Kerroppa milläs oot ahdistusta saanut lievitettyä ei kemikaalien keinoin? itse samas tilas pari kk lopettamisesta mutta bupre on ainut joka vaimentaa pään tai lyriicat.. lyriikoita koittanu saada respalle mutta lääkäri ei oo lämmenny ajatukselle toistaiseksi. bentsot pahentaa vaan oloa samanlailla kun itse tuossa kerroit. lyriikoita ku syöny 1-2 viikkoa niin alkanu nimeomaa ahditus häviään kokonaan ja kunnianhimo ja elämänilo tulemaan takasi, tuntuu ku ois taas se ihminen joka oli ennenku koskaa tiesi opioideista mtn. Mää jumalauta nauran taas niinku ennen, se vitun kyynisyys lähti täysin pois mikä täs vuosien varrella tullu. luulin että tuollanen oon selvipäi mut sit loppu lyriicat niin alko taas sama paska olo vaikka oppareita ottanu yhtää kuukautee...Sidney wrote:Pari kuukautta lopettamisesta, alkaa elämä voittaa pikkuhiljaa. Muutamana, ehkä yhteensä viitenä päivänä tullut otettua opioideja, mutta se on jäänyt max. kahden päivän sessareihin. Himotkaan ei ole ollut enää ylitsepääsemättömät, vaikka vieläkin kaksi päivää opiaatteja vetää olon muutamaksi seuraavaksi päiväksi aika paskaksi. Varsinkin henkisesti, mutta myös fyysisiä oireita ilmenee.
Addiktina kyllä kyseenalainen tapa vetää mitään näin pian lopettamisen jälkeen, mutta mestarillisena itsepetoksen harrastajana oon toisinaan mukamas oikeuttanut itselleni päivän tai pari ilman ahdistuksen häivää. Tämän tavan poisjättäminen on kyllä to do -listan kärjessä.
Oon lopettanut myös kaikkien muiden kemikaalien käytön, mikä oli loistava päätös. Tuntui, että pienet määrät bentsoja tai lyricaa vaan pahensi mun oloa entisestään. Näiden käyttö ei tosin koskaan ole ollut säännöllistä. Hatsia palaa vielä, muttei sekään ole pelkästään niin mukavaa. Aion lopettaa myös käyhän päivittäisen blaadailun. Oon myös välttänyt monen entisen opiaattinipan kohtalon, eli alkoholismin. Dokaaminen ei ole ollut enää samanlaista, kun ei voi korjata darroja ja morganeita opiaateilla, tai säestää iltaa muilla tajusteilla.
Sokerina pohjalla, ahdistuskin on alkanut helpottaa. Oon harrastanut reilusti itsetutkiskelua ja selvitellyt keinoja ahdistuksen lieventämiseen kemikaalivapain keinoin. Tyytyväisenä voin todeta, että oon jopa jossain määrin onnistunut, tai ainakin olen oivaltanut tärkeitä asioita.
Tullut kehiteltyä uutta duunattavaa itselle ja näinä hetkinä tuntuu välillä ihan hyvältä. Paikoissa ja tilanteissa joissa olin aikaisemmin tyypillisesti opiaateissa tuppaa toisinaan ahdistamaan vieläkin.
En silti tunne vieläkään kummoista ylpeyttä tai vastaavaa. Lähinnä pienet morkkikset mun viimevuosien toiminnasta, tuntuu että moni ovi on jo kerennyt sulkeutua, vaikken mä koskaan pahemmin tunaroinut ja vaan pieni porukka oikeesti tiesi/tietää mun tekemisistä. Koko totuutta ei tiedä kukaan.
Yhtenä vittumaisimmista asioista. Mun tyyli, sosiaaliset taidot, keskittymiskyky, kunnianhimo ja elämänilo jne. ei ole vielä palautunut täysin ennalleen. Tosin kaikki edellämainitut, varsinkin elämänilo on useamman viimevuoden ajan loistanut poissaolollaan.
Ehkä tää tästä.
Onko mulla sit jtn pitkäaikasta ahdistusta ollu monta vuotta mutta bupre pitäny sen poissa? tiiä sitte mut bupree taas sortunu liia usein enkä halua takasi päivittäisee käyttöön, mielellää ei ollenkaa mitenkää takasi.
. Lääkäri määräsi lääkkeet mutta ei toiminut sen ohjeet kun xanorin reflat alkaa potkia aika äkkiä. 
Siinä käy vaan niin et sit niistä asioista ei saa mitään iloo selvinpäin 
Ittellään se riippuvuus vaan on sitä, ettei kestä sitä selväpäistä olotilaa ku on semmonen lievä paniikki päällä kokoajan.
Jossain vaiheessa ajattelin että pitäskö tehä vaan sellanen sääntö, että ei käytä yksin yhtään mitään -->tulee sosialisoitua enemmän ja käytettyä vähemmän, mut kun monet parhaista päihdekokemuksista on tullu koettua just yksin..
