Kiitoksia inkille siirrosta... pienissä laskuissa kirjottelin tätä ja lipsahti väärään osoitteeseen...
Monta trippiä tämän jälkeen koettuna, pitäisi olla kokoajan tripin aikana kirjoittamassa mitä tapahtuu koska nämä katoavat kuin unet. Kestävät hetken vain.
Joitain mieleenpainuvia settejä on kyllä ollut, huoneessa tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä, silmät auki lentämistä tietokonepöydällä, seinien siirtelyä nojaamalla ja pumpulimaista leijailua jossain sfääreissä, tuntui siltä kun sohva olisi tälläkertaa jollain liukuhihnalla joka vie minua jonkin oudon maailman läpi, jonkinsortin kummitusjuna =)
Dexmeissä mielestäni on parasta olla pimeässä että näkee kaiken mahdollisen silmät auki. Oma makkarini onkin muuttunut jos jonkinlaiseksi avaruuskapseliksi jossa on ollut G-voimia suuntaan jos toiseen ja kuun pimeällä puolella ollaan pink floydin kanssa käyty useasti.
Pink floydin mestariteoksista sen verran että... hmmm... Noh dark side of the moon biisibiisiltä:
1. Speak to me / breathe
Aina tulee dexmeissä tämä kuunneltua... tämä aloitusraita saa ensinnäkin tuolla sydämentykytyksellä sellaisen jännän odottavan fiiliksen. Jotenkin tuntuu siltä että tän biisin aikaan se viimeistään potkiin kun tuossa jossain kohtaa ihan hengitys salpaantuu... siitä kai tuo /breathe. Hienon fiiliksen saa aikaan. Odottavan, joskus pelokkaan, toisinaan hyvinkin rentoutuneen.
2. On the run
Tykitystä... tuntuu että nuo syntikat tulee syliin tuolta kajareista. 4.1 surroundi versiossa tuntuu niinkuin lentäisivät yli. Lopuksi saa jopa jonkinlaiseen transsiin josta.....
3. Time
...:n alun kellot herättävät =) Alun soinnut ja rumpukikkailut saavat hyvän flown päälle.... jotenkin tuntuu että koko keho elää tämän mukaan. Säkeistö alkaa ja kuulostaa ihmeen letkeältä, pidän kovasti. Kitarasoolo vie mukanaan, yleensä tässä vaiheessa silmät kiinni alkaa olla jo melkosta tykitystä. Tuntuu kuin kitaran sointi kulkisi sähkövirtana kehon lävitse. Soolon lopussa palatessa säkeistöön herään jälleen kerran transseista leppoisaan jammailuun, toivon ettei tämä biisi loppuisi.
4. The Great gig in the sky
Ristiriitainen kappale. Toisinaan vei minut katsomaan noitavainoja missä tämä vokaaleista vastaava neito oli roviolla tarjottuaan tajusteita kansalle... toisinaan taas tuntuu olevan tripillä jarruna ja haluaisin skipata seuraavaan.... noh dexmistä ei koskaan tiedä =)
5. Money
Hieno kappale. Kerran tunsin kun minulta riistettiin rahat ja tajusin kuinka tämä hieno keksintö orjuuttaa ihmisiä. Kitarasoolo <3 Varsinkin loput näissä, jotenkin soolo vie taas sfääreihiin ja säkeistön alussa voi taas hengähtää ja tajuta olevansa dexmeissä =)
6. Us & Them
...tähän ei riitä sanat kuvailemaan. Parhaiten fiiliksiä kuvaa tämä jonkun tekemä video
http://www.youtube.com/watch?v=zlY-JlE5ZCo ...avaruuskapteenin teemabiisi. Eniten ikinä psykedeelisessa tilassa kolahtanut ralli. Tuota videota katsellessa jopa savuissa tuntui että ite on tuossa kyydissä. Jotenkin minulla on aina kertsin kohdalla sellainen tunne kun unessa putoaa jostain. Vatsasta vääntää ja ei tiedä mihin päätyy. Huoh... muistan kun ekan kerran olin dexmeissä ja näin silmät kiinni kun putosin majakasta tämän tahtiin ja säkeistön alkaessa tupsahdin pumpuliin <3 rakkautta.
7. Any colour you like
Pumpulimeininki jatkuu... edelleen jossain versessä tässä vaiheessa, yleensä juurikin sillä liukuhihnalla katselemassa milloin mitäkin, muiden ihmisten muistoja, keloja omasta lapsuudesta, näkyjä tulevaisuudesta... häijyintä oli kun kerran näin kaikki kasvot mitä olin elämän aikana nähnyt ja tulen näkemään. Hienoa oli huomata kun tuli tuttuja naamoja roppakaupalla vastaan, sitten tiesin kun nykyhetki läheni, tuli nämä vastikaan tavatut ihmiset, tämä hetki, seuraavaksi meinasin flipata kun ne eivä loppuneetkaan vaan jatkuivat vaikka kuinka pitkään... pelotti, mutta onneksi en muista noista tulevaisuuden kasvoista kovinkaan monta.
8. Brain damage
Ensimmäista kertaa ikinä kertaa ikinä tätä levyä kuunnellessa ei ollut mitään tietoa biisien nimistä. Brain damage teki sitä mitä nimikin sanoo, tuntui kuin joku oli painanut aivojeni kaukosäätimestä pausea ja aivot värisivät kuin vanha VHS-nauha pysäytyskuvalla suurimman osan biisistä... teki häijyä kun jälkeen päin sain tietää mikä on biisin nimi.
9. Eclipse
Tämä on hieno biisi, toisaalta tästä tulee aika huono fiilis. Jotenkin tuntuu että tämä on lopputekstit koko tripille, pikkuhiljaa alkaa pää selvetä ja alkaa tajuamaan taas jotain ympärillä olevasta todellisuudesta...
Mutta mikä parasta, tän jälkeen voi laittaa The Wall:n joko audiona tai ihan elokuvana ja meno jatkuu

Tässäpä hiukan erilainen levyarvio tästä mestariteoksesta... joskus voisin tuosta wallistakin kertoa jotain, se vaan on vielä sen verran vähän kuunneltu ettei tällaisia selkeitä kuvia eri biiseistä vielä ole.
DXM ei ole mitään ilman musiikkia.
Postauksesta tulin pidempi mitä suunnittelin.. mutta eipä näitä kenenkään _tarvitse_ lukea.
I'm spoken.