Olin jälleen ystävieni V:n ja J:n kanssa. Kyseessä oli ensimmäinen LSA matkani hbwr:llä (aiemmin vain p-sineä).
Ilta oli alkanut mukavasti valmistautuessa LSA matkaan. Kuorimme kuusi siementä V:n kanssa, jonka jälkeen pureskelin ne huolella ja huuhdoin vedellä alas kaikki muruset. Huomasin ensimmäiset vaikutukset yllättävän nopeasti, ehkä viisi minuuttia siementen nauttimisesta. Ystäväni V ja J oli pelotellut minua huonolla ololla ja vatsan vääntelyllä, jota en ollut erotelluista p-sinistä ikinä sanut, joten ne ilmaantuikin melkein heti. viiden minuutin jälkeen alkoi vatsaa vääntää rajusti ja istuin liikkumatta pöydän äärellä. pystyin pitämään tavaran sisälläni noin 15 minuuttia, jonka jälkeen spontaani oksennus vain tuli. En ollut syönyt juuri mitään, joten oksentaminen oli helppoa.
Siirryin sängyn puolelle voihkimaan raajojen särkyä. Olin kierinyt sängyssä levottomana hetken aikaa, kun se iski. Levottoman olon, raajasäryn ja euforian sekaisia aaltoja kulki ruumiini läpi. Tässä vaiheessa oli kulunut vajaa tunti siemenien nauttimisesta. Ystäväni V tuli kysymään oloani, mutta en jostain syystä kyennyt vastaamaan. Hän vain totesi, "se on vaan ihan LSA päissään" ja meni pois. Päätin ryhdistäytyä ja liityin ystävieni seuraan.
Tässä vaiheessa oloni oli sanoin kuvaamattoman mukava ja eufoorinen. Siirryin sohvalle katsomaan TV:tä ja kuuntelemaan musiikkia, joka kuulosti juuri niin täydelliseltä, kuin musiikki voi kuulostaa. Totesin, että en halua luopua tästä olosta ikinä <3.
Noin 1.5 tuntia siementen nauttimisesta alkoi visuaaleja ilmestyä. Kaikkiin tasoihin ja ulokkeisiin tuli uusia ulottuvuuksia ja syvyyksiä, joita ei pysty sanoin selittämään. Värit olivat jossain vaiheessa muuttuneet huomattavan kirkkaiksi. Nautin oloistani täysillä. Päätin lähteä kävelemään ympäri huonetta, ja fiilistellä musiikkia.
Oloni oli mitä täydellisin, mutta kaipasin visuaaleja, joten päätin ottaa yopot mukaan kuvioihin. Valmistin sopivan annoksen kuosiini nähden V:n kanssa. Paikka oli taas tuttu keittiön pöytä, josta koko matkani oli alkanut. Saatuamme viivan yopo murskaa pöydälle kiskoin kaiken kunniakkaasti nenään. Tässä vaiheessa ei voi sanoa, kun "HUI!!!". LSA euforiat puski täysillä ja jopa voimakkaammin ku ikinä ennen, ehkä yopojen buustaamana. Tähän päälle alkoi kehkeytyä epämiellyttävää hikoilua ja paineen tunnetta päässä. Tuntui siltä, kun raajani olisivat olleet lyijy putkia, korvissani olisi ollut tulpat ja minut olisi upotettu 100 metrin syvyyteen veden alle, euforioita unohtamatta. En kyennyt minkäänlaiseen älylliseen toimintaan. koskettelin vain kasvojani ja naureskelin. Se oli täydellistä.
Nyt kuitenkin yopoista johtuva huono olo alkoi hiipiä taustalle ja raahauduin vessaan oksentamaan. Oksentaminen tuntui yhtä luonnolliselta ajatukselta, kuin hengittäminen tai mikä tahansa muukin perus elintoiminto. Lojuin vessanpöntön vieressä ja oksensin antaumuksella
Hiukseni roikkuivat silmien edessä ja ne muodostivat hämähäkin verkkoa, joka lainehti jonkin äänen tahtiin, mitä en voinut kuulla. Vessanpöntössä oleva vessapaperi lainehti ja muuttui vaaleanpunaisesta valkoiseksi. Olin niin keskittynyt olihini, että unohdin hengittää täysin. Jossain vaiheessa tajusin, etten ollut hengittäny moneen minuuttiin ja aloin kesken oksentamisen hengittää kiivaasti sisään ja sain henkitorveeni oksennusta, josta seurasi lisää yskimistä ja räpiköintiä. Mielessäni kävi ajatus, että olisin voinut tukehtua ja kuolla oksennukseeni, mutta ajatus ei ollut lainkaan pelottava. Ajatus Kuolemasta tuntui jotenkin läheiseltä ja arkiselta, jopa miellyttävältä. Pelottavaa.
Ystäväni V koputteli oven takana ja kysyi onko kaikki hyvin. En vieläkään saanut puhutuksi mitään, mutta totesin itse kaiken olevan hyvin. Hän avasi vessan oven ulkopuolelta jotenkin ja hyökkäsi videokameran kanssa sisään. Se oli todella ahdistavaa, mutta en kyennyt kun pitämään eläimellisiä ääniä ja nauramaan kohti kameraa. Hän sanoi (vitsillä toki) soittavansa ambulanssin, josta hätäännyin suunnattomasti ja tiuskin, että "minähän en sinne astu jalallanikaan".
Pitkä oksentelu sessio oli saanut pääni sen verran kuntoon, että jäljelle oli jäänyt vain suunnaton euforia ja jälkiä yopo visuaaleista. Tässä vaiheessa päätin mennä suihkuun. Saatuani vaatteet pois ja päästyäni suihkuun, huomasin kauhukseni, että olin kauttaaltani turvonnut. Olin muuttunut täysin palloksi. Pelästyin sitä ja huusin paniikissa ystävälleni V:lle, että katsoo kuinka turvonnut olen ja, että onko tämä vakavaakin ja mitä pitäisi tehdä. Ystäväni V nauroi ja sanoi etten ollut yhtään turvonnut ja näytin täysin normaalilta. Mitä ihmettä? Olin täysin varma, että olin turvonnut. Tunsin ja näin sen selvästi. Ehdotin V:lle, että ehkä olen allerginen pähkinälle ja yopot saivat minussa allergisen reaktion aikaan (vaikka eiväthän yopot olekkaan pähkinöitä). En saanut mitään järkevää vastausta ja totesin, että menen allergia testeihin selvittyäni
Suihkun jälkeen kietaisin pyyhkeen ympärilleni ja menin istumaan koneelle kuuntelemaan musiikkia ja kirjoittelemaan päättömyyksiä foorumeille. Fiilis oli niin sanoinkuvaamattoman täydellinen. Kirjoitin posteja musiikin tahtiin ja fiilistelin Skatalitesia. Kirjoitin täysin älyttömiä viestejä, joista onneksi poistin suurimman osan. Luulin visuaalisen puolen jo menneen täydellisesti ohi, olihan hbwr:ien nauttimisesta jo noin kuusi tuntia ja yopoista ainakin kaksi, mutta erehdyin. Siirryin taas sänkyyn makaamaan ja menin peiton alle. Tirkistelin sieltä V:n vastapäätä majailevaa liskoa, kun jostain käteni alta alkoi tulla kirkkaan sinistä usvan näköistä asiaa(?). Usvasta muodostui mielivaltainen kuvio eteeni ja totesin sen olevan budha. Budhan oikealle puolelle kehittyi sateenkaari ja vasemmalle puolelle Jamaican lippu. Keskusteli äänetöntä keskustelua budhan kanssa tovin, kunnes tuli aika sanoa hyvästit ja siirryin takaisin koneelle.
Tästä eteenpäin olot tasoittuivat pikkuhiljaa ilman kummempia tapahtumia. Vielä aamullakin oli havaittavissa lievää euforiaa, ei kuitenkaan yhtään päihtynyttä oloa. Raajojen särky oli kamalaa. En pystynyt aluksi kävelemään laisinkaan, mutta sekin meni ohi nopeasti.
-Immuzu