Muistan painajaisista tiettyjä osia, esimerkiksi viime yönä painajainen oli työhön liittyvä, olin jonkinlaisessa toimistorakennuksessa. Ympäristö oli hyvin moderni eikä muistuttanut juurikaan nykyistä työpaikkaani. Rakennus oli sokkeloinen ja jostain syystä tehtävänä oli lukita rakennuksen ovet sisältä käsin. Painajaisessa harhailin ympäri rakennusta lukitsemassa ovia ja yhtäkkiä tajuan että olen eksyksissä ja minne tahansa käännynkin en tunnista ympäristöä. Alan harhailla yksin pitkin mestoja, hirveän epätoivon vallassa ja sitten herään.
Toinen yleisesti esiintyvä teema jonka pystyn muistamaan aamulla on tunne siitä että olen yksin. Vaikea selittää mutta se tuntuu aina siltä kuin joku vääntäisi sydämeen iskettyä puukkoa. Ihan hirveetä. Sikäli outoa sillä en tunne olevani mitenkään syrjäytynyt tai epäsosiaalinen persoona.
Näitä painajaisia toistuu useasti myös sellaisten päivien jälkeen jolloin olen ollut hyvällä tuulella ja/tai kaikki on mennyt putkeen. Päihteiden vaikutusta asiaan en osaa arvioida. Painajaiset ovat muuttuneet "selkeämmiksi" (muistan ne paremmin) sen jälkeen kun alensin fluoksetiiniannostani 20mg:stä päivässä 10mg:hen. Olen ollut fluoksetiinikuurilla noin 3 vuotta.
Olen skeptinen laittamaan tätä kokonaan SSRI:n alentamisen syyksi. Onko vaulttilaisilla mitään ideoita tai kommentteja? Ja tosiaan olen täysin vakavissani, otan kaikki ehdotukset vastaan. Tilanne ei ole toistaiseksi vielä niin vakava etten uskaltaisi nukkua, mutta totta puhuen minua pelottaa mitä tuleman pitää.
