Annoksena oli 28 Trichoreus Peruavinusta.
Aloitin setin oton joskus 20.00. Otin aineen siten, että jauhoin pieniin paloihin meskaliini napit ja pistin kielen alle niitä pieninä annoksina ja join ne alas kolalla sitten etten maistanut sitä makua mitä niistä sain. Silloin, kun vähänkin maistoin niin maku oli paha. Annoksen otto siis loppujen lopuksi oli yllättävän helppoa.
Mitä sanoisin perusvaikutuksista? Alussa heti, kun olin syönyt annokseni niin alkoi järjetön tärinä koko kehossa, ja menin annoksen oton jälkeen saunaan helpottamaan oloani. Saunassa alkoi jo tulemaan euforiaa ja keventy olo. Olotila oli erittäin hyvä ja energia tuntui nousevan jonkun verran. Saunan jälkeen aloitin mesetteleen kavereiden kanssa, kun odotin vaikutuksia. Kävi jopa mielessä, että vajarit tais tulla... Jotenkin samanlainen tunne kuin bromo tripillä.
Mesetyksen aikana alkoi kumminkin tulemaan niitä valoja ja värejä. Mietin, että onko tämä nyt vain blaceboo vai ei. Sitten katsahdin käsiäni ja huomasin kuinka ne venyivät yhtäkkiä ja totesin I m tripping
Tästä lähti kokemus. Olotila keventyi todella paljon, tuntui jopa, että keho olisi eetterinen. Tätä kesti oikeastaan koko tripin ajan persoonani ja henkinen minä oli ilmassa keho jossain muualla tai jotain. Vaikutuksien alussa tanssin ja venyttelin kehoani, koska tunsin sen hyväksi tunteeksi ja hyväksi itselleni. Vaikutukset olivat noin 2 tuntia eniten extaattiset ja energiset, enkä odottanut mitään henkistä matkaa. Päätin lähteä ulos joka oli erittäin hyvä päätös.
Heti ulosastuessani totesin, että perhana tämä on hienoa ja sen jälkeen alkoi yöllä ajatukset leviämään. Kävelin pitkän matkan ja katselin puita, valoja ja taivasta. Lapsuuteni heräsi taas eloon. Mietin sitä, kuinka psykedeelit tekevät minusta lapsen. Jotenkin tuntuu, että psykedeelit auttavat ajattelemaan lapsen tavoin ja antavat tämän takia mahdollisuuden murtaa muureja ja löytää uusia asioita. Virittää itseään ja ohjelmoida. Dissosiatiivit taas tuntuvat vain näyttävän asioita ei niin helpota virittäytyimistä näyttävät vain sen mitä opettaja on päättänyt näyttää ja sen jälkeen jättää sen kokemuksen oppilaalle. Oppilas tekee tällä kokemuksella mitä ikinä tekeekin. Deliranteista en osaa sanoa. Delirantit tuovat jonkun hengen taikka jonkun täysin uuden voiman käsiin. Kyseinen voima pelottaa, rakastaa, parantaa ja voimistaa. En tiedä.
Aloin miettimään sitä, kuinka olen taas kerran pieni ihminen universumissa ja mitä minä pystyn tekemään on loppupeleissä vain aistimista. En tiedä pystynkö edes muuttamaan meidän universumia, jos pystyn niin maailma ei olisi fraktaali vaan kaaottinen. Jos en pysty niin maailma olisi matemaattinen ja fraktaali. Kaikki olisi ohjelmoitua jollain tavalla.
Näin jäniksen joka juoksi edestäni. Mietin, että jänis on minun henkiolento ja minun pitäisi juosta perään. En juossut. Näin erittäin nopeasti uudestaan jäniksen, enkä lähtenyt tätäkään seuraamaan. Kolmannella kerralla näin jäniksen ja lähdin juokseen perään. Oudointa jäniksen reiteissä oli se, että pystyin hänen perässä juoksin vähän matkaa yhtäkkiä jänis meni johonkin missä en häntä nähnyt. Täällä jänis odotti minua. Taas lähdin perään juoksemaan ja sama toistui. Jänis meni koko ajan tietä pitkin ja sellaisia reittejä jossa sain liikkua, esim minun ei tarvinnut juosta kenenkään pihaan, enkä olisi juossut jos olisi ollut mahdollisuus.
Tämän jälkeen jänis juoksi johonkin, ja minulle tuli erittäin vahva tunne, että jänis oli johdattanut minut johonkin. Oikeastaan olin eksyksissä vaikka olin erittäin lähellä omaa kotiani, en edes kilometrin päässä. Lähdin kävelemään. Kävelin puun ohi ja yhtäkkiä kuului pistävä sihinä jossain. Kävelin eteenpäin ja mietin mikähän se oli, ja minulle jäi ajatus, että pitäisi kuunnella tätä suhinaa. Yhtäkkiä näen liikennemerkin jossa oli nuoli alaspäin ja ajattelin, että se oli merkki siitä, että pitäisi kävellä taakseppäin.
Kävelin taakseppäin ja taas samassa kohtaa sama suhina. Katson viereistä puuta, puu alko liikkua oudosti, muut puut eivät liikkuneet vain tämä yksi. Puu tuntui tanssivan. Tämä tanssi oli lähes hypnoottinen ja uppouduin siihen täysin, kunnes tuli auto minun ohitseni. Tällöin puu heräsi erittäin spontaanisti hypnoosista ja tuntui hätistelevän minut pois. Tämän jälkeen lähdin liikkelle kävelin kotiin.
Opin taas kerran, että maailmassa on jotain mitä kuvaan sanoilla henki. Puut, eläimet ja muut ovat kanssani täällä planeetalla. He ovat jotain mitä minä en. Henkiä jotka tietävät jotain, mitä minä en.
Tämän jälkeen kävelin kotiin, söin ja maadoituin takaisin. Menin nukkumaan, mutta en nukkunut. Laskut olivat loivat ja ihanat hyvä olo jatkui jatkumistaan vielä seuraavanpäivän loppuun jolloinka nukahdin syvään uneen rauhallisesti.
hyvä kertomus.
fraktaalisuus on just sitä ajatusrakennelmien ym. heittoa sun näytölle ja se ettet voi nähdä (tuntea) kaikkee samaan aikaan luo "harhaisen" tunnetilan kaaoksesta. Olen myös tuntenut kaikkeuden yhteyden eli kaaoksen vastakohdan. Kyse on siis vain tunteista.. voit elää kaaoksessa, ohjelmoidussa tai ihan missä vaan maailmoissa, tunteet mahdollistaa sen. Mut mitä ne on? Onko ne vaan ja missä??
