Ensimmäinen esso

[PahaArkkitehti]

Kokeilin MDMA:ta ensimmästä kertaa 4.11.2011. Oli tarkoitus lähteä katsomaan Insomniumin keikkaa Kerubiin Joensuuhun. Istuttiin kaverin luona porukalla odottelemassa, kun yksi kaveri tuli paikalle aineiden kanssa. Olin varannut itselleni yhden Toyota-merkkisen ekstaasipillerin.

Mitättömän pienen näköinen nappi. Kysyin, miten se kannattaisi ottaa. Lyhyen kekustelun jälkeen päätin pureskella napin hieman pienemmiksi muruiksi ja huuhdella alas vedellä. Maku oli jotenkin lääkemäisen kitkerä. Yksi kavereista lupasi antaa toisen napin ilmaiseksi, jos ottaisin heti perään. Jätin kuitenkin ottamatta. Kuumottelin ennalta hieman essojen stimuloivaa vaikutusta, sillä välillä saan parista kahvikupistakin kauheat tärinät ja keskittyminen muuttuu mahdottomaksi.

Otin napin noin kello 21. Menin sohvalle odottelemaan vaikutuksia. Noin parinkymmenen minuutin jälkeen musiikki alkoi muuttua jotenkin oudolla tavalla paremmalta kuullostavaksi. Erityisesti matalat äänet. Menin räpeltämään jotain tiertokoneelle ja etsimään musiikkia. Yritin muistaakseni kirjoittaa "youtube", mutta jotenkin sormet eivät liikkuneet näppäimistöllä oikein. Kirjoitin jotain ihan muuta, josta tuli mieleen Toyota... Haha... Toyota...

Kaveri tuli kyselemään jotain oloista, mutta en oikein osannut kuvailla.
Kaveri: No onko hyvä olo?
Minä: Vittu en tiijä millanen, mutta ihan vitun hyvä...
Kaveri: Vituttaako mitään?
Minä: No en tiijä... Eiii...
Kaveri: Vihaatko ketään just nyt? Voisitko ees vihata?
Minä: No en vittu ees tiijä. En varmaan vois. Mut sie oot kyllä silti tuollanen kusipää...
Kaveri: Mitä vittuu!? Ei jätkä voi sanoo essoissa tuolleen.
Minä: Voin, mutta en kyllä kovin tosissaan... Hahaha... Ai niin pitää ottaa purkkaa ettei leuat jumi...

Aika nopeasti tämän jälkeen lähdettiin Joensuun keskustaan keikkaa kohti. Olot alkoivat olla jollain tapaa hyvät. Minulla ei koskaan ole oikeastaan sellaisia "bilefiiliksiä", vaan tykkään ennemmin istua hiljaa ja kuunnella ja katsella mitä ympärillä tapahtuu. Nyt kuitenkin oli sellainen todella hyvä tunnelma lähteä kuuntelemaan livemusiikkia, vaikka molemmat keikalla esiintyvistä bändeistä olivat käytännössä itselle tuntemattomia.

Auton kyytiin noustessa avautui taas aivan uusi maailma. Uusi musiikki, auton liike, ohi lipuvat valot. Siistiä. Auton kyydissä istuminen tuntui mahtavalta. Jossain torin laidalla jäätiin pois auton kyydistä ja käveltiin loput matkasta Ilosaareen Kerubiin. Ei ollut kovin pitkä matka. Käveleminen oli siistiä. Kaikki oli siistiä. Tuntui vaan hyvältä kävellä ja katsella pimeää kaupunkia ympärillä. Kaupungin valot hohtivat uudella tavalla pimeässä. Pimeän ja valon raja ja kontrasti on hieno.

Päästiin Ilosaareen ja jäätiin odottamaan muita kavereita. Poltettiin tupakat odotellessa. Olipa hyvää tupakkaa. En muista milloin olisin polttanut niin hyvää tupakkaa. Varmaan silloin kun olin ensimmäistä kertaa paukuissa. Koko illan aikana varmaan ensimmäiset 3-4 tupakkaa olivat todella hyviä, mutta sen jälkeen tupakka muuttui jotenkin. Aina muutamat ensimmäiset savut olivat herkkua, mutta sitten loput tupakasta oli sellaista väkinäistä paskaa. Veikkaisin että johtuu siitä, että laskut oli alkaneet viimeisten röökien kohdalla.

Kun loputkin kaverit saapuivat lähdettiin hiljalleen sisälle. Ovella oleva poke kuumotteli hieman, mutta sitten huomasin, että oviaukko on pimeässä. Ei se hämärässä tajua kuitenkaan mitään silmistä. Pari metriä ennen ovea tajusin, että ovellahan on kirkas lamppu juuri siinä missä se pokekin on... No vittu. Ei auta kuin ottaa rauhallisesti.
Ovesta sisään ilman ongelmia. Sitten reppu narikkaan. Pyysin saada pitää takin päällä, jonka taskussa oli verensokerimittari.

Mentiin saliin jossa keikka oli. Ensimmäisenä soittanut Black Sun Aeon oli jo soittamassa. Mitä on tää musiikki? En varmaan ikinä ollut kuullut niin kaunista musiikkia. Musiikki tuntuu koko kehossa. Wittu miten siistiä... Ja nuo valot, wittu miten siistiä... En oo kyllä ennen nähnyt tuollasiakaan. MUTTA MITÄ ON NUO NAISET!? En oo kyllä noin kauniita naisiakaan ennen nähnyt! Mitä? Onko kaikki Joensuun hyvännäköiset naiset kerääntyneet tänne? Siis aivan uskomatonta miten kauniita naisia... Ei vittu. Nää on jotkut essojen kännilasit... Ei ne oikeesti voi olla noin hyvän näkösiä... Muutenkin ihan tajuttoman hyvä olo kaikin puolin, henkisesti, fyysisesti ja varmaan vielä jollain muullakin tavalla. Vähän kuin paukuissa, mutta ei niin juminen ja raskas. Muutenkin paljon menevämpi olo. Parempaa kuin paukut. Ainakin tälleen, kun lähtee jonnekkin. Paukut on jumitteluun. Mahtavaa. Ihan vitun loistava olo, ja tuntuu ihan kuin olisi selvin päin. Voisi varmaan vaikka ajaa autoa. Paitsi että ne silmät kuumottaisi ihan vitusti... Ja unohtuisin ihailemaan katulamppuja jonka seurauksena olisin ojassa...

Valot on kyllä huippuja. Noista punaisista pyörivistä valoista tulee mieleen lentävätlautaset tai ne sellaset vehkeet, joilla alienit meni Maailmojen sota -elokuvassa (paska leffa). Sitten oli ne isot kirkkaat valkeat valot, jotka meni päälle aina silleen yllättäen suoraan silmiä päin. Vau! Ihmeellinen sokaistuminen ja kirkasta valkeaa valoa...

Black Sun Aeonin keikka loppui ja lähdettiin pihalle jäähdyttelemään sekä tupakalle. Matkalla ulos vastaan tuli toinen kaveri tyttöystävänsä kanssa. Piti pysähtyä juttelemaan. Teki mieli jutella. Olisin voinut jutella siellä baarissa kenen tahansa kanssa loputtomiin.
Minä: Moi!
Kaveri: Ai moi! Mikä meininki?
Minä: Ihan uskomaton... Ei oo koskaan ollut tällasta...
Kaveri: Oliko hyvä keikka?
Minä: Joooh!
Kumarrun kaveria kohti ja koitan sanoa vähän hiljempaa: Älä sitten ääneen huutele näistä silmistä...
Kaveri: Mitä? En mie huomaa mitään?
Kaverin tyttöystävä: No kato nyt vähän! Onhan nuo ihan älyttömän isot pupillit.
Kaveri: Ai niin onkin... Mitä sie nyt oot ottanu?
Minä: Saattaa olla, että otin esson...
Kaveri: Mitä? Ai vahingossa?
Minä: Höh! Haha!! No ei kun tahallaan.

Juteltiin jotain vähän aikaa ja sovittiin, että lähden heidän kyytiin keikan jälkeen. Sitten lähdin ulos tupakalle menneiden kavereiden perään. Mietin silmiä. Hihihi... Pupillit on niin isot, että näen seuraavan galaksin tv-lähetyksetkin HD-kuvana... Hihihi... Löysin kaverit pihalta ja sanoin muistaakseni sille joka ne napit oli tuonut jotain: "Tää on vitun loistavaa! Ei oo koskaan ollut näin siistiä vittu! Jos mie oisin rikkaampi, niin söisin näitä aamupuurossa!"

Muistaakaseni tässä vaiheessa tupakka oli vielä ihan hyvää. Vesi jota olin juonut koko keikan ajan oli varmaan parasta vettä mitä olen ikinä juonut... Kaikki vesi siellä keikalla oli parasta vettä. Naiset on kauniita... Mentiin takaisin sisälle baariin istumaan johonkin pöytään. Kaveri toi vettä. Siinä oli jäitä. Siitiä pureskella jäitä. Kun kopsuttaa hampaita yhteen tuntuu siltä kuin niihin tulisi pieniä sähköiskuja. Jännää... Purukumin pureskelu on ihan hyvä idea. Tosin tuore purukumi maistuu liian makealta... Olisi pitänyt syödä sitä vanhaa, mutta heitin sen pois. Helpottaa oloa kun leuat yrittävät jumia. Yksi kaveri näyttää siltä, että sen leuat jumii. Outo näky.

Mennään takaisin saliin missä alkaa Insomniumin keikka. Salin ovella järkkäri huomauttaa takista. "Tartteen sitä kun taskussa on verensokerimittari". Pääsin sisälle takin kanssa. Vähän aikaa sisällä ja huomaan että väkijoukon seassa on aivan saatanallisen kuuma... Otan takin pois ja juon vettä. Kuuma. Pitää pyyhkiä hikeä. Katselen kavereita yksi pyörittelee pipoaan tuskallisen näköisesti päässään ja pyyhkii hikeä otsalta. Hihi... Muutkin kavereista pyyhkii hikeä. Ei siis ilmeisesti mitään vakavaa. Pitää vaan muistaa juoda vettä. Kuuma. Ihan kuin kusettaisi... Ei ole kyllä sellanen olo, että olisi pakko kusta. Voisi kyllä käydä kusella ja heittää narikkaan sen takin, niin ei kädessä tarvitsisi roikotella sitä.

Narikan nätti tyttö kuumottaa. Toivottavasti se ei huomaa silmiä... No en kyllä jaksa kuumotella, liian hyvä olo. Onkohan se oikeasti noin nätti... Mittasin samalla verensokerin ja otin insuliinit, kun vein takin narikkaan. Oli jotenkin outoa pistää insuliinia kaikkien nähden. Normaalisti ei ole koskaan outoa, mutta nyt oonkin essoissa... Pitäskö kuumotella? En jaksa.
Kuseminen ei tuota ongelmia. Nähtävästi oli ihan oikeasti kusihätä. Katson peiliin. Ei mitään erityistä, mutta pupillit on aika lautaset.

Takaisin keikalle. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, ettei musiikki olekkaan niin erikoista... Ei jaksa keskittyä siihen musiikkiin, kun en tunne biisejä. Kuuma... Juon vettä. Se on edelleen hyvää. Yritän keskittyä musiikkiin. Ei oikein vittu onnistu. No nyt ne laskut sit alko... Vittu. Olisi pitänyt ottaa kaksi kerrallaan, kun oli tarjolla... Eihän nää edes aiheuttanut tärinöitä. No tietää sitten ensi kerralla.

Katselen valoja kun ne on vieläkin siistin näköisiä. Erityisesti ne isot kirkkaat valkoiset valot, jotka tulee silleen yllättäen ja sokaisee. Niistä tulee aina ikään kuin uudet mininousut. Ne isot kirkkaat valot paistaa suoraan silmiin. Näkee vain lamppujen kirkkaat pisteet ja niiden ympärillä valkeutta ja bändin jäsenten hahmot. Katson sivulle yleisöön. Ihmiset näyttää nauttivan. Hienoa että samanhenkiset ihmiset kokoontuvat tälleen keikoille kuuntelemaan musiikkia, mistä ne kaikki tykkää. No tottakai se on hienoa. Kyllähän sen entuudestaan tiesi kun on keikoilla käynyt, mutta ei ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä niin. Yhteisöllisyyttä, vähän kuin täällä Vaultissa.

Jotenkin sain voitettua sen laskujen paskan tunnelman niihin valoihin keskittymällä. Keikka oli ihan loppuvaiheilla kun kaveri näytti, että mennään tupakalle. Lähdettiin, oli ihan älyttömän kuuma, kauhea hiki. Pihalla oli mukavan viileää. Nyt tupakka ei ollut enää niin hyvää. Mietin että Insomniumin keikka meni kyllä vähän ohi, kun laskut alkoivat heti keikan alussa. En kyllä ollut Insomniumia aiemmin kuunnellutkaan, että saattoi johtua vähän siitäkin.

Mentiin takaisin sisälle johonkin pöytään. Lisää vettä. Istuttiin siinä pöydässä. Kavereilla toimi ilmiselvästi vielä paremmin kuin minulla. Olivat kyllä ottaneetkin enemmän. Aikani istuttuani etsin käsiini ne kaverit joiden kyydillä olin lähdössä pois. Juteltiin jotain ja odoteltiin vielä jonkin aikaa ennen kuin lähdettiin pois.

Ulkona oli aivan jäätävän kylmä. Autossakin oli kylmä, ainakin aluksi. Autossa tuntui taas siltä, että olot nousivat vähän. Juttua tuli ainakin ihan loputtomasti... Jotenkin puhuminen tuntui vain todella hitaalta ja laiskalta.

Kotona nukkumaan mennessä oli vieläkin kylmä. Peiton alla oli kylmä. Piti ottaa toinenkin peitto. Nyt oli lämmin ja hyvä olla. Nukahtaminen oli jotenkin vaikean tuntuista. Piti pyöriä vähän aikaa. Onnistui kuitenkin. Heräsin yön aikana varmaan pari-kolme kertaa. Oli taas ihan älyttömän kuuma. Piti heittää toinen peitto pois ja vähän kevetää sitä toistakin peittoa. Voiko ihminen oikeasti hikoilla näin paljon...

Aamulla kun heräsi oli jotenkin tärähtänyt olo. Piti miettiä vähän aikaa, että onko nyt joku essokrapula vai mikä? Ruoka maistui kyllä hyvin ja sen jälkeen tulikin jotenkin todella hyvä olo taas. Mieli oli jotenkin levollinen ja kehossakin tuntui hyvälle. Koko päivä meni ihmetellessä sitä afterglowta tai mikä nyt olikaan. Kello kuuden aikaan illalla alkoi jo väsyttämään ankarasti heikkojen yö unien jälkeen. Sitten aloinkin syömään kofeiinipillereitä ja juomaan kahvia pysyäkseni hereillä kuskina. Siinä se afterglow sitten katosikin.


Jotenkin tiivistettyä kokemus oli oikein hyvä ja hieno. Musiikki ja sen aistiminen hieman eritavalla oli jotain uutta ja mahtavaa. Myös kaupunki ja sen valot pimeällä oli todella hieno.
Se Toyota-nappi taas oli sellainen mukavan tasainen, mutta loppujen lopuksi ehkä hieman yllätyksetön. Ensimmäiseksi kokeiluksi ei kuitenkaan mitään valittamista. Kaveri epäili, että saattoi olla laadunvaihteluiden takia vähän heikompi nappi. Ensi kerralla sitten enemmän.

[Flood]

Ensiksi kiitän SmurfMushroomia hyvästä tarinasta. Kiva että oli kivaa!

Sitten haluan kertoa hieman omasta ensimmäisestä naksukokemuksestani kun en viitsi uuttakaan ketjua tehdä vaikka tarina on pitkä kuin nälkävuosi.

Elikkäns:
Lauantaina kävin elämäni ensimmäisissä reiveissä.
Tarjolla oli kello kahdeksasta aamu neljään täysveristä, nopeatempoista trancea ilmeisesti ihan laadukkaiden DJ:en esittämänä.
Mainittakoon jo tässä vaiheessa, että en erityisemmin pidä konemusiikista enkä ymmärrä sen hienouksista tai nyansseista yhtään mitään. Koko homman idea olikin vain ja ainostaan ottaa MDMA:ta mielestäni parhaassa (tai ainakin mielenkiintoisimmassa) mahdollisessa ympäristössä ja katsoa kuinka käy.

Suuri päivä koitti, mutta haluamaani kristallimuodossa olevaa MDMA:ta ei löytynyt mistään. Kaverilla oli kuitenkin muutama ekstaasitabletti. Näitä punaisia timantteja, joita kaverit olivat kehuneet ja ymmärtääkseni tälläkin foorumilla on hehkutettu. Olivat kuulemma suhteelisen tehokkaita ja MDMA pitoisia. Päätin syödä tällaisen pillerin kahdessa osassa, koska en ollut aikaisemmin tätä ainetta kokeillut ja kaverit sanoivat että alkoholi saattaa tehdä nousuista jokseenkin epämiellyttävät.
Ilta alkoi mukavasti. Musaa, alkoholia ja suhteellisen paljon poretta.

Jossain vaiheessa lähdimme bile paikalle ja olo oli kokolailla poreileva. Juotiin lisää alkoholia ja seurusteltiin muiden ihmisten kanssa. Musiikki ei uponnut ja minulla alkoi olla vähän tylsää.
Kohta eräs ystäväni tuli nykimään minua hihasta ja kertoi hankkineensa kristalli MDMA:ta. Siirryttiin kulman taakse, jossa kaverini antoi minulle keskikokoisen, hieman ruskehtavan kiteen. Kiteen painosta en osaa sanoa yhtään mitään, mutta jos jotain pitäisi arvata, niin veikkaisin että se painoi noin 50-70mg.
Kello oli noin kymmenen illalla kun söin kiteen.

Siirryin takaisin sohvalle istumaan, kuuntelemaan musiikkia ja katselemaan valoja ja ihmisiä.
Noin puolen tunnin kuluttua tunsin jotain tapahtuvan. Päässä heitti, leuat alkoivat hieman jäystää yms. Jotenkin tuli mieleen 2c-e nousut tosin ilman levottomuutta tai raajojen sätkimistä. Tunti aineen ottamisen jälkeen huomasin yht-äkkiä lääppiväni sohvan kangasta ja takovani jalalla basson tahtiin.
Tunne oli kokolailla omituinen, sillä ennen kuin kiinnitin huomiota en huomannut ollenkaan siveleväni sohvaa käsilläni tai tamppaavani jaloillani musiikin tahtiin. Myöskään päässä ei tunutunut millään tavalla kummalta. Huomasin myös että käteni alkoivat miellyttävästi puutua. Mitään halua tanssia tai edes nousta ylös sohvalta ei ilmaantunut. Musiikkikaan ei varsinaisesti kuulostanut paremmalta. Hetken istuttuani tajusin ottaneeni aivan liian vähän ja menin tupakalle.
Tupakalta palattuani nämä pienet olot olivat hävinneet. Ihmettelin tätä kovasti.
Joo, annos oli pieni, mutta että vaikutus kesti vain sen puoli tuntia kun olin paikallani? Harmitti.

Odottelin vielä hyvän tovin ennen kuin uskalsin rouskaista sen punaisen timantin. Kello oli silloin aika tasan puoliyö.
Söin siis napin ja menin takasisin sohvalle istumaan. Taas kesti noin puoli tuntia ennen kuin jotain tapahtui.
Tismalleen sama olo kuin sen kiteen syömisen jälkeen. Päättelin että timantti oli kokolailla MDMA pitoinen. Oli ne olot ihan samanlaiset. Tunnin kuluttua mitään suurempia muutoksia tilassani ei ollut tapahtunut. Päässä heitti hieman ja leuat kiristelivät jonkin verran. Olin pettynyt. Pelkäsin, että se aiemmin ottamani kide oli jo kuluttanut kaiken serotoniinin päässäni ja nostanut toleranssini kattoon eikä naksusta enää olisi mihinkään.

Hetken kuluttua kuitenkin huomasin taas aivan yllättäen nytkytteleväni jalkojani ja päätäni musiikin tahtiin sekä vääntäväni todella voimakkaasti alaleuallani yläleukaani ulospäin. Heti kun asiaan kiinnitti huomiota nykiminen ja leukojen kiristely loppui. Päässä heitti vieläkin, mutta hyvällä tavalla.

Huomasin että en päässyt sohvalta yhtään mihinkään. Tai varmaankin olisin päässyt mutta ei todellakaan tehnyt mieli. Ihmisiä pyöri tanssilattialla ja kävi välillä juttelemassa kanssani. Keskustelu ei tuottanut ongelmia. Pystyin skarppaamaan ihan hyvin mutta voi pojat kun ei olisi huvittanut. Huvitti vain istua siinä, jumittaa ja upota musiikkiin. (Joka ei kuitenkaan hassusti tuntunut yhtään paremmalta vaikka siihen upposikin)
Käteni puutuivat aivan tunnottomiski, suuta kuivasi hieman mutta ei huvittanut juoda. Huvitti istua siinä.

Huomasin, että kokoajan teki mieli sulkea silmät. En kuitenkaan kehdannut koska inhotti ajatus siitä että joku tulisi häiritsemään rauhaani ja kyselemään että olenko kunnossa. En siis sulkenut silmiäni, mutta silmäluomet painoivat ainakin tonnin ja simät pyrkivät kokoajan kääntymään vahvasti ylävasemmalle. Oli myös mahdotonta kohdistaa katse mihinkään tiettyyn pisteeseen. Havaittavissa oli siis kovan luokan nystagmusta, eli katse pomppi aivan villinä mihin sattui. Visuaaleja ei kuitenkaan esiintynyt.

Minulla oli samaan aikaan hieman epämiellyttävä ja todella hyvä olo. En todellakaan tiennyt pidinkö olosta. Tuntui kokoajan sitlä että oli vähän liian paljon (harmitti kun en päässyt sohvalta ylös) ja samalla tuntui siltä, että niitä nappeja olisi pitänyt syödä ainakin kolme ja olla kotona makaamassa sohvalla.

Noin kello kolme pääsin sohvalta ylös ja kävin tupakalla. Voi pojat että olikin hankala kävellä. Ihan kun ei olisi ollut ollenkaan polvia. Jalat olivat aivan letkuna ja tasapaino loisti poissaolollaan. Selvisin kuitenkin tupakkaretkestä kunnialla ja menin takaisin sohvalle. Istuin siinä vielä noin tunnin ja vaikutukset kävivät kiihtyvällä tahdilla laimeammiksi kunnes ne loppuivat kokonaan noin neljä tuntia aineen ottamisen jälkeen.

Jälkifiilikset:

Ihmetytti kyllä nuo efektit. En tiedä mikä teki tuon jumituksen.. Varsinkin kun oli sitä vauhtiakin ryystetty ihan urakka tahtiin aiemmin illalla.. Tuntuu siltä, että olon aiheuttivat alkoholi ja se, että olin istumassa kun nousut alkoivat. En voi lakata ajattelemasta, että jos olisin ollut tanssilattialla kun nousut lähivät, olisin tanssinut koko illan. Vai olisiko sittenkin se pore voinut tehdä tuon olotilan?
Nyt en saa koskaan tietää..

Kun lähdettiin bileistä kotia kohti, olo oli aivan hakattu vaikka olin istununt käytännössä koko illan. Kama tuntui olevan kropalle todella raskasta. En voinut kuin ajatella miltä niistä jotka olivat ottaneet ekstaasia ja vielä tanssineet koko yön mahtoi tuntua.
En vieläkään tiedä pidinkö aineesta vai en. Alan kuitenkin tulla siihen lopputulokseen että minua varten se ei ainakaan ole. Kokoajan oli jotenki huonolla tavalla muovinen, makea, keinoteknoinen ja epätodellinen olo. Hankala selittää.. (yllättäen )

Lisäksi olin purrut poskeni verille sekä leukani että hampaani ovat vieläkin kipeät puremisesta ja leukojen vääntelystä. Seuraavana aamuna olo oli väsnynyt, mutta muuten ihan OK.
Tätä kirjoittaessa on maanantai, mutta olo hieman hutera. Pitäisi tehdä koulujuttuja, mutta en todellakaan jaksa keskittyä niihin ja muutenkin olo on kovin krapulainen ja väsnynt.

PS. Ne timantit taisivat olla melko tuhteja, sillä erään kaverini täytyi posistua hetkeksi bileistä nousujen ajaksi.
Kertoi, että ei nähnyt enään eteensä kaikilta visuaaleilta ja oksennuskin oli tullut.
Kaveri kuitenkin palasi hyvässä kunnossa bileisiin, mutta kertoi että kaikki efektit olivat hävinneet oksentelun myötä.

[PahaArkkitehti]

Hmmm... Vähän sellainen keinotekoinen tai enemmän epätodellinen olo taisi itselläkin olla jossain vaiheessa. Päällimmäinenä oli kuitenkin se sellainen "Kuningas-olo". Tai tuon parempaa kuvausta en sille olotilalle keksinyt silloin, enkä varmaan keksi vieläkään...

Punaisia timantteja olen itsekkin kuullut kehuttavan. Nuo Toyotat ei ole kuulemma oikein mitään niihin verrattuna.

[testeri420]

Mun mielestä nää 2000 luvun essot on ollu iha huonoja ku vertaa niihi mitä sillo 90 luvulla oli.. tiiä sitte tullukko toleranssi vai mikä niissä on..
Mutta semmonen ku vihree sammakko,8½ ja aku ankka. sellaset ku saisin nii voisin vaikka luopua peukalostani.