Lopettaminen (ja vähentäminen)

Asiaa Asiasta Asiallisesti.
Whirl
Psykonautti
Posts: 88
Joined: Thu 25 Apr 2013, 13:30

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Whirl »

Sidney wrote:Pari kuukautta lopettamisesta, alkaa elämä voittaa pikkuhiljaa. Muutamana, ehkä yhteensä viitenä päivänä tullut otettua opioideja, mutta se on jäänyt max. kahden päivän sessareihin. Himotkaan ei ole ollut enää ylitsepääsemättömät, vaikka vieläkin kaksi päivää opiaatteja vetää olon muutamaksi seuraavaksi päiväksi aika paskaksi. Varsinkin henkisesti, mutta myös fyysisiä oireita ilmenee.
Addiktina kyllä kyseenalainen tapa vetää mitään näin pian lopettamisen jälkeen, mutta mestarillisena itsepetoksen harrastajana oon toisinaan mukamas oikeuttanut itselleni päivän tai pari ilman ahdistuksen häivää. Tämän tavan poisjättäminen on kyllä to do -listan kärjessä.

Oon lopettanut myös kaikkien muiden kemikaalien käytön, mikä oli loistava päätös. Tuntui, että pienet määrät bentsoja tai lyricaa vaan pahensi mun oloa entisestään. Näiden käyttö ei tosin koskaan ole ollut säännöllistä. Hatsia palaa vielä, muttei sekään ole pelkästään niin mukavaa. Aion lopettaa myös käyhän päivittäisen blaadailun. Oon myös välttänyt monen entisen opiaattinipan kohtalon, eli alkoholismin. Dokaaminen ei ole ollut enää samanlaista, kun ei voi korjata darroja ja morganeita opiaateilla, tai säestää iltaa muilla tajusteilla.

Sokerina pohjalla, ahdistuskin on alkanut helpottaa. Oon harrastanut reilusti itsetutkiskelua ja selvitellyt keinoja ahdistuksen lieventämiseen kemikaalivapain keinoin. Tyytyväisenä voin todeta, että oon jopa jossain määrin onnistunut, tai ainakin olen oivaltanut tärkeitä asioita.
Tullut kehiteltyä uutta duunattavaa itselle ja näinä hetkinä tuntuu välillä ihan hyvältä. Paikoissa ja tilanteissa joissa olin aikaisemmin tyypillisesti opiaateissa tuppaa toisinaan ahdistamaan vieläkin.

En silti tunne vieläkään kummoista ylpeyttä tai vastaavaa. Lähinnä pienet morkkikset mun viimevuosien toiminnasta, tuntuu että moni ovi on jo kerennyt sulkeutua, vaikken mä koskaan pahemmin tunaroinut ja vaan pieni porukka oikeesti tiesi/tietää mun tekemisistä. Koko totuutta ei tiedä kukaan.

Yhtenä vittumaisimmista asioista. Mun tyyli, sosiaaliset taidot, keskittymiskyky, kunnianhimo ja elämänilo jne. ei ole vielä palautunut täysin ennalleen. Tosin kaikki edellämainitut, varsinkin elämänilo on useamman viimevuoden ajan loistanut poissaolollaan.

Ehkä tää tästä.
Kerroppa milläs oot ahdistusta saanut lievitettyä ei kemikaalien keinoin? itse samas tilas pari kk lopettamisesta mutta bupre on ainut joka vaimentaa pään tai lyriicat.. lyriikoita koittanu saada respalle mutta lääkäri ei oo lämmenny ajatukselle toistaiseksi. bentsot pahentaa vaan oloa samanlailla kun itse tuossa kerroit. lyriikoita ku syöny 1-2 viikkoa niin alkanu nimeomaa ahditus häviään kokonaan ja kunnianhimo ja elämänilo tulemaan takasi, tuntuu ku ois taas se ihminen joka oli ennenku koskaa tiesi opioideista mtn. Mää jumalauta nauran taas niinku ennen, se vitun kyynisyys lähti täysin pois mikä täs vuosien varrella tullu. luulin että tuollanen oon selvipäi mut sit loppu lyriicat niin alko taas sama paska olo vaikka oppareita ottanu yhtää kuukautee...

Onko mulla sit jtn pitkäaikasta ahdistusta ollu monta vuotta mutta bupre pitäny sen poissa? tiiä sitte mut bupree taas sortunu liia usein enkä halua takasi päivittäisee käyttöön, mielellää ei ollenkaa mitenkää takasi.
Sidney

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Sidney »

Kerroppa milläs oot ahdistusta saanut lievitettyä ei kemikaalien keinoin?
Oon vältellyt ahdistavia tilanteita, kiinnittänyt enemmän huomiota ruokavalioon, urheillut, hommannut töitä ja harjoittanut jonkuinlaisia ajatusharjoituksia, joita voinee kait meditaatioksikin kutsua. Näistä kahden viimeeksimainitun koen auttaneen eniten.
Mä huomasin jossain vaiheessa, että pelkästään ajattelemalla ja syvään hengittelemällä sai lievenneltyä mun ahdistusta. Toki se ei toimi aina.
Mulla oli kokoajan pieni jännitystila päällä, sekä kropassa, että päässä. Opin jossain määrin päästämään tuosta irti ja se helpotti helvetisti.

Vieläkin välillä totean, että jaahas, ompas paska olla. Sitten huomaan, että jännitän kehoni jokaista lihasta, hengitän pinnallisesti, puristan nyrkkejä yhteen ja pyörittelen mielessä pelkkää paskaa. Tähän tilanteeseen ajauduttuani on tullut tavaksi lähteä urheilemaan, tai muutenvaan keskittyä hallitsemaan omia ajatuksia ja kroppaa. Yleensä auttaa, välillä ei. Oon lukenut kaikenlaista hyvinvointipaskaa ja osan ohjeista ottanut omaan käyttöön.

Töiden hommaamimen oli myös suuri harppaus eteenpäin. Tuli pyöriteltyä mielessä kaikenlaista shaibaa, kehittelin itselleni tosi ison kynnyksen mennä duuniin. Hommien lähdettyä rullaamaan tajusin pärjääväni hyvin ja kaikkien kynnysten olleen valheellisia oman pääni tuotoksia.
Ahdistuskaan ei ole töissä vaivannut, syyksi epäilen jatkuvaa, suht mielekästä tekemistä.

Eihän nää mitään ameriikantemppuja ole, mutta mua nää on jossain määrin auttanut. Ei todellakaan vedä vertoja kemiallisille vastineilleen, varsikin kun on itsekin tullut totuttua oikotiehen, jolla paha olo lähti nopeasti pois huumeilla.
Lienee hyväksyttävä, että jos meinaan jatkaa ilman huumeita, ei oikotietä onneen tule olemaan.

Aika diipadaapaahan tää on, itsekin suhtauduin aikoinaan hyvin skeptisesti kaikkeen tälläiseen.
Mut mä oon huomannut, että reilusti paskin vaihtoehto on olla tekemättä mitään, vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Oon siis joutunut ottaan epätoivoiset keinot käyttöön ja yllätyksekseni huomasin saavani niistä apua. :D
Hei hyvältä kuullostaa !

Jatka samaan suuntaan. :up:
Kiitti!
frapathea

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by frapathea »

Sidney wrote: Eihän nää mitään ameriikantemppuja ole, mutta mua nää on jossain määrin auttanut. Ei todellakaan vedä vertoja kemiallisille vastineilleen, varsikin kun on itsekin tullut totuttua oikotiehen, jolla paha olo lähti nopeasti pois huumeilla.
Lienee hyväksyttävä, että jos meinaan jatkaa ilman huumeita, ei oikotietä onneen tule olemaan.
Oot sikäli oikeassa, MUTTA iso ero on myös siinä, että päihteillä ahdistusta lievittäessä vaikutus lakkaa kun vaikutus lakkaa, kun taas pitkäaikaisen itsenäisen työskentelyn tulokset ovat yleensä ainakin vähän pysyvämpiä. Voimia, rohkeutta ja sinnikkyyttä sulle.
Sidney

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Sidney »

frapathea wrote:
Sidney wrote: Eihän nää mitään ameriikantemppuja ole, mutta mua nää on jossain määrin auttanut. Ei todellakaan vedä vertoja kemiallisille vastineilleen, varsikin kun on itsekin tullut totuttua oikotiehen, jolla paha olo lähti nopeasti pois huumeilla.
Lienee hyväksyttävä, että jos meinaan jatkaa ilman huumeita, ei oikotietä onneen tule olemaan.
Oot sikäli oikeassa, MUTTA iso ero on myös siinä, että päihteillä ahdistusta lievittäessä vaikutus lakkaa kun vaikutus lakkaa, kun taas pitkäaikaisen itsenäisen työskentelyn tulokset ovat yleensä ainakin vähän pysyvämpiä. Voimia, rohkeutta ja sinnikkyyttä sulle.
Tattista.
Totta turiset. Lopettamisen jälkeen kun oon muutaman kerran vetänyt opiaatteja, on jokainen kerta päätynyt samaan lopputulokseen.
Ensin huomaan, että kas.. paha olo on enää muisto vaan ja suupielet kääntyy hymyyn. Usein alan tekeen jotain, mitä oon taas aikani lykännyt.
Sitten alkaa jo morkkikset astua kuvioihin, miks piti vetää? Samaan aikaan piru olkapäällä kuiskuttelee korvaan; ota lisää, ota. Miks et ottais?

Seuraavana päivänä himot on moninkertaiset, olo on kehno ja on liiankin tuoreessa muistissa, että millasta vois olla kemiallisin avuin. Illalla viimeistään alkaa itsepetos nostaa päätään. "Hyvin voit ottaa toisen päivän, mitä väliä?" Tullut huomattua, että tästä tilanteesta ei ole pitkä matka samaan vanhaan oravanpyörään.

Ei kovin pysyvää onnea.
User avatar
tRip
Moderator
Posts: 6170
Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by tRip »

frapathea wrote:
zerk wrote:Se oma tahdonvoima on edelleen tärkein väline. Mikään ei estä sua vetämästä kamaa ton jälkeen vielä kerran. Se koukku tulee kuitenkin ihan samalla sit takaisin...
Tärkeä pointti. Pahat tavat on toisinaan helppo lopettaa hetkeksi, ja sitten luisua takaisin.
:::
Todellinen muutos ei yleensä lähde äkkipotkuista. Se ei rakenna itseään hetkelliselle shokille.
..
Avainsana on omistautuminen. Äläkä jumalauta lipsu. Herpaantumaton keskittyminen on ainoa asia, mikä tekee meistä todella ihmisiä.
wRRa wrote: Jostain syystä silti ton meditaatioretriitin jälkeen on tuntunut että on viimeinkin tajunnut mitä se douppaus on ja miks sitä on aina yrittänyt lopettaa. Päivittäin meditoin tälläkin hetkellä. Ehkä se on auttanut pitämään ymmärrystä yllä paremmin, en osaa sanoa. Ei kuitenkaan tunnu siltä että haluaisin vetää mitään vieläkään. Päinvastoin, tuntunut enemmänkin siltä että haluaisin lopettaa satunnaisen alkoholinkin kuluttamisen ja olla kokonaan ilman päihteitä. Herkistyä elämälle. Samoin must on tuntunu etten haluu vetää myöskään sokeria, nopeita hiilareita yms. koukuttavia ruoka-aineita niin paljoa.

Mut nii, emmä koe et ne aiemmat lopettamiset ois ollu turhii. Muutos tulee pikkuhiljaa. Kaks askelt eteen, yks taakse.
Must jotenkin äärimmäisen hyvin kiteytetty.-.

Mulle lopettaminen on ennenkaikkea pois oppimista.
Mielenrauhan vaalimista, ja oman keskipisteen hengittämistä.
Se on helvetin vaikeet, mitä hienovarasemmille taajuuksille sitä menee.

Seinään lopettaminen tulee aina bumerangina, ja tahdon voima hupenee tosi nopee matkalla.

Tahtotila pitää löytää must sieltä jostain syvimmästä motivaatiosta ja ytimestä, keskittymisestä..
Jolloin siitä tulee ikäänkuin ideologia.
Koska mitä järkeä on alkaa voidaa hyvin, jos ei handlaa sitä touhua.? Tunteet ja kaikki.

Mielenrauha on mikä kantaa..
Kantaa yli halujen maailmojen.

wRRa:n sanoin, "Herkistyä elämälle".

Jonkinlainen "herpaantumaton keskittyminen"

Koen että mulle noi on sama asia.

Mä löydän mielenrauhani siitä, et elämässä on jotain mieltä
- että voin keskittyä siihen herkkyyteen mitä mä oon, tai mitä aistin ympärillä.

Siks varmaan niin usein himaluupissa.
Pysy oikeen voimissani&energioissani ilman battereita, eli kemikaalista suojakilpeä.

Tunteet edellä on vaarallista puskee..
Mut silti tuntuu et just niihin eniten koukussa.
Hyvässä ja pahassa.
Pään seinään hakkaamisessa.

Mielenrauha.

Se on todella ainut mikä todella auttaa selviytymään eteenpäin.
Selvitytymään mistävaan.. Hirveimmistäkin horroreista.

Se on vaan perkeleen vaikeeta löytää se tasapaino.
Välillä tuntuu et viel delaan tähän kemikaalipaskan alle.
Voimat ja keinot ailahtelee. Tahtotila muuttuu, kun todellisuuspohja aikeille uupuu.

Syvää ristiriitaa. Silti harmoniassa hetkittäin keskenään. Jännä.

Keskittyminen on bout kaikki todellinen mitä on.

Kun sit on niit WillerKillerei.. Ne on kuin viruksii ympärillä.
Aina vaan tarttumassa sen koukkuihin ja väkäsiin.
Ja sit nokka taas vuotaa tai on tukossa..

¤¤¤

Valitsin ehkä sit kärsimyksen polun, ja se tutuu hetkittäin niin hyvältä, että tahdon jatkaa..
Ja katsoa mitä kaikkea se kätkee sisäänsä.
Mä en tiedä onko elämä pohjimmiltaan kärsimystä vai iloa, tai jotain muuta?

Mulle kärsimys on ehkä sitä, et se jalostaa musta huonoja ominaisuuksia pois..
Oppii arvostamaan hyviä asioita.
Terveitä arvoja ja zensellasta.

Mut usein sitä sit kans huomaa, et sotiiki taas sitä jotain sisäistä tuntoa vastaan.
Koska kaikki mikä sitä mielenrauhaa rikkoo, rikkoo myös mua.
Se voi myös tappaa.
Jos ei löydä takas mielenrauhaan, jotain sisällä särkyy.

Siks pitää aina olla se joku toivonvalo takataskus tai kollektiivisessa.

Muutoksessa tärkeintä on ajoitus.. Raivottamalla tulee vaan tuhmat sauhut.

Taukojen pitäminen ja vähentäminen kannattaa aina.. Aina niist oppii.

¤¤

Mut se mikä mua elämässä kantaa, on luottamus..
Tietty kans rakkaus, mut sitä taustaa vasten 'sanoja raiskattuja, kaipaus soi kauniimpana'.
Luottamus elämää kohtaan, et kyl se kantaa.

Sit kans, uskon.
Uskoon hurahtaminen on ainakin ollu mun pelastus :mrgreen:
Oikeest.

Jos mä en uskois et mun elämällä on merkitystä,
ja uskomus siitä, että mussa on ihan älyttömästi potentiaalia mihinvaan, mihin uskon tarpeeks vahvasti, ni se toteutuu.
Uskokaa tai älkää Om On. Onon. bampulat pajatsoihin.

Mä uskon sinällään päihteettömään elämään..
En ehkä enää niinkään doupittomaan tulevaisuuteen näillä synapseilla ja elämäntavoilla.
Vaikeinta on retkahdukset.. Et ei vajoo siihen kaivoon et no shit, elämä on laiffii, shit häppends.

-Jumahtamisia&hepuleita-

Mut..

Fukit.

Elämä on polkuja, chose your own.

"
As I hear you comlain 'bout your life makes me
wonder if you'll get love tonight
You have chosen everything, I say all the time
you had the alternate way
Everything's wrapped together it seems all the
rights and resposabilites
it's just a matter of your own attitude
if you feel allright, I know you look cute
Everything is so fine it could be
don't let your mind take you in misery
all the feelings you're not so much pleased
they're just to take you to sweet harmony

"

- Kingston Wall - Take You To Sweet Harmony
Keep it unreal.

Vaultti.net - coming soon..
User avatar
mentalhell
Kameleontti
Posts: 880
Joined: Sun 16 Dec 2007, 00:01

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by mentalhell »

Mä oon päätyny siihe tuloksee et alotan bentsopudotukse. Lekuriaika kohtapuolii niin pyydän vaihtaa diapamii rivatrili ja sil tiputtaa, uskon et käy lekurilleki ku parempi se on ku jatkaa rivakoukus olemista. En vaan jaksa aina miettii et mite bentsotilanne, aamul heti herätes bentso naamaa aina ja jos pvnki joudu olee ilma niin oon paskana.

Ajattelin et jos jossai 3kk ajassa tiputtas diapamilla, diapam siks et pidempi puoliintumisaika ja vaikutusaika ku rivatrillillä.

Toivottavasti selviin ja lekuri hyväksyy suunnitelma. Oisin niin onnelline jos pääsisi irti bentsokoukusta, tuun tarvii niit varmasti jatkoski mut en sillee et fyysine koukku syntys. Jos ahistaa ni otan mut en syö niitä riippuvuude takia, se ois mu tähtäimes. Sillee ne toimiiki, vaik noi rivat kyl vie ahistusta pois mut tarvisi niit ehkä kerra viikos ja kouku takia syön joka ikine päivä.

Opparikoukustaki pääsemine oli nii helpottavaa.. Bentsoista ku viel irti niin sit ei oo enää ku henkiset amfe koukut yms..

4mg rivatrilii päiväs ja kelasi et jos se sais vaihettua 3 - 4 x 10mg diapam jotka sitte pudotetaan 10 ja 5mg tablettie avul, nii et vika viiko syön 2,5mg päiväs tjsp. Tää vaatii enää lekuri siunaukse mut uskon et se ottaa tä paremmi vastaa ku sen et pyytäsi 6mg rivaa päivälle ja jatkasi niit. Olin aiemmi sitä mieltä et syön niit varmaa loppuelämäni mut tää on yhtä pilleri popsimista ilma mitää muutaku refloje siirtämistä, auttaa ne ahistukseen edelleen mut otan 2x2mg per pv iha vaa riippuvuudenki takia.

Diatsepaamil vaa vittuu rivat ja jätän jonku femmapami respan mitkä o tarvittaes, sillee et ku oikeesti seinät kaatuu päälle ni on pilleri joka auttaa mut josta ei oo riippuvaine.

Jos se mies veis lääkkeitä talutushihnasta joskus eikä toistepäi, sillee niist ois hyötyäki paljo enemmän ku ne toimis kunnolla.
XanTemNoct

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by XanTemNoct »

mentalhell wrote:Mä oon päätyny siihe tuloksee et alotan bentsopudotukse.
Saman aloitin pari viikooa sitten. 24mg viikossa alpratsolaamia->12mg/vko->nyt menossa 0mg viikko ja jo keskiviikko.
Radikaali pudotus mutta on opamoxia,diapamia ja insomnia. Yritän nyt todellakin pitää nollaviikon alposta ja pääasiassa opamoxia vetää 150mg/päivä ja ensi viikolla diapamia 20mg/päivä ja pudotusta siitä viikko. Sitten diapamista eroon tramadoli kuurilla viikko. Tiedän etten saa ramboista mitään refloja niin menen oman pään mukaan vähän :roll: . Lääkäri määräsi lääkkeet mutta ei toiminut sen ohjeet kun xanorin reflat alkaa potkia aika äkkiä.

Jos vielä on jotain refloja niin paikkailen niitä pahimpia pienillä annoksilla pamia+tramaleita ja kärsin kuitenkin jos pitää. Vuoden loppuun mennessä on bentsokoukku ohi.

Samalla lopetan tramalit kun ne ei toimi, ehkä insomin kanssa mutta ei saa oloja edes grammasta ja se on jo kallista touhua.
Ensi vuonna polttelen pilveä ja joskus ehkä ramboja kun on muutama kk taukoa takana :up: .
User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8756
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Dexma »

[quote="mentalhell"
Opparikoukustaki pääsemine oli nii helpottavaa.. .[/quote]

Sanotaan näin, että kun pääsee kaikista niistä fyysistä koukuista eroon niin ainakin itselle se on ollut isoin helpotus ikinä. Jotenkin myös, kun on pitkään narkannut, niin sitä jotenkin on tullut siihen tulokseen, että on aika kiva olo pitää jotain tasaista elämää jo pikkuhiljaa. Tietyllä tapaa kylläkin silloin, kun on ollut fyysisessä koukussa niin silloin on jo mahollisesti elänyt suht koht tasasta elämää. Vetänyt oppareita vain himassa omassa rauhassaan, omassa pierun hajussa :D :D



Mut mut

Jooooooo-o. No mulla tuli eron takia vedettyä parin viikon subuputki pitkien piri ja subu kuosauksien jälkeen mitä tässä syksyllä ollut. Nyt sit ollut ilman pirii jo varmaan viikon. Viimeksikin sitä piriä veti lähinnä opparirefloihin ja pieneen ahdistukseen. En tiiä jos mulla olis piriä käsillä niin miltä homma näyttäis. Nyt saanut taskuistaan subut ja pirit kumminkin pois. Jäljellä ois sauhuu ja kasa bentsoja, että sietää loputkin opparirefloista.

Täl hetkellä tuntuu, että vois jättää monen aineen vähän sellaiseen spesiaalimpiin hetkiin. Ei enään kiitos siihen piri/oppari rundiin... Jos tollai arkiseen käyttöön menis tästä lähtien vain "bissee ja nurtsii". Sit oisin aika tyytyväinen omaan päihteiden käyttöön. Saa nähdä miten tämä onnistuu. Onnistuuko edes ollenkaan, mut ainakin sais vähennettyä taas vähä.

Vois kyl deelejä ruveta popsiin toisaalta vähän enemmän. Ne nyt tuntuu tekevän hyvääkin hieman...

Saa nähdä kyl mitä mietin viikon päästä taas asiasta... Salee jossain psykoteksikaatiossa on sillai VITTU PIREIEIEIIEESÄSÄ ÄVHIHUUHUUUUUUUU! :D
rufftuff
Lepakko
Posts: 256
Joined: Thu 10 Sep 2015, 21:28

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by rufftuff »

mentalhell wrote:Mä oon päätyny siihe tuloksee et alotan bentsopudotukse. Lekuriaika kohtapuolii niin pyydän vaihtaa diapamii rivatrili ja sil tiputtaa, uskon et käy lekurilleki ku parempi se on ku jatkaa rivakoukus olemista. En vaan jaksa aina miettii et mite bentsotilanne, aamul heti herätes bentso naamaa aina ja jos pvnki joudu olee ilma niin oon paskana.

Ajattelin et jos jossai 3kk ajassa tiputtas diapamilla, diapam siks et pidempi puoliintumisaika ja vaikutusaika ku rivatrillillä.

Toivottavasti selviin ja lekuri hyväksyy suunnitelma. Oisin niin onnelline jos pääsisi irti bentsokoukusta, tuun tarvii niit varmasti jatkoski mut en sillee et fyysine koukku syntys. Jos ahistaa ni otan mut en syö niitä riippuvuude takia, se ois mu tähtäimes. Sillee ne toimiiki, vaik noi rivat kyl vie ahistusta pois mut tarvisi niit ehkä kerra viikos ja kouku takia syön joka ikine päivä.

Opparikoukustaki pääsemine oli nii helpottavaa.. Bentsoista ku viel irti niin sit ei oo enää ku henkiset amfe koukut yms..

4mg rivatrilii päiväs ja kelasi et jos se sais vaihettua 3 - 4 x 10mg diapam jotka sitte pudotetaan 10 ja 5mg tablettie avul, nii et vika viiko syön 2,5mg päiväs tjsp. Tää vaatii enää lekuri siunaukse mut uskon et se ottaa tä paremmi vastaa ku sen et pyytäsi 6mg rivaa päivälle ja jatkasi niit. Olin aiemmi sitä mieltä et syön niit varmaa loppuelämäni mut tää on yhtä pilleri popsimista ilma mitää muutaku refloje siirtämistä, auttaa ne ahistukseen edelleen mut otan 2x2mg per pv iha vaa riippuvuudenki takia.

Diatsepaamil vaa vittuu rivat ja jätän jonku femmapami respan mitkä o tarvittaes, sillee et ku oikeesti seinät kaatuu päälle ni on pilleri joka auttaa mut josta ei oo riippuvaine.

Jos se mies veis lääkkeitä talutushihnasta joskus eikä toistepäi, sillee niist ois hyötyäki paljo enemmän ku ne toimis kunnolla.
Ite lopetin doupin kiskomisen ja läksin katkolle ja sieltä suoraan siirryin kuntoutukseen tän vuoden alussa, nyt ollu 4kk "siviilissä" ja tuon 4kk ollu nyt irti bentsoista (alprox ja diapam) tramalista ja lyricasta. Tolla katkolla mun tramal lääkitys lopetettiin kahessa viikossa 400mg->0mg, alproxista otettiin 3mg->1mg kahessa viikossa ja diapam nostettiin taas korkeemmalle. Huippu lääke tuo pami kun lääkityksiä ajetaan nolliin. Kuntoutukseen kun siirryin niin siellä alettiin ajaa alprox kokonaan nollaan ja se tapahtu kahdessa viikossa ja lyricassa meni 600mg->0mg 8viikkoo yhteensä ja diapam oli viiminen lääke mitä jäi jäljelle. Viikossa otettiin 5mg pois ja viimisen viikon söin vielä 2.5mg / pv. Tosi pehmee mun mielestä oli tuo pudotus, vaikein oli se eka kaks viikkoo kun lääkkeet oli nollissa.

Lääkärit ja päihdehoitajat tulee mun mielest tosi hyvin vastaan noissa pudotusohjelmissa ja muokkaa ne omia tarpeita vastaavaks. Tramalista oli helppo luopuu mut lyricasta/bentsoista teki tiukkaa alkuun mut sekin helpotti kun tiedosti et niitten tarve johtu päihdeongelmasta/lääkeriippuvuudesta. Paljo helpompaa nyt kun ei tarvi elää elämää lääkkeiden mukaan. Tsemppiä pudotukseen!
"LSD:tä koneistoon niin sä matkalle valmis oot,
niinhän lauloi aikoinaa jo beatlesi et lucy in the sky with diamondsi"
gaia
Kameleontti
Posts: 710
Joined: Sun 29 Oct 2006, 04:26

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by gaia »

Itse olen tässä miettinyt vetäytyväni tästä koko huume-skenestä kokonaan. Ei ainoastaan sen käytöstä, vaan koko skenestä. Itselläni kun siihen ei liity pelkkä käyttö vaan myös myynti. Mutta kun tässä rupeaa nyt kohta olemaan 29 lasissa, eikä ole vielä (muutamaa juttua lukuunottamatta) ainakaan mitään vuokranmaksua tai laskuja kummempia, sekä satunnaisia ruoka-ostoksia ns. "huumerahoilla" tehty, niin olen miettinyt senkin lopettamista kokonaan. Mutta ongelma on että mitäs sitten? Mitäs sitten tehtäis kun tätä on nyt tehty nyt reilu 15 vuotta. Hampun polttoa tuskin lopetan koskaan. Subu on se ongelma.

Ennen kasipallolla pärjäsi toista viikkoa. Nyt kasipallo menee kolmessa osassa maks. neljän tunnin sisällä. Ei tässä ole mitään järkeä enää. Seuraava askel olisi tietty siirtyä täysin suonensisäiseen käyttöön, mutta en todellakaan aio ottaa sitä tavaksi (tulee harrastettua n. kerran 2 vuodessa). Tolejen tiputtaminen mahdotonta, sillä huumeita pyörii kokoajan ympärillä. Etenkin opiaatteja joille olen erittäin perso. Paikkakunnalta pois muutto saattaisi auttaa, mutta löytää ne piirit kaupungista kuin kaupungista jos vain oikein haluaa. Vaikee spotti, mutta eiköhän tämä tästä.
Vai toimiiko?
User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8756
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Dexma »

gaia wrote: Tolejen tiputtaminen mahdotonta, sillä huumeita pyörii kokoajan ympärillä. Etenkin opiaatteja joille olen erittäin perso. Paikkakunnalta pois muutto saattaisi auttaa, mutta löytää ne piirit kaupungista kuin kaupungista jos vain oikein haluaa. Vaikee spotti, mutta eiköhän tämä tästä.
Samaistuin osilta sun keloihin..

EHDOTTOMASTI KANDEE TOLET TIPUTTAA. Suunnittelet tarkan suunnitelman siitä, miten sen lopetat pikkuhiljaa. Keräät stashin itelles kämpälles. Lyricaa, bentsoo ja pudotat kasan oppareita alkuun, että pudotat sen tolen MINIMIIN. Lopussa kantsii vedellä vaik jotain subbanaa parin päivän välein. Sit poltat vitusti blossee....

Sit ottaa ne ystävät lähelle jotka ymmärtää sun doupin lopettamisen. Ei ne jotka tuo lisää douppia ja vikisee sitä sulta. Vaik ois käyttäjiä niin sellaisia fiksuja tyyppejä sillai...

Mitäs sit, kun ne doupit loppuu? Ei mitään hajua ainakaan itellä. Se ottaa monta päivää sängyllä makoilemista ja sormien pyörittelyy tyylillä. Leffoja menee jne. Pikkuhiljaa alkaa motivoituun joitain ajatuksia, mitä sitä vois tehdä. Sit kun nää ajatukset alkaa löytyy niin ehkä kantsii kirjoitella niitä vähän ylös tai jotain. Mulle haaste on se, että kun alkaa motivaatiota oleen niin pirin ja subun käytön jälkeen ei vain jaksa pysyä pääkoppa minkään asian kanssa kasassa. Mut pikkuhiljaa alkaa toteuttaan niitä toimintoja. Muista sellainen pieni pakotettu aktiivisuus alkaa lisään aktiivisuutta myös ja aitoo motivaatiota. Urheilu on yksi meditatiivinen treeni tässä kohtaa.

Kaupungin vaihto on tosi hyvä jos siellä suunnittelee menevänsä tyyliin töihin, hankkii harrastuksii ja projekteja, mutta ei sellaisia jotka päätyy siihen huumeskeneen ja narkkaukseen. Mulla ainakin on käynyt näin aina... Ruvennut monesti miettiin, että pitäiskö alkaa vain erakoksi ettei tulis huumeita vedettyä. Kun tuntuu, että aina jostain niitä douppeja saa. ehkä pitäis tehä sellainen täydellinen elämänmuutos tai jotain...

Eihän huumeissa ole sillai mitään vikaa. Jossain kohtaa saattaa lyödä päänsä seinään mut jatkaa vain touhuja. Mut toisaalta. Elämässä ois niin paljon muuta hienoo kuin huumeet.

Mä oon yrittänyt etsiä niitä suuntaviivoja elämälleni sieltä mistä nuorempana innostuin ja kiinnostuin. Siellä ehkä jossain on niitä unelmia jotka vois olla siistejä... ja korvata sen high olon joka ei tunnu yhtään miltään enään...
User avatar
Mekstori
Psykonautti
Posts: 99
Joined: Sun 08 Nov 2015, 20:34

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Mekstori »

Sen on ite huomannu et se on aina paha jos tulee tiettyjä rutiineita tiettyihin douppeihin. Mul on välillä ollu just sitä, että elokuvat tai pelit vaatii DXM/MXE, jos taas albumin kuuntelee ni siihen tarvii ketamiinia, kaikkeen luovaan hommaan jotain psykedeeliä ja pilveä nyt muuten vaan aina että pytyy rentoutumaan :P Siinä käy vaan niin et sit niistä asioista ei saa mitään iloo selvinpäin :roll:

En oo koskaan ollu riippuvainen mistään yksittäisestä aineesta paitti pajasta ja siitä aika pahastikin. Yhessä vaiheessa tuli joka päivä poltettua usein viel aamusta iltaan ja kun tavara loppu ni it poltettiin kaikki maholliset karstat ja kavereilta saadut PL-jämät keuhkot verillä :twisted: Ittellään se riippuvuus vaan on sitä, ettei kestä sitä selväpäistä olotilaa ku on semmonen lievä paniikki päällä kokoajan.

Opiaatteja on aina tullu sillon tällön kokeiltua. Ehkä kerran kuussa keskimäärin mut oon kyl huomannu et se on ehkä pikkuiljaa yleistyny toi käyttö. Ehkä pitäs vaan kokonaan lopettaa noi opiaatti kokeilut ku ei se taida mihinkään hyvään johtaa ainankaan ja ne on ihan liian sopivia ittelle :doh:
Dexma wrote: Ruvennut monesti miettiin, että pitäiskö alkaa vain erakoksi ettei tulis huumeita vedettyä. Kun tuntuu, että aina jostain niitä douppeja saa.
Mulla on just toisinpäin. Aina ku on yksin ni tulee doupattua ja nykyään ku kaiken saa tilattua kotiin suht helposti ni mikäs siinä on ollessa. Sit ku suuriosa kavereista ei käytä paljoa päihteitä ni sit aina ku kavereita näkee ni tulee oltua ihan alkoholilinjalla ja välillä napsitaan madamee mut kummastakaan en niin hirveesti pidä :down: Jossain vaiheessa ajattelin että pitäskö tehä vaan sellanen sääntö, että ei käytä yksin yhtään mitään -->tulee sosialisoitua enemmän ja käytettyä vähemmän, mut kun monet parhaista päihdekokemuksista on tullu koettua just yksin..
Opiaate

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Opiaate »

Huuomenta!

On tää aika kamppailua. Oon tällä vikalla kynnyksellä tasapainoillu jo pitkään. Päiväannos buprea on n.0.5 - 1.5mg IV:nä. Toi ei loppujen lopuksi oo enää vittuakaan. Äsken herätessä otin 0.2mg subua + 300mg gabapentiinia, eikä enempää buprea hallussa onneksi ole. Ihan hyvä fiilis. Iltapäivällä saatan vedot ottaa jos jostain saan, muuten oon ilman. Vaikeinta tää on henkisesti.. Onneks armeijassa on ihmisiä ketkä ei käytä/oo käyttäny ja on melkein koko aika tekemistä, niin ei pyöri pelkkä douppi mielessä. Tosiaan tammikuussa lähtö, jonka takia nyt viimein ois tarkotuksena tää narkkaus lopettaa. Alkaa olee ihan hyvällä mallilla tää. Reflat pitää vaan kohdata ennen lähtöä.
User avatar
Asystole
Lepakko
Posts: 285
Joined: Wed 27 May 2015, 17:11
Location: The Dark Side of the Moon

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Asystole »

^ Mihis oot lähössä? Meinaan vaan että tuutko tohon naapuriin eli Vekaralle :)
I'd rather be hated for who I am, than loved for who I am not. - Kurt Cobain
User avatar
Asystole
Lepakko
Posts: 285
Joined: Wed 27 May 2015, 17:11
Location: The Dark Side of the Moon

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Asystole »

Kirjoittelenpa vähän vielä lisää.

Mua on jokseenkin alkanut tympimään toi koden vetely. Se on siis mulle ainoa päihde johon oon koukussa (tupakan ja kahvin lisäksi). Sattuneesta syystä tuli oltua muutama päivä selvinpäin, mutta heti kun tuli tilaisuus vetää kodea niin tietysti vedin. Kuten useampaan kertaan todettua, kuulun niihin ihmisiin joilla kodeiini metaboloituu morfiiniksi poikkeuksellisen tehokkaasti ja saan siitä ihan selkeet nousut, mutta heti niiden nousujen jälkeen tuli sellainen olo että plääh, tää fiilis on so last season. Mieluummin olisin käyttänyt aikani johonkin ihan muuhun kuin sohvalla kuosailuun.

Täs on nyt about vuosi täynnä jarrujen (kode, tramal, lyrica) kanssa pelleilyä nyt on ekaa kertaa tullut sellainen tunne että voi vittu, eihän täs oo mitään järkeä. Ennen se kuosien vetäminen tuntui palkinnolta mutta nyt on alkanut tuntumaan siltä, että sen "palkintomielihyvän" saa ihan muista jutuista kuin kuosailusta, esim. liikunnasta. Nyt ois siis hyvä aika lopettaa, mutta sitten taas toisaalta tuntuu että mitä jos kuitenkin ihan vähän vaan. Itsepetoksen alkeet siis kylvetty ajatteluun jo.

No mut, katellaan. Meni nyt jotenkin ajatukset niin ristiin etten osaa kirjoittaa enempää.
I'd rather be hated for who I am, than loved for who I am not. - Kurt Cobain
zerk

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by zerk »

Suosittelen lopettaa opiaatit vielä kun se on helppoa.
User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8756
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Dexma »

Opiaate wrote: Tosiaan tammikuussa lähtö, jonka takia nyt viimein ois tarkotuksena tää narkkaus lopettaa. Alkaa olee ihan hyvällä mallilla tää. Reflat pitää vaan kohdata ennen lähtöä.
Kandee kyl b suunnitelmaa nyt ruveta miettiin. Meinaan jos on 0,5mg-1,5mg iv dose subua vielä? Kuinka pitkään oot käyttänyt ja miten on mennyt viimeinen kuukausi?

Ja koska tammikuussa on lähtö vielä?

Meinaan nopeesti on tammikuu edessä. Tarttet kumminkin sen kaksi kuukautta äkkiä ihan vain fyysisen tilan purkuun. Tai jos sun kehos toimii niinkuin mulla niin sit melkein hanskat tiskiin vain.

Ei siis millään pahalla mitenkään. Ihan näin vain vierestä tulee kyl mieleen. Mut kyl sun melkein pitää lopettaa NYT. Varaat gaboja ja bentsoja niin, että pääset tän kuukauden yli tai jotain. Armeijasta tulee fyysisesti ihan pirun raskas äkkiä ja pienetkin reflat niin eihän siitä mitään tule.
zerk

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by zerk »

Dexma wrote:
Opiaate wrote: Tosiaan tammikuussa lähtö, jonka takia nyt viimein ois tarkotuksena tää narkkaus lopettaa. Alkaa olee ihan hyvällä mallilla tää. Reflat pitää vaan kohdata ennen lähtöä.
Kandee kyl b suunnitelmaa nyt ruveta miettiin. Meinaan jos on 0,5mg-1,5mg iv dose subua vielä? Kuinka pitkään oot käyttänyt ja miten on mennyt viimeinen kuukausi?

Ja koska tammikuussa on lähtö vielä?

Meinaan nopeesti on tammikuu edessä. Tarttet kumminkin sen kaksi kuukautta äkkiä ihan vain fyysisen tilan purkuun. Tai jos sun kehos toimii niinkuin mulla niin sit melkein hanskat tiskiin vain.

Ei siis millään pahalla mitenkään. Ihan näin vain vierestä tulee kyl mieleen. Mut kyl sun melkein pitää lopettaa NYT. Varaat gaboja ja bentsoja niin, että pääset tän kuukauden yli tai jotain. Armeijasta tulee fyysisesti ihan pirun raskas äkkiä ja pienetkin reflat niin eihän siitä mitään tule.
Olin just kirjoittamassa ihan samaa. Lopettaminen viikko-pari ennen inttiin lähtöä on todella paska idea. Kannattaa muistaa, että sä menet kuitenkin paikkaan missä sulla ei ole kauheesti omaa tilaa ja tiedossa on fyysistä rasitusta. Voi helposti jäädä homma kesken jos et saa kroppaa ja mieltä sitä ennen vähän normaalimpaan tilaan.
User avatar
Asystole
Lepakko
Posts: 285
Joined: Wed 27 May 2015, 17:11
Location: The Dark Side of the Moon

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Asystole »

zerk wrote:Suosittelen lopettaa opiaatit vielä kun se on helppoa.
En tiedä oliko tää kommentti tarkotettu mulle mutta noin siis nimenomaan olen ajatellut, että jos lopetan nyt, se tulee vielä olemaan suht helppoa verrattuna vaikkapa siihen, että ois subuihinkin jo fyysinen koukku.
I'd rather be hated for who I am, than loved for who I am not. - Kurt Cobain
zerk

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by zerk »

NevelePride wrote:
zerk wrote:Suosittelen lopettaa opiaatit vielä kun se on helppoa.
En tiedä oliko tää kommentti tarkotettu mulle mutta noin siis nimenomaan olen ajatellut, että jos lopetan nyt, se tulee vielä olemaan suht helppoa verrattuna vaikkapa siihen, että ois subuihinkin jo fyysinen koukku.
Sullepa hyvinkin, mutta samalla kaikille jotka on vielä aloittelemassa kunnon opiaattiaddiktiota. Vuosi tai pari eteenpäin ja onkin jo helvetisti hankalampaa päästä irti.
User avatar
Personaes
OD
Posts: 1916
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Personaes »

zerk wrote:
NevelePride wrote:
zerk wrote:Suosittelen lopettaa opiaatit vielä kun se on helppoa.
En tiedä oliko tää kommentti tarkotettu mulle mutta noin siis nimenomaan olen ajatellut, että jos lopetan nyt, se tulee vielä olemaan suht helppoa verrattuna vaikkapa siihen, että ois subuihinkin jo fyysinen koukku.
Sullepa hyvinkin, mutta samalla kaikille jotka on vielä aloittelemassa kunnon opiaattiaddiktiota. Vuosi tai pari eteenpäin ja onkin jo helvetisti hankalampaa päästä irti.
Joo tuo on niin totta. Te jotka huomaatte että ootte jäänyt koukkuun jarruihin. LOPETTAKAA HETI. Se tulee olemaan aivan vitusti paljon vaikeempaa myöhemmin, kun "Post-acute-withdrawal syndrome" saa aikaan sen, että menee vuosia, pahemmissa tapauksissa ehkä kymmeniä vuosia, ennenkuin on aivot palautunut ennalleen ja arki maistuu muultakin kuin mustavalkoisen masentavalta muurolta.

Thank god korvaushoidolle, korvaushoidossa pystyn elään aika normaalia arkea. Mutta on tässäkin ne huonot puolet, ei vähimmäisenä se, että joutuu oleen klinikan talutusnuorassa eikä voi pidempiä lomia pidellä, kun pitää saada klinikalta aina lääkkeet...
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe
Opiaate

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Opiaate »

Dexma wrote:
Opiaate wrote: Tosiaan tammikuussa lähtö, jonka takia nyt viimein ois tarkotuksena tää narkkaus lopettaa. Alkaa olee ihan hyvällä mallilla tää. Reflat pitää vaan kohdata ennen lähtöä.
Kandee kyl b suunnitelmaa nyt ruveta miettiin. Meinaan jos on 0,5mg-1,5mg iv dose subua vielä? Kuinka pitkään oot käyttänyt ja miten on mennyt viimeinen kuukausi?

Ja koska tammikuussa on lähtö vielä?

Meinaan nopeesti on tammikuu edessä. Tarttet kumminkin sen kaksi kuukautta äkkiä ihan vain fyysisen tilan purkuun. Tai jos sun kehos toimii niinkuin mulla niin sit melkein hanskat tiskiin vain.

Ei siis millään pahalla mitenkään. Ihan näin vain vierestä tulee kyl mieleen. Mut kyl sun melkein pitää lopettaa NYT. Varaat gaboja ja bentsoja niin, että pääset tän kuukauden yli tai jotain. Armeijasta tulee fyysisesti ihan pirun raskas äkkiä ja pienetkin reflat niin eihän siitä mitään tule.

Tosta dosetuksesta selvennän vielä; Eli pärjään siis alle millillä helposti vuorokauden ilman refloja. Henkisesti tekee tottakai mieli jos on minimidoseilla liikkeellä. Gaboja on pikkusen jemmassa, samoin bentsoja. Ennen lähtöä on PAKKO olla selvänä muutenkin, koska multa napataan seulat samantien kun sinne menen. Näin sano lekuri kutsunnoissa. Ainoastaan buprea menee aktiivisesti, joten luulisi 1.5 -2 viikon selvyydellä kusevan puhtaat? Bentsoja syönyt tänä vuonna parina päivänä viikossa, viime kuussa söin yhteensä ehkä muutaman milligramman rivoja, joten bentsoa ei oo elimistöön paljoa kerennyt kertymään. Ja oma aineenvaihdunta on tosiaan helvetin nopea. Mut joo, tiedostan kyllä ettei inttiin reflaisena voi lähteä. Eihän siitä tuu lasta eikä paskaa siinä kondiksessa.
User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8756
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Dexma »

Opiaate wrote: joten luulisi 1.5 -2 viikon selvyydellä kusevan puhtaat?
Joo jos sul on vieläkin 1 mg joka sun pitää vetää ettei tule refloja niin eii ei ei :D 2 Viikkoa jos pystyt olemaan käyttämättä niin mulla reflat tos vaiheessa on vielä (ja mun perusdose on muuten 0,2mg nokkaan) niin unettomuutta, ripulia aamuisin, kylmyyttä, kuumaa hikeä jos teet fyysistä työtä... Mitä sä oikeesti nyt kelaat ja minkä takia aiot ees mennä armeijaan?

Oikeesti. Kelaa nyt. Ketä sää yrität kusettaa menemällä sinne armeijaan? Jos sä itsesi takia olet menossa sinne niin hae ihmeessä nyt se lykkäys, koska et sä saa mitään irti siitä touhusta ja tuut maitojunalla jo muutenkin takas....

Mul on annos alle puoli milligrammaa ja sit alkaa reflat KOLMEN PÄIVÄN kuluttua. Jos mä tietäisin olevani menossa armeijaan nyt niin jättäisin jo leikin kesken. Ei onnistu. Ehkä jos pystyt oleen koko joulukuun ilman niin sit ehkä, mut meet siltikin ihan helvetin paskassa kunnossa noin fyysisesti sinne, koska sun keho ei totu niin nopeasti mihinkään rääkkiin.

Jos sul on tyyliin vuosi käyttöä takana päivittäistä niin sit ehkä vielä on pieni tsänssi, mut ite ainakin tos vaiheessa ripuloin joka aamu ja metsä tammikuussa on ihan helvetin kylmä ja sul on hiton huono vastustuskyky kaikkiin tauteihin.

Jos puhutaan jostain parin vuoden putkesta niin ei tule mitään. Kuinka pitkään siis olet käyttänyt ja kuinka pitkään olet ollut selvänä jos jossain kohtaa onnistunut pistään kuurit poikki? Miksi hitossa sä meet tonne armeijaan jos sul on vielä siviilissä noin paska tilanne elämässä, että pakko käyttää oppareita? Mä ymmärtäisin ton sun syys tohon tilanteeseen jos tyyliin sun vanhemmat käskee tai yrität pitää kulisseja pystyssä, mut et sä nyt järkevä ihminen mene armeijaan tossa kunnossa jos sinne haluut mennä tyyliin oppiin jotain ja pitään hauskaa?
zerk

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by zerk »

Dexma wrote:
Opiaate wrote: joten luulisi 1.5 -2 viikon selvyydellä kusevan puhtaat?
Joo jos sul on vieläkin 1 mg joka sun pitää vetää ettei tule refloja niin eii ei ei :D 2 Viikkoa jos pystyt olemaan käyttämättä niin mulla reflat tos vaiheessa on vielä (ja mun perusdose on muuten 0,2mg nokkaan) niin unettomuutta, ripulia aamuisin, kylmyyttä, kuumaa hikeä jos teet fyysistä työtä... Mitä sä oikeesti nyt kelaat ja minkä takia aiot ees mennä armeijaan?

Oikeesti. Kelaa nyt. Ketä sää yrität kusettaa menemällä sinne armeijaan? Jos sä itsesi takia olet menossa sinne niin hae ihmeessä nyt se lykkäys, koska et sä saa mitään irti siitä touhusta ja tuut maitojunalla jo muutenkin takas....

Mul on annos alle puoli milligrammaa ja sit alkaa reflat KOLMEN PÄIVÄN kuluttua. Jos mä tietäisin olevani menossa armeijaan nyt niin jättäisin jo leikin kesken. Ei onnistu. Ehkä jos pystyt oleen koko joulukuun ilman niin sit ehkä, mut meet siltikin ihan helvetin paskassa kunnossa noin fyysisesti sinne, koska sun keho ei totu niin nopeasti mihinkään rääkkiin.

Jos sul on tyyliin vuosi käyttöä takana päivittäistä niin sit ehkä vielä on pieni tsänssi, mut ite ainakin tos vaiheessa ripuloin joka aamu ja metsä tammikuussa on ihan helvetin kylmä ja sul on hiton huono vastustuskyky kaikkiin tauteihin.

Jos puhutaan jostain parin vuoden putkesta niin ei tule mitään. Kuinka pitkään siis olet käyttänyt ja kuinka pitkään olet ollut selvänä jos jossain kohtaa onnistunut pistään kuurit poikki? Miksi hitossa sä meet tonne armeijaan jos sul on vielä siviilissä noin paska tilanne elämässä, että pakko käyttää oppareita? Mä ymmärtäisin ton sun syys tohon tilanteeseen jos tyyliin sun vanhemmat käskee tai yrität pitää kulisseja pystyssä, mut et sä nyt järkevä ihminen mene armeijaan tossa kunnossa jos sinne haluut mennä tyyliin oppiin jotain ja pitään hauskaa?
Jeps. Yrittäisin hakea sitä lykkäystä vielä, voi kyl olla vähän myöhäistä. Joku muutama viikko on bupren lopettamiseksi ihan liian lyhyt aika. Sen jälkeen on fyysisestikin vielä niin paskassa hapessa.
User avatar
Personaes
OD
Posts: 1916
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Personaes »

Joo kuulostaa kyllä ihan hullulta, että heti reflojen loputtua lähtis armeijaan. :shock:

Realistinen suunitelma olis, että pidät lopettamisen jälkeen 3kk kuntoutus-aikaa ja sen jälkeen ehkä voisit koittaa käydä armeijan.
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe
User avatar
Bentseeni
Lepakko
Posts: 294
Joined: Thu 12 Feb 2015, 19:52
Location: Lahti

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Bentseeni »

Armeijaan ei todellakaan kannata mennä. Tapasin siellä kaverin joka tarjos mulle ne ekat viivat subutexia. Heh, joo tokihan mä olisin ne subut vetänyt jossain paikassa kuitenkin, mutta se nyt sattui olemaan armeija. Sinne ei tosiaan kannata lähteä kipeenä. Sanotaan että jos on semmoset olot että on bupresta siten kuivilla että ei oo enää fyysisiä viekkareita juurikaan ja ei oo ihan heikko pää, psyyke. Niin armeija aika vois olla ihan jees saada itensä nii fyysisesti kun psyykkisesti kuntoon + mahdolliset uudet kaverit :up:
User avatar
mentalhell
Kameleontti
Posts: 880
Joined: Sun 16 Dec 2007, 00:01

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by mentalhell »

Nyt on bentsopudotus menos. 8 milligrammaa oli alotusannos jota 1kk ajan söin, just tippu 6 milligrammaa. Rivatril kyseessä siis. Ohjelmana on 2mg pois kk välein ja lähtö tosta 8mgstä. Lekuri ois kirjoittanu 10mg alotuksen mut ei pystyny kuulemma yli 8mgtä antaa. Kerroin rehellisesti toleransseistani ja historiastani ja määrästä mitä ryynejä oon syönyt.

Sittenku annos on 2mg niin siitä en kyl suoriltaan tiputa nollaan niinku lekuri meinas vaan otan yhteyttä lekurii ja pyydän 1,5mg > 1mg > 0,5mg > 0mg tiputuksen loppuun vielä, ettei varmasti iske bentsoreflat kunnolla ainakaan. Sen verran hyvä lekuri että tuskin on ongelma ja vaikutti tyytyväiseltä että lähes 9 vuoden bentsoputken jälkeen oon päättänyt lopettaa. Kelasinki et vaihtoehdot on joko nostaa annosta tai lopettaa ja lopettamisella pääsen tosta tuskasta mitä noi pillerit aiheuttaa.. oon ihan täysin niitten armoilla.. ilman niitä en kykene mihinkään ja meen ihan sekasin mut silti ne ei palvele tarkotustaan ja rauhota mua, normalisoi vaan olon.

Tyytyväinen tähän tilanteeseen vaikka vielä menee 6 milligrammaa Rivatriliä päivässä, mut kohta jo 4 mg annos ja sit 2 mg ja siitä kissan rivoilla vielä loivennus. Kelasin myös vitosen pameja kissan rivoje tilalle mut katotaa mitä lekuri on mieltä, varmaa se ne rivat antaa mieluiten.

Pari vuotta ollu ihan vaan riippuvuude ruokkimista ja isotkaa annokset ei vaikuta muhun enää mitenkään. Esim 20 - 40 mg rivaa ei tee mulle mtn, saatan nukahtaa pariks tunniks.. kertoo jotain toleista. Tollasil annoksil pitäs olla monta päivää sekasi. Ja jopa tol mu päiväannoksel pitäs tolettoma olla hyvissä bentsoissa.
zerk

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by zerk »

^ Tosi hienoa, että oot päättänyt lopettaa bentsot.

Omalla kohdalla heräsin vähän samanlaisesta tilanteesta; bentsoja oli viimeiset pari vuotta mennyt todella suurilla annoksilla, respalla kyllä, ja takaraivoon alkoi hiipiä ajatus siitä, että ne bentsot alkais olla enemmän ongelma kuin apu. Typerän suuri diatsepaami- ja nitratsepaamiannos vaihdettiin rivatriliin ja pudotettiin kahdessa viikossa nolliin. Jostain syystä se oli tosi iisiä, liekö johtunut vain kovasta motivaatiosta. Näin vuosia lopettamisen jälkeen täytyy sanoa, että se oli varmaankin elämäni paras päätös. Ahdistuneisuus ja masentuneisuus katosivat, ja se hirveä bentsosumu alkoi poistua. Noin vuoden sisällä kognitiiviset kyvyt alkoivat palata normaaliksi. Vähitellen alkoi ymmärtää miten paljon se bentsojen syöminen oli vaikuttanut aivan kaikkeen mun elämässä ja tehnyt meikästä todella onnettoman, hitaan ja surkean.

Mielenkiintoista lopettamisessa oli kyllä hoitohenkilökunnan vittuilu ja uskon puute. Tasan kukaan ei uskonut siihen, että voisin kahdessa viikossa pudottaa annoksen nolliin, ja koko matkan ajan sain tuen sijasta nälvimistä, kiusaamista ja epäilyä siitä, että vetäisin jostain salaisesta stäshistä bentsoja koko ajan lisää. Lopettamisen jälkeenkin moni oli sitä mieltä, että mulla on joku loppumaton jemma diapamia jota vetelen huvikseni. Sain myös kuulla olevani arvoton narkkari, koska mulle oli määrätty bentsot mainitsematta riippuvuusriskiä sanallakaan.
User avatar
Personaes
OD
Posts: 1916
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Personaes »

zerk wrote:^ Tosi hienoa, että oot päättänyt lopettaa bentsot.

Omalla kohdalla heräsin vähän samanlaisesta tilanteesta; bentsoja oli viimeiset pari vuotta mennyt todella suurilla annoksilla, respalla kyllä, ja takaraivoon alkoi hiipiä ajatus siitä, että ne bentsot alkais olla enemmän ongelma kuin apu. Typerän suuri diatsepaami- ja nitratsepaamiannos vaihdettiin rivatriliin ja pudotettiin kahdessa viikossa nolliin. Jostain syystä se oli tosi iisiä, liekö johtunut vain kovasta motivaatiosta. Näin vuosia lopettamisen jälkeen täytyy sanoa, että se oli varmaankin elämäni paras päätös. Ahdistuneisuus ja masentuneisuus katosivat, ja se hirveä bentsosumu alkoi poistua. Noin vuoden sisällä kognitiiviset kyvyt alkoivat palata normaaliksi. Vähitellen alkoi ymmärtää miten paljon se bentsojen syöminen oli vaikuttanut aivan kaikkeen mun elämässä ja tehnyt meikästä todella onnettoman, hitaan ja surkean.

Mielenkiintoista lopettamisessa oli kyllä hoitohenkilökunnan vittuilu ja uskon puute. Tasan kukaan ei uskonut siihen, että voisin kahdessa viikossa pudottaa annoksen nolliin, ja koko matkan ajan sain tuen sijasta nälvimistä, kiusaamista ja epäilyä siitä, että vetäisin jostain salaisesta stäshistä bentsoja koko ajan lisää. Lopettamisen jälkeenkin moni oli sitä mieltä, että mulla on joku loppumaton jemma diapamia jota vetelen huvikseni. Sain myös kuulla olevani arvoton narkkari, koska mulle oli määrätty bentsot mainitsematta riippuvuusriskiä sanallakaan.
Kuka sua sanoi onnettomaksi narkkariksi? Lääkäri / hoitaja? Ikävää tollanen.

Itelläkin kun näin psykiatria joskus 17 vuotiaana, niin lääkäri sanoi että pilvenpolttajat ei voi päästä korkeakouluun ja bentsoja syövät ihmiset on tyhmiä. :roll:
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe
Whirl
Psykonautti
Posts: 88
Joined: Thu 25 Apr 2013, 13:30

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Whirl »

zerk wrote:
NevelePride wrote:
zerk wrote:Suosittelen lopettaa opiaatit vielä kun se on helppoa.
En tiedä oliko tää kommentti tarkotettu mulle mutta noin siis nimenomaan olen ajatellut, että jos lopetan nyt, se tulee vielä olemaan suht helppoa verrattuna vaikkapa siihen, että ois subuihinkin jo fyysinen koukku.
Sullepa hyvinkin, mutta samalla kaikille jotka on vielä aloittelemassa kunnon opiaattiaddiktiota. Vuosi tai pari eteenpäin ja onkin jo helvetisti hankalampaa päästä irti.
Voe ku sitä ois itekki aikoinaa täältäki saatuja varotuksia uskonu, täs ny yli puol vuotta koitettu lopettaa opioidei. välil kk ilma mut aina jossai vaihees se lähtee käsistä. Ei mtn vierotusoireitakaa enää mut silti taas samas tilas. ei se mtn anna oikee enää mut silti niin helppo palata vanhaa touhuu.. pts varmaa alkaa harkitsee muuttoa ja sillee ku ei tästä mitää tuu tääl asues. elämä pysyy samana mitä käyttäes niin siihe palaa kyl aina takasi :/