tulipas tässä eräänä iltana vastaan noin vuosi takaperin kirjoittamani trippistoori dxm:stä ja siitä miten se veti pääni sekaisin useaksi päiväksi.. Ajattelin että koitan vielä kerran, ja jos dxm tekee saman oireilun, niin se pysyy vastaisuudessa minulle ainoastaan yskänlääkkeenä.
29.9.2007
n. 20.30
1200mg eroteltua dxm:ää odottaa mukissa sitä että se jaettaisiin kahteen osaan. näin teimme.
600mg eroteltua dxm:ää odottaa sitä että kaadan sen elimistööni. näin tein.
about 30 min. juomisesta ajattelimme kaverini kanssa lähteä ulos kävelemään ja odottelemaan nousuja. nousut alkoivat myöhäisintään 15 minuutin kävelyn jälkeen. kuuntelin jefferson airplanen white rabbittia, ja tuijotin eteeni. pimeä pyörätie näytti jollain tavalla kauniilta ja harmooniselta. Molemmilla alkoi olla suht vahvat nousut päällä, joten päätimme mennä istumaan nurmikolle (jälkikäteen ajateltuna, olimme istuneet tien vieressä). menimme lähellä sijaitsevalle "mäelle" jossa deksmi rupesi kunnolla potkimaan. eräs kaverimme tuli käymään. en erityisesti välitä hänen seurastaan joten en välittänyt yhtään siitä mitä hän puhui. kun hän vihdoin lopetti puhumisen, tokaisin hänelle läheistä vajaa viitaten: "Mitä sä luulet että ne on piilottanu tuonne? Kristuksen?"

Kaverimme hetken aikaa hengaili meidän mukana ja lähti sitten kotiin. me päätimme myös mennä kaverini kämpille. matkalla juttelimme _erittäin_ laiskalla äänellä siitä miten mahtavia elokuvat ovat. tuossa yhteydessä sain pakonomaisen tarpeen päästä katsomaan Robocoppia

kaverini oli ollut hetken hiljaa ja yhtäkkiä huudahti "Ei vittu mun on pakko päästä kattomaan ramboa!" silmäni pullistuivat varmasti metrin ulos päästäni kun kuulin tuon, ja toistin samaa: "nyt kun pääsisi katsomaan ramboa!".. tuon episodin jälkeen kiiruhdimme kaverini kämpille. kun pääsimme perille, laitoimme Aphex twinin selected ambient works 2 levy soimaan, ja rambon katselu unohtui samantien. makasin patjalla. tunsin kuinka minua kutsui joku pääni sisällä. samassa tuntui kun minut olisi nostettu käsistä ylös, tanssahtelemaan Radiator kappaleen soidessa. Olin musiikki. muistan sen kun tuntui että minut nostettiin aina vain korkeammalle tasolle ja musiikki tuntui enää kaukaiselta huminalta. kohtasin suuren kultaisen portin, jonka lävitse syöksyi sanoinkuvaamattoman suuri käsi. kuulin myös puheen solinaa oven toiselta puolelta. samassa matala ja erittäin voimakas ääni huudahti, " Ei tänään! ei tänään!" suuri käsi puristui nyrkkiin, ja vetäytyi takaisin oven toiselle puolelle. muistan olleeni erittäin hämilläni. luulin että olin kuollut. seisoin edelleen tuon kultaisen portin edessä. katsoin reiästä minkä käsi oli tehnyt. näin vain miehen, joka istui rautaisen keinutuolin päällä, joka osoitti minuunpäin. huomasin että portin reiästä liiteleli vaaleita sumuja jotka muodostuivat planeetoiksi. Maailmankaikkeus. löysin itseni. tartuin planeettaan. avasin silmäni, olin elossa. katsoin kelloa 00.36. kaverini nukkui. päätin itsekkin alkaa nukkumaan. unta sain vasta noin 02.30 aikoihin. näin myös valveunen tulevaisuudesta jota en valitettavasti muista kovinkaan hyvin.. näin myös useita lyhyitä valveunia melkein aina kun yritin alkaa nukkumaan.
jälkikäteen ajateltuna tämä oli ehkä järisyttävin trippi elämäni aikana. kaikki tuntui niin todelliselta ja upealta. ei mitään huonoja vaikutuksia. ensi kerralla 800mg!
-
huomasin muuten että tuo aphex twinin selected ambient works 2 sopi dxm:n kanssa täydellisesti. radiator biisi soi repeatilla ilmeisesti miletei koko illan.