Niin mitä on masennus? Mulle se on sitä kun tuntuu ettei mikään tunnu miltään. Ihan sama mitä ympärillä tapahtuu, sisällä on vain tyhjää. Riitelen itseni kanssa siitä, miten asiat pitäisi nähdä ja ymmärtää mutta suurimman osan ajasta en jaksa käsitellä niitä mitenkään. EVVK.
Haluaisin taas nauttia asioista. Pään sisällä jyskyttää ajatuksia ja pakko saada jotain arvokasta tehtyä..mutta miten saada mitään aikaan kun mikään ei kiinnosta? Kehityspsykologian kirjassa sanottiin että ihmisellä tulee yleensä noin neljänkymmenen vuoden iässä kriisi, jossa hän miettii elämäänsä ja pohtii, mikä on tärkeetä ja mitä hän on saanut aikaan. Tuntuu että mulla on toi vaihe jatkuvasti, oon vasta kohta 22. Mutta kello tikittää, toinen jalka on varmaankin jo haudassa.
Haluaisin olla yksin ja miettiä, toisaalta miettiminen ei johda lopputulokseen (tai ainakaan en usko sellaisen olemassaoloon). Helpompaa olisi mennä ihmisvilinään ja teeskennellä..ehkä sen jälkeen kun palaisin kotiin yksin, kyyneleet vihdosta viimein vierähtäisivät. Odotan innolla sitä, kun vihdoin pystyisin taas itkemään.
Ehkä pitäisi hakea apua? Mutta en halua joutua kylmään hoitosysteemiin, jossa ollessani leimaisin itseni sairaaksi ja ehkä luovuttaisin lopullisesti. Olisiko helpompi popsia lääkkeitä. En tiedä.
Mietin tänään päihteilyä. Ihan sillei tosissaan. Viime marraskuun jälkeen en oo ottanut pilven ja hasiksen lisäksi mitään muuta. Ehkäpä deelit toisivat kaivattua mielenrauhaa? Tai todennäköisesti ne veis vaan tätä oloa syvemmälle, mitä en halua. En halua joutua tilaan, jossa itsemurha tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Toisaalta, eikö päihteily ole se tyypillisin tapa torjua ahdistusta..? Mutta en tiedä mitä muutakaan tekisin. Pääni kärsii paitsi muhkean päänsäryn takia, myös ajatusvilinän. Olisipa hiljaista edes hetken..
Ehkä huomenna olo on parempi ja luen tätä kirjoitusta miettien, että mikä ihme mua oikein vaivas. Ei voi tietää, tältä tuntuu nyt (ja on tuntunut jo pidemmän aikaa) ja olisi oikeasti ihanaa palata takaisin niin sanottuun normaaliuteen, missä asioilla olisi jälleen merkityksensä ja jaksaisi tehdä asioita. Pakko purkautua, ehkä täältä löytyy sielunkumppaneita? irl en jaksa nyt kavereille jutella.