Ajatuksia, ihan mistä vaan

[Aada]

Mulla on ollu viime happotripeillä muuten tosi vahvasti sellanen fiilis, että kaikki tulee loppujenlopuks menemään hyvin eikä me ihmiset vaan voida vaikuttaa hirveästi loppujenlopuksi. Luonto ja maailmankaikkeus kuitenkin korjaa tilanteen lopulta, vaikka mitä ois välillä. Lopulta asiat kuitenkin pyrkii vaan tasapainoa päin omalla painollaan "keskimääräisesti", vaikka vaihtelua ja monimuotoisuutta ja "kaaosta" olis miten paljon. Me ollaan vaan tässä ihmettelemässä ja kokemassa näitä loputtomia looppeja, koska tämä meidän kokemus nimenomaan ON tämä maailmankaikkeus. Meidän ei pitäisi yrittää edes vaikuttaa asioihin turhan paljon. Maailmankaikkeus on loputon, onhan käsittääkseni jopa länsimainen tiedekin todistanut ennen alkuräjähdystä olleen aikaisempi maailmankaikkeus...?

Ajatus ihmisestä loisena on minusta jotekin mielenkiintoinen. Loiset usein saavat isäntäeliönsä huonoon kuntoon ja onnistuvat ehkä jopa tappamaan sen, mutta ovat varmistaneet jo sitä ennen oman selviämisensä leviämällä muihin kantajiin. Ihmiset vaan taitavat olla aika huonoja loisia, koska jos maailma tuhoutuu, me menemme sen mukana. Avaruusmatkailu kun ei meiltä vielä suju (ja tuskin alkaa sujua ihan lähitulevaisuudessa - mahdolliset asuinkelpoiset planeetat ovat aivan liian kaukana.)

Länsimaisesta tieteestä maailmankaikkeuden alkuun katselee kai lähinnä fysiikan osa-alue nimeltä hiukkaskosmologia. Sekään ei ole pystynyt todistamaan maailmankaikkeuden alusta mitään. Todistaminen vaatisi havaintoja, joita ei ainakaan vielä ole. Havaintoja voidaan tehdä tähtitieteen avulla (esim. supernovat, joita on käytetty maailmankaikkeuden laajenemista tutkittaessa, tähtitiede ei näe aikaan ennen tähtiä) tai hiukkaskiihdyttimissä, joissa erilaisia hiukkasia törmäyttämällä yritetään saavuttaa niin korkeita energioita, joita maailmankaikkeuden alussa oli. Cernissä LHC:llä tehdään nyt tutkimusta, jonka on tarkoitus nähdä lähemmäs alkua kuin koskaan aikaisemmin on nähty, mutta sekään ei näe alkuun asti. Maailmankaikkeuden historia voidaan kuvata niin kutsutun standardimallin avulla, mutta sillä on myös monia kilpailijoita (esimerkiksi supersymmetriset teoriat), jotka myös sopivat maailmankaikkeudesta tehtyihin havaintoihin.

Mutta niin, koska maailmankaikkeuden alkua ei ole voitu havaita, siitä ei tarkalleen ottaen ole tieteellistä tietoa. Sitä voidaan tutkia erilaisten teorioiden kautta. Nämä teoriat antavat ennusteita, joita voidaan verrata maailmasta tehtyihin havaintoihin (esimerkiksi avaruuden litteys/kaarevuus ja laajenemisen nopeus). Fysiikassa maailmankaikkeuden alusta on monia teorioita, jotka sopivat vielä nykyisiin havaintoihin - toistuvat alkuräjähdykset eivät suinkaan ole ainoa. Minä pidän kovasti ajatuksesta, että olemme vain valtavan kvanttifluktuaation sisällä.

[psycoma]

Tuo maailman kaikkeuden alku, onko sen ollu joskus pakko alkaa jostain?

Miten ne teoriat sopii fysiikkaan, meidän fysiikkaan, meidän mittaamaan, meidän laitteilla, meidän rakentamilla laitteilla, jotka on rakennettu mittaamaan tiettyjä ominaisuuksia, joita uskotaan et on olemassa ja joille on luotu säännöt.

Mites ku nyt jo on löydetty tavaraa mikä onki fyysisesti mahdotonta olla olemassa ku se ei sovi mei mittauksiin, kertoo aika paljo mei mittauksista, mei mittareilla, jotka me ollaa rakennettu mittaamaa, jotain mitä tahdotaan mitata jostain.

Ihminen ei pysty varmuudella ees kertomaa säätä huomiselle, vaik sitä mitataa kokoaja usealla eri asemalla ja eri laitteella, miten voi kuvitella et ihmine mittais miten mei kaikkeus on joskus alkanu.

Mitä jos mei maailman kaikkeus nyt kasvaa hidastuvalla liikkeellä, kuten jotku uskoo, ja alkaa sen jälkee kutistua kiihtyvällä liikkeellä ja menee äärettömän pieneks, kunnes taas alkaa suurenemaa, mistä se kuminauha sillo on saanu alkusa?

Mite joskus ois voinu olla ei mitää ja sit yhtäkkiä onki kaikkee? Mie en vaa tajuu näit juttui, oikeest tahtoisin, mut en vaa silti tajuu.

Luulis et ihminen, joka on osa universumii, osa tätä orgaanista olentoo, osana ollessaa ymmärtäis oman merkityksen ja näkis suuremman kuvan, niiku miu varpaat tietää taipuu oikein ku tarviin tukea ja ne tietää et ne on tuol alhaal ja antaa sen tuen, ni samal taval ois hienoo et ihminen käsittäs oman paikkasa ja merkityksen ja rakenteen mahtavuuden ja kauneuden.

Suurimmat pelkotilat miulle aiheuttaa se miten pieni oon ja miten en voi tajuta maailmankaikkeuden suuruutta, ja sen jälkee alkaa aina pelottaa et mitä jos oonki vaa jotku aivot jossai purkis ja tää on kaikki harhaa? Välistä vaa tekis miel itkee näiden asioiden takia.

Niin ja menin baariin työyhteisön painostuksesta ja avopuoliso oli jo unilla ni oli se kai kivempaa ottaa olut ja olla seurassa ku olla yksin ja ottaa olut, en tiiä, oisha tota voinu tulla kotia lukemaa tai piirtämääki.

[zerk]

Kevät tulee vauhdilla, linnut laulaa ja puut alkaa vihertää. Mutta en osaa nauttia siitä. Ahdistaa ihan saatanasti.

Oon kelaillu et tekikö 3v bentsohelvetti + ssri/snri jotain pysyvää damagea... Muutenki tuntuu siltä et vaikka pystyn taas tuntemaan ton lääkehelvetin jälkeen, niin tuntuu siltä et tunteet ois jotenki latistunu. Pystynkö rakastumaan?

Tarvis löytää joku friendly neighbourhood dealer että pääsis psykedelisoitumaan. Tuntuu, että tarvis avata joitain lukittuja ovia pääni sisällä.

Miksiköhän kirjotin edes tänne...

Internet on ihmemaa, sanoi nimimerkki 4-H. Moilanen.

Eri juttu sitten että kannattaako niin kamalan ahdistuneena lähteä kyntämään mielensä synkimmissä vesissä. Harvemmin mitkään päihteet mitään ihmeparantumisia tuottavat. Käsittääkseni ne voivat näyttää suuntaa, mutta oikein pahassa jamassa ja ilman ohjausta kun lähtee tutkailemaan, niin voi löytyä pelkkiä pimeitä umpikujia.

Käytkö psykiatrilla? Onko sulla frendejä joiden kanssa puhua? Harrastuksia, taiteenmuotoja tms joista saat inspiraatiota? Mun kokemuksen ja tietämyksen mukaan mieli on sellainen laiva, joka kääntyy hitaasti. Jos liian äkkinäisiä liikkeitä yrittää, niin kohta ollaan merihädässä.

Juttelin yhen lääkäritutun kanssa tuosta SSRI:stä. Hänen tietääkseen se ei jätä jälkeensä pysyviä vaurioita niin kuin jotain synapsimuutoksia. Kun lääkkeistä luopuu, niin aivot kyllä ajan mittaa alkavat tuottaa ja käsitellä välittäjäaineitaan niin kuin kuuluukin. Mutta pystyykö tuntemaan ja rakastumaan jne, sehän voi liittyä niin moneen muuhunkin asiaan kuin lääkkeiden vaikutukseen tai niistä luopumisen vaikutuksiin.

Kauanko siitä on kun tuo sun lääkehelvetti päättyi? Saanko kysyä millaiset asiat johtivat lääkekierteeseesi? Ovatko ne jutut muuttuneet tuon kolmen vuoden aikana, tai oletko jotenkin käsitellyt niitä?

Mun ongelmat alkoi läheisen kuolemasta ja sitä seuranneesta paosta opiskelemaan vieraaseen kaupunkiin alaa, joka ei kiinnostanut. Tuli valvottua 5-6 vuorokautta ja sitten tulikin leikittyä hippaa pienten vihreiden miesten kanssa pari kuukautta. Kun vihdoin uskaltauduin lääkäriin, sain käsiini unilääkkeet, SSRI:n ja päiväbentsot.

Lääkkeitä popsien mentiin pitkään, kunnes porukat hoiti mut yksityiselle psykiatrille. En saanut hoidosta silloin mitään irti, lääkkeet vain vaihtuivat. Muutos tuli, kun sain vihdoin lähetteen avoimelle psykiatriselle osastolle. Siellä korvattiin mun pyynnöstä bentsot Lyricalla ja aloitettiin mielialalääkkeen pudotus (efexor).

Yllättäen selvisi, että suuri osa mun ongelmista johtui nimenomaan pitkään jatkuneesta ja varsin vahvasta bentsolääkityksestä. Irtipääsy oli loppujenlopuksi aika helppoa. Fyysisesti ei ottanu koville mut henkisesti ei ollu kivaa. Vuodenvaihteesta lähtien oon siis ollu ilman, välillä (1-2x kuukaudessa) voi mennä tenox/dormicum jos on PAKKO. Muuten ei siis mene edes Lyricaa enää.

Deelit ei oo ollu mulle mikään elämää suurempi kokemus. Lähinnä oon saanut niillä sellaisia pieniä oivalluksia ja tavallaan avannut uusia ovia. Muuten mun päihteidenkäyttö on nykyisin aika rajattua. Opatee on mun pääasiallinen päihteeni ja sen käyttö on nykyisin yllättävänkin hyvin hanskassa. Alkoa en ole käyttäny pitkään aikaan muutama vuosi sitten puhjenneen allergian vuoksi. En pidä humalaisista ihmisistä ja tiedän, että olin itsekin kännissä harvinaisen rasittava tapaus.

Syksyllä oon pääsemässä psykoterapiaan ja odotan sitä innolla. Pystyn veljen/ystävien kanssa puhumaan lähes kaikesta mut ei niiden tehtävä ole toimia mun terapeuttina (vaikka yks kovin yrittääkin ).

Alan vähitellen taas tuntea. Kaikkea. Tuntuu siltä et tuleva kesä ois paras vuosiin. Suurin huolenaihe on mun polvien kunto. Tosiasia on, että joudun tulevaisuudessa syömään opioideja kipuun kokoajan enemmän. Tuntuu välillä väkisinkin helvetin epäreilulta, mut oon päättäny etten ala pyörimään itsesäälissä. Elämä eletään niillä korteilla mitä on saatu ja aion tehdä sen täysillä.

Tuli taas paljon tekstiä, mut tuntuu hyvältä pitkästä aikaa. Ootte kivoja.


Niin ja tykkään muuten katsoa lätkää & juhlia joukkueeni voittoja

[hahaviv]

Siis miten voinkaan ryssiä tälleen asiat taas. Vitsit.

Kerrankin mun elämään tulee ihminen, kuka on oikeesti kiinnostunut musta.
Ei mun musamausta, ei hauskasta smalltalkista eikä ulkonäöstä. Oikeesti kiinnostunut mun aivokuoriaisista ja muista jutuista.
Se on nähnyt paljon vaivaa oppiakseen tuntemaan mut. Se haluaa tuntea mut. Se haluaa tietää mitä mun päässä pyörii ilman että sen tarvitsee kysyä. Se haluaa tuntea mun kosketuksen sen iholla. Me halutaan samoja asioita. Me halutaan tehdä samoja asioita yhdessä eikä muiden kanssa.

Ja mitä mä teen? No olen oma itseni tietenkin! Poltan tuhdit pajarit ja unohdan kaiken. Kutsun sen luokseni ja kuumottelujen takia
vaikutan välinpitämättömältä. En osaa ottaa kontaktia. En ota kontaktia. Siis vittu nään tilanteen hänen silmiensä kautta niiin selvästi että hävettää. Eeppisintä tässä ei ole itse tilanne, vaan se, että tajuan sen vasta jälkeenpäin. Miksi? No koska olen oma vaka vanha itseni tietenkin!

Toisaalta taas niin samanlaisen ihmisen luulisi edes epäilevän, että välinpitämättömyydelle on joku syy. Ja että aineissa en ole samanlainen kuin mitä se on tottunut näkemään.

Kun joku syyhkii sun rahat, mitä sun päähän tulee ensimmäisenä? Snadin "shokin" jälkeen alkaa vituttamaan?
Turvan moottori käynnistyy ja alat syytämään paskaa siitä ihmisestä? Tiesinhän minä aina, ettei siihen paskaiseen kannata luottaa!
Sitten välit siihen tyyppiin menee, ehkä öissä törmätessänne huudatte toisillenne vääristä teoista ja vannotte tekevänne niille lopullisen lopun tai muuta vastaavaa?

Mä taas alan miettimään syitä, mikä johti meidät tähän pisteeseen. Ne löydettyäni en voisi kuvitellakaan olevani vihainen asiasta.
Samalla lailla muissakin tilanteissa. Jos olisin kiinnostunut Herrasta ja hän pyytäisi minut kylään, mutta vaikuttaisi siellä ollessani jotenkin erilaiselta, ottaisinko takapakkia? En. Tässä ehkä ero? Luulenko voivani käyttäytyä miten haluan vaan sen takia, että joku ehkä tajuaisi ajatella asioita samalta kantilta kuin minä? Siis mitä vittua mä kuvittelen tekeväni. Oon tässä samalla pilvilinnassa asustellessani
jotenkin kuvitellut, että joojoo, hän kyllä ymmärtää jos nyt lähen kavereiden kanssa kauppaan ja jätän sut tänne yksin vieraaseen seuraan.
HALOOOOOOOOOOOOOO?!

Mitä vittuaa mä teeeen...

[CaptainZ]

Syksyllä oon pääsemässä psykoterapiaan ja odotan sitä innolla. Pystyn veljen/ystävien kanssa puhumaan lähes kaikesta mut ei niiden tehtävä ole toimia mun terapeuttina (vaikka yks kovin yrittääkin ).

Terapia on hieno juttu! Itse kävin kolme vuotta ja nyt tajuan että siitä oli iso apu. Vielä yli kahden vuoden käymisen jälkeen välillä tuntui siltä, ettei terapiasta ole mitään hyötyä ja että mun ongelmiin ei vaan oo mitään apua olemassakaan, koska kaikkia ongelmia ei vain voi ratkaista.

Olin välillä vihainen mun terapeutille kun se vaikutti liian tyhmältä ymmärtämään mun ongelmia. Toivoin että se ois puhunu vähän enemmän ja vaikka vähän neuvonu mua ja avannu keskustelunaiheita niinku jenkki-tv-sarjojen psykiatrit, eikä vaan hymistelly että mm-m ja pakottanu mua puhumaan kaikkee paskaa mitä nyt sillä hetkellä ikinä sattuukin liikkuun päässä.

Monesti vitutti mennä sinne kun ois ollu muutakin tekemistä eikä tuntunu olevan mistään mitään sanottavaa, mutta oli vaan pakko mennä että saisin Kela-korvaukset siltäkin kerralta enkä joutuis maksaan sitä 65e kokonaan omasta pussista. Kela-korvattuna maksoin parikymppiä kerralta omista rahoista.

Välillä taas tuntu että tosi hyvä että on joku jonka velvollisuus on kuunnella mun ongelmia, ja kyllä kai se tajus paremmin kuin se anto ymmärtää. Ja terapian viimeisinä kuukausina, ja varsinkin nyt jälkeenpäin, sen tajuaa että terapian ansiosta mun elämä tais muuttua aika paljon parempaan suuntaan.

Mutta se oli pitkä, monivuotinen, monin paikoin turhauttava, työtä ja sitoutumista ja rahaakin vaativa prosessi. Tsemppiä sille matkalle.

---

Tuosta maailmankaikkeuskeskustelusta. Nää asiat on vaivannu mua jo joskus esikouluiässä. Mun ymmärtääkseni kaikkeuden alkamisessa on kaks vaihtoehtoa, jotka ovat yhtä "mahdottomia". Joko a) jotain on AINA ollut tai b) kaikki on alkanut jostain ja jollain hetkellä eikä sitä ennen ollut MITÄÄN.

Samalla tavalla avaruuden tilavuudelle on mun tiedossa kaks yhtä mahdotonta vaihtoehtoa. Avaruus on ääretön tai sitten sillä on rajansa, joiden ulkopuolella ei ole mitään.

Olen kuullut näiden avaruus-, ikuisuus- ja äärettömyysasioiden vaivaavan eräitä masentuneita ja ahdistuneita, jopa itsemurhaa hautovia ihmisiä. Käsityskyvyn ylittävät asiat, joilla ei tosiaankaan tarvitsisi vaivata omaa päätään, voivat siis olla osasyitä äärimmäiselle ihhimilliselle olemassaolon kriisille.

Itse lakkasin joskus nuorena aikuisena murehtimasta näitä, kun sisäistin ajatuksen siitä, että ei mun tarvitse murehtia. Tajusin, että totuus on sitä tai tätä ja ettei ihmisen tarvitse ymmärtää sitä. Meillä on fyysiset ja ajalliset rajamme, meillä on alkumme ja loppumme, ja myös käsitys- ja kuvittelukykymme on rajallinen. Siksi kai meidän on mahdotonta ymmärtää, että jokin olisi äärettömän suuri tai että jotakin olisi aina ollut.

Siinähän sitten tiedeyhteisöissään etsivät vastauksia. Ehkä joku joskus keksii aikakoneen jolla pääsee näkemään oletetun alkuräjähdyksen aikaan.

[King Ink]

Suurimmat pelkotilat miulle aiheuttaa se miten pieni oon ja miten en voi tajuta maailmankaikkeuden suuruutta, ja sen jälkee alkaa aina pelottaa et mitä jos oonki vaa jotku aivot jossai purkis ja tää on kaikki harhaa? Välistä vaa tekis miel itkee näiden asioiden takia.

Miten toi käytännös häiritsee sun elämistäs, ettet oikeasti tiedä miten asiat on? Pitääkö kaikki tietää. Mulla on ainakin kivaa harhoissani aivotpurkissa.

[Baikonur]

Olin välillä vihainen mun terapeutille kun se vaikutti liian tyhmältä ymmärtämään mun ongelmia. Toivoin että se ois puhunu vähän enemmän ja vaikka vähän neuvonu mua ja avannu keskustelunaiheita niinku jenkki-tv-sarjojen psykiatrit, eikä vaan hymistelly että mm-m ja pakottanu mua puhumaan kaikkee paskaa mitä nyt sillä hetkellä ikinä sattuukin liikkuun päässä.

Monesti vitutti mennä sinne kun ois ollu muutakin tekemistä eikä tuntunu olevan mistään mitään sanottavaa, mutta oli vaan pakko mennä että saisin Kela-korvaukset siltäkin kerralta enkä joutuis maksaan sitä 65e kokonaan omasta pussista. Kela-korvattuna maksoin parikymppiä kerralta omista rahoista.

Samanlaisia kokemuksia terapiasta täällä. Olen siis nyt toista vuotta käymässä, lokakuussa loppuu. Puhumme kaikesta aivan järjettömästä, kuten kissoista ja leivonnasta, kun en enää keksi mitään traumaattisia kokemuksia jaettavaksi. Osaltaan hankaloittaa se, etten voi puhua huumeista ja seksielämästä, niistä kahdesta asiasta joita mietin kaikkein eniten ja joilla on suuri vaikutus siihen, millainen mieliala minulla on. Kyllähän terapia on auttanut etenkin sinä ensimmäisenä vuonna, mutta nykyään se on sitä, että viidessä minuutissa kerron tuoreet kuulumiset ja sitten odottelen niitä näitä höpisten, että loppu aika kuluu.

[CaptainZ]

Osaltaan hankaloittaa se, etten voi puhua huumeista ja seksielämästä, niistä kahdesta asiasta joita mietin kaikkein eniten ja joilla on suuri vaikutus siihen, millainen mieliala minulla on.

Mikset voi? Just noista jutuista luulis olevan tärkeintä puhua, jos ne vaikuttavat sun fiilikseen eniten?

[SahkoinenVelho]

Miksi minkään pitäisi loppua mihinkään tai alkaa mistään? Miksi avaruudella, tai ylipäänsä yhtään millään pitäisi olla mitään rajoja tai alkupistettä tai päätepistettä? Länsimainen tapa hahmottaa asioita on sinänsä hyvin rajoittunut, että meillä on lineaarinen aikakäsitys ja pienestä pitäen opimme hahmottamaan kaikelle alun ja lopun. Käsittääkseni esimerkiksi itämaisissa kulttuureissa näin ei ajatella, vaan aikakäsitys on pikemminkin syklinen ja lineaarisen janan sijasta aikaa kuvaa ympyrä. Tämä jo pelkästään mielestäni kuvaa maailmankaikkeutta paljon paremmin... Eihän millekkään tosiassa ole loppua tai alkua, kaikki vain muuttuu. Nämä avaruusdilemmat sun muut saa alkunsa mieelstäni aika pitkälti ihmisten päissä ihan vaan siitä, että ihmiset ovat niin vahvasti liian jämähtäneitä ja lukossa omissa todellisuustunneleissaan ja egon ja kielen rajallisuudessa hahmottaa asioita. Todellisuudessahan asiat OVAT täydellisesti, ja täydellinen selitys kaikkeen piilee vain suorassa kokemuksessa eikä missään meidän kielemme sanoissa.

Aada: Käsittääkseni tiedemiehet ovat löytäneet jotain merkkejä avaruudesta, jotka on yhdistetty nimenomaan siihen, että ne olisivat merkkejä aikaisemmasta universumista ennen alkuräjähdystä. En kyllä tarkemmin muista yhtään mistä oli kyse, mutta muistaakseni jotain uutisia oli ainakin jännästi nimetty että todisteita ennen alkuräjähdystä olleesta universumista on löytynyt...

[Baikonur]

Osaltaan hankaloittaa se, etten voi puhua huumeista ja seksielämästä, niistä kahdesta asiasta joita mietin kaikkein eniten ja joilla on suuri vaikutus siihen, millainen mieliala minulla on.

Mikset voi? Just noista jutuista luulis olevan tärkeintä puhua, jos ne vaikuttavat sun fiilikseen eniten?

Kuvittelisin jotenkin, että terapeutti ei tiedä olevan sellaista asiaa kuin kohtuullinen huumeidenkäyttö ja siitä tulisi vain sanomista. Yrittäisi saada johonkin hoitoihin sen tiimoilta tai jotain, minkä tarpeessa en ole.

[Coin]

valinnat aiheuttaa kasvamista
kasvamine aiheuttaa valintoja

kuule sie,
uskot sie karmaan?
pelaaks se?
en tiiä mite se skulaa..
ota täst selvää,
pystyyks hoitaa?

ainii mites se homma?
Kuullu legendaa et ei hoidukaa näin..
sielustaks se ristii meni?
Ai ei..

ympäristöst,
väärist ihmisist,
todennäkösyyksist pienist
yksinkertasist liemist,
moninkertasist sivuluisuist..

pahoillani oon vuosist
amatöörikuosist.
Sattuuks sieluun?
I feel ya!
nyt pystyy hoitaa,
ei tartte murehtia
oppinu elää,
virheiden kautta.

minuuki vituttaa..
hyvä käsi, paskast pelattu
mut...
life ..
välist se ottaa välist se antaa

vääriä sanoja,vääriä paikkoja,
yksinkertasii oletuksii,
moninkertasii odotuksii

mites nyt nii?
okei, voitko tarkentaa?
Ai ei siin mitii?
Ole hyvä,
ja astu biilist

Elämä kulkee,
semmosta se on.
ehkä se täst.
valintoja valintojen perään,
linnojen rakenteluu...
Palapelin kasailuu...

http://www.youtube.com/watch?v=bxVtcMBz6cs

vituttaa. kaljaa, pajarii, tappioit karmalle

[tRip]

Tänään
Eilen
Eilisest tähänpäivään..

mitä oon oppinu..
Sieluni kans sopinu..
Opiinu ettei turhaa karmaa tarvi pelkää, kelojansa hukkaan heittää.

Oppinu eilisest tätäpäivää?
Tätä eilispäivää.. eilen oliki tänään, huominen vasta viikonpäästä jos en tämän hetken tajua olevan tätäpäivää.
Ilman huolenhäivää, yrittänyttä ei lasketa, laskutoimitukset putkiaivoissa humisee.. ei raksuta, en tajua.

Mitäs tänää
tuskin mitää
Kuosist pitää
tuskin mitää
kuosipää
tää pää

Tulevaisuudest tähänpäivään
tähänhetkeen..

Koen ymmärrän
tuskin mitään.
Tunnen vain.
itseäni juur' ollenkaan
Toisinaan täysin..
..Vapaa, valitsemaan.

.. .. .

[brainrecovery]

R.I.P JYRKI sairasta yksi parhaista/pitkäaikaisista kavereistani on KUOLLUT pää tuntuu murenevan kilpaa psyykkeen kanssa VITTU
miksi hyvät ihmiset aina lähtee pois ??? en tajuu sit kun itse joku aika sit yritin tappaa itseni niin EI se ei onnistunu mut kaikki ympäriltä kuolee..VITUN TAJUTONTA

[Toma]

joo no joko oon täydellisessä psykoosissa tai sit kaikki frendit hylkäs. tällä hetkellä uskon jälkimmäiseen...

[Mandown]

Kuvittelisin jotenkin, että terapeutti ei tiedä olevan sellaista asiaa kuin kohtuullinen huumeidenkäyttö ja siitä tulisi vain sanomista. Yrittäisi saada johonkin hoitoihin sen tiimoilta tai jotain, minkä tarpeessa en ole.

Oot vainoharhanen. Jos oikeesti käytät vaan kohtuullisesti ni se terapeutti sen ihan saleen tajuaa. Tai sit se ei ole ammattitaitonen. Suosittelen kuitenkin erittäin suuresti puhumaan terapiassa niistä ongelmistas eikä mistää kissoista ja leivoksista.. voi jesse kristian..
Ja mikset voi seksielämästäs puhua? Henk.koht liian isoja juttuja tai semmosii? Epäonnistumisii, harhakuvii, olematonta..
Onko sulla kammo puhua sille terapeutille tai joku ettet vaa luota siihe tarpeeks?

[Kottonmouth]

Kuvittelisin jotenkin, että terapeutti ei tiedä olevan sellaista asiaa kuin kohtuullinen huumeidenkäyttö ja siitä tulisi vain sanomista. Yrittäisi saada johonkin hoitoihin sen tiimoilta tai jotain, minkä tarpeessa en ole.

Oot vainoharhanen. Jos oikeesti käytät vaan kohtuullisesti ni se terapeutti sen ihan saleen tajuaa. Tai sit se ei ole ammattitaitonen. Suosittelen kuitenkin erittäin suuresti puhumaan terapiassa niistä ongelmistas eikä mistää kissoista ja leivoksista.. voi jesse kristian..
Ja mikset voi seksielämästäs puhua? Henk.koht liian isoja juttuja tai semmosii? Epäonnistumisii, harhakuvii, olematonta..
Onko sulla kammo puhua sille terapeutille tai joku ettet vaa luota siihe tarpeeks?

Kuulostaa kyllä huvittavalta että terapeutille ei puhu mistään muusta kuin jostain täysin joutavanpäiväisestä josta voi jaaritella vaikka omalle mutsilleen Kissoista ja leivoksista...

[Baikonur]

Kuvittelisin jotenkin, että terapeutti ei tiedä olevan sellaista asiaa kuin kohtuullinen huumeidenkäyttö ja siitä tulisi vain sanomista. Yrittäisi saada johonkin hoitoihin sen tiimoilta tai jotain, minkä tarpeessa en ole.

Oot vainoharhanen. Jos oikeesti käytät vaan kohtuullisesti ni se terapeutti sen ihan saleen tajuaa. Tai sit se ei ole ammattitaitonen. Suosittelen kuitenkin erittäin suuresti puhumaan terapiassa niistä ongelmistas eikä mistää kissoista ja leivoksista.. voi jesse kristian..
Ja mikset voi seksielämästäs puhua? Henk.koht liian isoja juttuja tai semmosii? Epäonnistumisii, harhakuvii, olematonta..
Onko sulla kammo puhua sille terapeutille tai joku ettet vaa luota siihe tarpeeks?

Enpä tiedä, kyllä nyt olisi liian iso kynnys ruveta puhumaan, että "vuosi sitten aloitin huumeidenkäytön ja olen valehdellut asiasta tämän koko ajan". En viitsi puhua kovin yksityiskohtaisesti seksielämästäni, en tiedä mitä hyötyä siitä oikeastaan olisi ja koen sen yksityisasiakseni.

Se ei lisää luottamusta terapeuttiini, että hän tuntee lääkärini ja keskustelee tämän kanssa usein.

[CaptainZ]

EDIT: Vastasin äsken pitkähkösti tuolle terapiassa kävijälle. Sitten tuntui tyhmältä tulla huumefoorumille laukomaan mielipiteitään siitä, miten psykoterapiassa kannattaa toimia. En ees tunne tätä tyyppiä. Jokainen toimii tyylillään, antaa kaikkien pukkien pökkiä ja näin.

[Kottonmouth]

Mikä on pimppinesteiden energiasisältö?

[Mandown]

Enpä tiedä, kyllä nyt olisi liian iso kynnys ruveta puhumaan, että "vuosi sitten aloitin huumeidenkäytön ja olen valehdellut asiasta tämän koko ajan". En viitsi puhua kovin yksityiskohtaisesti seksielämästäni, en tiedä mitä hyötyä siitä oikeastaan olisi ja koen sen yksityisasiakseni.

Se ei lisää luottamusta terapeuttiini, että hän tuntee lääkärini ja keskustelee tämän kanssa usein.

Terapeutti ei varmasti voi auttaa sinua parhaalla mahdollisella tavalla jos pimität kokonaan puheen huumeidenkäytöstäsi. Pelkäätkö, että hänen mielestään sinulla on pienenpieni huumeongelma, jota et kuitenkaan itsellesi halua myöntää? Kynnykset on tehty ylitettäviksi.

Miksi käyt terapiassa? Käytkö siellä itsesi takia? Käytkö siellä saadaksesi puhua sinulle vaikeista asioista, ja jotta voisit avata ja selvittää niitä ja olla sujut vaikeiden juttujen kanssa, ja tällätavoin tuntea oloasi sitten paremmaksi?
Vai käytkö siellä ihan huvikseen?

Terapeutillasi on aivan varmasti vaitiolovelvollisuus, mutta tietysti kun kyse on lääkäristä.. Mutuilen, että jos eivät tee yhdessä töitä niin eivät saisi myöskään puhua keskenään näistä. Jos kyset asiaa terapeutiltasi niin hän varmaan kertoo. Hän yrittää auttaa sua.

[Dexma]

Enpä tiedä, kyllä nyt olisi liian iso kynnys ruveta puhumaan, että "vuosi sitten aloitin huumeidenkäytön ja olen valehdellut asiasta tämän koko ajan".

Mä ajattelin tämän mennä seuraavaksi paljastaan kaikkiin paikkoihin. Katotaan mitä mulle sit tehään. Toivottovasti lähtevät parantaan mun elämänlaatua.

[Baikonur]

Käyn lähinnä siksi terapiassa, että muut ihmiset olisivat tyytyväisiä. Itselleni siitä ei oikein mitään hyötyä enää ole. Tuntuu vain, että ihmiset lakkaavat olemasta huolissaan minusta, kun käyn tämän sovitun terapian loppuun.

[King Ink]

Luulen, että puhumalla tärkeimmistä asioista, voisit hyötyäkin käynneistä jotenkin.

Kerroin tuossa kouluterveydenhoitajalle miun huumeidenkäytöstä, seurasi pieni keskustelu.
Musta tuntuu et se jopa ymmärs mua kun sanoin miksi käytän, ja mitä käytän.
Eikä se vaikuttanut erikoisen huolestuneelta muutenkaan. Tai sitten se vain osasi olla näyttämättä sitä.

Tuntu kuitenki hyvältä, ku harvemmin tuntemattomalle ihmiselle pystyy puhumaan asiasta, niin ettei heti leimaudu.

[Jenkem]

Olis sitten luultavasti 2-3 viikon päästä lähtö katkasuun ensimmäistä kertaa. Saa nähä riittääkö itsekuri pysymään siellä. Aion yrittää ainaki kaikkeni, alkanu vituttamaan toi subun kiskominen päivä päivältä enemmän. Nyt vaan siihen on tosiaan ainakin pari viikkoa ja oon ihan persaukinen, koittanu tramaleita tai jotain jahdata jostain et vois ottaa vähän etumatkaa ennen ku meen sinne. Eniten huolestuttaa se että jos mulla ei ookkaan tarpeeks selkärankaa kitua siellä niin moni ihminen pettyy muhun ja se sattuu eniten. Ja muutenkin suoraan sanoen pelottaa vitusti.
No mut se nähdään sitten sillon että miten käy. Kuumotuksienkuumotus sentään.

[Dexma]

Tärkeintä on spurgu, että yrität. Moni ei tuolta katkolta tule sen parempana, moni ei ees pääse sinne saakka jne... Mut toivottovasti sä saat muutosta elämääs. Älä välitä niistä muista välitä omasta elämästäs

[hahaviv]

Spurgu hieno kuulla, että oot päättänyt kuitenkin tehdä asialle jotain. Tiedostat ehkä paremmin asioiden oikean laidan jne!
Ja vaikka kaikki ei menisikään niinkun on toivottu, niin mitä sitten? Tiesi ei pääty tähän Jos ajankohta ei ole paras mahdollinen,
niin sitten paremmalla ajalla uusiks. Kyse ei kuitenkaan ole vain päihteenkäytön lopettamisesta, vaan paljon muistakin asioista.
Elämäntapojen kokonaisvaltainen muutos ei koskaan tapahdu sormia näpäyttämällä, se vaatii oman aikansa.

[haureus]

Mun mielestäni erikoisryhmien, kuten Navy SEAL, SAS, jne jampat on aika hyviä esikuvia. Okei, niiden koulutuksen peruste on oppia tappamaan tehokkaasti, mutta sivuutetaan se nyt tällä kertaa.

Richard "Mack" Machowicz on entinen Navy SEAL sotilas ja nykyinen Discovery/Military Channelin juontaja. Hän vietti 10 vuotta Navy SEAL:in riveissä, joka on yksi maailman kovimmista erikoisryhmistä. Marck ei ollut minään pulkannaruna, vaan tarkka-ampujana: kaikkein vaativimmassa roolissa.

Machowicz on melko törppö juontajana, mutta muuten aika magee henkilö. Hän on tiivistänyt henkiset ja fyysiset kokemuksensa hylkeenä tosi hienosti näihin lyhyisiin, mutta todella valaiseviin haastatteluihin:

Future Weapons: Navy SEAL Training
Future Weapons: Zen Buddhism

[IommiSG]

Näyttää menneen 2000 käyttäjän raja rikki

[zerk]

Menetin taas yhden rakkaimmista ystävistäni. Pelottaa jäädä yksin.

[fox]

ukostaa, salamoi ja sataa vettä kaatamalla. nasta istuu partsil piripäissään ja katella tätä säätä.