Minäkin ajattelin tehdä tästä aiheen, mutta pistän nyt tämän jatkoksi.
Eli sain käsiini 0,6 grammaa MDMA:ta päivää ennen uv:n aattoa ja päätin heti testata. Uuvuttavan eessuntaas autoilun päätteeksi saavuin kotiin klo 2 yöllä. ajatuksena oli ottaa hillitysti, niin että jaksaisin vielä rullata aatonakin. Aine oli ruskeita ja läpikuultavia kiteitä kimaltelevan jauheen seassa. Levitin sen kasaksi ja rupesin maistelemaan sormenpäällä. Mausta sen verran, että se oli todella karski. maistelin ja maistelin, kunnes tulin pisteeseen että en enää voisi maistella tietämättä tarpeeksi hyvin kuinka paljon olin ottanut, joten jaoin aineksen viideksi viivaksi ja otin yhdestä vähän yli puolet. Annosta en siis tarkkaan tiedä, mutta missään nimessä se ei yli 150 mg:tä ollut.
Odottelu alkoi. Kului tunti ja mielessä kävi jo, että toimiiko tämä ollenkaan. Olo alkoi pikkuhiljaa muuttumaan kireäksi, jonkun ajan päästä treshold oli päällä. Ja sitten lainatakseni hst:tä ZANG! Siis todellinen ZANG. Nousin vuoteeltani ja katsoin huoneeni nurkkaan jossa on William Burroughs aiheinen keltainen juliste. Lamppu osoitti siihen ja koko nurkka näytti loistavan uskomattoman kirkkaan keltaisena. Käänsin katseeni ja ihmettelin. Vuorossa oli stimulanttipaska, joten vessaan siis. Olo oli uskomattoman intensiivinen, se siitä hillitystä siis. Seinän tapetin kuviot alkoivat elämään, kuin deeleissä. Rupesin ajattelemaan, että olin saanut jotain tutkimuskemikaalia joka varmasti tappaisi minut annostuksellani. Muutenkin olo oli liian overhelming ja mieleen syöpyi sekoitus hulluksi tulemisen ja kuoleman pelkoa. Menin tupakalle rauhoittumaan. Oli synkkää ja kova tuuli, puut heiluivat mutta alkoivat saamaan sellaisen liikeradana joka ei tuulesta johdu. He tanssivat mulle. Tupakan jälkeen aloin luottamaan siihen, että MDMA oli kaikesta huolimatta se aine jota oli ottanut. Pelko lähti pois.
Tulin huoneeseeni. Katsoin Massive Attackin Angel videon johon en täysin pystynyt keskittymään, mutta joka teki vaikutuksen. Levähdin sängylle tuijottamaan seinää. Se eli. Näin saman kuvion kuiin 2-cb-flyissakin. Se on aika lailla tämän näköinen:
Seuraavaksi ajatukset lähtivät liikkeelle. Saatoin tajuta uskomattoman selkeästi kuinka olin estänyt aikaisemmin itseäni käsittelemästä asioita. Sen tyylinen mantra kuin "käsittele, käsittele" joka on vitusta ja hedelmätön defenssi itseasiassa, saattoi väistyä. Kaikki asiat, lähinnä ihmissuhteet nousivat esille niin, että ne olivat höyhenen kevyitä, eivätkä ahdistaneet. Pystyin nyt todella miettimään niitä, ilman että takerrun niihin ja tulen sokeaksi. Se riivattu tosiasia että pakenen jatkuvasti omia tunteitani oli niiiin läsnä. Koin vihan tunteita, semmoista jota en ole pystynyt näyttämään kunnolla kenellekään/edes itse kokemaan kunnolla. Jossain vaiheessa jumiuduin tähän kohtaan hieman miettimään omaa tragediaani, mutta pääsin siitä ylitse, ikäväkseni en nyt muista mitä mahdoin seuraavaksi ajatella.
Vaikutukset olivat päällä vielä kahdeksan aikaan jonkin verran. Kymmeneltä ehkäpä alkoi laskemaan tuntuvasti, mutta unta sain vasta ehkä yhden aikaan päivällä otettuani 0,5 milliä xanttua. Uusivuosi kuitenkin onnistui vielä.
Tämä oli hyväpaha matka. Osoittaa varsin hyvin sen suunnattoman terapeuttisen vaikutuksen mikä MDMA:lla saattaa olla. MDMA niin kuin psykedeelitkin voi varmasti olla vaarallistakin. Sillä, että esim. mulla on niin kova vastustus omia ongelmia kohtaan on merkitystä. Se on puolustuskeino, neuroosi, elämän korvike. Jos elämän korvike murtuu ja totuus murtautuu esiin liian äkillisesti, voi tilanne olla se että ihmisellä ei ole valmiuksia käsitellä itseään ja hän suistuu psykoosiin. Minulla ei ollut valmiuksia tarpeeksi, minusta ei tullut Buddhaa, mutta ei myöskään hullua. Koko homma jäi kesken.
Tunnetta ei voi ostaa: sanotaan.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
