Mitättömän pienen näköinen nappi. Kysyin, miten se kannattaisi ottaa. Lyhyen kekustelun jälkeen päätin pureskella napin hieman pienemmiksi muruiksi ja huuhdella alas vedellä. Maku oli jotenkin lääkemäisen kitkerä. Yksi kavereista lupasi antaa toisen napin ilmaiseksi, jos ottaisin heti perään. Jätin kuitenkin ottamatta. Kuumottelin ennalta hieman essojen stimuloivaa vaikutusta, sillä välillä saan parista kahvikupistakin kauheat tärinät ja keskittyminen muuttuu mahdottomaksi.
Otin napin noin kello 21. Menin sohvalle odottelemaan vaikutuksia. Noin parinkymmenen minuutin jälkeen musiikki alkoi muuttua jotenkin oudolla tavalla paremmalta kuullostavaksi. Erityisesti matalat äänet. Menin räpeltämään jotain tiertokoneelle ja etsimään musiikkia. Yritin muistaakseni kirjoittaa "youtube", mutta jotenkin sormet eivät liikkuneet näppäimistöllä oikein. Kirjoitin jotain ihan muuta, josta tuli mieleen Toyota... Haha... Toyota...
Kaveri tuli kyselemään jotain oloista, mutta en oikein osannut kuvailla.
Kaveri: No onko hyvä olo?
Minä: Vittu en tiijä millanen, mutta ihan vitun hyvä...
Kaveri: Vituttaako mitään?
Minä: No en tiijä... Eiii...
Kaveri: Vihaatko ketään just nyt? Voisitko ees vihata?
Minä: No en vittu ees tiijä. En varmaan vois. Mut sie oot kyllä silti tuollanen kusipää...
Kaveri: Mitä vittuu!? Ei jätkä voi sanoo essoissa tuolleen.
Minä: Voin, mutta en kyllä kovin tosissaan... Hahaha... Ai niin pitää ottaa purkkaa ettei leuat jumi...
Aika nopeasti tämän jälkeen lähdettiin Joensuun keskustaan keikkaa kohti. Olot alkoivat olla jollain tapaa hyvät. Minulla ei koskaan ole oikeastaan sellaisia "bilefiiliksiä", vaan tykkään ennemmin istua hiljaa ja kuunnella ja katsella mitä ympärillä tapahtuu. Nyt kuitenkin oli sellainen todella hyvä tunnelma lähteä kuuntelemaan livemusiikkia, vaikka molemmat keikalla esiintyvistä bändeistä olivat käytännössä itselle tuntemattomia.
Auton kyytiin noustessa avautui taas aivan uusi maailma. Uusi musiikki, auton liike, ohi lipuvat valot.
Päästiin Ilosaareen ja jäätiin odottamaan muita kavereita. Poltettiin tupakat odotellessa. Olipa hyvää tupakkaa. En muista milloin olisin polttanut niin hyvää tupakkaa. Varmaan silloin kun olin ensimmäistä kertaa paukuissa. Koko illan aikana varmaan ensimmäiset 3-4 tupakkaa olivat todella hyviä, mutta sen jälkeen tupakka muuttui jotenkin. Aina muutamat ensimmäiset savut olivat herkkua, mutta sitten loput tupakasta oli sellaista väkinäistä paskaa. Veikkaisin että johtuu siitä, että laskut oli alkaneet viimeisten röökien kohdalla.
Kun loputkin kaverit saapuivat lähdettiin hiljalleen sisälle. Ovella oleva poke kuumotteli hieman, mutta sitten huomasin, että oviaukko on pimeässä. Ei se hämärässä tajua kuitenkaan mitään silmistä. Pari metriä ennen ovea tajusin, että ovellahan on kirkas lamppu juuri siinä missä se pokekin on... No vittu. Ei auta kuin ottaa rauhallisesti.
Ovesta sisään ilman ongelmia. Sitten reppu narikkaan. Pyysin saada pitää takin päällä, jonka taskussa oli verensokerimittari.
Mentiin saliin jossa keikka oli. Ensimmäisenä soittanut Black Sun Aeon oli jo soittamassa. Mitä on tää musiikki? En varmaan ikinä ollut kuullut niin kaunista musiikkia. Musiikki tuntuu koko kehossa. Wittu miten siistiä...
Valot on kyllä huippuja. Noista punaisista pyörivistä valoista tulee mieleen lentävätlautaset tai ne sellaset vehkeet, joilla alienit meni Maailmojen sota -elokuvassa (paska leffa). Sitten oli ne isot kirkkaat valkeat valot, jotka meni päälle aina silleen yllättäen suoraan silmiä päin. Vau! Ihmeellinen sokaistuminen ja kirkasta valkeaa valoa...
Black Sun Aeonin keikka loppui ja lähdettiin pihalle jäähdyttelemään sekä tupakalle. Matkalla ulos vastaan tuli toinen kaveri tyttöystävänsä kanssa. Piti pysähtyä juttelemaan. Teki mieli jutella. Olisin voinut jutella siellä baarissa kenen tahansa kanssa loputtomiin.
Minä: Moi!
Kaveri: Ai moi! Mikä meininki?
Minä: Ihan uskomaton... Ei oo koskaan ollut tällasta...
Kaveri: Oliko hyvä keikka?
Minä: Joooh!
Kumarrun kaveria kohti ja koitan sanoa vähän hiljempaa: Älä sitten ääneen huutele näistä silmistä...
Kaveri: Mitä? En mie huomaa mitään?
Kaverin tyttöystävä: No kato nyt vähän! Onhan nuo ihan älyttömän isot pupillit.
Kaveri: Ai niin onkin... Mitä sie nyt oot ottanu?
Minä: Saattaa olla, että otin esson...
Kaveri: Mitä? Ai vahingossa?
Minä: Höh! Haha!! No ei kun tahallaan.
Juteltiin jotain vähän aikaa ja sovittiin, että lähden heidän kyytiin keikan jälkeen. Sitten lähdin ulos tupakalle menneiden kavereiden perään. Mietin silmiä. Hihihi... Pupillit on niin isot, että näen seuraavan galaksin tv-lähetyksetkin HD-kuvana... Hihihi... Löysin kaverit pihalta ja sanoin muistaakseni sille joka ne napit oli tuonut jotain: "Tää on vitun loistavaa! Ei oo koskaan ollut näin siistiä vittu! Jos mie oisin rikkaampi, niin söisin näitä aamupuurossa!"
Muistaakaseni tässä vaiheessa tupakka oli vielä ihan hyvää. Vesi jota olin juonut koko keikan ajan oli varmaan parasta vettä mitä olen ikinä juonut... Kaikki vesi siellä keikalla oli parasta vettä. Naiset on kauniita... Mentiin takaisin sisälle baariin istumaan johonkin pöytään. Kaveri toi vettä. Siinä oli jäitä. Siitiä pureskella jäitä. Kun kopsuttaa hampaita yhteen tuntuu siltä kuin niihin tulisi pieniä sähköiskuja. Jännää... Purukumin pureskelu on ihan hyvä idea. Tosin tuore purukumi maistuu liian makealta... Olisi pitänyt syödä sitä vanhaa, mutta heitin sen pois. Helpottaa oloa kun leuat yrittävät jumia. Yksi kaveri näyttää siltä, että sen leuat jumii. Outo näky.
Mennään takaisin saliin missä alkaa Insomniumin keikka. Salin ovella järkkäri huomauttaa takista. "Tartteen sitä kun taskussa on verensokerimittari". Pääsin sisälle takin kanssa. Vähän aikaa sisällä ja huomaan että väkijoukon seassa on aivan saatanallisen kuuma... Otan takin pois ja juon vettä. Kuuma. Pitää pyyhkiä hikeä. Katselen kavereita yksi pyörittelee pipoaan tuskallisen näköisesti päässään ja pyyhkii hikeä otsalta. Hihi... Muutkin kavereista pyyhkii hikeä. Ei siis ilmeisesti mitään vakavaa. Pitää vaan muistaa juoda vettä. Kuuma. Ihan kuin kusettaisi... Ei ole kyllä sellanen olo, että olisi pakko kusta. Voisi kyllä käydä kusella ja heittää narikkaan sen takin, niin ei kädessä tarvitsisi roikotella sitä.
Narikan nätti tyttö kuumottaa. Toivottavasti se ei huomaa silmiä... No en kyllä jaksa kuumotella, liian hyvä olo. Onkohan se oikeasti noin nätti...
Kuseminen ei tuota ongelmia. Nähtävästi oli ihan oikeasti kusihätä. Katson peiliin. Ei mitään erityistä, mutta pupillit on aika lautaset.
Takaisin keikalle. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, ettei musiikki olekkaan niin erikoista... Ei jaksa keskittyä siihen musiikkiin, kun en tunne biisejä. Kuuma... Juon vettä. Se on edelleen hyvää. Yritän keskittyä musiikkiin. Ei oikein vittu onnistu. No nyt ne laskut sit alko... Vittu. Olisi pitänyt ottaa kaksi kerrallaan, kun oli tarjolla... Eihän nää edes aiheuttanut tärinöitä. No tietää sitten ensi kerralla.
Katselen valoja kun ne on vieläkin siistin näköisiä. Erityisesti ne isot kirkkaat valkoiset valot, jotka tulee silleen yllättäen ja sokaisee. Niistä tulee aina ikään kuin uudet mininousut. Ne isot kirkkaat valot paistaa suoraan silmiin. Näkee vain lamppujen kirkkaat pisteet ja niiden ympärillä valkeutta ja bändin jäsenten hahmot. Katson sivulle yleisöön. Ihmiset näyttää nauttivan. Hienoa että samanhenkiset ihmiset kokoontuvat tälleen keikoille kuuntelemaan musiikkia, mistä ne kaikki tykkää. No tottakai se on hienoa. Kyllähän sen entuudestaan tiesi kun on keikoilla käynyt, mutta ei ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä niin. Yhteisöllisyyttä, vähän kuin täällä Vaultissa.
Jotenkin sain voitettua sen laskujen paskan tunnelman niihin valoihin keskittymällä. Keikka oli ihan loppuvaiheilla kun kaveri näytti, että mennään tupakalle. Lähdettiin, oli ihan älyttömän kuuma, kauhea hiki. Pihalla oli mukavan viileää. Nyt tupakka ei ollut enää niin hyvää. Mietin että Insomniumin keikka meni kyllä vähän ohi, kun laskut alkoivat heti keikan alussa. En kyllä ollut Insomniumia aiemmin kuunnellutkaan, että saattoi johtua vähän siitäkin.
Mentiin takaisin sisälle johonkin pöytään. Lisää vettä. Istuttiin siinä pöydässä. Kavereilla toimi ilmiselvästi vielä paremmin kuin minulla. Olivat kyllä ottaneetkin enemmän. Aikani istuttuani etsin käsiini ne kaverit joiden kyydillä olin lähdössä pois. Juteltiin jotain ja odoteltiin vielä jonkin aikaa ennen kuin lähdettiin pois.
Ulkona oli aivan jäätävän kylmä. Autossakin oli kylmä, ainakin aluksi. Autossa tuntui taas siltä, että olot nousivat vähän. Juttua tuli ainakin ihan loputtomasti... Jotenkin puhuminen tuntui vain todella hitaalta ja laiskalta.
Kotona nukkumaan mennessä oli vieläkin kylmä. Peiton alla oli kylmä. Piti ottaa toinenkin peitto. Nyt oli lämmin ja hyvä olla. Nukahtaminen oli jotenkin vaikean tuntuista. Piti pyöriä vähän aikaa. Onnistui kuitenkin. Heräsin yön aikana varmaan pari-kolme kertaa. Oli taas ihan älyttömän kuuma. Piti heittää toinen peitto pois ja vähän kevetää sitä toistakin peittoa. Voiko ihminen oikeasti hikoilla näin paljon...
Aamulla kun heräsi oli jotenkin tärähtänyt olo. Piti miettiä vähän aikaa, että onko nyt joku essokrapula vai mikä? Ruoka maistui kyllä hyvin ja sen jälkeen tulikin jotenkin todella hyvä olo taas. Mieli oli jotenkin levollinen ja kehossakin tuntui hyvälle. Koko päivä meni ihmetellessä sitä afterglowta tai mikä nyt olikaan. Kello kuuden aikaan illalla alkoi jo väsyttämään ankarasti heikkojen yö unien jälkeen. Sitten aloinkin syömään kofeiinipillereitä ja juomaan kahvia pysyäkseni hereillä kuskina. Siinä se afterglow sitten katosikin.
Jotenkin tiivistettyä kokemus oli oikein hyvä ja hieno. Musiikki ja sen aistiminen hieman eritavalla oli jotain uutta ja mahtavaa. Myös kaupunki ja sen valot pimeällä oli todella hieno.
Se Toyota-nappi taas oli sellainen mukavan tasainen, mutta loppujen lopuksi ehkä hieman yllätyksetön. Ensimmäiseksi kokeiluksi ei kuitenkaan mitään valittamista. Kaveri epäili, että saattoi olla laadunvaihteluiden takia vähän heikompi nappi. Ensi kerralla sitten enemmän.