Tänään mä palasin jostain johonkin.
Olin viikonlopun lepäilemässä. Kalastamassa. Katselin auringonlaskua ja odotin kuinka kuha nykäisee vapaan. Ei mua huolettanut. Ei mulla ollut stressiä, ei mulla ollut refloja, ei mulla ollut edes huumeita.(tai no oli mulla huumeita ja nyt on reflat kait snadit, mutta EI SILLAI OLLUT NISTI TIETTEKS?) Olin olemassa, tietoisena jokaisesta hetkestä. Elämän hoiti taas maa äiti, tao, energia ja joku viba mikä nyt vain. Olin eläin. Painostava ihmisyys oli poissa musta. Tai olin eläin ihminen. En ollut koneistossa pyörivä pirimuurahainen.
Tänään mä heräsin aamulla. Mun maha sekosi samantien enkä edes ehtinyt sitä tajuta, kun olin juossut työpaikalle. Kauppa auki ja eläin vittuun ihmisestä ja tietokone päälle. Metsästä muurahaispesään. Kahvia nopeesti kitusiin. Pysy hereillä. Älä mokaa nyt tulevaisuuttas Lasse, älä nyt vain vittu mokaa.
"Juokse villi lapsi lauloi. Juokse henkesi edestä ja ota toivonkipinä mukaan." Lauloi Pelle Miljoona... Niin. Ota äsidiä niin sulle aukee iso portti johonkin mystiseen. Yritin etsii budhaa, yritin shamanisoida itseni, yritin alieneilta kysyä mitä vittuuu oikeesti? Hitto oli siistiä, kun se portti aukesi aikoinaan. Oli jotain joka näytti kokemisen arvoiselta. Hetkelle, aisteille, ja elämälle nousi tarkoitusta. Musta tuntuu, että se trippi on jotain jonka mä ymmärsin tai ainakin osaan katsoa sitä. Ne sadat tripit. Ne vitun jauheet ja kemikaalit. Joo. Oikeesti. Vitun huikee ja vitun värikäs nuoruus!

Fraktaalit vain pyöri. Aika oli jotain mystistä. Minä olin muurahaisia vastaan suuri ja avaruudessa pieni. Olin abstratki jumalan rakentama pikseli suuressa pikselimössökuutiossa. Mulla oli edes itselleni tarkoitus.
Tänään. Oliskin huumeita. Oliskin jaksanut hommata tälle päivälle huumeita. Ajattelin, että kyllä mä haltsaan kaiken normaalin. Tietteks... "Normaalin"? Miten mies voi olla 25 vuotiaana näin loppu? Näin väsynyt? Näin vanha? 27 lähestyy. Munhan piti olla rock ja kapinallinen. Nyt musta tuntuu, että mä oon kaikkee mikä ei oikeesti ehkä ole ollutkaan niin siistii. Huomenna ehkä mä oon tottunut jo tähän kuvioon. Tai sit mä oon kaivanut huomenna jostain huumeita. Ei ne ole todellakaan mitään siistejä juttuja ole. Bensaa pirimuurahaiselle vain. Sit jos mä ottaisin sen vaihtoehdon niin sit mulla ois taas perus kuvio. Nousut, laskut, laskut hoidetaan ja sit niistä tulee laskut, sit pitää vetää nousut tai sit vain oikeesti maksaa se lasku hetkeksi ja pyytää kuitti.
Jotenkin tohon kama kiertoon oon tottunut. Puren hammasta, mutta tunnen kuinka solut vain huutaa kuolemistaan. Tuntuu, että se henki joka mua pitää elossa niin hulppenee vain lujaa. En mä ees oo valmis vielä aikuistuun vittu

Oikeesti mul on joskus ihan jees ja hauskaa ja oikeastaan mul menee varmaan aika vitun hyvin verrattuna moneen mun ympärillä... Mut jotenkin. Mä oon niiiiin vitun valmista kauraa täl hetkellä.
Vois ostaa ensi kuussa vitusti äsidii. Vetää oma henkinen woodstock 2015. Pistää fraktaalit pyöriin.
Vois ostaa vitusti piriä ja pitää miehen kuilun reunalla toivoen, että ei putoa. Moottori vain jyllää ja bensa ei lopu.
Vois tehdä saman opiaateilla. Oikeastaan. Silloin vain kaikki hoituu. Kaikki onnistuu. Kuukauden päästä olisin aika heikossa hapessa, mut ihan sama. Mä pääsen yli tän hetken. Huominen on jotain tuolla jossain, mut oikeesti mun kantsis pelata korttini hyvin, varsinkin kädessä on oikeesti aika vitun hyvä käsi.
Ehkä mun pitäis luovuttaa. Aloittaa elämä virallisena kamapäänä. Lähtee duunista suunnata korvaushoitoon. Lähtee istuun toisten elätettävänä joksikin aikaa. Oikeesti se tauko tekis hyvää, mutta sit pitäis kait aloittaa alusta asioita.
Toisaalta. Mä voisin alkaa kamapääksi. Alkaa oikeesti vittu laittaan asioita kuntoon. Vastata puhelimeen joka sekunti, säätää vääntää. Kikkailla. Olla se jäbä nurkassa jolta saa jeesin aina. En mä vain tiedä. Oikeesti. Osaanko mä edes olla sellainen enään? Nää 40 vuotiaat piripäät on pikkaisen eri jengii kuin 20 vuotiaat hipit jotka pyrkii yliopistoon. Se ei ole oikeesti niin cool, mut se on kait joku elämäntapa.
Musta tuntuu, että mä vain putoan johonkin. Jim Morrison lauloi maasta jossa rakennettiin pyramideja pakenemisen kunniaksi. Sit se delas kylpyammeeseen. Vois lähtee sinne lappiin. Muuttua eläimeksi. Jäniksen Vuosi vois olla aika hyvin. Varsinkin ennenkuin se on myöhästä vielä, kun mussa elää se jänis.
Tai.
No vittu
Kyl tää huomenna on ihan jees. Ei mul ole mitään hätää. Meditoin pitkään. Katon pari jaksoo modern familyy ajattelen jotain muuta kuin jotain wannabee filosofistapopulaarikulttuuria fraseeraavaa kelaa jota mä vain vittu KELAAN. Sit meen nukkuun. Huomenna meen töihin. Hoidan hommat ja oon niinkuin pitää. Tulen kotiin ja lepään vain jotta jaksan ylihuomenna painaa. Babylonii ja jooooo

Vittu siitähän piti joskus päästä pois

Vitut. Vittu on kiva kirjoittaa tätä shcaibaa vain tänne foorumille

Älkää nyt ihmeessä oikeesti ees kelatko, että mä mitään näitä ajattelen enään huomenna. Tää on vain näitä päiviä jotka on vähän liian vitun blues. (oikeesti oon kuunnellut psykedeelistä rokkia ja kelannut, että vittu oikeesti Lasse "you used to be cool man")
Ääh. Masennus. Tuo ihana kylpyamme johonka voi uppoutua. Se lämmittää. Mistähän sekin aina kumpuaa? Oikeesti onks aivokemiat vain vituillaan? Vai oonko mä vain laiska ja saamaton elään niin, että sen sisältö olis siistiä ja upeeta? Vai minkä takia, mun mieli tekee aikakonetta taakseppäin nostalgian maailmaan tai tulevaisuuteen jolloinka jättäisin jotain kokematta tästä päivästä. Miksei tää päivä ollut ees mikään kovin siisti? Opinko mä edes tänään mitään mielenkiintoista. Löysin ainakin rock musiikin hetkeksi uudestaan.

Oikeesti kantsii kuunnella joskus musaa joka oli siistiä 10 vuotta sitten. Tulee vitun hyvät nousut...
tai sit tätä ja tajuta mitä mä yritän sanoo...
Matka on pitkä ja kivinen, mut ne hyvät kivet kun jaksais aina taskuissa kantaa niin ei sitä sit kait olis niin kuset housussa kokoajan peiliin katsoessa ja antaa tuomarin lakoo todellisuutta. Onneksi se tuomari on ihan jees jäbä ja sen kanssa on helppo hoitaa lahjuksia, kun sen ihmisen tuntee aina aika hyvin. Kyl se myös joskus osaa sanoa jotain tärkeetä.
Oikeesti.
Mä tarvitsen moottoripyörän. Tai siis. Ehkä mun pitäis vetää sitä äsidii, kolaa ja fentanyylia kuunnellen vain hetken aikaa Grateful Deadia ja pistää tää kesä loistaan niin, että aurinkolaseista muuttuisi legendaariset hetkeksi.