No mut joka tapauksessa, kun päästiin sisälle niin oitis reivaamaan! Happo alkoi nousta pikkuhiljaa, mietiskelin omaa olotilaani ja tuntui siltä kuin kroppa olis reivannut itsekseen enkä mä oikeastaan liikuttanut sitä yhtään. Musiikki tuntui aaltoilevalta pehmeältä putkelta jonka läpi liu'uin ja se samalla liikutti mun kroppaa. Muistan miettineeni jotain melko syvällisiä, havahtuneeni ihmettelemään olotilaani, sitä miltä tuntuu olla olemassa, miten ihmeellistä se on. Huomasin että happo potki vähän kovempaa kuin olin annalta arvannut, jossain vaiheessa olin melko poissa omasta kropastani, vaikka jatkoinkin tamppaamista. Silti oli koko ajan sellainen itsevarma fiilis, että homma oli hallussa.
Käytiin kaverin kanssa vessassa töhrimässä naamamme uv-väreillä ja takas tamppaamaan! Oli muuten siistin näköstä kun kaverin kasvot hohti. Visuaalit oli aika pieniä mutta jonkun verran seinien kuvat eli omaa elämäänsä.
Kävin pihalla tupakalla ja laskin rööki-askini jonkun pöydän päälle. Tässä vaiheessa mun oli tosi vaikea hahmottaa pöytää maasta tai itsestäni, syvyysnäkö oli ihan vituillaan ja koko maailma näytti vaan pallolta, maa näytti olevan välillä tosi lähellä jne. Viikuna ja yks toinen kaveri oli kanssa röökillä ja kysyin niiltä jotain sen tyylistä kuin "Mikä meno?"
"Aikamoiset nousut... vedettiin loput tuolta tippapullosta..."
"Paljon te oikeen veditte?"
"Varmaan molemmat yli 1000ug..."
"No huh... teil on varmaan aikamoista", totesin. Siltä niiden jutut kyllä välillä kuulostikin, että vähän toisessa ulottuvuudessa mentiin. Ei tosin omassakaan ulosannissa paljoa kehumista.
Unohdin muuten röökiaskinikin pöydälle ulos mutta siinä se oli edelleen kun seuraavan kerran tulin tupakalle
Muistin että piti tavata Harold, joten soitin sille kun olin pihalla röökillä. Sekin oli sattumoisin röökillä! Joten törmättiin ja moikkasin sitä ja siinä oli pari sen kaveriakin. Sit iski vaan hiljasuus meidän kaikkien välille. Ei ollu oikeen mitään sanottavaa, oli sen verran hapoissa että oli vaikea tajuta tilanteesta mitään.
"Happo ei kyl oo ihan se sosiaalisin huume", Harold naurahti.
"Niinpä... Oottekste ottanu jotain?" kysyin jotenkin tajuamatta että se tarkotti varmaan omaa olotilaansa eikä meikän happosuutta.
"Otettiinhan me tossa joku tippa", sen kaveri vierestä sanoi. Jäätiin vaiheilemaan jotain ja seisoskelemaan paikallamme kunnes päätettiin, että mennään reivaamaan! Lähin Haroldin porukan kanssa takas sisälle mutta mun piti tehdä jotain ennen reivaamista, en vaan muista enää mitä, mutta jotain kuitenkin tein ja menin sit reivaamaan. Ei Haroldin kanssa valitettavasti enää törmätty/juteltu tän jälkeen, en ois oikeen tunnistanu naamaakaan koska olin niin hapoissa kun nähtiin ettei oikein saanu ihmisten kasvoista mitään selvää
Menin taas pihalle viilentymään ja istahdin yhden pöydän ääreen. Siinä oli muutama muukin istumassa, kukaan ei oikeen puhunut mitään, nää jäbät väsäs paukkuja. Ite polttelin röökiä ja kuuntelin viereisen pöydän juttuja. Harmitti kun en oikeen tuntenut ketään ja omat tutut oli ties missä.
"Ei tänne kukaan tuu yksin", kuulin viereisestä pöydästä ja siitä tuli jotenkin hyvä mieli. Sellanen, että oikeasti voi puhua kelle vaan. Muutama jännä sananen päädyttiinkin lopulta vaihtamaan pöydässä istuneiden jätkien kanssa mutta näin taas kaverit kauempana ni lähin niitä moikkaamaan. Ne oli edelleen aika sekasin.
Jossain vaiheessa pihalla istuskellessa oli taas samanlainen tilanne, viereen istui jätkä joka oli just tullut hautajaisista. Aloin selittää jotain, että "Joo tää onkin hieno rituaali tollasten hautajaisten päätteeksi" ja sit aloin selittää miten olis siistiä, jos mun hautajaisissa järkättäis samanlaiset rituaalit (psykebileet) ja mun frendit ottais mun ruumiin mukaan ja menis sen kanssa reivaamaan ni musta voitas sanoa että reivasin vielä kuolemanikin jälkeen. Pari tyyppiä hiljeni hetkeks ja totes sit et "toi meni jo vähän yli ymmärryksen". Mua alko nolottaa ja menin takas sisään
Käytiin myös yhden frendin kanssa tosi syvälliset keskustelut porkkanoista. Mul oli porkkanoita messissä ja alettiin pureskella niitä siin pihalla.
"Porkkanat on parasta deeliruokaa ikinä!"
"Miks porkkanat...?"
"Oon mä kokeillu kaikkii muitki, omenoita, banaaneja ja niin edelleen... mut porkkanat on vaan parhaita... Ku ne on tämmösii hyvän muotosii, niit voi pitää kädessä tamppaillessa, omenat on liian pyöreitä... Ja porkkanat ei lässähdä niinku banaanit, eikä niis oo kuorii, ne ei sotke..."
"Miks me puhutaan jostain porkkanoista?"
"Emmä tiiä..."
Viikunan kanssa röökillä oltaessa joku vanhempi äijä hyppäs penkkien yli istumaan mun viereen ja pyys Viikunalta tulta.
"Onks toi mun sytkäri?" mies kysy.
"Ei, kyl tää on mun..." Viikuna vaan totes.
"Merkitys, merkitys... Kyllä tällä kaikella on joku suurempi merkitys!!!" äijä alkoi puhua.
"Nii on, totta kai", Viikuna vastas.
"Merkitys.. vai onko se vaan sun pään sisällä?" kysyin mieheltä. Se katso mua ja puisteli päätään.
"Joo, mä oon liian vanha tänne. Liian vanha", se sano ja lähti pois. Vaihettiin vaan Viikunan kans katseita ja naurettiin.
Nojuu, illan aikana tapahtui kaikkea muutakin kovin jännää mutta valitettavasti osa on päässyt unohtumaan. Muistan olleeni aika diipeissä keloissa jossain vaiheessa ja sit oli vähän vaikea seurata ihmisten juttuja, kaikilla tuntui olevan niin kova ajatusvirta ja aiheet vaihteli tosi nopeasti ja jutuissa ei oikein ollu mitään yhtenäistä runkoa... johtui ehkä siitä että about 95% bilettäjistä oli myös hapoissa!
Tanssiminen oli ihanaa, harmi vaan että jalat väsyi <3
