Kivunhoito addikteilla/ex addikteilla

[porter]

Mitä mieltä asiasta? pitääkö narkki jättää kipuihinsa menneisyyden tai nykyisyyden takia? tämä tuntuu olevan monen lääkärin asenne suomessa ettei potilasta tarvitse hoitaa jos on H merkintää taustalla.

Itse sain käden katketessa todella todella kovat lääkkeet vuodeksi, nytten kärsin kipushokeista kiertäjäkalvosimen repeämän takia enkä saanut edes panacodeja kotio.. Enkä kortisonipiikkiä sairaalalla.
Unta saan 3h yössä isolla ketipinor annoksella + että katukaupasta buprea.. pakko jotenki koittaa hoitaa kipua, tottakai syön myös panadolit ja buranat mitä se lekuri määrää ja isommilla annoksilla, muttei tepsi..

[zerk]

Suomessa on liian vaikeaa saada riittävää kipulääkitystä ilman merkintääkin. Jos papereissa sattuu lukemaan mitään päihteistä, tarkoittaa se useimmille lääkäreille sitä, että potilaan voi huoletta jättää lääkitsemättä. Sehän on vain narkkari, ei ne ole oikeita ihmisiä.

Erästä kipulääkäriä lainaten; "suomi on kivunhoidon suhteen kehitysmaa".

[Pen]

Ihan naurettavaahan toi on. Samaan ongelmaan on huomannut mielenterveyspuolella - ei toivoakaan saada bentsoja tai lyricaa tai muita vastaavia "huumaavia" aineita jos on päihdehistoriaa. Taino ehkä jotku opamoxit saa 30 kpl 3kk välein tuurilla.

Vitun harmittavaa että oikeasti kipeille tyypeille ei anneta lääkkeitä koska niissä on "viihdekäyttövaara" - tarkoitan lähinnä henkisesti sairaita - esim. monet kaverini eivät pärjää ilman bentsoja koska ahdistaa niin sitten se menee siihen että alkoholistiksi aletaan. Surullista kun järkevää porukkaa, yksikin vittu mensan jäsen mutta eipä oikein elämällään mitään saa aikaseks ton takia, vaikka enpä tiedä saisko niitä mielenterveysongelmia täysin korjattua bentsoilla - noh, ainakin parannettua.

Ja sitten kun ei voida kokeilla useampia vaihtoehtoja. Äidilläni on ollut Norspan laastarit jotka kutittaa kuulemma helvetisti eivätkä vie kipua edes pahemmin pois. Sitten koitettiin Durogesic joka vei kyllä kivut pois mutta pisti nukkumaan aika hyvin.. Joten takaisin Norspaniin, miksi? Eivät voineet koittaa esim oksikodonia tai ehkä jopa morfiinia? Vittu kun vertaa jenkkeihin tota hommaa niin on se täällä säälittävää. Pelottaa tälleen subuun korkean tolen omaavana, että mitä jos paskon jonkun paikan ja saan jotkut vitun panacodit tai muut roskalääkkeet, ei hirveästi varmaan auta.

Tän takia en ole koskaan päihteistä puhunut enempää kuin testanneeni ehkä jotain kannabista pari kertaa ja kaverin lyricoita tai muuta vastaavaa joka tuntuu vitun typerältä koska päihteet on aika suuri osa elämääni ja olennainen asia psykologin/psykiatrien kanssa keskustellessa. Varmaan sais hyvät keskustelut aikaiseksi jos myöntäis että olen sen about sata eri huumetta/lääkeainetta/tutkaria testannut.

Vähän aiheen vierestä, vaikka onhan ne mielenterveysongelmatkin tavallaan kipua, joskus jopa pahempaa kun normaali tuntuva kipu.

[gaia]

Itsellä on kyllä julkisella puolella kaksikin eri kertaa huumeiden takia tehtyä visiittiä sairaalaan, mutta aika helposti on silti kuitenkin panacodit ja tramalit irronneet. Samaten bentsot, mutta ne a-klinikan puolelta.

En tosin osaa sanoa kuinka pitkälle potilashistoriaa lääkärit katsovat kun noita kipulääkkeitä määräilevät kun itsellä viimeisin sairaalan H-merkintä on vuodelta 2010. Sama taitaa olla poliisilla mutta sillä ei liene niin suurta merkitystä lääkärikäynneillä.

[porter]

Mn tarvis herätä aamusin klo 8.50 et ehdin bussiiin, 4 viimepäivänä oon heräny jo 5-6 aikaan aamuyöstä keitteleen kaffetta, selaa nettiä jne...
Kovasti ihmiset vaan on tässä sit lääkärienki puolella että "pitää tajuta että he pelkää saavansa potkut jos antaa nistille apua"
Kummasti juopot kyl hoidetaan ku tulevat viinakramppeja valittaan ja niin kuuluuki..

[Personaes]

Ihan naurettavaahan toi on. Samaan ongelmaan on huomannut mielenterveyspuolella - ei toivoakaan saada bentsoja tai lyricaa tai muita vastaavia "huumaavia" aineita jos on päihdehistoriaa. Taino ehkä jotku opamoxit saa 30 kpl 3kk välein tuurilla.

Vitun harmittavaa että oikeasti kipeille tyypeille ei anneta lääkkeitä koska niissä on "viihdekäyttövaara" - tarkoitan lähinnä henkisesti sairaita - esim. monet kaverini eivät pärjää ilman bentsoja koska ahdistaa niin sitten se menee siihen että alkoholistiksi aletaan. Surullista kun järkevää porukkaa, yksikin vittu mensan jäsen mutta eipä oikein elämällään mitään saa aikaseks ton takia, vaikka enpä tiedä saisko niitä mielenterveysongelmia täysin korjattua bentsoilla - noh, ainakin parannettua.

Ja sitten kun ei voida kokeilla useampia vaihtoehtoja. Äidilläni on ollut Norspan laastarit jotka kutittaa kuulemma helvetisti eivätkä vie kipua edes pahemmin pois. Sitten koitettiin Durogesic joka vei kyllä kivut pois mutta pisti nukkumaan aika hyvin.. Joten takaisin Norspaniin, miksi? Eivät voineet koittaa esim oksikodonia tai ehkä jopa morfiinia? Vittu kun vertaa jenkkeihin tota hommaa niin on se täällä säälittävää. Pelottaa tälleen subuun korkean tolen omaavana, että mitä jos paskon jonkun paikan ja saan jotkut vitun panacodit tai muut roskalääkkeet, ei hirveästi varmaan auta.

Tän takia en ole koskaan päihteistä puhunut enempää kuin testanneeni ehkä jotain kannabista pari kertaa ja kaverin lyricoita tai muuta vastaavaa joka tuntuu vitun typerältä koska päihteet on aika suuri osa elämääni ja olennainen asia psykologin/psykiatrien kanssa keskustellessa. Varmaan sais hyvät keskustelut aikaiseksi jos myöntäis että olen sen about sata eri huumetta/lääkeainetta/tutkaria testannut.

Vähän aiheen vierestä, vaikka onhan ne mielenterveysongelmatkin tavallaan kipua, joskus jopa pahempaa kun normaali tuntuva kipu.

Komppaan tätä kyllä.

Ite kun olin psykoosin takia lataamossa, niin antoivat sielläkin ihan naurettavat määrät bentsoja ja sanovat että avohoitoon turha bentso reseptiä odottaa. Helvetin ristiriitaista kun kuitenkin diagnoosin puolesta olis bentsoille tarvetta ja sen itse siis sanoivat.

Onneksi saan tässä nyt varmaan korvaushoito-polilta bentsot.

Ihan hullua ja tekopyhää että toisaalta sanotaan että joo "sulla on kipuja/sulla on psyykkeen kanssa ongelmia", mutta sitten kieltäydytään antamasta kipulääkettä tai rauhoittavaa.

Sitten ihmetellään kun porukalla ei pysy psyyke kasassa ja joutuvat lataamoon kalliisiin, satojen eurojen/pv hoitoihin.

En voi vaan käsittää, fiksuja ihmisiä kuitenkin nuo lääkärit/psykiatrit, että onko siellä taustalla oikeesti joku potilaan parhaan ajatteleminen, vai vittumainen asenne nistejä kohtaan.
Ite saanut onneksi aika hyvää kohtelua lääkäreiltä/psykiatreilta ja lähes aina saanut bentsot kun pyytänyt asiallisesti/oikeeseen vaivaan, mutta on se silti ollut ihan helvetin rasittavaa kamppailua toimivan lääkkeen saamiseen.

[paarmasisti]

Ite kun olin psykoosin takia lataamossa, niin antoivat sielläkin ihan naurettavat määrät bentsoja - -

Tääkin on vissiin aika paljon lataamosta ja lataamolääkäristä kiinni.

On muuten jännä ero kivunhoitokulttuurissa, kun lukee jenkkiläisten kirjoituksia ulkomaisilla laudoilla, niin esim. viisaudenhampaan poiston jälkeen on ihan normaalia saada hydrokodoni/oksikodoni -resepti. Suomessa saa sen Burana 600 mg :n ...

[gaia]

Ite kun olin psykoosin takia lataamossa, niin antoivat sielläkin ihan naurettavat määrät bentsoja - -

Tääkin on vissiin aika paljon lataamosta ja lataamolääkäristä kiinni.

On muuten jännä ero kivunhoitokulttuurissa, kun lukee jenkkiläisten kirjoituksia ulkomaisilla laudoilla, niin esim. viisaudenhampaan poiston jälkeen on ihan normaalia saada hydrokodoni/oksikodoni -resepti. Suomessa saa sen Burana 600 mg :n ...

Tätä muuten kauhulla odottelen, sillä itsellä on alkanut nyt viime kuukausina viisaudenhampaat reistailemaan ja jossain välissä ne on pakko käydä heivaamassa hevon helvettiin. Panacodhan ei tuohon särkyyn sano yhtään mitään, korkeintaan auttaa unohtamaan sen hetkeksi. Ja silloinkin saa mennä sillä neljän nappulan linjalla. Mult revittiin viime talvena pois hammas josta oli paikan mukana lohjennut puolet irti, ja kun helvetin tuskallinen prosessi (jonka esilääkityksenä oli 10mg diapam haahahah) oli ohitse, antoi hammaslääkäri kaksi 600mg buranaa ja sanoi ettei viitsi kirjoittaa tuota reseptille kun mulla on jo panacod. En tiennyt oisko pitänyt itkeä vai nauraa.

Oikeesti en tajuu minkälaisena ihmelääkkeenä tuota buranaa suomessa pidetään. Itse sain selkävaivojen kanssa käydä ainakin 5 eri särkylääkettä läpi ennenkuin sain edes panacodit. Ja nekin meinattiin vielä vaihtaa yhdessä vaiheessa Arcoxiaan, mutta sain kuitenkin puhuttua lääkärin päähän järkeä että miksi korjata jotain joka ei ole rikki (ja nyt en puhu selästäni).

[porter]

Itse sain toisella käynnilllä ns nyrkkiä pöytään lyöden (kuvainnollisesti) Lyrica respan, lääkäri oli muutenkin eri kun aijemmin ja paljon ammattitaitosempi.. Sanoi näin "sulla on ilmeisesti ollut jonknlaista viihdekäyttö ongelmaa opioiden kanssa ennen?" kerroin sitten että masennus+oikeat kivut johtivat addiktioon opioideihin kun niitä sai 3 eri lääkäriltä parhaillaan. Lekuri ymmärsi ja sanoi et nyt ekaks lyrica 3pv 150mg pv ja sit 300mg pv ja sit nostetaan 2x300mg jos tuntuu siltä.

kyseessä siis kiertäjäkalvosimen repeämä.. Puhuttiin myös bentsoista ja opioideista, sanoi lekuri että panacod/tramal voi olla ajankohtanen jossai kohtia ainaki läpilyönti kipuihin ja ehkä diapam sit yleiseen ahdistukseen.

Nostan peukkuja! Lekuri myös tutki mun vamman perikotasin otettiin ultrat ja kaikki! Oli hoitaja vähä wtf ku määrättii "nistille" lyríicat.. Noh olen syönyt juuri ohjeiden mukaan !!! =) koitan nyt kunnioittaa lääkäriä tässä koska en ois uskonut että tollasen lääkärin kanssa on tekosissa.

[Personaes]

Tätä muuten kauhulla odottelen, sillä itsellä on alkanut nyt viime kuukausina viisaudenhampaat reistailemaan ja jossain välissä ne on pakko käydä heivaamassa hevon helvettiin. Panacodhan ei tuohon särkyyn sano yhtään mitään, korkeintaan auttaa unohtamaan sen hetkeksi. Ja silloinkin saa mennä sillä neljän nappulan linjalla. Mult revittiin viime talvena pois hammas josta oli paikan mukana lohjennut puolet irti, ja kun helvetin tuskallinen prosessi (jonka esilääkityksenä oli 10mg diapam haahahah) oli ohitse, antoi hammaslääkäri kaksi 600mg buranaa ja sanoi ettei viitsi kirjoittaa tuota reseptille kun mulla on jo panacod. En tiennyt oisko pitänyt itkeä vai nauraa.

Oikeesti en tajuu minkälaisena ihmelääkkeenä tuota buranaa suomessa pidetään. Itse sain selkävaivojen kanssa käydä ainakin 5 eri särkylääkettä läpi ennenkuin sain edes panacodit. Ja nekin meinattiin vielä vaihtaa yhdessä vaiheessa Arcoxiaan, mutta sain kuitenkin puhuttua lääkärin päähän järkeä että miksi korjata jotain joka ei ole rikki (ja nyt en puhu selästäni).

Kaikki on kyllä suhteellista, iteltä poistettu kaksi viisaudenhammasta ja pärjäsin hyvin buranalla. Ei se itse operaatiokaan tuntunut juuri missään, kun puudutettiin. En tarvinnut esilääkkeitä ollenkaan.
Kipu jutut on todella henk.kohtaisia, onkohan se niin että toisella ihan tuntuu kipu voimakkaammin kuin toisella, siis hermostopohjaisesti vai onko se jotain placebon tyylistä "kuviteltua"(mutta todellista).

Nyt vähän jänskättää kun on lähiaikoina oma lääkärin tapaaminen, bentsoille olis tarvetta, saas nähdä...

[NatiHero]

... Noh olen syönyt juuri ohjeiden mukaan !!! =) koitan nyt kunnioittaa lääkäriä tässä koska en ois uskonut että tollasen lääkärin kanssa on tekosissa.

Hienoo! Mummielest jos saakin lopulta lääkäristä itelle oikeet tropit, niin ei aleta kikkailee niillä turhia, menee tarvittavat lääkkeet tarpeettomaan kuosailuun ja hankaloituu saada ite sekä muittenkaa jotka tarvis oikeen lääkityksen. Oon joskus ollu aika hiton vihanen ku joku on suunitellu kuinka hakee kymmeneltä lekurilta miljoona xanorii ja myy niit sit ja syö ohes vitusti jeejee. VITTU että pistää vihaks. JUst tällästen takia niitä oikeita troppeij onki niin vaikee saada hitto!

Eli ei muuta ku thumbs up Porter, oikee meno Pysy ruodussa, sul on lähteny mahtavasti ylämäki ja toivon mitä vilpittömämmin, et se jatkuu !


ps. Ite tänään tk:hon heittään arpaa katotaanko mun polveee tarkemmin vai ei... Toivottakaa onnee

[frapathea]

Tätä muuten kauhulla odottelen, sillä itsellä on alkanut nyt viime kuukausina viisaudenhampaat reistailemaan ja jossain välissä ne on pakko käydä heivaamassa hevon helvettiin. Panacodhan ei tuohon särkyyn sano yhtään mitään, korkeintaan auttaa unohtamaan sen hetkeksi. Ja silloinkin saa mennä sillä neljän nappulan linjalla. Mult revittiin viime talvena pois hammas josta oli paikan mukana lohjennut puolet irti, ja kun helvetin tuskallinen prosessi (jonka esilääkityksenä oli 10mg diapam haahahah) oli ohitse, antoi hammaslääkäri kaksi 600mg buranaa ja sanoi ettei viitsi kirjoittaa tuota reseptille kun mulla on jo panacod. En tiennyt oisko pitänyt itkeä vai nauraa.

Hampaiden poiston kivuliaisuus voi kyllä vaihdella. Mulla kun ekaa kertaa poistettiin toinen yläviisuri niin naama turpos päiviks ihan muodottomaks ja sattui niin paljon että makasin vaan sängyssä kylmäpakkauksen kanssa tuhertamassa itkua, ja buranathan siinä olin saanut hammaslääkäriltä ainoastaan. Tulehtuikin vielä perään.

Sitten kun poistettiin toiselta puolelta kaks viisuria samalla kertaa pari vuotta myöhemmin niin eipä tarvinnut vetää niitä mukaan saatuja panacodeja, kun ei tuntunut puudutuksen hälvettyä missään, ja pärstäkin näytti normaalilta. Ei mitään ongelmia.

Ei kantsi liikaa stressailla etukäteen ku ei sitä ikinä tiiä mitä on tulossa. Ja voihan sitä aina hankkia laittoman itselääkityksen siltä varalta, että menee ihan paskaan kuntoon.

[gaia]

Joo no siis mullahan on tosiaan tosi paha hammaslääkärikammo niin sillä voi olla myös paljon osuutta asiaan.

[whitrix]

Mulla on vakavia kroonisia kipuja joihin joudun syömään opioideja, eikä lääkärit tiedä päihteistä, sain ne siis ihan suht helposti ja aiheestakin. Kuitenkin meinaa välillä luisua ihan käsistä ja mennä väärinkäytöksi omien reseptilääkkeiden kanssa, nousee toleranssit älyttömiksi jne. Yritän pitää homman hallussa vaikka vaikeaa onkin. Ymmärrän kyllä etteivät lääkärit mielellään kirjoita addikteille reseptejä, mutta kyllä jokaisella pitäisi olla oikeus kivunhoitoon. Enemmän ongelmia varmaan aiheuttaa se ettei kirjoiteta kun sitten ainakin ne lääkkeet ostetaan kadulta.
Pitäisi voida olla avoimempi lääkärien kanssa tilanteessa jossa opioideja tarvitsee mutta on taipumusta viihdekäyttöön ja riippuvuuteen, en vaan uskalla sanoa mitään kun varmaankin jäisin sitten buranan varaan. Enkä kyllä tiedä keksisikö kukaan mitään muuta ratkaisua kuin selvittää ne päänsisäiset ongelmat jotka siihen addiktioon johtaa. Eikä se ole nopea prosessi ja pitää ne kivut senkin aikana hoitaa. Vaikea tilanne kaikin puolin.

[Asystole]

Kyllä se riittävän kipulääkityksen saaminen on ollut kovan työn ja lukuisten valituskirjelmien takana ihan ilman huumeiden käyttöön viittaavia merkintöjäkin, riittää että taustalla on mt-ongelmia (jotka moni lääkäri tuntuu automaattisesti liittävän päihdeongelmiin). Ja joka ikinen kerta kun resepti pitäisi uusia, alkaa sama show. Mutta periksi en ole antanut ja luojan kiitos on tuo kirjallinen itseilmaisu sen verran hallussa, että olen saanut viestini perille. Paljon on niitäkin, jotka eivät osaa tai jaksa puoliaan pitää, ja heidän asemaansa olen usein miettinyt murheellisin mielin.

[Black7343]

Minulle ei paikallisesta terkkarista tipu hermosärkyyn muuta kuin 300mg lyrica 1-2/vrk ja panacod TARVITTAESSA 1kpl max. 3kpl/vrk. Ei riitä mihinkään.

Metsurina ollessa kipupiikit sitte kun ei pystynyt enää kävelee. Aloinkin jo silloin joinain aamuna ottaa texiä ja sitte puuta nurin. Selän tarkempaa tutkimista odotin n.20v. Kaikki muutkin duunit ollu raskaita ja siinä on hajonnu polvet/olkapäät. Pitänee alkaa alkoholistiksi,kun heiltä löytyy 200mg tramalii etc. Siitä huolimatta,vaikka papereissa päihdeongelma lukee.

[sxoxyvg]

Olen reilun 10v. kestänyttä on/off buprekäyttöö lopettamassa. Rakastuin aineeseen koska se hoiti sekä masennuksen että kivut. Joo, niskasta kiinni ja liikuntaa niin molemmat paranee varmaan. Mut vittu, buprenorfiini toimii mulle lääkkeenä mut en voi saada sitä koska olen käyttänyt sitä lääkkeenä ja olen päihdeongelmainen kun lääkitsen itseäni itselle sopivalla lääkkellRÄÄÄÄÄÄÄÄH HAISTAKAA VITTU LÄÄKÄRIT JA VALVIRA JA IMEKÄÄ MELAA!

[tsirikli]

Joo. Mulla ei ole narkkimerkintää edes, mutta kävinpäs tovi sitten pitkästä aikaa lääkärillä kun kivut alkoi haitata normaalia olemista. Lääkäri siinä katseli tiedoistani että alkon haitallinen käyttö löytyy diagnooseista. Ei meinannut antaa mitään reseptilääkettä vaikka vamma/vaiva on ihan selkeästi silminnähtävä (en viitsi tarkemmin... kun on harvinaisempaa sorttia ja joku voisi tunnistaa [joo on foliot päässä jo nou hätä] ).

Olen yhden kerran saman vaivan vuoksi käynyt arvauskeskuksella yli vuosi aikaisemmin, jolloin sanoivat notta paranee itsestään ja sain tulehduskipulääkettä (voltaren) ja panacodia 30kpl (jees, siinäpä vasta kunnon doussit). Valitettavasti pieleen meni se arvaus ja ensimmäisen vian lisäksi on alkanut ilmestyä liuta uusia ja alkuperäinen on paranemisen sijaan mennyt jopa pahempaan. Kun kyselin että mites nämä jatkot, niin meni helvetin vaikeaksi että kaipa joo sille jotain ehkä tarvitsisi tehdä mutta ne on noita erikoissairaanhoidon juttuja ja se on tosi monimutkaista ja ja. Totesin siihen että selvä homma, akuutisti nyt vaan haluaisin ihan olla hetken kivuton jos pystyisi nukkumaan ja siivoamaan ja käymään töissä, kiitos.

Siihen täti tohtori alkoi nassuttamaan, että ei uskalla määrätä kipulääkettä kun on tuota historiaa. Ja vaikka mt-diagnoosia on myös, niin kun kysyin että sitä alkomerkintääkö tarkoitatte, niin siihen vastasi että sitä juuri. On muuten jännä ajatella, että meikäläisenkään alkotilannetta ei ole mitenkään kartoitettu oikeastaan sen dg:n asettamisen jälkeen paitsi sen kerran kun itse oma-aloitteisesti hain Antabusreseptin öö noin 3 vuotta sitten? Että kaikki hoitsut ja tohtorit ihan kysymättä olettaa sen olevan relevantti asia edelleen, kun kerran siellä niin lukee. Luulisi että siinäkin olisi hyvä olla joku käytäntö, että kysytään siltä potilaalta, että kerrotko omin sanoin miksi täällä on tällainen merkintä tai että miten paljon nykyisin käytät? Ei sillä, onhan se nyt kaikille selvää, ettei alkoholistin tai nistin sanaan voi koskaan luottaa ( ), mutta kun ei ole minkään läheisemmänkään hoidon tarpeessa (ts. eivät voi tulla mun kotiin tsekkaamaan tilannetta), niin kai sitä nyt jotenkin pitäisi välillä kirjata että mitä sille ongelmalle kuuluu?

Jotenkin voisin niinkuin ymmärtää sen lääkkeidenmääräämisnihkeyden, jos olisi jotain merkkejä aikaisemmasta lääkkeiden väärinkäytöstä (ei ole) tai ravaisin vastaanotolla usein kinuamassa ja valittamassa kipuja milloin missäkin (tämä on ainoa kipuvaiva ja tosiaan vuoden välein käynyt nyt pyytämässä jotain lääkettä ja olen ollut ihan suostuvainen mihin tahansa troppiin, eli en ole vinkunut että anna kodeiinia tai tramalia tai jotain muuta kunnolla vahvaa mömmöä).
Eikö siihen lääkärin omaan pelkoon olisi järkevämpää suhtautua niin, että varoittaa sitä potilasta että tämä on nyt kyllä vähän huono vaihtoehto jos on riippuvuustaustaa ja ei kirjoita kuin pienen määrän kerrallaan ja sitten seuraa tilannetta? Eikä niin, että sanotaan että emmä uskalla kun sä varmaan kuitenkin jäät koukkuun ja olet hullu ja alkoholisti etkä osaa käyttää näitä kumminkaan oikein (no ei ehkä ihan sanatarkasti näin sanonut mut siltä se tuntui).

Kotiin kun pääsin, otin sellaisen spontaanin, "virkistävän" 20min itkukohtauksen, kun olen niin vitun arvoton ihminen, että tarvitsee kaikki tekemiset, menemiset, historiat ja tulevaisuudet selitellä ja johonkin kolmannen asteen ristikuulusteluihin vastata ("oletko nyt ihan varma että jos vaikka vähän jääpussia niin ei auta? että ihan nyt yhtäkkiä taas kipeytyi? entä jos kokeilisit sitä buranaa vielä? niin toistatko vielä _neljännen kerran_ missäs kohtaa sitä kipua on? oudon hyvä liikkuvuus kuitenkin tuossa, onko se tosiaan nyt niin kipeä? tämäpä outoa, miten sinulla näin korkea syke on?" JAA-A EN TIEDÄ VOISIKOS JOHTUA SIITÄ KUN SATTUU KOKO AJAN), ihan vaan sen takia että haluaisi pystyä esim. ottamaan pyykit narulta. 45min meni vastaanotolla, josta oikeasti vaivan tutkimiseen käytettiin ihan maksimissaan 20min ja osan siitäkin availin samanaikaisesti omaa alko- ja lääkehistoriaani, diagnoosilistan syitä ja seurauksia, opiskelu-, raha-, työ- ja asumistilanteitani. Tuli sellainen olo että istuu psykan polilla tai sossulla - tai poliisikuulustelussa - ennemmin kuin yleislääkärillä.

No, onneksi tarinalla kuitenkin jokseenkin onnellinen loppu. Sain kuin sainkin lääkettä tällä kertaa, kun käsi sydämellä juhlallisesti vakuutin, että olen kiltisti ja varovainen enkä varmasti tule pyytämään lisää ja että menen käymään yksityisellä seuraavaksi vaivani kanssa (tässä kohtaa näki oikein helpotuksen tulvahduksen valkotakin olemuksessa ;>) ja tulen takaisin arvauskeskukselle vain siinä tapauksessa, etten sieltä saa lähetettä eteenpäin.

Että tällaista "nappikauppaa" sote-uudistuksen merkeissä

[zerk]

^ Mikä tahansa päihdemerkintä on oikeutus kivunhoidon eväämiselle. Niin se ikävä kyllä käytännössä toimii.

Mulle on aikoinaan tk-lääkäri kieltäytynyt määräämään opioidilääkitystä koska "alle 30-vuotiaalla ei voi olla niin kovaa kipua". Suomessa on ikävä kyllä valtava ongelma hoitamattoman kivun kanssa - osasyy on se, että se kodeiini tai tramadoli nähdään aivan viimesijaisena hoitona ja sekin vaatii jo vaikean tilanteen. Buprenorfiini ja voimakkaat täysagonistit ovat sitten jo suorastaan kirosanoja. Mua on myös kohdeltu julkisella puolella aivan kuin narkkaria koska mulla on opioidilääkitys yksityiseltä ja kerroin siitä avoimesti.

Tarvittiin monen vuoden hoitosuhde yksityisessä sairaalassa ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa näkemään kivunhoidon erikoislääkäriä kroonisen kivun hoitoon liittyen. Sekin vain siksi, koska tramadolilla ja kodeiinilla ei enää tehnyt juuri mitään ellei annoksia kasvatettu aivan älyttömiksi. Omalla kohdalla nykytilanne olisi reippaasti parempi jos tietyt kivut olisi hoidettu alusta alkaen oikealla tavalla. Kivun kroonistuminen on eeppisen perseestä.

Mä en vain näe mitä haittaa opioidien addiktiopotentiaalista on jos ne saa apteekista ja niitä ei käytä väärin. En ole vielä saanut selitystä tähän. Ei riippuvuus lääkkeestä kivaa ole, mutta se hakkaa kivun kanssa elämisen sata-nolla.

[aghoriyogini]

Ja sit on just tämä että opiaattitolen kasvamista pidetään päänsisäisenä, itsekurin puuuttumisesta johtuvana juttuna vaikka se saatana soikoon on aivan normaali juttu opiaattien kanssa. Tapahtuu aivan kaikille ja sitten kun ei enää se kourallinen Arttuja riitä kivun kontrollointiin niin lääkärit vain levittelevät käsiään ja sanovat että koita nyt sit välillä vähentää. Niin ja mä olen sitten entistäkin paskemmassa kunnossa kun pitäisi päästä sängystä ylös ja käydä kaupassa ja asioida? Joka kerta kun on ollut pakko olla liian vähäisellä määrällä pillereitä tai ilman niin ne ovat aina olleet kokonaan hukkaan heitettyjä ihmiselämän päiviä. Että sitä joutuu pistämään oman ainoan elämänsä hollille ja vain makaamaan tuskissa päiväkausia on aivan järjetöntä.

Mutta tosiaan, mä en pitäisi ihan heti opiaattien kourakaupalla syömistä välttämättä sinä samana addiktiojuttuna kuin esim. alkoholismia. Mulla opiaattikoukku on lähes kokonaan fyysinen ja sairauksista johtuva ja hyvin harvoin tulee sitä "nyt pää räjähtää jos en ota tätä juttua pehmentämään ahdistusta"-fiilistä. Ja eri asia sekin että onko henkisen kivun lääkitseminen nyt sitten paha asia? Ai niin, jos teet sen opiaateilla niin sitten olet paha narkki vaikka antipsykoottien ja bentsojen sivuvaikutukset/seuraukset ovat paljon hirveämmät. Mieluummin mä otan sen kourallisen Arttuja koska en rupea silloin sekoilemaan ja tekemään ihan saatanan tyhmiä juttuja ja itselleni ja muille vahinkoa kuin mitä ennen alkoholilla ja bentsoilla tein kun en saanut yhtään mitään lääkehoitoa. Hirveän vähän ammattilaiset tajuavat tätä että miten paljon kaiken maailman örvellys vähentyisi jos ihmisille oikeasti annettaisiin riittävää lääkitystä niihin vaivoihin mitä sillä känniörvellyksellä/bentsojen rouskinnalla/sekakäytöllä lääkitään.

[Freshii]

Mulla on hyvin vaihtelevat kokemukset kivunhoidon suhteen Suomessa. Joo, on päihdetausta, mut mulla on fiksu hoitava lääkäri yksityisellä, jonka kanssa on apteekkisoppari. Julkisella kävin aikoinaan, mutta siellä olivat sitä mieltä, että kivut mystisesti häviävät, kunhan saan opiskelut päätettyä. Kuitenkin mulla on nuorena tullut vamma ja nykytiedon mukaan opioiditarve koko loppuelämän, ellei jotain mullistavaa lääketieteessä tapahdu. Samoin julkisella kipupolilla sanoivat, ettei siellä kyseisiä lääkkeitä määrättäisi, eivätkä allekirjoita mun lääkärin hoitolinjaa. Olen ollut ilman mun lääkkeitä aikoinaan, ja päädyin makaamaan kipujen takia sairaalaan, jolloin todetttin, etten ilman lääkkeitä pärjää. Eli käyn yksityisellä hoitamassa asiat, ja hätätilanteessa julkisella kuuntelemassa vittuilua jne. Toki on hyviä lääkäreitä ja hoitajia ollut julkisellakin, mutta ikävä kyllä ne mukavat jäävät niiden muiden jalkoihin.

Sairaalassa joskus kytätty lääkkeiden ottaminen käskemällä avata suu lääkkeen oton jälkeen jne., mut pahimpana on ollut se, että useamman kerran on pyydetty hommaamaan omat lääkkeet himasta tai apteekista osastolle, vaikka entisen lääkärin mukaan se on laitonta. Joka kerta olen kieltäytynyt kuultuani siltä ex-lääkäriltäni, etteivät saa vaatia tollaista. Mut muhun on sit osastolla suhtauduttu tosi nihkeästi, koska en ole suostunut.

Toi apteekkisoppari on kyllä ihan hyvä juttu, eikä sen tarvi olla kaikkia PKV-lääkkeitä koskeva! Itsellä oli esim aikoinaan sopimus, joka koski vain yhtä lääkettä. Lisäksi kun noita hoitotahoja on mulla monta, tarjosin uusimmalle lääkärille mahdollisuutta soppariin, mutta hän ei pitänyt sitä tarpeellisena, koska ei ole ongelmia ollut ja oon ollut hoidon piirissä päihdeongelmien takia monta vuotta. Mun mielestä kandee siihen sopimukseen "alistua", jos vaihtoehtona on se, ettei saa asianmukaista hoitoa muuten. Monet tahot on edelleen aika tietämättömiä tosta sopimusmenettelystä, vaikka sama pohja toimii kaikkialla. Eikä se ole loppuelämän pallo jalassa, koska sitä voi muuttaa ja lopettaa - nekin on molemmat tullut koettua. Myös apteekkia voi tarvittaessa vaihtaa, mut se on jo sit vähän hankalampaa, ts. vaatii lääkäriltä aikaa ja itseltä vaivannäköä.

[gaia]

Noniin, tulihan se sieltä. En nyt mene yksityiskohtiin ettei kukaan tunnista kenen ei tarvitse, mutta tuossa Joulukuun alussa paskoin erään osan ruumiistani niin että siellä on nyt aimoannos titaania. Kun saavuin kirurgiselle osastolle, mukava ja sievä hoitaja toi heti 4x 5mg Oxynormia, ja jätti vielä kaksi niistä pöydälle kuppiin että saan ottaa ne myöhemmin jos siltä tuntuu. Hän oli siis hyvin tietoinen huumehistoriastani ja juttelinkin siitä hieman hänen kanssaan. Kun olin siinä 2-3 tunnin haarukassa syönyt tuon 20mg Oksikodonia, tuli samainen hoitaja kysymään että kuinka korkea opiaattitoleranssini on, ja että riittääkö 20mg Oksikodonia kivunlievityksessä. Rehellisesti sanoin että auttoi se vähän, mutta ei läheskään niin paljon että pystyisin olemaan kivulta rauhassa saatika lepäämään siihen saakka että pääsen leikattavaksi. Tämän jälkeen hoitaja toi kupissa 2x 10mg Oxynormia, sekä antoi vielä kanyylin kautta tuntemattoman määrän Oxanestiä.

Kaikki meni tähän saakka hyvin.

Kun heräsin leikkauksesta, tuli kirurgi tai joku kirurgin apulainen välittömästi 20mg Targinicin kanssa jonka siinä heti pureskelin.
Mut muuten nukutettiin Propofolilla joka oli hyvin lähellä K-hole kokemusta.

Mutta joo. Seuraavana aamuna kun lääkäri sitten saapasteli huoneeseen ja kysyi että mikäs on tilanne, johon sanoin että kipeähän tuo on niin lääkäri sanoi suoraa lainaten: "Vaikea uskoa tuollaisen kipulääkemäärän jälkeen". Olin vähän hämmentynyt että hetkinen, äijä on sairaalan johtava ylilääkäri eikä ymmärrä sitä että edellisiltana klo 19 saatu Oksikodoni ei enää vaikuta särkyyn seuraavana aamuna klo 09.30.

Lääkäri siinä sitten hieman kyseli ja tutkiskeli paikkoja ja sanoi että tulee kipulääkereseptin kanssa ennenkuin pääsen lähtemään kotiin (olin sairaalassa kokonaisuudessaan hieman yli vuorokauden). No lääkäri sitten parin tunnin päästä tuli huoneeseen reseptin kanssa jossa oli määrätty 100kpl 600mg Buranaa, sekä 100kpl 1g Panadolia. Olin siinä vaiheessa niin poikki itse tapaturmasta sekä leikkauksesta että en viitsinyt alkaa vänkäämään lääkärille vastaan, vaan menin sitten omalla paikkakunnallani lääkärille josta sain 20kpl Panacodia.... Jälleen kerran olen joutunut todistamaan (tällä kertaa itseni kohdalla) sitä miten oikeat kipulääkkeet joutuu scoraamaan kadulta. Sillä tähän särkyyn ei muuten mikään Panacod, Tramal tai muu roskalääke auta.

[Velho]

Ob ollu välillä toi kivun hoito vituillaan ei ole saanut tarvittavaa lievitystä vaikka perusteet ollut olemassa kerran TK lääkäri jätti ilman lääkkeitö mutta soitti sitten seuraavana aamuna ja kyseli että vielläkö tarvitsen ja sain tramalit ja toisen kerran kun käsi leikattiin ja rehellisesti kerroin käyttäväni subutexia sain temgesicit ensin 3x0,2mg mutta eipä auttanut joten kipulääkäri tuli tarkistamaan ja kerroin saman tarinan ja sain 8-14x0,2 temgeä tilalle tai toi tullessaan 0,4mg pari kpl muttei osaston lääkkeissä ollut niitä niin sain niitä 0,2 malleja tuplana. Ja ennen kotia lähtöä mulle annettiin koko päivän satsi parin tunnin sisään kun eivät voineet kotia kirjottaa niitä ja ettei heti tarvinnu lähtä ettii subua. Tuntui kerrankin että kivut otettiin vakavasti eikä vaan että oisin halunnut nupin c8

[dopE]

HUOM. Voisin tässä alussa kertoa, että näiden kokemusten taustalla on 85% pelkkää päihdehakuisuutta. Lähes puhtaasti voidaan puhua päihdeongelmasta, ei niinkään kivunhoidosta. Tuli sitten nyt pitkästä aikaa vedettyä muutamat teemut hihaan ja on kiva kirjoitella

On kyllä väärin etteivät ihmiset saa tarvitsemiaan lääkkeitä! Itselläni on kait ollut sitten erinomainen lääkäri a-klinikalla. Minulla on ns. "napsulonkka" (oikean lonkan instabiliteetti) Se lonksuu kävellessä, ja joskus hieman kipeytyy. Joskus paljonkin mutta silti ei mikään sietämätön kipu.

Toki sitten kun diagnoosin sai OYS:sta ortopedilta, niin pitihän sitä kipua välillä liioitella. Kerroin ettei käsikauppalääkkeet auta, sanoin myös että olen syönyt voltarenia, josta oli hivenen verran hyötyä. No sen jälkeen sitten lääkäri antoi 10kpl arcoxia kouraan siinä toivossa että niistä olisi apua. En syönyt ainuttakaan, taisi mennä vessanpönttöön...

Sain hieman spesiaalikohtelua koska olin 19 vuotias, piti pystyä käymään koulua yms. Pääsin siis todella usein lääkärikäynneille. Minulla oli avotyöntekijä käynneillä aina mukana, hän osasi puhua todella hyvin puolestani. Häntä tapasin viikoittain aina tunnin verran. Seuraavaksi sitten taisin sanoa että arcoxia auttaa jonkin verran muttei pysty syömään kun tulee kovia vatsakipuja. En edes kysynyt mitään; lääkäri sanoi että aloitetaan tramadol lääkitys. Muistaakseni alkuun 2x100mg depotteja päivässä, aamuin illoin. Nostettiin parin viikon päästä 150+150mg.

Ai niin, tuolloin oli reseptillä myös 2mg rivat; yht. 4mg/pv ja 20mg tennari yöksi. Bentsot paniikkikohtausten estoon + sosiaaliseen ahdistukseen.

Tottakai ryynit kelpasi tuolloin vähän liiankin hyvin. Mainittakoon että lääkkeet olivat kylläkin apteekkisopimuksella, eli hain kerralla viikon/kahden viikon lääkkeet apteekista.

Monesti tuli vedettyä tramaleita tyyliin 1000mg kerralla. Valittelin edelleen kipuja. Kerroin että meinaa jopa pelottaa, kun kipu vain yltyy vaikka tramadolia tulee syötyä. Siinä sitten lääkäri itse sanoi, että aloitetaan tramadolin kylkiäiseksi Gabrion koska se tehostaa tramadolin vaikutusta. Kysyin tottakai, että miksei Lyricaa. Lääkäri totesi siihen ns. pilke silmäkulmassa, että "lyrica on täällä kirosana", ja aloin nauramaan. Lyricaa ei joistain syystä kirjoittanut juuri kenellekään. Paitsi subukatkolla ollessani sain 75+75mg/pv.

Gabrionia meni aluksi muistaakseni 900mg/pv, ja annostusta nostettiin viikon välein 900-->1200-->1500 jne; kunnes söin maksimiannostusta eli 3600mg/pv.

Jossain vaiheessa kävin kontrollikäynnillä Oulussa ortopedilla. Täytin jotain lappua jossa kysyttiin lääkityksistä. Täytin sen ja lääkäri oli melko oudon näköinen. Ei varmaan ollut katsonut reseptejäni. Ihmetteli siinä sitten hetken aikaa ja sanoi ettei haluaisi nähdä kenelläkään tällaista lääkelistaa. Hänen kanssa jossain vaiheessa keskuteltiin lääkityksistä ja kerroin, että Gabrion ei vaikuta minuun millään lailla. Sanoin suoraan, että olen ottanut joskus vitutuksissani kipujeni takia ~2000mg kerralla ja mainitsin myös etten tunne mitään vaikutusta siitä, ja tämä myös on ihan totta.

Päätin kertoa, että veljelläni on 300mg lyricoita epilepsiaan, sanoin että olen niitä kokeillut ja ovat auttaneet mainiosti. Päästiin siihen pisteeseen että lopetetaan gabrion ja aloitetaan lyrica. Ottihan se päähän sitten kun kerroin että minulla on apteekkisopimus. Lääkäri harmitteli, ettei valitettavasti voi asialle juurikaan mitään, eikä voi kirjoittaa mitään pkv lääkkeitä. Sanoi, että hän voi soittaa hoitavalle lääkärilleni a-klinikalle, ja puhua lyricasta. Olivat sitten muutaman päivän päästä käyneet keskustelua mutta lyricoita ei silti tippunut.

Homma jatkui taas, vitutti kovasti ja seuraavalla lääkärikäynnillä otin dosettini mukaan, huusin ja kiroilin lääkärille kovaan ääneen, heitin dosetin päin seinää ja kerroin että menee hermot kun nämä roskalääkkeet ei auta. (tyhmää käytöstä on joo, olin nuori ja villi) Vartijahan sinne hyökkäsi heti. Oli aina valmiina oven takana. Noh, tottakai rauhotuin. Mutta yleisesti ottaen olin aina todella asiallisesti, avotyöntekijänikin kehui minua rauhalliseksi.

Aloimme keskustelemaan kuten aikuiset ja mietittiin että miten tästä eteenpäin. En vieläkään pyytänyt/ehdottanut mitään. Lääkäri sanoi että lopetetaan tramalit nyt ja aloitetaan sen tilalle Norspan 10ug/h. Näillä mentiin sitten taas ehkä pari kuukautta ja sanoin, että laastari ei vaikuta viikkoa, ja että se pitäisi vaihtaa 3-4 päivän välein omasta mielestäni. Lääkäri ehdotti, että siirrytään 5ug laastareihin, mutta se vaihdettaisiin kolmen päivän välein. Sanoin suoraan, että kuulostaa aivan naurettavalta ja lähinnä turhalta. Kysyin, että miksei kympin laastareita, lääkäri sanoi että kokeillaan ensin vitosilla.

Vitosen laastareita taisin käyttää ehkä vain viikon verran, pari kappaletta.

"laastariepisodin" aikana tuli hiisailtua paljon sekä vedettyä mm. oxycontteja ja piriä ja viinaa. Seuloissahan nämä näkyivät useita kertoja mutta eiväthän voineet kuitenkaan lääkityksiin puuttua, sillä olin kipeä. Taisi siinä vähäksi aikaa rivatril annostus tippua kahteen milligrammaan/pv ja tennari otettiin hetkeksi "hyllylle". Hetki siinä meni kuunnelessa äidillistä saarnaa lekurilta ja avohoitajalta kuinka piri tuhoaa aivot, mutta lääkäri sanoi siihen kylkeen sanasta sanaan, että "tuosta hippiheinästä me ei täällä juurikaan jakseta mussuttaa"

Alettiin vakavissaan puhua sekakäytöstäni ja kerroin syyksi yksiselitteisesti sen että ryyppään ja vedän kamaa, koska menee hermot näihin "paskoihin" lääkkeisiin jotka eivät muka auta. Lääkäri oli ympäri suomea yhteydessä kaikenmaailman päihdespesialisteihin, jopa psykiatreihin ja ties mihin.

Lääkäri sanoi hieman huolestuneeseen sävyyn, että tässä alkaa keinot/vaihtoehdot hupenemaan. Hän jaaritteli kunnes korvaani särähti "Dolmed" hämmennyin hieman. En tuolloin saanut mitenkään päähäni mistä lääkkeestä on kyse, oli vain hämärä muistikuva että jotain vahvaa se on.

Niinhän siinä sitten kävi, että aloin syömään metadonia kipuihini. Aluksi Gabrion piti tiputtaa muistaakseni nolliin, tai ainakin melkeen. Annos oli aluksi todella pieni, vain 5mg/päivä. Eli yksi tabletti. Annostuksen noston ehtona oli se, että seulani ovat puhtaat. Annoin puhtaita seuloja, kunnes annos lopulta oli 30mg/pv ja se kuulemma oli maksimi. Suutuin tästäkin ihan suunnattomasti, sillä olin lukenut muistaakseni käypähoito sivustolta, että dolmed maksimi annostus olisi 60mg/pv.

Metadonia tuli sitten syötyä semmoset neljä kuukautta. Monesti otin 40-60mg kerralla (ÄLKÄÄ TEHKÖ NÄIN! MINULLA OLI TÄHÄN KORKEA TOLERANSSI!) Tämä oli ehdottomasti ns. lempilääkkeeni. Ainiin, myös bentsot jouduttiin tiputtaa nolliin, ennekuin tätä aloin syödä.

Samaa rataa mentiin, ja valitin kipuja aina vain. Alkoi asiat muutenkin menemään huonompaan suuntaan, ja seulat eivät olleet puhtaita. Lääkäri kertoi, että koska olen nuori, niin tätä lääkitystä ei voida ylipäätään kovin pitkään enään syödä, kuulemma maksimi on juurikin tuo 4kk. Likaisten seulojen takia sekä em. takia sitten tiputettiin tämäkin pois.

Meni taas jonkin aikaa, ja päätin alkaa vetämään subua oikein urakalla ja siitähän ne ongelmat sitten alkoivat oikein totaalisesti...Huhhuh, ei ole kyllä ikävä sitten tippaakaan sitä subunisti aikaa. Toki valitin kipuja aina vain. Bupre näkyi joka viikko seulassa pitkän aikaa. Kerroin lääkärille, että dolmedia pitäisi olla n. 60-80mg/pv, jotta pärjäisin kipujeni kanssa. Heitin siis aivan hatusta tuon määrän.

Lääkäri alkoi vakavissaan puhua metadonikorvaushoidosta, ja sanoi että kyseinen 80mg/pv voisi sitten olla ihan sopiva annostus minulle, mutta se onnistuisi siis vain ja ainoastaan korvaushoidossa. Olisin myös ollut kaupungin ensimmäinen, joka on korvaushoidossa kipujen takia.

En jaksa enempää kirjoittaa, mutta näin kävi että olin korvaushoitojonossa pari kk, mutta päätin että en halua koko elämääni rampata päivittäin joka aamu jotain metadonia kittaamassa. Siinä sitten pääsin subukatkolle pariksi viikoksi jauhamaan uskomattomia pami annoksia. 140mg/pv.

N. kuukausi katkon jälkeen sairastuin psykoosiin, ja olin melkein 3kk suljetulla osastolla hoidossa. Kivut ihme kyllä (joita siis oikeasti aina välillä oli) katosivat pikkuhiljaa, ja hyvä näin. Siihen loppu sitten lääkkeiden syönti. Jonkin aikaa tuon jälkeen söin vain gabrionia 900mg/pv ja diapam 4x5mg/pv Sellaista!

[Dexma]

Yritetääs taas sit aiheessa pysyä. Kivunhoidossa ja siitä kuinka ex addikti ei sitä hoitoa aina tunnu saavan. Vaik joskus näin ei välttis asia ole.

[Velho]

En oo iha varma oonko jo vastannut mutta aika perseellään itellä tuo kivun hoito... voltareenii ja etoricoxibia lääkäristä vaikka lantio täynnä titaania ja kädessäkin sitä on ja etenkin tähän vuoden aikaa tartteis jotain kipuihin mutta joutuu hoitaa kaiken kadulta ja maksaa ittesä kipeeksi viellä...

[Rolanderos]

Itse olin bentsovierotuksessa ja jalka samaan aikaan kahdesta kohtaa poikki.

Lääkäri kirjoitti tramaleita, mutta minulla oli apteekkisopimus, joten apteekkari päätti soittaa kyseiselle lääkärille ja jäi tramalit saamatta.

Myöhemmin hain eri farmaseutilta ne. huoh.

[Velho]

Eilen kävin TKssa valittamassa kipuja ja samalla toivoin pääseväni 'pehmeämmin' irti alpratsolaamin otteesta ja noh kipuihin määrättiin 25mg ketipinoria
Ja näitä en käsitä. Mitä se lääkäri totesi että olen itse tehnyt leikkausarvet ja haluan vain pääni sekaisin yms.

Johtopäätös: idioottimikäidiootti ja viimeeks ku kävin samassa TKssa en alkuun saanu mitäään mutta sittemmin lääkäri soitti seuraavana aamuna ja kysyi että vielläkö koskee ja määräsi tramalia sentäs mutta nyt oli hoonosoomie puhui läkkäri ja miten vitussa ton kpinorin pitäs auttaaa kipuihin? Ilmeisesti psykoosi sattuu...

[JOHNSSON]

Viimeksi kun pääsin linnasta murtui jalka onnettomuudessa kahdesta kohtaa. Buranaa sain sairaalassa.

[Panza]

Ylipäätään hoidon saaminen on naurettavaa narkomaaneilla. Itse korvaushoitoon hakemassa ja 2.5v sitten kun läksin metadonilta pois niin tiputettiin 6mg rivaa alas. 05mg / vk ja syönyt olin bentsoja n 17v. En kyllä bentsoja halua alkaa syömään vaikka ne auttaakaan ahdistukseen, jäi kammo vierotusoireista.. jotain ihan kammottavaa.
Nyt pääsen buprelle korvaushoitoon mutta että se on myös pupre ei saa näkyä mitään seuloissa. Ei eukollakaan omat bentsot eikä mulla lääkärin kirjoittama pregabaliini. Melkoisen uskomatonta. Tässä tuskailen ajatusta että olisi nitkuihin kiva ottaa vaikka pilveä mutta pelkään että hoitolääke ei ole sitten bupre vaan metadoni jos näkyy tulevissa seuloissa "ylimääräistä" Hitto en edes ole hoidossa ja eikai se tässä vaiheessa pitäisi merkitä mitä siellä näkyy ja mitä ei.