Tämä tapahtui varmaan joskus lauantaina aamuyöstä tai aamusta Konemetsässä. Olin valvonut yön amfetamiinin voimin, kaljaa olin juonut jonkin verran, mutta en hirveästi. Henkisesti ja fyysisesti ihan ok kunnossa. Istuin teltassa vaulttilaisten kanssa ja minulle ojennettiin bongillinen salvian lehtiä. Kiitos siitä
Sitä aloin siinä sitten parhaani mukaan polttelemaan. Hyvä maku, eikä ottanut juuri kurkun päälle. Otin ehkäpä kuudet keuhkolliset ja kun siitä, että salvialla on tämä käänteistoleranssi on puhuttu paljon, niin minulla oli pientä epäuskoa ja melko huolettomasti sitä poltinkin siinä mielessä, ettei minulla ollut juuri tietoa kuinka monta keuhkollista riittäisi...
Bongo otettiin minulta pois ja rupesin tuijottamaan jonkun kenkää. Tuo kenkä rupesi nopeasti tuntumaan jotenkin irralliselta, yksinäiseltä kengältä joka oli ympäristöstään erillään. Tuo tunne oli niin vieras, että en osannut pistää sitä vaikutuksen piikkiin (enhän ollut ennen polttanut salviaa). Hyvin pian kuitenkin tajusin, että nyt mennään... Maailma rupesi vääntymään spiraalinomaisesti, niin että myös kroppani alkoi vääntymään. Muistan nauraneeni ja mylvineeni "mitä vittua" kun tajusin millaiseen asentoon olin vääntäytynyt teltan seinustaa vasten. Saamaan aikaan teltta-episodi pyöri silmissäni, näin ympyrän muotoon vääntyviä teltan reunustoja (tämä ei ole hyvä kuvaus, mutta tarkemmin en osaa kuvata), jotka aina vääntyessään vetivät myös koko ruumistani mukanaan. Laitoin silmät kiinni ja halusin lähteä kokonaan virran vietäväksi. Näin edelleen jonkinlaista teltta-maailmaa. Teltan reunustoja
Tästä tilanne alkoi aika pian selkiytymään. Salvia-maailma haihtui asteittain pois, eli toisin sanoen naulojen määrä alkoi vähenemään heh... Tykkäsin kyllä kovasti, megasiistiä tarkemmin sanottuna

