Lopettaminen (ja vähentäminen)

[NatiHero]

AI vitsit on tuntunu hyvältä kun pilvenpoltto loppu. Metiksen alotukses pitkäniemen sairaalassa tuli hyvä sauma olla ilma, ja tietty hoidos pitääkin olla. Laitosjakso vaan helpotti sitä lopettamista, vaikka mää oonki ollu tosi kyllästyny hisaamiseen jo pitemmän aikaa. SIlti sitä vaan tuppas palaileen sen pariin. Ollu tosi mahti fiilis, ku pää on selkeempi ja ajatukset kirkkaampia. Fyysisesti paljon energisempi olo, että liikunta maistuu vielä entistäkin paremmalta. Kihlatulla alko päässä naksuun aika tavalla muutenkin, tosi flipauttavii ajatuksii ja tunne tiloja aina kun poltti, jotka alko sit heijastuun ihan selvänäkin oloon. Vaikutti sillä tosi negatiivisesti elämään. Ja on itekki huomannu et sosialisointi ja kaikki normaalit aktiviteetit on muutenki maistunu paljon paremmalta(tähän on vaikuttanu paljon myös kh:n alotus, on tosi hyvä tasanen olo, nii kelpaa harrastella ja touhuilla )


Hyvää savutonta kesää toivoo Nati! Mitenkään leikkimättä kukkahattua, niin suosittelen kokeileen aktiivisauhuttelijoille muutaman viikon savutonta jaksoo. Koittakaas piruuttanne miten vaikutaa yleisfiilikseen ja jaksamiseen. JA HEI! RUoka ja kaikki mässyt maistuu oikeesti paremmalta selvinpäin, kun pitkässä kroonisessa pilvessä.!

Haaste ehitetty myssypäille, kuka vastaa haasteeseen? Ja edellee, en kuvittele olevani parempi kuin toiset tai mitää semmost, haluun vaa jakaa positiiviset vibani ja ehkä laittaa hyvää kiertää

[Dexma]

Haaste ehitetty myssypäille, kuka vastaa haasteeseen? Ja edellee, en kuvittele olevani parempi kuin toiset tai mitää semmost, haluun vaa jakaa positiiviset vibani ja ehkä laittaa hyvää kiertää

Kroonisesta pilvestä on kyl tosi ihana herätä, mutta myös toistteppäin

Joskus meinaan pilvessä, kun on niin tuntuu että muut päihdeongelmat vähenee, kun pilvessä ei ajattele muita päihteitä.

[DarkPath]

Viimekerrasta on vierähtänyt pitkä aika, ja uutta en jaksa ees ajatella kun on muita asioita elämässä (koulu, työ ja harrastus josta meinaan kans koittaa saada duunin itselleni vielä joku päivä perustamalla yrityksen). Kokeilun tasolle taisi mulla nyt jäädä päihteet (eipä niitäkään juuri montaa tullut kokeiltua).

Jatkamma ilman, mutta tällä foorumilla jatkan ruokakeskustelussa pyörimistä Hyviä vinkkejä varsinkin raakaruuan ja itämaisten ruokien suhteen otetaan aina vastaan.

[whitrix]

Kirjoittelin tällaisen tekstin itselleni päiväkirjamerkinnäksi, mutta koska teki mieli avautua eikä kaverit jaksa enää kuunnella, päätin postata sen tänne:


Pakko taas avata WordPad ja alkaa kirjoittaa. Harmittaa, että päiväkirja meni läppärin mukana. Sen saisi kyllä takaisin, kun saisi jotain joskus aikaiseksi. Mutta kun mikään ei vittu kiinnosta.

Paitsi huumeet.

Ja mitä olen saavuttanut tämän vuoden aikana? Olen toisaalta ollut onnellisempi kuin koskaan aiemmin, olenhan löytänyt sielunkumppanini, mutta toisaalta taas vanhat ystävät ovat ottaneet etäisyyttä. Enkä tiedä voinko enää kutsua heitä edes ystäviksi. Ei kukaan jaksa katsella mun douppausta. Poikaystäväkin sanoi, ettei halua elää tätä elämää enää, että haluaa asioiden muuttuvan. Ja että tämä on se hetki, jolloin elämämme lähtevät kulkemaan eri teitä. No, ei ollut, tällä kertaa selvisin säikähdyksellä. Sydämeni hajosi kuitenkin sen 12 tunnin ajaksi niin pahasti, etten ole saanut sitä takaisin kokoon vieläkään. Vaikka hän haluaa vielä yrittää. Yrittää. MUNKIN PITÄISI VARMAAN EDES YRITTÄÄ.

Mutta ei mulla ole mitään vitun motivaatiota. Paitsi sosiaalinen paine. Olen aina ollut passiivisen itsetuhoinen: syömishäiriöt, viiltely, yleinen piittaamattomuus omasta terveydestä. Psykiatrin mukaan huomionhakuinen persoona. Miksi vitussa sitä huomiota pitää hakea sillä, että oikeastaan itsetuhoa tavoittelee, ettei kehon tai mielen vahingoittaminen tunnu pahalta? Miksi siitä pitää vittu kertoa kaikille? Meinasin huhtikuussa aloittaa anonyymin blogin, mikä olisi varmaan ollut aika hyvä idea, mutten vittu saanut aikaiseksi. Sain muuten adhd-diagnoosin ja lääkityksen. Ehkä se auttaa saamaan aikaiseksi. Vielä ei voi tietää. Ainakin jaksoin kääriä tänään sätkiä aika hyvin. Tuntuu kyllä vitun kyseenalaiselta syödä stimulantteja päivittäin, kun kuitenkin sitten viikonloppuisin pitäessäni taukoa concertasta viihdekäytän amfetamiinia. Tai missä vittu meneekään viihde- ja ongelmakäytön raja. En mä vittu tiedä. Tai lääkekäytön ja ongelmakäytön. Sain nimittäin xanorirespankin keväällä. Aika hyvin eskaloitunut niidenkin syöminen. Tarvitsen niitä oikeasti, mutta ei niidenkään käyttö oikein käsissä pysy. Puolessatoista viikossa olen onnistunut syömään paketillisen... En muista mikä päivä ja kuinka paljon, koska muisti pätkii vitusti. Kognitiivisten kykyjeni inflaatiosta olen valittanut muutenkin pitkään. Sekin on kiihtynyt aika helvetisti tässä tämän vuoden puolella. Stimuja koko ajan. Opioideja 1-5 kertaa kuussa. Pilveä 3-7 kertaa viikossa. Deelejä, gammaa, mitä nyt käsiinsä sattuu saamaan. En mä itse asiassa muista milloin olisin viimeksi ollut vuorokauden täysin selvin päin. Ainoa mikä ei ole ongelma on alkoholi.

En laske itseäni narkkariksi. Tai siis en mä rännää mitään. Eikä mulla ole mitään oikeaa riippuvuutta mihinkään tiettyyn aineeseen. Paitsi ettei ilman hatsia ole ruokahalua ja ilman stimulantteja väsyttää vitusti eikä mistään tule mitään. Varmaan kohta alkaa bentsoistakin tulla refloja jos jää päivän annos saamatta. Eikä minulla ole enää kuin vajaa paketti puolen millin xanoreita. Seuraava lääkäriaika elokuussa. Mitä vittua teen, kun bentsot loppuu? Saanko edes uutta reseptiä? Ostanko napit sitten kadulta? Vai kärsinkö ahdistukset ja ajaudun taas työkyvyttömyyteen? Luojan kiitos kesäloma alkaa ensi viikon perjantaina.

Ja vituttaa sekin, että elämä pyörii aivan vittu kokonaan päihteiden ympärillä. Ei mua kiinnosta mikään. En harrasta mitään. Duunissa vituttaa, no, kolmiolääkkeet auttaa. Himassa on tylsää. Pilvi auttaa. Tai opioidit (joihin en muuten ole juhannuksen jälkeen koskenut!) Viikonloppuna pitää päästä bilettämään. Piriä, deelejä, mitä vaan mikä pärähtää. Ei saatana. En oikein keksi muita puheenaiheitakaan nykyään. Kaikki pyörii vaan samaa rataa koko ajan.

Miksi en halua lopettaa? En edes vähentää? Miksi olen niin rakastunut päihteisiin? Onhan niistä nyt vittu ollut ongelmia. Kaikki rahat menee. Ei mulla ole rahaa tehdä enää mitään muuta kuin kuosata, koska tuhlaan kaiken ja enemmänkin päihteisiin. Frendi lainasi rahaa, ostinkin vitosen vauhtia. Eikä mulla ole rahaa maksaa takaisin. Never trust a junkie.

En mä edes tiedä mitä on olla selvänä. Pitäisi ehkä joskus kokeilla. Nytkin olo tuntuu täysin selvältä, mutta koska olen taas vaihteeksi syönyt concertaa ja xanoreita enemmän kuin reseptissä lukee, olisi itselleen valehtelua väittää olevansa selvinpäin. Enkä muuten ole syönyt tänään mitään muuta kuin kolmiolääkkeitä. Ei vaan ole nälkä. Ja laihtuakin pitäisi, joten oikeastaan olen ihan tyytyväinen ruokahalun menetykseen. Söin eilen jätskiä. Tämänpäiväinen paasto kompensoikin sitä sitten. Vittu jes.

Poikaystävä sanoi ettei mulle tule käymään hyvin. Hän on nähnyt ihmisiä, jotka ovat tuhonneet elämänsä päihteillä. Minä en ole. Olen sitten itseni koekaniini. Harmittaa vaan pilata läheistenkin elämä samalla.
Miksi vitussa mä en silti halua muuttaa tätä? En ymmärrä itseäni yhtään. Ehkä pääsen psykoterapiaan syksyllä. Ehkä siellä selviää jotain. Mutta sekin on aivan saatanan pitkä prosessi. Ja rankka. Olen ollut mielenterveyspalveluiden asiakas viimeiset 9 vuotta. Olen kärsinyt masennuksesta, niin lievästä kuin psykoottisestakin, syömishäiriöistä, dissosiaatiohäiriöistä, maniasta ja ahdistuksesta. Ja ties vittu mistä.
Mutta! Nyt ainoa mielenterveysongelmani on päihdeongelma. Siihen kanavoituu kaikki se paska päästä. Koen voivani ihan hyvin. Kunhan vaan saan jotain mikä muuttaa aivokemiaa. Niin kauan kun mulla on huumeita olen terve päästäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Itselääkintää? Ehkä. Mutta kuten aina, vedän tämänkin homman ihan överiksi.

Anteeksi. Haluan pyytää anteeksi kaikilta jotka ovat olleet ystäviäni, jotka ovat auttaneet minua. Anteeksi niiltä, jotka ovat katsoneet parhaaksi olla pitämättä minuun enää yhteyttä. Kyllä minä ymmärrän. Toivottavasti pystyn vielä joskus antamaan teille jotain takaisin. Mutta en tiedä kuka olen. En tiedä mitä haluan. Täytän kohta 21. Ehkä tämä kuuluukin nuoruuteen. Ehkä minä joskus löydän itseni, kyllästyn päihteisiin, keksin, mitä haluan oikeasti tehdä.

Ellen kuole ennen sitä. Sillä tiedän kyllä leikkiväni tulella. Mutta kun se on niin kaunista. Lämmintä. Ihmeellistä. Hetkellinen ratkaisu kaikkeen. Ymmärtääkö kukaan minua? Jaksaako kukaan minua enää? Jäänkö lopulta yksin? Kuolenko tähän? Vai lopetanko? Löydänkö kohtuukäytön? En tiedä. Mutta nyt olisi varmaan korkea aika miettiä mitä arvostaa ja alkaa muuttaa elämäänsä järkevään suuntaan.
Kun vain oikeasti haluaisin.
Mutta miksen halua???

[NatiHero]

En laske itseäni narkkariksi. Tai siis en mä rännää mitään. Eikä mulla ole mitään oikeaa riippuvuutta mihinkään tiettyyn aineeseen. Paitsi ettei ilman hatsia ole ruokahalua ja ilman stimulantteja väsyttää vitusti eikä mistään tule mitään. Varmaan kohta alkaa bentsoistakin tulla refloja jos jää päivän annos saamatta.[/b]

En tosiaan pahalla tarkoita, mut mietis nyt vähän. Toteat ettei ole riippuvuutta, mutta samaan hengenvetoon toteat myös, et pilvee pitää olla et ruoka maistuu ja stimuja et jaksaa yhtään mitään. Kyl sulla tuntus olevan selkeesti päihdeongelma jolle kannattaa alkaa tekeen jotai NYT, eikä sit ku on ihan liian myöhästä. Mitä pitemmälle annat homman karata sitä vittumaisempi sitä on lähtee hoitaan. Alotat nyt siitä, et oot rehellinen itelles. A-klinikka voi olla hyvä apu, säännöliset bentsot sieltä saa (sekä about kaikki muutkin lääkkeet mitä tarvii) ja keskusteluapua mikä on tosi tärkee siinä, et opit ymmärtää mikä on vialla ja mitä sille voi tehdä.

Nyt katot peiliin ja oot rehelline, et kuka sielt kurkkaa takasi.

[LeFairylette]

RIippuvuusen tunnustaminen on vaikea homma. Itse kielsin kauan olevani riippuvainen. Nyt olen tunnustanut olevani riippuvainen vaikken mitään käytä. Riippuvuus se on henkinen riippuvuuskin. Katkolla ollessa mä sen tajusin.

[heihoi]

Whitrix kuulostaa tosi ahdistavalta tilantees.. Mut mitä ite tekisin ois että pitäisin kynsin ja hampain miehestäs kiinni koka se on asia mikä sut tekee sut viimekädessä onnelliseks päihteiden lisäks. Mun korvaan sulla vaikutras olevan päihdeongelma ni olis musta hyvä myöntää se edes miehes takia, ja sit katkolle koska jos mieheke lähtee ni sit on yks iso iso syy vähemmän lopettaa kuosaus. Ja kun sanoit ettei mikään kiinnosta ni varmasti jos oot katkolla ja saat hyvää terapiaa löydät edes jotain. Ei sen tartte olla mitään ihmeellistä, mut edes joku, esim vaan mennä kirjastoon lukee lehtiä ja mieheke mukaan tai kokkaaminen tai mitä vaan.

Ja kun prosessi tulee olee rankka ni jos miehes oikeesti sua rakastaa ni se on sun tukena ja se auttaa ohan hemmetisti, tiedän koska itellä oli kuosaus lähteny ihan käsistä ja selvisin siitä lähes pelkästää mun miegen tuen ansiosta, ja nyt yli kolme vuotta myöhemmi ei tee enää ollenkaa mieli vetää mitään piriä tms ja oon löytäny paljon kaikkee muuta elämääni ja ilman mun miestä oisin varmaa rännäämässä jossain. Mut nyt ollaa vieläkin yhessä ja sen takia elämä maistuuki ihan siedettävältä. Ja ps. Rakkaus ja paneminen on myös ku huumetta ja saa aivpkemiat jyllää xD

[whitrix]

Kävin nuorisoasemalla juttelemassa tilanteestani. Olen myös löytänyt muita kiinnostuksenkohteita. Jospa tää tästä lähtis!

[heihoi]

Kävin nuorisoasemalla juttelemassa tilanteestani. Olen myös löytänyt muita kiinnostuksenkohteita. Jospa tää tästä lähtis!

Hyvä sinä! Tsemppiä <3

[magiclymagical]

Aikasemmin luulin että oon joku vitun psykonautti viihdekäyttäjä, ehkä olinki. Jossai vaihees vaan oon huomannu, että kyllä mulla ihan päihdeongelma on vaikkakaan ei fyysistä riippuvuutta mihinkään.

Ulos lähteminen ja tekeminen yleensäkin on vaikeaa ilman jotain tajustetta. En oikeestaan halua edes lopettaa mut tunnistan kyl ongelman, alkoholin tilalle jos keksisin jotain muuta ni elämä rullais paljo paremmin. Mut stimuista en yleensä välitä koska niin paljon rakastamani pajari ei toimi yksinkertaisesti sillon. Opiaatit, nojoo mut todennäkösesti vedän sen siihen pisteeseen että nuokun vaikka koitan olla siinä just ennen sitä oloa olevassa olossa. Deeleis ei kiinosta olla ei-deeleissä olevien ihmisten kanssa ja niitäkään tuskin kiinostaa kattoa jotain pöllösilmää joka höpisee fraktaaleista. Dissot on toiminu pienillä dousseilla, mutta siinä se ongelma taas tulee, pienillä. Ku mun pitää olla sekasi. No ei nyt pidäpidä mut tollasena se ajatus tulee melkee ekana mielee.

Bentsot ei toimi muutakuin ahdistukseen mihin ne on määrättykin mut ei se tee mua viel sosiaaliseks ettei ahdista. Lekuri epäili add.

All in all. Mä en tiedä mitä tehdä. En tykkää muuten sit liikunnasta että sitä ette kyllä ehdota eli siis alkoholin käyttö pitäis saada kuriin.

[frapathea]

All in all. Mä en tiedä mitä tehdä. En tykkää muuten sit liikunnasta että sitä ette kyllä ehdota eli siis alkoholin käyttö pitäis saada kuriin.

Liikunta on siitä kyllä hyvä, että se vaikuttaa niin tehokkaasti aivokemiallisellakin tasolla. Siit kyl oppii tykkäämään sen alkuhankaluuden jälkeen. Mut ei lopettamiseen oikestaan oo mitään vippaskonsteja, se on itse päätettävä että nyt loppus. Terveet elämäntavat – hyvä ravinto, liikunta, riittävä uni, mielekäs tekeminen – kohentaa yleistä oloa yleensä sen verran, että päätöksessä pysyminen on asteen helpompaa, mutta perslihaksilla, kyyneleillä ja hiellä sitä sittenkin lopetetaan.

[heihoi]

Ja painottaosin erityisesti tota mielekästä tekemistä..

[Dexma]

Tänään mä palasin jostain johonkin.

Olin viikonlopun lepäilemässä. Kalastamassa. Katselin auringonlaskua ja odotin kuinka kuha nykäisee vapaan. Ei mua huolettanut. Ei mulla ollut stressiä, ei mulla ollut refloja, ei mulla ollut edes huumeita.(tai no oli mulla huumeita ja nyt on reflat kait snadit, mutta EI SILLAI OLLUT NISTI TIETTEKS?) Olin olemassa, tietoisena jokaisesta hetkestä. Elämän hoiti taas maa äiti, tao, energia ja joku viba mikä nyt vain. Olin eläin. Painostava ihmisyys oli poissa musta. Tai olin eläin ihminen. En ollut koneistossa pyörivä pirimuurahainen.

Tänään mä heräsin aamulla. Mun maha sekosi samantien enkä edes ehtinyt sitä tajuta, kun olin juossut työpaikalle. Kauppa auki ja eläin vittuun ihmisestä ja tietokone päälle. Metsästä muurahaispesään. Kahvia nopeesti kitusiin. Pysy hereillä. Älä mokaa nyt tulevaisuuttas Lasse, älä nyt vain vittu mokaa.

"Juokse villi lapsi lauloi. Juokse henkesi edestä ja ota toivonkipinä mukaan." Lauloi Pelle Miljoona... Niin. Ota äsidiä niin sulle aukee iso portti johonkin mystiseen. Yritin etsii budhaa, yritin shamanisoida itseni, yritin alieneilta kysyä mitä vittuuu oikeesti? Hitto oli siistiä, kun se portti aukesi aikoinaan. Oli jotain joka näytti kokemisen arvoiselta. Hetkelle, aisteille, ja elämälle nousi tarkoitusta. Musta tuntuu, että se trippi on jotain jonka mä ymmärsin tai ainakin osaan katsoa sitä. Ne sadat tripit. Ne vitun jauheet ja kemikaalit. Joo. Oikeesti. Vitun huikee ja vitun värikäs nuoruus! Fraktaalit vain pyöri. Aika oli jotain mystistä. Minä olin muurahaisia vastaan suuri ja avaruudessa pieni. Olin abstratki jumalan rakentama pikseli suuressa pikselimössökuutiossa. Mulla oli edes itselleni tarkoitus.

Tänään. Oliskin huumeita. Oliskin jaksanut hommata tälle päivälle huumeita. Ajattelin, että kyllä mä haltsaan kaiken normaalin. Tietteks... "Normaalin"? Miten mies voi olla 25 vuotiaana näin loppu? Näin väsynyt? Näin vanha? 27 lähestyy. Munhan piti olla rock ja kapinallinen. Nyt musta tuntuu, että mä oon kaikkee mikä ei oikeesti ehkä ole ollutkaan niin siistii. Huomenna ehkä mä oon tottunut jo tähän kuvioon. Tai sit mä oon kaivanut huomenna jostain huumeita. Ei ne ole todellakaan mitään siistejä juttuja ole. Bensaa pirimuurahaiselle vain. Sit jos mä ottaisin sen vaihtoehdon niin sit mulla ois taas perus kuvio. Nousut, laskut, laskut hoidetaan ja sit niistä tulee laskut, sit pitää vetää nousut tai sit vain oikeesti maksaa se lasku hetkeksi ja pyytää kuitti.

Jotenkin tohon kama kiertoon oon tottunut. Puren hammasta, mutta tunnen kuinka solut vain huutaa kuolemistaan. Tuntuu, että se henki joka mua pitää elossa niin hulppenee vain lujaa. En mä ees oo valmis vielä aikuistuun vittu Oikeesti mul on joskus ihan jees ja hauskaa ja oikeastaan mul menee varmaan aika vitun hyvin verrattuna moneen mun ympärillä... Mut jotenkin. Mä oon niiiiin vitun valmista kauraa täl hetkellä.

Vois ostaa ensi kuussa vitusti äsidii. Vetää oma henkinen woodstock 2015. Pistää fraktaalit pyöriin.
Vois ostaa vitusti piriä ja pitää miehen kuilun reunalla toivoen, että ei putoa. Moottori vain jyllää ja bensa ei lopu.
Vois tehdä saman opiaateilla. Oikeastaan. Silloin vain kaikki hoituu. Kaikki onnistuu. Kuukauden päästä olisin aika heikossa hapessa, mut ihan sama. Mä pääsen yli tän hetken. Huominen on jotain tuolla jossain, mut oikeesti mun kantsis pelata korttini hyvin, varsinkin kädessä on oikeesti aika vitun hyvä käsi.

Ehkä mun pitäis luovuttaa. Aloittaa elämä virallisena kamapäänä. Lähtee duunista suunnata korvaushoitoon. Lähtee istuun toisten elätettävänä joksikin aikaa. Oikeesti se tauko tekis hyvää, mutta sit pitäis kait aloittaa alusta asioita.

Toisaalta. Mä voisin alkaa kamapääksi. Alkaa oikeesti vittu laittaan asioita kuntoon. Vastata puhelimeen joka sekunti, säätää vääntää. Kikkailla. Olla se jäbä nurkassa jolta saa jeesin aina. En mä vain tiedä. Oikeesti. Osaanko mä edes olla sellainen enään? Nää 40 vuotiaat piripäät on pikkaisen eri jengii kuin 20 vuotiaat hipit jotka pyrkii yliopistoon. Se ei ole oikeesti niin cool, mut se on kait joku elämäntapa.

Musta tuntuu, että mä vain putoan johonkin. Jim Morrison lauloi maasta jossa rakennettiin pyramideja pakenemisen kunniaksi. Sit se delas kylpyammeeseen. Vois lähtee sinne lappiin. Muuttua eläimeksi. Jäniksen Vuosi vois olla aika hyvin. Varsinkin ennenkuin se on myöhästä vielä, kun mussa elää se jänis.


Tai.
No vittu
Kyl tää huomenna on ihan jees. Ei mul ole mitään hätää. Meditoin pitkään. Katon pari jaksoo modern familyy ajattelen jotain muuta kuin jotain wannabee filosofistapopulaarikulttuuria fraseeraavaa kelaa jota mä vain vittu KELAAN. Sit meen nukkuun. Huomenna meen töihin. Hoidan hommat ja oon niinkuin pitää. Tulen kotiin ja lepään vain jotta jaksan ylihuomenna painaa. Babylonii ja jooooo Vittu siitähän piti joskus päästä pois Vitut. Vittu on kiva kirjoittaa tätä shcaibaa vain tänne foorumille Älkää nyt ihmeessä oikeesti ees kelatko, että mä mitään näitä ajattelen enään huomenna. Tää on vain näitä päiviä jotka on vähän liian vitun blues. (oikeesti oon kuunnellut psykedeelistä rokkia ja kelannut, että vittu oikeesti Lasse "you used to be cool man")

Ääh. Masennus. Tuo ihana kylpyamme johonka voi uppoutua. Se lämmittää. Mistähän sekin aina kumpuaa? Oikeesti onks aivokemiat vain vituillaan? Vai oonko mä vain laiska ja saamaton elään niin, että sen sisältö olis siistiä ja upeeta? Vai minkä takia, mun mieli tekee aikakonetta taakseppäin nostalgian maailmaan tai tulevaisuuteen jolloinka jättäisin jotain kokematta tästä päivästä. Miksei tää päivä ollut ees mikään kovin siisti? Opinko mä edes tänään mitään mielenkiintoista. Löysin ainakin rock musiikin hetkeksi uudestaan. Oikeesti kantsii kuunnella joskus musaa joka oli siistiä 10 vuotta sitten. Tulee vitun hyvät nousut...

tai sit tätä ja tajuta mitä mä yritän sanoo...

Matka on pitkä ja kivinen, mut ne hyvät kivet kun jaksais aina taskuissa kantaa niin ei sitä sit kait olis niin kuset housussa kokoajan peiliin katsoessa ja antaa tuomarin lakoo todellisuutta. Onneksi se tuomari on ihan jees jäbä ja sen kanssa on helppo hoitaa lahjuksia, kun sen ihmisen tuntee aina aika hyvin. Kyl se myös joskus osaa sanoa jotain tärkeetä.

Oikeesti.
Mä tarvitsen moottoripyörän. Tai siis. Ehkä mun pitäis vetää sitä äsidii, kolaa ja fentanyylia kuunnellen vain hetken aikaa Grateful Deadia ja pistää tää kesä loistaan niin, että aurinkolaseista muuttuisi legendaariset hetkeksi.

[sxoxyvg]

. Onneksi se tuomari on ihan jees jäbä ja sen kanssa on helppo hoitaa lahjuksia, kun sen ihmisen tuntee aina aika hyvin. Kyl se myös joskus osaa sanoa jotain tärkeetä.

Jepa.

Jäbä sentää käy töissä ja on tommone kunnon ganjalainen, sul mittää hättää. Samoja keloja ollu lähiaikoina, 27 häämöttää ja rokkarin elämän sijaa rapanistiys näyttää välil todellisemmalt. Mut paskaaks tässä, baariin vaan.

Heti ku saan velat maksettuu ja suus mätänevän hampaan korjattuu lähetää kalalle Dexma. En pyydä, vaadin.

[magiclymagical]

All in all. Mä en tiedä mitä tehdä. En tykkää muuten sit liikunnasta että sitä ette kyllä ehdota eli siis alkoholin käyttö pitäis saada kuriin.

Liikunta on siitä kyllä hyvä, että se vaikuttaa niin tehokkaasti aivokemiallisellakin tasolla. Siit kyl oppii tykkäämään sen alkuhankaluuden jälkeen. Mut ei lopettamiseen oikestaan oo mitään vippaskonsteja, se on itse päätettävä että nyt loppus. Terveet elämäntavat – hyvä ravinto, liikunta, riittävä uni, mielekäs tekeminen – kohentaa yleistä oloa yleensä sen verran, että päätöksessä pysyminen on asteen helpompaa, mutta perslihaksilla, kyyneleillä ja hiellä sitä sittenkin lopetetaan.

Näin mä vähän pelkäsinkin. Tahtoa ei ole vaik järki sanoo muuta. Jos vaikka ajan kanssa sais sellasen jotenki tuonne ajatusmaailmaan ladattuu, toivottavasti.

[XanTemNoct]

Xanor annoskoot olivat määrätystä 1,5mg:stä nousseet 4-6mg:hen/päivä ja pakko oli jotenkin alentaa annostusta.
Vedin viikon ajan 0mg alpratsolaamia mutta lyricaa,tramalia,panacodeja ja sitten vielä opamoxeja ja klonazepamia ja tenoxeja.

Kiva viikko oli ja annostus nyt 2mg/päivä. Jotkut päivät menee vielä (kerran viikossa) 0mg alpratsolaamia mutta 100mg+100mg opamox ja tenox. tavoite olisi päästä siihen 1mg depot/päivä ja lopettaa joskus kokonaan.

[doof]

Pari viikkoa menny ilman aineita mutta nyt on himo että jotain tarvis saada.. kitkuttelin kello yhdeksänki yli jotta kaupastakaan ei saisi holia.. Tää himo tuntuu samalta ku levottomat jalat mutta pään sisällä
Keskittymine ei riitä lukemisee, pelaamine ei kiinnosta eikä löydy hyviä sarjoja. Kaverit on jo veneellä ja toiset omien kaverien luona.. joku ei vastaa yhteydenottoon ja toisen kanssa en halua lähteä

[magiclymagical]

Pari viikkoa menny ilman aineita mutta nyt on himo että jotain tarvis saada.. Tää himo tuntuu samalta ku levottomat jalat mutta pään sisällä
Keskittymine ei riitä lukemisee, pelaamine ei kiinnosta eikä löydy hyviä sarjoja. Kaverit on jo veneellä ja toiset omien kaverien luona.. joku ei vastaa yhteydenottoon ja toisen kanssa en halua lähteä

Tää on vittumainen olotila. Heti kuin omasta päästäni oisit poiminu tekstisi. Voimia

[Sidney]

Buprenorfiinin käytön lopettelu tässä työn alla. Ihan perseestä.

Käyttöä siis takana puolisen vuotta, viimeaikoina ehkä viitenä päivänä viikossa, ~0.5-1mg päivässä. Imeytymisalustana ollut aina suun limakalvot.
Viimeaikoina tullut huomattua, että oon fyysisesti riippuvainen tuosta roskasta. Psyykkiseltä puolelta katsottuna lopettaminen olisi aikalailla pala kakkua, fyysinen riippuvuus taas on mun kohdalla toinen juttu. Fyysinen riippuvuus on myös syy käytön venähtämiseen.

Tässä ei oo muita apuvälineitä käytössä, kun unikkotee ja senkin kanssa aion ottaa varovasti. Kuitenkin muutamana päivänä tulevan viikon aikana pitäisi olla pelikunnossa, tuleeko paljon takapakkia jos ryystän pienen annoksen unikkoteetä vaikkapa yhtenä päivänä?

Entä kuinkahan pitkät vieroitusoireet on tiedossa noilla käyttömäärillä? Täältä jostain luin, että bupren ollessa kyseessä, saattaa reflat alkaa kunnolla vasta useamman päivän kuluttua. Miten tähän seikkaan vaikuttaa käytön pituus ja määrät?

[Don]

Noi määrät sun kohdalla ovat onneksi niin pieniä, ettei mitään kummoisia refloja pitäisi tulla. Eikä käyttöäkään ihan tolkuttomasti. Yksi tapa olisi vähentää annosta pikkuhiljaa, mutta sun kohdalla fiksuin tapa olis lyödä kerrasta poikki.
Etköhän sä viiden päivän sisään lopetuksesta huomaa ne reflat, niitä tuskin viikkoa pidempään kestää sinun tapauksessa. Jos jostain saat lyricoita, niin suosittelen ehdottomasti niitä. 2x150mg pv pitäisi riittää pitämään fyysiset loitolla.
Jos kokee hyötyvänsä esim. savuista nukkumiseen niin se on hyvä lisä siihen päälle. Muutama viikko noin niin pitäisi olla helppo homma.

[Sidney]

Toista päivää mennään ilman ja on tässä aika kalkkunainen olo jo nyt.. Annosta tosiaan tuli ensin vähennettyä ja vielä ennen lopetusta ryystelin jonkin aikaa opateetä pieninä annoksina. Taitaa siis olla reflat bupre - opa kombinaatiota.

Askarruttaa vaan toi takapakin otto, kun on tulossa tilanteita, joissa pitäis olla skarppina ja itselääkintä on siis välttämätöntä.

Tiedän, että Lyricat olisi paras veto tähän väliin, ei vaan kiinnosta lähteä niitä kyselemään.
Hittiä tulee kyllä kärvennettyä ja taitaa siitä hieman apua ollakin.

Se on vittumaista, sano merimies, kun ei vittu maista maissa.

[Dexma]

Käyttöä siis takana puolisen vuotta, viimeaikoina ehkä viitenä päivänä viikossa, ~0.5-1mg päivässä.

Puolivuotta on easy homma sillain vielä... (tai no vitut, en itekkään onnistunut lopettaan ekalla kertaa kun yritin puolenvuoden käytön jälkeen) mutta kyl reflat tulee muutamaksi päiväksi varmasti. Tuskin mitään tapporefloja iskee, mutta viikko kantsii saikkua miettiä itselleen tyyliin jolloin ei tartte tehdä mitään. Muista ottaa mahollisimman pieni annos viimeisellä kertaa. Ehkä jopa ihan se, että pidät kolmisen päivää taukoo sit otat jonkun 0,25mg dosen ja sit lopetat.


edit joo luinpas väärin sun kirjoitusta. Tosiaan, kantsii siinä bupressa pysyä älä käytä unikkoa ees niinä päivinä kun pitää olla pelikunnossa. Se pahentaa vain oloa, mutta käytä mahollisimman pientä 0,25mg bupre dosea.

Yksi mitä ite kokeilisin on se, että tekisin ison vahvan opatee liuoksen ja sit ottaisin siitä puolet teetä jonka jälkeen pudottaisin vettä sinne sekaan saman määrän kuin otit. Tää ois vähän kuin William S. Burroughsin kirjassa miten ne vierottautui 30 luvulla.

[XanTemNoct]

Toimiva keino jälleen käyttöön. Vieroitus pitäisi tapahtua Xanoreista (3-8mg/päivä) ja kahvista.
Molempien lopettaminen aiheuttaa derealisaatiota ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Derealisaatio ) ja kahvi päänsärkyä ja ylitsepääsemätöntä uupumusta. Viime kerran yritys lopettaa oli vetää muita pillereitä viikko mutta piti palata xanoriin kun niistä muista pillereistä tuli jälkioireita .

Eli huomenna, heti aamusta aamupalan jälkeen lenkille josta salille nostelemaan ja nyrkkeilemään. Sen jälkeen kotiin rentoutumaan telkkarin ääreen. Päänsärkyyn buranaa ja derealisaatioon 0,5mg depot alprazolam max. 3 kertaa päivässä. Ulkona voi auringossa rehkiä pihahommia niin ei se derealisaatio tunnu niin sen rasituksen ja kuumuuden alta. Sitten kahvista johtuvaan ylitsepääsemättömään uupumukseen tarvittaessa parin päivän ajan Stilnoct ja päikkäreille. Kahviin on oikeasti paha fyysinen koukku niin pitää se samalla päihittää.

Kun on aamusta asti rytmi kunnossa niin voi alkaa siirtää treenaamista kun tuntuu että tarvitsee alpratsolaamia.

Lääkettähän aloin käyttää derealisaatioon kun huomasin että se toimii. Sain reseptit ja vuosi käyttöä takana. Tuntuu että voisi päästää irti mutta pitää kärsiä sen eteen.

[Sidney]

Käyttöä siis takana puolisen vuotta, viimeaikoina ehkä viitenä päivänä viikossa, ~0.5-1mg päivässä.

Puolivuotta on easy homma sillain vielä... (tai no vitut, en itekkään onnistunut lopettaan ekalla kertaa kun yritin puolenvuoden käytön jälkeen) mutta kyl reflat tulee muutamaksi päiväksi varmasti. Tuskin mitään tapporefloja iskee, mutta viikko kantsii saikkua miettiä itselleen tyyliin jolloin ei tartte tehdä mitään. Muista ottaa mahollisimman pieni annos viimeisellä kertaa. Ehkä jopa ihan se, että pidät kolmisen päivää taukoo sit otat jonkun 0,25mg dosen ja sit lopetat.


edit joo luinpas väärin sun kirjoitusta. Tosiaan, kantsii siinä bupressa pysyä älä käytä unikkoa ees niinä päivinä kun pitää olla pelikunnossa. Se pahentaa vain oloa, mutta käytä mahollisimman pientä 0,25mg bupre dosea.

Yksi mitä ite kokeilisin on se, että tekisin ison vahvan opatee liuoksen ja sit ottaisin siitä puolet teetä jonka jälkeen pudottaisin vettä sinne sekaan saman määrän kuin otit. Tää ois vähän kuin William S. Burroughsin kirjassa miten ne vierottautui 30 luvulla.

Joo, tää päivä on mennyt ihan ok. Lääkinnyt itseäni jaloviinalla ja bentsoilla. Eli oon siis ryynikänneissä ny.
Tän homman tekee oikeesti vaikeeksi se seikka, että tulossa on tilanteita, joiden takia on oltava freesinä.

Meinaatko tosiaan, että ton opateen litkiminen on pahempi, kun bupren otto? Annokset molemmissa vaihtoehdoissa vaan niin, että tuun terveeksi.
Itse oon järkeillyt, että vaikka opateestä tuleekin ehkä pahemmat reflat, ne menee nopeemmin ohi.
Meikästä on tullut narkkari.
Mielenkiintoinen toi Burroughsista mainitsemasi seikka, vaikka oon miehen tuotantoon hieman syventynyt, oon missannut ton kohdan.
Kiitos vastauksesta.

[zerk]

Meinaatko tosiaan, että ton opateen litkiminen on pahempi, kun bupren otto? Annokset molemmissa vaihtoehdoissa vaan niin, että tuun terveeksi.
Itse oon järkeillyt, että vaikka opateestä tuleekin ehkä pahemmat reflat, ne menee nopeemmin ohi.
Meikästä on tullut narkkari.
Mielenkiintoinen toi Burroughsista mainitsemasi seikka, vaikka oon miehen tuotantoon hieman syventynyt, oon missannut ton kohdan.
Kiitos vastauksesta.

Tosi huono idea. Opateen reflat on yhtä pitkät (tai pidemmät) kuin bupren ja aivan helvetisti rajummat. Buprereflat on loppupeleis aika iisiä, varsinkin jos löytyy hatsii, bentsoja ja lyricaa. Opateen reflat on ihan eri maailmasta. Muutenkin mun kokemuksen mukaan opioidien ottaminen kesken vieroituksen pahimmassa tapauksessa nollaa ne reflat ja tulee taas lisää kärsimystä.

Jos on ihan pakko olla toimintakuntoinen niin toi Dexman ohje on imo se kaikkein pätevin; ota buprea ihan vähän, luokkaa alle ~0.25mg tai niin, että pysyt juuri ja juuri hoitamaan asiasi. Toisaalta vois olla fiksua hankkia sitä lyricaa, se tappaa pienet reflat lähestulkoon kokonaan ja auttaa pois siitä voimattomuudesta myös.

[XanTemNoct]

Eli huomenna, heti aamusta aamupalan jälkeen lenkille josta salille nostelemaan ja nyrkkeilemään. Sen jälkeen kotiin rentoutumaan telkkarin ääreen.

Aamutreeni takana, 30min lenkki ja 1h salilla. Piti aamukahvi litkiä mutta xanoria ei tee mieli vielä vaikka heräämisestä on jo kolmisen tuntia. Yleensä se pitää heti aamusta napata. Kunhan alkaa iskeä iltapäivään mennessä oireet niin pitää leikkailla ruohoa pari tuntia ja sitten viimeistään 0,5mg depotti alprazolam ottaa. Pysyisi tää eka päivä jo alle 1mg. No, treeni ja lopetusohjelma on laadittu 8 päiväksi. Nopea annoksen laskeminen mutta pitää vaan kärsiä se on välillä puhdistavaa.

[Don]

Se olisi nyt 10 päivää ilman buprea. Pari "läheltäpiti" tilannetta tosin sattui, kun tuli niin spontaania tarjousta eteen, mutta pidin pääni. Ja joo, ois tehny mieli vetää. Mut se olis sitten vaan sitä samaa vanhaa
eli bupre toimisi sen 2 päivää ja sitten se olikin siinä. Ja käyttö siitä huolimatta varmaan jatkuisi nykyiseen pisteeseen, jolloin päätin lopettaa. Tässä vaan miettii sitä, kauanko ne "henkiset" olot fyysisten jälkeen kestää?

Ei mulla käyttöä nyt niin pitkään ole, tasan vuosi päivittäistä ja aina olen ainoastaan nokittanut tai heittänyt laastaria suuhun. Tuohon väliin mahtuu 1,5kk tauko, jolloin pidin breikin. Sen jälkeen kiskonut päivittäin reilun
kolmen kuukauden ajan, mutta annokset ovat olleet paljon pienempiä mitä ennen taukoa. Aikoinaan meni 2-4mg pv jota tullut boostailtua lyricoilla + benstoilla, nyt parhaillaan ollut tuolla 1,5-2mg maastossa, loppua kohden jopa alle 1,5mg pv ilman mitään boosteja.

[Dexma]

Tässä vaan miettii sitä, kauanko ne "henkiset" olot fyysisten jälkeen kestää?

Hyvin yksilöllistä.

Mut kyl itellä on mennyt about joku kuukausi. Sinällään mä oon aika mielenterveydeltäni hyvässä kunnossa. Yleensä aika onnellinen ihminen enkä koe sellaista ahistusta suuremmin. Ongelmaksi aina itellä kummiskin alkanut se, kun jossain kohtaa on vähän käyttänyt sitten, homma lähtenyt aina vähän sivuluisuun. Nytkin vedetään piriä, jotta ei tuntuis edes minimaaliset reflat.

Täytyy myöntää, että jossain kohtaa ajattelin, että kestän pienet reflat ja oon tosi ok sen kanssa, mut viimeaikoina pienen subupäivien jälkeen kummasti korjailee olojaan jollain muulla.

[sxoxyvg]

Itsel meni ekan muutaman vuoden kuurin jälkeen vajaa vuosi ennenku pysty sanoo et on oikeesti hyvä olo selvinpäin.

Mut mä ny oonki muutenki vammanen.

[tRip]

Itsel meni ekan muutaman vuoden kuurin jälkeen vajaa vuosi ennenku pysty sanoo et on oikeesti hyvä olo selvinpäin.

Mut mä ny oonki muutenki vammanen.

Huomannu samaa itekin.. Yleensä siinä puolen vuoden kohdalla alkaa olla taas suht innostuva ihminen ja huomaa nauttivansa taas elämästä.,
..
mut sit alkaa taas mulla se kuurittaminen, kun ei elämästä sit tullukaan mitään ilman.
Siis siitä rehellisestä elämästä. Mitään. Tuli(ko)..

Vuodessa sitä kait palautuu kunnolla.. ja mitä bentsojen kohdalla huomasin, se aika menee ainakin keholla toipuessa..

Tai itsellä se lähinnä stimut, mut sama asia kait loppupeleissä.. mopot-stimut.

Vittumaisinta on jäädä luuppiin, et jotain korvaa jollain, jota lähtee korvaan jollain, jonka korvaaa sit jollain, ja lopputuloksena pään lahoominen, maailmankuvan sekavoituminen, ja lopulta jos hyvin käy, paluu staattiseen onnettomaan, mut vakaaseen luuppiin (jos vielä onnistuu).

Kärsimyksen kautta oppinut kunnioittamaan jokaikistä chemiä millä itteeni tuhoon ja turvaan & parantelen.
Ei mikään toinen riippuvuus ole sen parempi kuin toinen, kaikessa on puolensa. Kaikki päihteet on yhtä huonoja ja hyviä, mistä kukin mielenrauhansa ja toimintakykynsä löytää.

Ja aina sitä haluu jotain muuta. Jotain muuttaa. Muutosta.
Tai se on kait ihan tervettä, mennä sykleissä.
Kuurittaa ja sitä rataa.. Ja sit se joku mikä pitää raiteillaan.

Mä oon alkanut hyväksyyn sen tosiasian, et oon ikuinen addikti. Osin ympäristön sairausta. Osin omaa kyvyttömyyttä.
Jotain mä tarviin ylläpitääkseni sitä naamioo mil puskee arkista todellisuutta..
Sopivasti skarppii, sopivasti turtaa.. Ilman ei osaa olla ku omis oloisaan.,

Sit taas kun ympäristö on suopea, ja olosuhteet kohdillaan, ei tarvitse juurikaan pyristellä irti mistään, pahat luupit vaan talttuu.. ponnistelematta.

Ni joku wamma.. minä. kin. Dopamiinihäiriöinen.

Voiko sitä tuntea voivansa hyvin, jos ei ole tuntemusta siitä millaista onkaan voida hyvin`?

Hyvinvointia on hyvä vaalia, mielenrauhaa ennenkaikkea, ja rakkautta tietysti.
Mut..

Ei se lopettaminenkaan aina ole ratkaisu. Eikä edes ongelma.
Eikä käyttökään ole ongelma tai ratkaisu. Se on vain yritys ratkoa ongelmiaan.

Pitää yllä toimintakykyä.. ja sitä et voi luottaa löytävänsä aina tarvittaessa takas siihen rauhantilaan.
Se on yllättävän vaikeaa.

Mun mielestä yks kauheimpia tiloja on, kun ei löydä keskittymistä mihinkään, eikä osaa toimia mitenkään, eikä myöskään pysty vaan olemaan.

Turhautuminen ja olemattomuus.

Ja jos siihen vielä tunteettomuus, ni oisin jo muilla main.

Elämää on hyvä sietää, ja joteki vaan siitä yrittää tehdä aina vähän parempaa.. Miks?

Aina pitää vähän korjaa,
joskus menee vähä vituiks, joskus yltyy hurjaks helvetiks.
Sit joskus sattuu oleen just hyvis.

Aina ei voi olla hyvis. Helposti segiksis, tai unikuvis.

Oisko ollu JulmaHenkan lyricsei: "Mun työ on pysyä hengissä".

Mut myöskin henkisesti..

Tasapaino.

Kaikes.

Se on vaikeinta.

Mielenrauhaa, sitä mä vaalin. Vaati se mitä hyvänsä, kaikki keinot on sallittuja.
(Sen avulla selviää myös niistä kauheimmista hengenhätä guoseista;-)