip]

Mä rupesin tänään kelaan tunteitani.. Tyynenä, silmät sulkeutuneena ulkomaailmalta.

Tajusin etten osaa erottaa vitutusta, angstia ja ahdistusta toisistaan..
en osaa erottaa ylipäätään tunnetiloi itsessäni.. niin paljon niit tsörginy chemeil.
Tosiasia kumminkin on et ne tunteet kumminkin aina tuppaa nouseen pintaan.

Joskus saataan kilahtaa, mesoo ja raivota yksikseni (Sitä puoltani en monille halua näyttää, kun satutan itseäni)
Sit epätoivoissani itkusena ja ahdistuneena kelaan et mikä mun oikeen on..
maailma ahdistaa.. pelottaa.. jotain saatanaa, en tiedä ainakaan.. en tunnista tunteitani itsessäni.

Teen ensimmäisen siirtoni, ja siivoon oman lääväni.

Niin syvää tunteiden purgaa en muistakaan..
Raivolla vedin pöydän puhtaaks ja huonekalut ympäri..
Kaiken kertyneen läävän läväytin ympäriinsä.. ja lopulta pistin kaiken kiltisti takaisin samoille sijoilleen.

Kummasti freesas mielen.

Kuvittelin voivani elää ilman päihteitä.. Pari viikkoa jaksoin sitä, olin jo voiton puolella.. mutten enää kestänyt sitä yksinäisyyttä.. sitä samaa. Mikään ei loppupeleissä muuttunut.

Kiskoin piriä pari päivää, kera ksanorein (ehkä siitä raivarit)
Mut se just raivas tilaa jotenkin kaikelle uudelle..
Sain asioita aikaiseksi.. Olin kuin oma itseni, kaukana itsestäni.

Vielä sekaisin päästäni. Vaikken sekaisin olekaan, kuin lähinnä tunnepuolella.

Raivari on oikeestaan hel-vetin hyvä sana kuvaamaan sitä kanavaa purkaa mielentilaa.

Tänään ollut melko seesteinen olotila kaiken ton jälkeen.. jälleen noin suurinpiirtein selväinpöin.

[Dexma]

Tänään.

piti olla päivä ilman oppareita.

aattelin että eiliset tramalit ja xanorit ois jeesannut niin paljon, että oisin voinut tehä pari työtehtävää alta pois.

Otin puoltoista milliä xanoria tänään, mutta se ei jeesannut kylmää oloa pois. Jotenka pakko oli illasta ottaa subua.

Nyt subuun, kahviin. Hetken rentoutuminen netin ääressä samalla puhuen elämäni tärkeimmän ihmisen kansssa karppauksesta ja sitten töihin. Jos sais ees huomisen päivän työt tehtyä tässä yöllä niin vois istua koko huomisen päivän ilman oppareita. Sit se välipäivä onnistuu.

Muuten..

huomenna samalla syyllä ja kierto jatkuu.

Musta tuntuu, että mä olen nykyään enemmän TYÖnarkomaani kuin narkki. Sillai. Mulle oikeastaan helpointa on olla selvinpäin silloin, kun on vapaa päivä ja työt on tehty, tai kun saa viettää aikaansa feyan kanssa. Mut jos projektit painaa päälle niin, on ite pakko painaa kans. Jos päivän työmäärä on yli 12 tuntia mitä pitäis saada aikaseksi, että sais ees yhdenkin aidon vapaapäivän viikolle niin, pakko kiskoo oppareita ja bentsoja, näiden kanssa pitää vetää kahvia kokoajan.

En mä tiiä. Haluunks mä tälläistä elämää, että se on vain projektia projektin perään, mä rakastan niitä projekteja, mutta se työmäärä pakottaa, mut siihen että ei oo ikinä mitään muuta. Se harmittaa mua tosi paljon monessa asiassa. En tiiä, jäänkö jostain paitsi, mutten haluais lopettaa sitä tosi tärkeetä juttua mulle, eli kitaran soittoa ja sen oppimista. Jännästi, että viimekädessä se on mun tän hetkinen työ. Se on mun elämäni yksi siisteimpiä asioita, mut se tekee mut yhtä lailla paskaksi, kuin huumeet teki vielä muutama vuosi sitten välillä jossain määrin. En mä osaa tätä kuvailla mitä mä tunnen. Aika spontaani kirjoitus. Nyt on liikaa kahvia kehossa. Mut muutaman minuutin päästä taas uusia biisejä ja paljon...

huoh.
hankalaa.

[tRip]

Subu. So sad .. .

[testeri420]

Joo tuo on todellakin tosi jännä juttu mitenkä sitä saa ittelleen aina perusteltua jonku "helvetin hyvän syyn" jonka takia sitä supua on vedettävä.
Sitte ku siitä aineesta mitää oloja saa ni sitä vetää silti
Itte ainaki vedin vuosia sitä saamatta siitä mitään irti sen enempää kun että piti terveenä jotta pysty hoitaa asiat (säätämisen)...

[Dexma]

Joo tuo on todellakin tosi jännä juttu mitenkä sitä saa ittelleen aina perusteltua jonku "helvetin hyvän syyn" jonka takia sitä supua on vedettävä.
Sitte ku siitä aineesta mitää oloja saa ni sitä vetää silti
Itte ainaki vedin vuosia sitä saamatta siitä mitään irti sen enempää kun että piti terveenä jotta pysty hoitaa asiat (säätämisen)...

Niin en tiiä.
Musta tässä topikin ideana on just se pohtiminen ollut. Ja ne "helvetin hyvät syyt". Joskus tulee kyllä ite huomattua, kauheeesti näitä. Varsinkin mexen kiskomisen kanssa kävi tota tosi paljon.

Mä oon pohtinut sitä paljon viimeaikoina, että siinäkin vaiheessa, kun subu alkoi oleen mulla tossa syksyllä niinkuin sellaista, että täähän vain piti terveenä niin sain silti enemmän aikaseksi kuin selvinpäin esim kesällä jolloin olin aika pitkänkin setin yhessä vaiheessa selvinpäin. Silloin kyllä sain hitosti täytyy myöntää, mutta silloin ei ollut niin paljon sitä kiirettä ja pakkoa ja se mitä tein oli erilailla helpompaa ja mielekkäämpää, mut nyt täytyy skarpata ihan eritavoin omiin töihin. Tai siis. Hain sitä, että voiko se olla totta, että vaikken sais sellaista "high" olotilaa subusta niin silti olen tehokkaampi pienessä zubu pärinässä kuin muuten. En tiiä.

No tänään meni aamu sillain, että olin valvonut koko yön, puhunut raskaista asioista rakkaan kanssa. Kello löi puolta seitsemää ja lopettelin siinä harjoituksiani, mutta vireys tila jäi vähän niinkuin akuksi joka on loppumassa vähän pätkämäinen olo. Myös ahdisti pitkästä aikaa taas. No mutteri puolikkaaksi pari tuntia unta. 6 tuntia sen jälkeen, ja subu laini naamariin. Seuraavaksi alkaa työpäivä. Luultavasti, pakko saada jollain unta tänään illalla niin bentsoa naamariin tai mistä sitä tietää.

Toisaalta tuntuu jotenkin pahalta, että otin mun päivittäis annokseni subua jo nyt heti aamusta ja halu on ihan saleen kova ottaa illasta, mut ei sais ottaa. Jos tulee otettua nin pakko laskee, että zubut riittää tiettyyn päivään saakka niin, että tietää, että saa takas lisää ja AAARGHH.

Tietteks. Mulla on subusta sellainen dosetin kaltainen systeemi. Siinä on annokset 1 mg ne on päivät jolloin mä saan rentoutua pitää hauskaa kavereiden kanssa, tai otan muita aineita ja haluun laskuihin jotain.

Sit on 0,5 mg annokset. Ne menee joko niinkuin tänään heti aamusta tai sitten niin, että aamulla otan ja illalla otan yhen lainin. Nämä päivät on yleensä niitä jolloinka pitää olla 8 tuntia koulussa ja sen jälkeen, ehkä koulubändin lisäksi toiset bändi reenit, ja sen jälkeen pitäis käydä taekwondossa ja sen jälkeen taas tehä läksyjä vaikka kolme neljä tuntia.

Sit on 0,25 mg annos jolla poistetaan reflat aamulla. Näitä päiviä on silloin tällöin viikossa, kun ei oo hirvee paine tehä mitään, eikä ole tiedossa mitään ns kivaa tai mitään hubaaa... Näitä vain on tosi vähän tällä hetkellä.

Yritän myös pitää välipäiviä, näinä päivinä esim pääsen paskalle ja sillai, mut ne päivät kyllä pitää olla sellaisia, ettei tartte tehä mitään ja voi nukkua kokopäivän. Toi päivä on yleensä aika huono päivä kyllä nykyään, mut... Jotenkin tosi jees päivä. Kokea se hiki se tärinä.

Hyvin tää tähän pisteeseen meni, kun jouluna oli ilman, sitten yhtäkkiä alkoi taas 12 tunnin työpäivät... No ehkä sit taas kesällä vois yrittää kokeilla olla ilman huumeita... Mut siihen saakka, burnoutin reunalla kävellen subu on mulle kasassa pitäjä..


(toivottavasti mä joskus luen tämän viestin kuukausien päästä tai jotain... On joskus ollut ihana lukea niitä, missä puhuin pahasta alkoholi ongelmasta, ja kun nykyään siitä ei ole mitään ongelmaa niin pistää tyytyväiseksi itseensä välillä...)

[tRip]

Dexma..
Must tuntuu et kyl jäbä on ihan tietonen tost lainist.
Pitää kyl silti aina välil vähän tost paasaa, en moralisoi tai saarnaa.. ihan vaan siks ku oot meitsille tärkee ystävä.

Mä harrastan ihan samaa.. paitsi dexe on se meitsin tie. Yhtä surullista tarinaa. Ironiaa.
En usko et on oikeeta tai väärää.. on vaan polkui valita. Samal tiellä ollaan.

Mä rupesin tänään kelaan elämää..
En mennyttä tai tulevaa, vaan tässä vaan. Just tää hetki ja just tää mielentila.
Mul on tossa lista tramalei.. en tiedä miks. Mä kuvittelin jo olevani kuivil. Kuvittelin et must ois ees siihen.

Ei ne lääkkeetkään enää mun olotilaa paranna.. pahemmalta vaan tuntuu ku tajuu et polku on ajautunu umpikujaan.
Dexe ei enää tee sitä samaa ku aikoinaan.. mä sain aikaseks asioit. Mä innostuin tekeen asioit. Ylipäätän tunsin sen olevan se puuttuva osa mun elämää.

Nyt mä vast oon alkanu tajuun tota läppää. Ku ei se enää oo ees läppä. eikä se mua enää ku pidä hengissä
Ei se enää tee muutaku pahaa.. kelaa et ilman sitä mul ei oo elämää.
Eipä mulla tälläkään hetkel enää tunnu olevan elämää.. Paitsi sitku on sitä kuosii millä jaksaa.
Doupil hädintuskin jaksan käydä edes kaupassa.

Ennen se oli niin mahtavaa ku kuukausii putkeen meni putkeen. Nyt päivät on vaan selviämist huomiseen, jolla ei oo mulle mitään annettavaa, kuin joku fukin tutkinto.
Kyse ei oo siitä ettenkö siellä viihtyisi, vaan siitä et mun arki on täys kaaos. Mun mieli on täynnä sälää, ja mä pohdin vaan mikä mut saa jaksaan elää tätä elämää.

Tuhoon vaan itteeni.. Kuvittelin olevani jotain.. petyin. En saanu aikaseks sitäkään. Enkä mitään muutakaan.
Just ja just tän päivän ja safkan.
Neljä seinää pitää mua otteessaan. Mua pelottaa lähtee mihinkään. Silti mä jokapäivä jaksan yrittää.. otan napit naamariin ja yritän, kunnes lopulta taas lannistun. Ei must oo mihinkään.. Ooks mä sairas vai vaatiiks tää elämä mult ihan liikaa.
Se tuntuu sairaalta. et pitäis yrittää jotain muuta mitä mä en oo.. tai mitä mä oon?

Mä vannoin itelleni jos alan taas nappaileen opiaattei, et elämä ois helpompaa, teen saman kuin P.Walli aikoinaan.

Tossa se on.. tramalei.. emmä osaa olla ottamatta. en halua. Haluun elää elämää.. ei se oo elämää.

Miks mä sit jaksan tätä paskaa, jos tää on jokapäiväistä kamppailuu..

En jaksa enää kuunnella tai tsiigaa ku frendeil tuntuu menevän hyvin elämässään.. en osaa siitä iloita.
Miks mun osa on aina se joka ala-asteellaki aina valittiin viimeisenä jumppatunnilla. Ei se mun itsetuntoa latistanu, päinvastoin, tuntu hyvält olla erilainen, kummajainen, outo hiippari.

Mut emmä jaksais sitä läppää enää. En jaksa enää elää yksinään.

Mä en ymmärrä miks alituiseen elättelen halua tappaa itseni.
Sit jäis vaan tarina tripistä joka onnellisesti päättyi.
mut jaksa en ees itteeni tappaa.

En oo onnellinen.. en oo iloinen. En oo vihamielinen.. en oo.. mitään.
Emmä nää ees fredei enää.. ellen mä haluu kuosii.. enkä ystävii.. koska pelottaa toi maailma.
Ja ku tuntuu et oon aina se joka kohdataan pohjalla.

Oon tehny itestäni pellen.. lääkärin määräyksel. Olkaa vaan kateellisii.. Amfetamiinista Zyprexaan. ÅÄ&Ö puuttuu viel.
Muttei ne mua sen onnellisemmaks oo tehny. päinvastoin. Yksinäiseks.
Yksinäisyys mua tänään eniten kalvaa.. kalvanu jo pitkään. Se on vitun raskasta.

Yksinäisyyden ja yhteinäisyyden vuori..
Mä haluun lappiin. Mun sielu huutaa sinne kaipuutaan.
Stadis nisteytyy ja on muutenki paska olla, ku ei tääl o mitään ku on jo kaikkee.. tai jossei o, ni käy naapurist hakee.
Tääl on.. yksinäisyys.

Siltiki..

Elättelen haaveit ja kuvittelen unelmii.. .

Ainakin helvetin hyvä tekosyy jaksaa huomiseen. ja huomiseen. Tulevaisuuteen.

[Neste]

Aika hyvin pystyy tai on pystynyt samaistumaan tripin höpinöihin. Noista itsetuhosista keloista oon onneks päässy yli jo aikoja sitten mut nyt etenkin tässä viime aikoina tilalle on tullut vaan sellanen tyhjä fiilis. Jotenkin vaan heränny että "tässäkö tää nyt on". Ei oo oikeen mitään suuntaa.. tarkotusta, merkitystä... ei oo väliä.

Opiskelen tosi mieluisaa alaa mut keskittymisvaikeudet stressaa aika helvetisti ja varmaan sen takia on tullu kuosailtua opiaatteilla/-oideilla ja ketkulla enenemässä määrin. Haluis vaan unohtaa sen ettei jaksa/pysty tekemään asioita. Vaikka keskittymiseen jotain jeesiä ehkä tulenkin saamaan niin en tiedä tekiskö se musta silti yhtään sen onnellisempaa kun tietää että oravanpyörään pitäis kumminkin hypätä jossain vaiheessa.

Haluis elämältä jotain vähän suurempaa.

[seesee]

Miks mä käytän mitään? Nok u nse on kivaa? miks se on kivaa? En tiedä. Pieni määrä jotain psykedeeliä kyllä pistää pohtimaan asioita ihan eri tavalla kun mitä normaalisti tulis pohdittua tai edes viittis tai jaksais. Se on mukavaa. Se sellanen filosofointi. Mut jos se on niin saamarin mukavaa niin miksei sitä vois muka harrastaa ilman deelejä? NO EMT.

Ja sit kun otetaan vähän enemmän.

Kokemuksia. Se se on. Motiivi. Kokemus.

Tieteessä muuten, olikos tammikuun numero vai joulukuun en muista, oli lyhyt juttu siitä kuinka älykkäät ihmiset herkemmin ajautuu huumeden pariin. Älykkäät pitkästyy herkemmin ja vaatii parempia kokemuksia. Tai jotain.
Mutta en mä nyt itteeni älykkääks menis sanomaan. En nyt ihan täysin tyhmäkskään silti.

Mutta kokemus on se motiivi.

[tRip]

Aika hyvin pystyy tai on pystynyt samaistumaan tripin höpinöihin. Noista itsetuhosista keloista oon onneks päässy yli jo aikoja sitten mut nyt etenkin tässä viime aikoina tilalle on tullut vaan sellanen tyhjä fiilis. Jotenkin vaan heränny että "tässäkö tää nyt on". Ei oo oikeen mitään suuntaa.. tarkotusta, merkitystä... ei oo väliä.

Opiskelen tosi mieluisaa alaa mut keskittymisvaikeudet stressaa aika helvetisti ja varmaan sen takia on tullu kuosailtua opiaatteilla/-oideilla ja ketkulla enenemässä määrin. Haluis vaan unohtaa sen ettei jaksa/pysty tekemään asioita. Vaikka keskittymiseen jotain jeesiä ehkä tulenkin saamaan niin en tiedä tekiskö se musta silti yhtään sen onnellisempaa kun tietää että oravanpyörään pitäis kumminkin hypätä jossain vaiheessa.

Haluis elämältä jotain vähän suurempaa.

Ootko lukenut kirjan Arosusi..?

Se on ollut paras kirja ikinä.. Löysin jonkin, melkein täysin toisen puolen itsestäni.
En ole itsetuhoinen. Se on vain kiehtova ajatus siitä, että olenko ihmisenä merkityksellinen. Menetän toivon kaikkeen.

Mut tiedän et on aina se valo.

Sä kirjoitit oikeestaan sen mitä mä halusin ehkä kertoa, mut ominsanoin, mut ihan vituilleen

Mä uskon et vaan sopeutuminen, ja kokemus, on se purjeveneen ruori.
Tunne, se on must se elämän ikuinen hiillos.. se että kokee elämänsä mielekkäänä.

Mulla turhautuminen.. on tavallaan se pahin.

ja Ganja on ehkä se ongelmien pahin kulminoituma.. Se kun on vain tila, jossa voi velloa vuosikausia, hieman jo masentuen ja ahdistuen, mutta peruselintarvikkeena sitä silti aina hiisaa ku sitä on..

sääli sinällään, mut eiköhän se tuu aina oleen osa mua.

MIelialasahalaita on kans yks mikä on paha luuppi.
Sairainta on unettomuus-kierre. vittu se on sairasta.
Reflat on refloi.. ne pitää kokee kunnialla. mä oon paska siin. ehkä mä siin oon se seministi.. samanisti.

Saamaton, mutta täynnä potentiaalia.

[Usoda]

Kivaahan näitä huumehia on nauttia, eihän noita muuten ottaisi.
Ainoana harrastuksen nurjana puolena nykyään tuntuu olevan että asia pitää isolta osaa kaveripiiriä ainakin piiloittaa. Vaikka kyllä yleiseksi hörhöilijäksi minut tietävät niin silti kaikki eivät ehkä asiaan lämmöllä suhtaudu.

[tRip]

Kuhan elää omien arvojensa mukaan.. ja pysyy sanojensa takana.
Elää eikä meinaa.
Antaa tunteiden purgaa.. jos siltä tuntuu.. ei anna turhaa niiden patoutuu.

Sama se liittyyks siihen missämäärin douppi, se tuntuu enää olevan vaan sivuseikka.

Useinmiten tarvii sen jonkun katalyyttin avaamaan ylipäätään omaa itseäni.. ja jakaa sitä persoonaani muilleki.

Rauhamaas ja ihmisil hyvä tahto.

Se ku huomaa miten oma positiivinen asenne elämään, saa toisenkin elämään sen hetken pienen kipinän..
se on hieno tunne, ku se lähteeki versoamaan.

Tajusin jotain tajuttoman diippii omist douppimeiningeist.. Kaikest.

Nyt meitsi menee lepään ja goijaan

[porter]

Euro sinne euro tänne, raha ei ole este vain hidaste.

[Joumän]

Riippuvuus ei näyttäisi olevan sitä että teet jotain siksi että siitä tulisi hyvä olo vaan siksi että suhde riippuvuutta aiheuttavaan toimintaan on hyödyllinen jollekkin ihmisen tarpeelle tai halulle. Ja jollekkin muulle kuin sille halulle päihtyä tai tuntea hyvää oloa? Luonnollisille tarpeille ihminen on älykkyydellään keksinyt oikotiet. Tästä syystä mm. huimeet.

Miks alkoholistit jatkaa juomista vaikka tietää että kohta ei ole ollenkaan mitään pohjaa jatkaa päihtymystilaansa? Eikö se ole kuitenkin alkoholistin hartain toive? Siis että pysyisi terveenä jotta pystyisi jatkamaan ryyppäämistä? Eiköhän ihan HC alkkiksetkin pelkää kuolemaa ja sairautta aika tavalla mm. juuri tuon takia. Alkoholistillehan känni on kuolemaa lievempi helpotus. Menee aika Freudimaiseksi pohdinnaksi... Alkoholistihan on löytänyt täyttymyksensä täydellisestä rentoutumisen tilasta, joten mikä muu tarjoaa vaihtoehtoja tämän tarpeen tyydyttämiseen kuin etanolin juominen?

[tRip]

Se mitä eilisest opittiin
Tai jätettiin oppimatta
Otettiin oppii
Hopin droppii
Joka neutraloi sen vaikutuksen
Emmä ehkä jaksa
Tyydyn tilaa uuden tainnutuksen

Joumän:
Must toi on jotakuinkin.. asiaa.
tavallaan..

Nimenomaan.

Emmä nistinä voi sanoa olleeni onnellinen.
Nyt sen voin sanoo..
Sen päätöksen jälkeen päivääkään katunu, vaikka koko maailma muljahtanu ja kaatunu, murennu ja itkeny itteni tyhjyyksiin kun sirpaleina peilist itteeni tsiigannu.

[tRip]

Aika hyvin pystyy tai on pystynyt samaistumaan tripin höpinöihin. Noista itsetuhosista keloista oon onneks päässy yli jo aikoja sitten mut nyt etenkin tässä viime aikoina tilalle on tullut vaan sellanen tyhjä fiilis. Jotenkin vaan heränny että "tässäkö tää nyt on". Ei oo oikeen mitään suuntaa.. tarkotusta, merkitystä... ei oo väliä.

Opiskelen tosi mieluisaa alaa mut keskittymisvaikeudet stressaa aika helvetisti ja varmaan sen takia on tullu kuosailtua opiaatteilla/-oideilla ja ketkulla enenemässä määrin. Haluis vaan unohtaa sen ettei jaksa/pysty tekemään asioita. Vaikka keskittymiseen jotain jeesiä ehkä tulenkin saamaan niin en tiedä tekiskö se musta silti yhtään sen onnellisempaa kun tietää että oravanpyörään pitäis kumminkin hypätä jossain vaiheessa.

Haluis elämältä jotain vähän suurempaa.

Oivallisesti kirjoitettu.

Voin pitkälti samaistua samaan.

Arosusi, paras kirja ikin'

Toi itsetuhosuus..
Se on vaan sitä tunnetta et haluis elää täydellist elämää, mut aina vaan tulee vastaan se turhautuminen ja tyhjä, merkityksetön olo.
Kait mussa hituC on maanis-depressiivisyyttä.. ja muitaki vaikeuksii.. ei esteit, mut välil tuntuu et ylitsepääsemättömii.

Hetken huipul.. sit taas pohjal.,. välil tasasempaa virtaa.. mut usein vaihtovirtaa.
Valtio kustantaa mulle tasavirtaa.. Mut ei sekään jännite riitä nitistään cheministii.
Sähkäshokit boottaa.

Ku emmä osaa vaan olla.
Ja käännän suuren osan negatiivisista tunteista sisäänpäin.
Ja kun mussa on kumminkin se mieletön roihu elää.. elämää..
luoda todellisuuttaan.

Jossainkohti vaan meni sit vituiks.
Ku ei osaa kääntyy ajois.. ja sit koittaa mutkat suoriks.. ja känkäl ojaan.

Kait mul on tää joku fukin
auktoriteetti-, päihde- ja ..
-Oma ongelma.. sopeutua..

..välillä tunnen itteni täysin avuttomaksi ja kykenemättömäksi..
Vastavirtaan vaik väkisin. tai fukit..
mut hipitrautaa!

Emmätiiä.. Se kun kaveripiiri on ollut liian pitkään jo rajoittuneena neliöjuureen..
ystävätkin.
Niin ei siinä paljoa ole muuta elämää kun se jatkuva kamppailu.. .. .

Onneks alkaa ystävistäkin löytyyn jo ihmisiä, joiden seurassa viihtyy..
taisiis perusmeininki pysyny yllättävän freesinä.

Mut ei..

"Emmä ehkä jaksa / Tyydyn tilaan uuden tainnutuksen"

Mut nyt..

mä tunnen itteni helvetin tyytyväiseks :)

Miksi jatkuvasti korjailla omia kompleksejaan.

[C0H0]

Ei millään pahalla, mutta mielestäni melko turhaa ja vahingollista rypeä itsesäälissä vuodesta toiseen ja pohtia kuinka kurjaa on käyttää päihteitä. Onhan se helpompi jatkaa kuin lopettaa. Vähemmän puhetta, enemmän tekoa. Tai jos ei onnistu just sil hetkel, niin sit hyväksyy asian eikä märehdi sitä jatkuvasti.