Sekiksen happohuone

Kertomuksia, pohdintoja ja ajatuksia kokemuksista eri tajunnantiloissa.
User avatar
Sekaelikko
Karvakuono
Posts: 27
Joined: Sun 03 Apr 2011, 18:16
Location: Pääkaupunkiseutua

Sekiksen happohuone

Post by Sekaelikko »

Noniin, nyt sitten viimein trippistooreja ulos. Seuraa jonkinmoiset tiivistelmät LSD kokemuksistani, sitä tahtia kun löytyy oikeat fiilikset niitä kirjoittaa. Varmaan jatkossakin tänne tulee höpötettyä hetkistäni hapon kanssa.


Ensimmäinen happo

Tämä tuli napattua about reilu vuosi sitten talviaikaan. Dosesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta arviot pyörivät 150 mikron kulmilla. Set & settings ei ollut ihan parhaasta päästä, hieman kaoottinen opiskelijasolu. Matkakaveri sen sijaan oli hyvin läheinen ja olihan tätä hetkeä jo kauan ja innolla odotettu, joten ei kun menoksi.

Tarkkaa nappailuaikaa en muista, mutta myöhäinen iltapäivä, hämärää oli jo. Aluksi nautittiin yksi sokeri puoliksi teehen sekoitettuna, hyvää oli. Vähän hiisailtiin, niin sain jännitystäpinät rauhoittumaan. Suunnilleen 1,5h kuluttua matkakaverilla alkoi ajatuksenjuoksu olla mielenkiintoista, tuli mukavaa vertauskuvatarinaa siitä mitä elämä on: monttu. Itsellä ei tuntunut vielä mitään, joten napattiin toinen pala puoliksi teen kera ja minä hiisasin vielä reilusti lisää, että pääsen samalle aaltopituudelle kaverin juttujen kanssa. Eipä siinä sitten mennytkään kun ehkä puolisen tuntia, niin iski ihanan euforinen olo.

Tietokoneen taustakuva alkoi ensimmäisenä näyttämään jännyyksiä, siinä oli joku sademetsän kuva ja hahmotin köynnöksistä älyttömän määrän erilaisia hahmoja. Eläimiä ja ison robotin, jonka suu vaikutti luolalta, joka menee köynnösten sisään. Hymy korvissa katselin tätä ja huomasin miten verhot alkoivat elää, pientä aaltoilua ja verhojen yläosassa olevat rypyt näyttivät sieniltä, joilla oli silmät (verhon kuviot kai). Koitin saada kaverinkin katselemaan näitä, mutta hän vaikutti hieman pelokkaalta... Aivan mahtava fiilis, elämäni ensimmäiset kunnon visuaalit.

Jossain vaiheessa huomasin, että toinen korvakoruni oli hävinnyt jonnekkin sängylle, sytytin valon ja aloin etsiä sitä. Jälkeenpäin sain tästä noottia, olin aiheuttanut kaverille kammottavia olotiloja penkomalla peittoja, kun toinen makoilee aivan kujalla siinä. Noo korvakoru löytyi ja liikkumisesta tuli todella energinen olo. Yhtäkkiä huomasin suuren sammakon kasvot sängyn jalkopäässä, pientä skarppausta ja ymmärsin sen olevan paita, joka oli mytyssä siinä. Olo alkoi olla todella omituinen, kaikki tuntui erikoiselta ja asiat elivät, mistä tahansa sai aikaan kasvot tai jonkin hahmon. Päätin mennä sängylle makailemaan ja otin pöydältä peilin ja aloin katsella itseäni siitä. Tässä vaiheessa pääsin trippailufiiliksiin. Kasvoni näyttivät vierailta ja ne tuntuivat ilmehtivän itsestään. Sitten ne alkoivat näyttää jähmettyneeltä hiekkaveistokselta, kun liikuin hiekka valui kasvojani pitkin. Havahduin todellisuuteen ja olo oli äärimmäisen friikki, alkoi oksettaa ja päätin poistua vessaan. (Hehee, vieläkin tuntuu jännältä rinnassa, kun muistelee näitä fiiliksiä. :mrgreen: )

Vessaan mennessä alkoi tuntua vähän paremmalta, kun keskittyi vain kävelyyn. Perillä vilkaisin itseäni peilistä, en ollut enää hiekkaa. Näytin kuitenkin todella friikiltä, vähän äidiltäni ja laajentuneet pupillit saivat silmät näyttämään omituisilta. Kasvot alkoivat taas elää, joten katsoin parhaaksi istahtaa lattialle pöntön viereen. Istuin kuviollisella kylppärimatolla ja kuvio alkoi nousta jonkinlaisena haamukuvana ilmaan. Jännitti, jonka takia oksetti yhä, mutta samaan aikaan oli todella euforinen olo. Sitten pohjainfona seuraavaan semmoinen, että huoneesta jossa trippasimme oli pöytälamppu palanut. Emme viitsineet kattovaloa käyttää, koska se on epämukava, joten olimme vain ripotelleet kynttilöitä ympäri huonetta. Seuraa ensimmäinen hallusinaatio! Huomasin vessan seinässä olevan lampun, samanlaisen joka oli palanut huoneesta. Huono olo unohtui ja mietin miksi ihmeessä tuo lamppu on vessan seinässä, kun täällä on jo valo. Päätin viedä sen huoneeseen ja koitin ottaa sen käteen, se hävisi seinän sisään. Alkoi naurattaa, tapahtui pieni tajuaminen siitä miten kujalla olen. Miten ihmeessä voin uskoa, että vessan seinässä kasvaa lamppu.

Kaveri huikkaili minua pois vessasta joten lähdin, älytön jännitys tuli takaisin ja muuttui peloksi kävellessä. Päädyin pillittämään huoneen ovelle, mutta kaveri pyysi minut sängylle istumaan ja laittoi leffan pyörimään. Mr. Nobody kyseessä, hämärä elokuva. Menin sitten kaverin viereen ja leffaan keskittyminen rauhoitti mukavasti. Jossain vaiheessa laitoin silmät kiinni ja ou fuck.

Tässä vaiheessa todellisuudentaju karkasi täysin, olin jossakin pimeässä paikassa ja edessäni oli viinirypäletertun kaltaisissa muodostelmissa tumman liloja onteloita. Aloin friikkailla, kun minuus tuntui häviävän. En enää oikein tiennyt mikä, kuka ja missä olen. Kykenin kuitenkin ajattelemaan, että en tee mitään, enkä varmaan voikkaan tehdä mitään, katsotaan mitä tapahtuu. Lähdin valumaan onteloterttua kohti ja pystyin ohjaamaan itseäni. menin yhden ontelon sisään ja sielä oli lisää samanlaisia terttuja. Aika tuntui totaalisen pysähtyneeltä ja valuin vain fraktaalionteloterttujen sisällä.

Jossain vaiheessa käteni liikahti itsekseen ja havahduin, avasin silmät ja kasailin todellisuutta päässäni. Kappas, olen huoneessa, makaan sängyllä, olen kamoissa, nou hätä… Älyttömän siistiä! Tästä eteenpäin en enää mitään järisyttävää kokenut. Kuuntelin musiikkia ja kaverin rauhoittavaa höpöttelyä. Olo oli epätodellinen, mutta pikkuhiljaa se siitä selkeni. Jossain vaiheessa sitten päädyttiin nukkumaan. Tapahtumien ajankohdista ei ole tietoa, eipä tullut kelloa katsottua.

Aamulla sitten heräiltiin ja kaveri sai jonkinlaisen ahdistusitkukohtauksen, oli nähnyt jotakin painajaisia ja kävi läpi kammotusfiiliksiä, joita korvakorunetsintäoperaationi oli aiheuttanut. Tästäpä tuli paha mieli, no mutta kyllä se siitä sitten.

Kokemus kaikkiaan aivan mahtava, pelkofriikkailu oli vähän ikävää, mutta loppupeleissä en vaihtaisi pois. Voimakkaita tunteita, minuuden katoaminen, loputtomuutta fraktaalionteloissa, hahmoja kaikkialla jne. Vavisuttava kokemus. :D

… Jatkossa en etsi korvakorua trippaavan kaverin alta. :doh:
Millainen olet tänään riippuu siitä mitä koit eilen. Mitä nyt hyväksyt tai hylkäät, muokkaa sinua huomiseksi. Olemme kaiken sen summa, mitä olemme aikaisemmin olleet.
User avatar
King Ink
LD50
Posts: 3910
Joined: Fri 10 Jul 2009, 11:38

Re: Sekiksen happohuone

Post by King Ink »

Kaaottiset opiskelijasolut on just parhaita trippauspaikkoja !
Jep, ihan hyvä stoori. Kirjottele lisää.
User avatar
Sekaelikko
Karvakuono
Posts: 27
Joined: Sun 03 Apr 2011, 18:16
Location: Pääkaupunkiseutua

Re: Sekiksen happohuone

Post by Sekaelikko »

Ja pitkästä aikaa oli aikaa, energiaa ja fiilistä musitella asioita \o/ joten seuraa kasa tekstiä toisesta happomatkastani. Tämä tapahtui joskus vuosi sitten.



Värit seuranaan temmeltää eläin sekainen, hapokkaalla leikkikentällä

Mikä innostus ja jännitys olikaan päällä, kun tätä ihmeainetta taas ilmaantui viime talvena. Annoksena toimi yksi pala tippaisaa sokeria. Paikka taisi tällä kertaa olla mielelleni sopivampi, kuin ensimmäisellä tutustumisella. Oikein siisti ja mukavasti sisutettu pieni kämppä. Ympäristöllä tuntuu muutenkin olevan minuun aika voimakas vaikutus. Seurakin oli makoisaa, ensimmäiseltä tripiltä tuttu teorioiva kanssakulkijani ja leikkikeitaan haltija, joka on minulle hieman vieraampi. Tämä ei lainkaan haitannut, koska kyseessä on mahti heppu. Näitä ihmisiä kenen seurassa vaan on automaattisesti mukava olla jostakin syystä, ”lämpöisiä” persoonia. Hän päätti olla selvin päin, jossain piti lähteä käymäänkin, joten jäimme kahdestaan.

Kun sokeroidut mehut oli nautittu, ei tainnut mennä kun puolisen tuntia, niin alkoi energiat virrata. Istahdin nojatuolille ihmettelmään käsiäni, ne alkoivat tutulla tavalla heräillä ja elää pinnastaan. Kaikki vaikutti teräväpiirtoiselta ja valoisalta, kiinnostavalta ja kauniilta. Olin aiemmin ostanut kiwanon, koska se oli hauskan näköinen ja eipä olen ennen tullut maistettua. Oli aika mujevaa tutkia happopäissään sitä elävää oranssinkeltaista, piikikästä hässäkkää. Sisältä se oli vielä siistimmän näköinen, läpikuultavaa, limenvihreää, viiruista rakennetta, jossa oli symmetrisessä muodostelmassa vaaleita siemeniä. Ei kyllä ollut hirveän hyvää o.O Suosittelen hämyhedelmätestailuja!

Jossain vaiheessa havahduin tiskipöydän ääreltä ihmettelemästä hedelmää, aika kauan taisin sitä tutkia, uppouduin kiwanoon. Pesin kädet ja tuli hauska tunne siitä, että vesi ei valu vain käsilläni vaan jotenkin kulkee alas koko kropan etupuolta. Ei onneksi ollut näin, mutta äkkiä tunne vaikutti hieman epämukavalta ja omituiselta, joten eikun eteenpäin. Seikkailin ympäri kämppää ja katselin pintoja ja tavaroita. Asioiden eloisuus kasvoi ja pääsin jo matkailemaan niiden syvempiin ulottuvuuksiin. Hyvin kerrostunutta ajattelua, kuin tuntisi esineen synnyn ja historian ja sen vaikutuksen ympäristöönsä. Kaikki tuntui merkitykselliseltä osalta suurta ja monimutkaista maailman rakennelmaa. Maailma on asioita :D Höpötin kaiken aikaa jotakin kaverilleni, ajatusvirtaa.

Pääsin yhä syvemmälle asioiden ulottuvuuksiin ja menin kaverini viereen matolle istumaan. Lattialla oli mandariineja verkkopussissa. Olotila oli todella leikkisä ja roikotin hedelmäpussia edessäni kädellä ja varpailla, kieriskelin sen kanssa, kun eläinlapsi :] Sitten keksin leikkiä kaverillanikin, läheisyys tuntui todella mukavalta, hetken oli aika eroottinenkin olo, jollakin söpöilyvivahteella. Mukava tunne.

Lattialla aloin kiinnittää huomiota musiikkiin, en enää muista mitä soi, mutta jotakin eläväistä chilliä ja housea. Nappasin lattialta käteen valon kaukosäätimen. Kämpässä oli hieno väriä vaihtava lamppu seinän vieressä näytön takana, se loi kauniin valokiilan seinälle ja kattoon. Säätimessä oli renkaanmuotoinen kosketuspinta, josta väriä sai vaihdettua liu’uttamalla, valon sai myös säädettyä vaihtamaan väriä itsekseen nopeammin tai hitaammin. Mahtava lelu. Luulin ensin näkeväni omiani, kun valo vaihtoi itsekseen väriä, kunnes tajusin vain löytäneeni säätimestä uuden toiminnon. Värit näyttivät todella vaikuttavilta ja jotenkin terveellisen luonnollisilta, jännä tunne. Opiskelijabudjettia suuremmilla varoilla olisi jees hankkia semmoinen valo itsellekkin :P

Aikakäsitys oli aikalailla kadonnut ja värivalo kävi turhaksi, kun näin kokoajan edessäni salmiakinmallisen muodostelman, jonkinlaisen syvän meren värejä, jotka liukuivat harmonisesti. Lähdin käymään vessassa ja kuvio oli näkymän edessä. Alkoi naurattaa, kun ajattelin, että kappas en nää kunnolla eteeni, koska näkymät ovat jossain vähän muualla. Käsiä pestessä katselin itseäni peilistä ja vesi tuntui taas valuvan muuallakin, kuin käsissä. Peilin tuijottelu on lähes aina mukavaa puuhaa trippaillessa. Kasvot olivat jotenkin vahamaiset ja silmät näyttivät todella kauniilta, mystisiltä pinnoilta, pupillit olivat laajat ja syvät. Aloin näyttää jotenkin vieraalta ja tunne kävi sen verran kummaksi, että lähdin pois.

Leikkikentän haltija palasi takaisin, jotenkin herättävä tilanne. Hetken aikaa hahmottelin kokonaiskuvaa. Olen tämmöisessä paikassa, hapoissa, ihminen tulee ovesta sisään, moi… Niin kuin selvin päin tekee kai vähän koko ajan. Ei uppoudu niin syvästi asioihin, pitää kokonaiskuvaa pinnalla kaiken aikaa ja se vie kapasiteettia. Ehkä ainakin osittain sen takia erilaisiin ulottuvuuksiin pääseminen ei onnistu ilman apuja...

Höpötimme jotain ja laitoimme youtubesta eteenpäinvievän ja pehmeänkuuloisen kappaleen soimaan, videossa oli symmetrinen, geometrinen kuvio, joka muotoutui erilaiseksi jotenkin ”solujenkaltaisesti”, hmm siis sillä tavalla pujahteli liukuvasti itsensä alta :left: Voisi ehkä kysyä linkin. Kaverini oli soittanut sen jo kerran, mutta olin silloin sen verran syvällä muissa ulottuvuuksissa, että en kiinnittänyt huomiota. Leikkikentän haltija hiisasi ja tuijottelimme videota. Katsoimme toisenkin hauskan videon, josta pidän paljon. Tämmönen: http://fliiby.com/file/823084/y1l8h9a7e3.html

Siinä höpöteltiin ja katseltiin juttuja. Pikkuhiljaa happo alkoi jo tehdä lähtöä. Menimme ulos, yölliseen, talviseen kaupunkiin. Leikkikentän haltija laittoi tummat aurinkolasit päähän ja siitä tuli hauska fiilis 8) Oli hiljaista ja viileää, lumi oli hienon näköistä. Jotenkin vähän melankolinen tunnelma välittyi ympäristöstä. Käveltiin meren rantaan ja oli taiteellinen tunne katsella lumen peittämän meren yli kaupungin valoja. Juoksin hangessa siellä ja jotain vain haahuilin. Valitin kaverille tupakan poltosta, tuntui tarpeelliselta jotenkin pienesti purhaa painetta häneen ja thats it taas jeejee :D

Loppu menikin sitten jo hyvin todellisuuteen palailevassa meiningissä. Takaisin kämpälle ja hiljaista itsenäistä fiilistelyä yön kokemuksista. Jossain vaiheessa lähdettiin happoilukaverin luokse unimaan.

Mahtipositiivinen kokemus, ihanaa, raikastavaa, elämäniloa, ihmetystä ja kunnioitusta herättävää settiä oli! :love:

Ihan kohtuupitkä stoori tästä tulikin, kun pienessä pöllyssä muisteli. Toivon että oli mukavaa luettavaa, jos joku jaksoi lukea :roll:

<3
Millainen olet tänään riippuu siitä mitä koit eilen. Mitä nyt hyväksyt tai hylkäät, muokkaa sinua huomiseksi. Olemme kaiken sen summa, mitä olemme aikaisemmin olleet.
User avatar
Sekaelikko
Karvakuono
Posts: 27
Joined: Sun 03 Apr 2011, 18:16
Location: Pääkaupunkiseutua

Re: Sekiksen happohuone

Post by Sekaelikko »

Leikkikentän haltija palasi takaisin, jotenkin herättävä tilanne. Hetken aikaa hahmottelin kokonaiskuvaa. Olen tämmöisessä paikassa, hapoissa, ihminen tulee ovesta sisään, moi… Niin kuin selvin päin tekee kai vähän koko ajan. Ei uppoudu niin syvästi asioihin, pitää kokonaiskuvaa pinnalla kaiken aikaa ja se vie kapasiteettia. Ehkä ainakin osittain sen takia erilaisiin ulottuvuuksiin pääseminen ei onnistu ilman apuja...
Toisaalta ulottuvuuksiinhan pääseekin ainakin jollain tasolla käsiksi, jos osaa vaipua jotenkin ehkä meditatiiviseen tilaan. Jotkut ihmisethän tuntuvat hallitsevan tämän todella hyvin. Itse pystyn vain hetkittäin, miedosti jotenkin tripikkäästi syventymään asioihin... ... ...
Millainen olet tänään riippuu siitä mitä koit eilen. Mitä nyt hyväksyt tai hylkäät, muokkaa sinua huomiseksi. Olemme kaiken sen summa, mitä olemme aikaisemmin olleet.