Ensimmäinen happo
Tämä tuli napattua about reilu vuosi sitten talviaikaan. Dosesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta arviot pyörivät 150 mikron kulmilla. Set & settings ei ollut ihan parhaasta päästä, hieman kaoottinen opiskelijasolu. Matkakaveri sen sijaan oli hyvin läheinen ja olihan tätä hetkeä jo kauan ja innolla odotettu, joten ei kun menoksi.
Tarkkaa nappailuaikaa en muista, mutta myöhäinen iltapäivä, hämärää oli jo. Aluksi nautittiin yksi sokeri puoliksi teehen sekoitettuna, hyvää oli. Vähän hiisailtiin, niin sain jännitystäpinät rauhoittumaan. Suunnilleen 1,5h kuluttua matkakaverilla alkoi ajatuksenjuoksu olla mielenkiintoista, tuli mukavaa vertauskuvatarinaa siitä mitä elämä on: monttu. Itsellä ei tuntunut vielä mitään, joten napattiin toinen pala puoliksi teen kera ja minä hiisasin vielä reilusti lisää, että pääsen samalle aaltopituudelle kaverin juttujen kanssa. Eipä siinä sitten mennytkään kun ehkä puolisen tuntia, niin iski ihanan euforinen olo.
Tietokoneen taustakuva alkoi ensimmäisenä näyttämään jännyyksiä, siinä oli joku sademetsän kuva ja hahmotin köynnöksistä älyttömän määrän erilaisia hahmoja. Eläimiä ja ison robotin, jonka suu vaikutti luolalta, joka menee köynnösten sisään. Hymy korvissa katselin tätä ja huomasin miten verhot alkoivat elää, pientä aaltoilua ja verhojen yläosassa olevat rypyt näyttivät sieniltä, joilla oli silmät (verhon kuviot kai). Koitin saada kaverinkin katselemaan näitä, mutta hän vaikutti hieman pelokkaalta... Aivan mahtava fiilis, elämäni ensimmäiset kunnon visuaalit.
Jossain vaiheessa huomasin, että toinen korvakoruni oli hävinnyt jonnekkin sängylle, sytytin valon ja aloin etsiä sitä. Jälkeenpäin sain tästä noottia, olin aiheuttanut kaverille kammottavia olotiloja penkomalla peittoja, kun toinen makoilee aivan kujalla siinä. Noo korvakoru löytyi ja liikkumisesta tuli todella energinen olo. Yhtäkkiä huomasin suuren sammakon kasvot sängyn jalkopäässä, pientä skarppausta ja ymmärsin sen olevan paita, joka oli mytyssä siinä. Olo alkoi olla todella omituinen, kaikki tuntui erikoiselta ja asiat elivät, mistä tahansa sai aikaan kasvot tai jonkin hahmon. Päätin mennä sängylle makailemaan ja otin pöydältä peilin ja aloin katsella itseäni siitä. Tässä vaiheessa pääsin trippailufiiliksiin. Kasvoni näyttivät vierailta ja ne tuntuivat ilmehtivän itsestään. Sitten ne alkoivat näyttää jähmettyneeltä hiekkaveistokselta, kun liikuin hiekka valui kasvojani pitkin. Havahduin todellisuuteen ja olo oli äärimmäisen friikki, alkoi oksettaa ja päätin poistua vessaan. (Hehee, vieläkin tuntuu jännältä rinnassa, kun muistelee näitä fiiliksiä.
)Vessaan mennessä alkoi tuntua vähän paremmalta, kun keskittyi vain kävelyyn. Perillä vilkaisin itseäni peilistä, en ollut enää hiekkaa. Näytin kuitenkin todella friikiltä, vähän äidiltäni ja laajentuneet pupillit saivat silmät näyttämään omituisilta. Kasvot alkoivat taas elää, joten katsoin parhaaksi istahtaa lattialle pöntön viereen. Istuin kuviollisella kylppärimatolla ja kuvio alkoi nousta jonkinlaisena haamukuvana ilmaan. Jännitti, jonka takia oksetti yhä, mutta samaan aikaan oli todella euforinen olo. Sitten pohjainfona seuraavaan semmoinen, että huoneesta jossa trippasimme oli pöytälamppu palanut. Emme viitsineet kattovaloa käyttää, koska se on epämukava, joten olimme vain ripotelleet kynttilöitä ympäri huonetta. Seuraa ensimmäinen hallusinaatio! Huomasin vessan seinässä olevan lampun, samanlaisen joka oli palanut huoneesta. Huono olo unohtui ja mietin miksi ihmeessä tuo lamppu on vessan seinässä, kun täällä on jo valo. Päätin viedä sen huoneeseen ja koitin ottaa sen käteen, se hävisi seinän sisään. Alkoi naurattaa, tapahtui pieni tajuaminen siitä miten kujalla olen. Miten ihmeessä voin uskoa, että vessan seinässä kasvaa lamppu.
Kaveri huikkaili minua pois vessasta joten lähdin, älytön jännitys tuli takaisin ja muuttui peloksi kävellessä. Päädyin pillittämään huoneen ovelle, mutta kaveri pyysi minut sängylle istumaan ja laittoi leffan pyörimään. Mr. Nobody kyseessä, hämärä elokuva. Menin sitten kaverin viereen ja leffaan keskittyminen rauhoitti mukavasti. Jossain vaiheessa laitoin silmät kiinni ja ou fuck.
Tässä vaiheessa todellisuudentaju karkasi täysin, olin jossakin pimeässä paikassa ja edessäni oli viinirypäletertun kaltaisissa muodostelmissa tumman liloja onteloita. Aloin friikkailla, kun minuus tuntui häviävän. En enää oikein tiennyt mikä, kuka ja missä olen. Kykenin kuitenkin ajattelemaan, että en tee mitään, enkä varmaan voikkaan tehdä mitään, katsotaan mitä tapahtuu. Lähdin valumaan onteloterttua kohti ja pystyin ohjaamaan itseäni. menin yhden ontelon sisään ja sielä oli lisää samanlaisia terttuja. Aika tuntui totaalisen pysähtyneeltä ja valuin vain fraktaalionteloterttujen sisällä.
Jossain vaiheessa käteni liikahti itsekseen ja havahduin, avasin silmät ja kasailin todellisuutta päässäni. Kappas, olen huoneessa, makaan sängyllä, olen kamoissa, nou hätä… Älyttömän siistiä! Tästä eteenpäin en enää mitään järisyttävää kokenut. Kuuntelin musiikkia ja kaverin rauhoittavaa höpöttelyä. Olo oli epätodellinen, mutta pikkuhiljaa se siitä selkeni. Jossain vaiheessa sitten päädyttiin nukkumaan. Tapahtumien ajankohdista ei ole tietoa, eipä tullut kelloa katsottua.
Aamulla sitten heräiltiin ja kaveri sai jonkinlaisen ahdistusitkukohtauksen, oli nähnyt jotakin painajaisia ja kävi läpi kammotusfiiliksiä, joita korvakorunetsintäoperaationi oli aiheuttanut. Tästäpä tuli paha mieli, no mutta kyllä se siitä sitten.
Kokemus kaikkiaan aivan mahtava, pelkofriikkailu oli vähän ikävää, mutta loppupeleissä en vaihtaisi pois. Voimakkaita tunteita, minuuden katoaminen, loputtomuutta fraktaalionteloissa, hahmoja kaikkialla jne. Vavisuttava kokemus.
… Jatkossa en etsi korvakorua trippaavan kaverin alta.
Voisi ehkä kysyä linkin. Kaverini oli soittanut sen jo kerran, mutta olin silloin sen verran syvällä muissa ulottuvuuksissa, että en kiinnittänyt huomiota. Leikkikentän haltija hiisasi ja tuijottelimme videota. Katsoimme toisenkin hauskan videon, josta pidän paljon. Tämmönen: 
Oli hiljaista ja viileää, lumi oli hienon näköistä. Jotenkin vähän melankolinen tunnelma välittyi ympäristöstä. Käveltiin meren rantaan ja oli taiteellinen tunne katsella lumen peittämän meren yli kaupungin valoja. Juoksin hangessa siellä ja jotain vain haahuilin. Valitin kaverille tupakan poltosta, tuntui tarpeelliselta jotenkin pienesti purhaa painetta häneen ja thats it taas jeejee 
