Ajatuksia, ihan mistä vaan

[Aukikco]

No siis käsittääkseni (huom, käsittääkseni) tässä nyt oli kysymys ajatusten jaosta, ei parisuhdeterapiasta? Korjaa toki jos olen väärässä.

Miksei parisuhdeterapia olisi ajatusten jakoa?

[niunau]

Miksei parisuhdeterapia olisi ajatusten jakoa?

Onhan se tavallaan joo... Myönnetään.

[amx03]

Sake on kirkasta, mieli ei. Varsinkaan tähän aikaan aamusta :?

[tRip]

Olen viimeaikoina kovasti alkanut, tai oikeastaan joutunut pohtimaan elämää.. elämääni.
Miten olen ajautunut tähän pisteeseen. Olenko enää se sama oma itseni kuin silloin joskus kun en tiennyt karusta maailmasta vielä mitään.

Poltin tänään parhaan aamutupakan pitkästä aikaa. Join kahvin. Molemmat ostin läheiseltä R-kioskilta, tutulta myyjältä. Hymyilin hänelle vaikka mieleni oli mörkö, ahdistunut. Jopa epätoivoinen. Olin herännyt aamulla aikaisin ankaraan päihteidenhimoon.
Kävin läpi kaikki tunteet, epätoivosta pieneen autuuteen. Koin syvää empatiaa ystäviäni kohtaan jotka ovat yhä ystäviäni. Suuri osa heistä on vain jäänyt johonkin matkanvarrelle. He eivät ole kestäneet nähdä nistiä silmästä silmään. Se on hyvin surullista.

Tajusin etten ole kokenut rakkautta kuin kerran, 15vuotiaana. Sekin suhde kesti vain kuukauden. Olin sen jälkeen tosi hajalla.
Tajusin että olen sen jälkeen korvannut rakkauteni kaipuun huumeisiin. Paennut tunteitani. Paennut omaa itseäni. Olen aina pelännyt. Karu maailma on tehnyt minusta hauraan. Herkkä olen ollut aina. Ystäviä on ollut aina vain muutamia, kaikki heistä kuitenkin hyviä ystäviä. En osaa olla vain kaveri.

Rikkauteni ja helvettini on se että tunnen, tunnen maailman hyvin voimakkaasti syvällä sielussani. En ole koskaan päässyt yli traumoistani. Ahdistus on seurausta siitä. ehkä. Tunnen energiat ympärilläni. Jos aistin jotain negatiivista, jokin minussa samaistuu siihen tunnelmaan. Osaan myös mennä ilon mukana. Se on hienoa. Niitä hetkiä vain on nykyään enää niin harvassa. Olen ajautunut kierteeseen jossa tukahdutan tunteeni, sillä koen maailman liian mahtisen voimallisena.
Joskusa on hienoa olla voimakkaiden tunteiden vietävänä. Sielun mahtipontista sinfoniaa. Melankoliaa.

Vaikka välillä onkin pitkään rypenyt pohjamudissa ja tuntunut siltä ettei tällainen pieni sielu jaksa enää. Kun ei kertakaikkiaan riitä enää jaksamista elää. Aina kuitenkin on löytynyt se kipinä jatkaa tuskaista taivalta. Koitan uskoa että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Aina se ei vaan enää riitä.

Uskon tietyssä määrin kohtaloon. En niin, että kaikki olisi ennalta määrätty. Mutta niin että uskallan luottaa siihen että elämä kantaa ja että kaikki kuuluukin mennä näin. Ehkä se on sitä uskoon tukeutumista kun omat voimavarat eivät enää riitä käsittämään sitä epätoivon määrää. Haluaa antaa jonkin taakan korkeamman voiman haltuun.

Olen pitkästä aikaa taas alkanut viettää aikaa perheeni kanssa, etenkin ätini ja pikkuveljeni. Se on ollut antoisinta aikaa pitkästä aikaa. On voinut vaan olla oma hauras itsensä.

Mutta päihteidenkäyttöni. En vain enää selviä ilman niitä saatanallisia kemikaaleja. Ne vähentävät itsekunnioitustani.
Mutta en vain kykene irtautumaan suuresta rakkaudestani, jolta en loppujenlopuksi saa yhtään mitään. Korkeintaan tyhjää euforiaa.
Kaikki loputusyritykseni on kaatunut siihen, etten jaksa sitä taivalta haahuilla läpi yksin. Sitä synkkyyttä ja itsevihaa. Aina jossainvaiheessa tulee halu luovuttaa.
Jos huumeet ovat elämää, voisin yhtä hyvin kuolla pois.
Kuitenkin usko parempaan ajaa minua yrittämään lopettamista aina vaan uudelleen. En vain jaksa enää sitä helvettiä. Vuoristorataa.
Haluan olla hyvä ihminen, jolla on muillekkin annettavaa.
Mutta helvetti on vielä edessäpäin.

Ystäväni sanoi tosi hyvin, että itkeminen on purgaa. Olen oppinut taas itkemään. Niin että se tulee syvältä sisimmästä. Se tuntuu koko sielun puhdistumisena. Samalla kun kaikki se ympärilleni rakennettu muuri murtuu. Olen hauraimmillani. Herkimmilläni, vailla mitään suojaa.
Saan purettua patoutuneita tunteitani. Itkeminen helpottaa kummasti.

Ne vähät jäljellä olevat ystäväni ovat minulle hyvin rakkaita, sen olen ymmärtänyt. He ovat auttaneet yli yksinäisimpien hetkien. Vaikka yhä jatkan tätä taivalta vain ja ainoastaan yksin. Olen yksin. Minussa itsessäni piilee mahdollisuus muuttua. Ja halu.
Mutta se on vaan niin helvetillisen vaikeaa yksin. Kaipaan rakkautta. Oikeaa rakkautta.

On hienoa taas huomata pystyvänsä avautumaan.
Jaksan yhä uskoa huomiseen, vaikka välillä se vaikealta tuntuukin. Jos ei muuten, teen sen edes muiden takia.

Arvostan jos joku uskaltaisi purkaa omiakin ajatuksiaan tämän pohjalta. Mutta jos ei, vaipukoon tämä unholaan.
Täyttihän jo tämä tehtävänsä kun sain sen puettua sanoiksi. Koen myös, ettei minulla ole mitään tarvetta sepustaa itselleni ajatuksiani, onhan ne jo päässäni. Siksi halusin jakaa tämän teidän kanssanne.
Yhdessä kuitenkin taaperramme tätä elämän taivalta.
Ehkä joskus löytyisi joku oikea sielun kumppanuus jonkun kanssa.
Koen vain aina olleeni niin kummajainen, ettei minua ymmärretä. Se on ihan ymmärrettävää. Kullakin on omat heikkoutensa, taistelunsa ja vahvuutensa. Ei ihmisillä ole aikaa eikä halua pureutua toisten ongelmiin.

Vastatakseni viellä omaan kysymykseeni, että olenko yhä se sama oma itseni mitä silloin joskus olin. Ennenkuin aloin matkata mieleni syövereihin.
Koen yhä olevani se oma hauras itseni. Se on rikkauteni. Tunteet ovat elämäni. Taide sen mauste. Ja ystävät elämäni suola.

Kaikkea hyvää kaikille itsensä kanssa hukassa oleville.. ja kaikille muillekin tasapuolisesti.
Mutta etenkin voimia niille joilla on elämässään ongelmia, surua tai epätoivoa..

Olen onnellinen kaikesta huolimatta.

[mauseri]

trip:hieno avautuminen!koita vaan päästä irti kemikaaleista,kyllä se joskus onnistuu jos tahtoa riittää.itse yritin päästä niistä eroon monen monta kertaa,mut sit jokin naksahti päässä et en jaksa enää,menin kuukaudeks katkolle ja muutin yli 300km päähän,katkaisin kaikki suhteet entisiin kavereihin(kaikki nistejä).ens kuun 15 päivä tulee 3v ilman kovia aineita täyteen.nykyään oon kyllä koukussa kaljaan..jospa pääsisin siitäkin paskasta vielä eroon.oon silti onnellinen ihminen.itse oon ollut rakastunut naiseen viimeks 10v sit..jospa se OIKEA kävelis joskus mun elämään..tähän yksinäisyyteen oon kyllä jo tottunut aika hyvin,on mulla muutama oikea ystäväkin nykyään ja xbox livekavereista on ollu helvetisti apua,ku ei tarvii ku laittaa kone päällä ja tulee juteltua monesti tuntikausia ihmisten kanssa joita voin jo sanoo ystäviksi vaikka ei ollakkaan koskaan tavattu face to face.

[Jeshu]

tRip, ihan näin mielenkiinnosta. Mitä kaikkea ja missä määrin olet käyttänyt? Kuinka kauan?

[tRip]

mauser, kiitos et uskokkaan miten hienoa oli kuulla toi sulta.
Kuosaaminen ja ns. kovat huumeet kun jäisi, olisin jo tyytyväinen
Päivittäiset lääkkeet olen jo hyväksynyt. Ehkä viellä joskus pääsen niistäkin eroon.
En vain osaa hakea apua. En uskalla.

Jesu, en loppujenlopuksi hirveesti enää edes kuosaile. Mitä nyt päihdelinnkiä lukenut, ja nähnyt niitä jotka eivät enää vain välitä elämästään.
Mutta kun kontrolli lähtee, menee liikaa, kaikkea. Joskus pelottavankin paljon.

Kun vain hyväksyisin sen, että 'joudun' päivittäin saamaan sen tietyn tyydytyksen. Edes sen yhden tupakan. Mutta kun muodostuu riippuvuus, sitä haluaa vain yhä enemmän. Päihteitä. Korostaakseen hienoja tunnetiloja, kuin myös tukahduttaakseen tuntemisen tuskaa.
Päivittäin on vain saatava jotain. En muista selvää päivää.

Riippuvuudesta on vain opittava eroon. Se vain vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja tahtoa.. Kaikkeen muuhun pystyn, mutten kärsivällisyyteen.

Pakko vielä pistää yksi Alangon hienoimmista biiseistä

Päivän uutinen

Kevätaamun kuulas valo hoitaa hoitajaa
heräilevä poikanen rintaa hamuaa
en voi olla olematta alakuloinen
ei kai tänään täydy olla onnellinen

iltapäivälehti kirkuu lasten kuolemaa
romuttuneen auton alta myssy pilkottaa
kaupan lehtihyllyt taas pian tyhjenee
huomenna jo uusi missi lapset korvannee

ihon alla vihan vallat hiljaa liikehtii
suonissani nauttimani myrkky lainehtii
häpeältä liekin saan tulisuudelmaan
pelko antaa siivet, jotka vie mua kohti riemua
ei vaan
tanssin taivaankannen alla
liemeen mielipuoliseen
tahdon lyödä vasaralla
naulan maailman sydämeen
pisteen tämän päivän uutiseen

kevätaamun kuulas valo hoitaa hoitajaa
heräilevä poikanen rintaa hamuaa
lelukaupan oveen nojaa poika hiljainen
pahvit ikkunoissa peittää maailman entisen

ei vois olla ihanampaa hetkeä kuin tää
jokin pojan sisällä rikki helähtää
vaimo katsoo parrakasta lasta säälien
toisen häpeään ei pääse sisään toinen

ihon alla vihan vallat hiljaa liikehtii
suonissani nauttimani myrkky lainehtii
häpeältä liekin saan tulisuudelmaan
pelko antaa siivet jotka vie mua kohti riemua
ei vaan
tanssin taivaankannen alla
liemeen mielipuoliseen
tahdon lyödä vasralla
naulan maailman sydämeen
pisteen tämän päivän uutiseen

tahdon lyödä, tahdon tappaa
tahdon olla ihminen
potkin rikki ikkunoita
tahdon olla ihminen
tai ees tämän päivän uutinen

Pelkät sanat ei tee tätä laulua.. Mut ne kertoo jo paljon.

[aphos]

...

Voi tRip ja Mauser parkaa.. Ei se kuosaaminen lopu kuin lopettamalla. Itselläkin meni helposti tuota bisseä vähän liikaa, kun jäi bilettäminen päälle, sitten lopettaminen kävikin vähän hankalaksi. Ajatukset vaan pois päihteistä ja jotain muuta toimintaa kehiin, ei siihen mikään muu auta.

[mauseri]

...

Voi tRip ja Mauser parkaa.. Ei se kuosaaminen lopu kuin lopettamalla. Itselläkin meni helposti tuota bisseä vähän liikaa, kun jäi bilettäminen päälle, sitten lopettaminen kävikin vähän hankalaksi. Ajatukset vaan pois päihteistä ja jotain muuta toimintaa kehiin, ei siihen mikään muu auta.

yritys on kova.tänään sain korvaukset ja ostin tarkoituksella paljon safkaa ja röökiä,ettei jäänyt yhtään massii.tänäänkin oisin jättäny bissen pois jos oisin saanu ressuu..(kuullostaapa aika narkilta:),mut huomisesta lähtien en voi vetää yhtään mitään pitkään aikaan ku rahatilanne on niin pahasti miinuksella.kävin äskön postilaatikolla ja siellä oli 120€ puhelin lasku mikä on mutsin nimissä,eikä mulla oo mitenkään varaa maksaa sitä tai vuokraa kokonaan..uskoisin et nyt alan oppia ettei kannata dokata jatkuvasti..jos pystys viikon oleen kuivilla kaikesta ni uskon et himo alkaa ainakin vähän vähentyä.
p.s. kiitti tRip,toivon sulle kaikkee hyvää!kyllä sä pääset eroon niistä paskoista.päivä kerrallaan,tai tee sama ku mä:menin kuukaudeks katkolle sillon ku lopetin pirin.tärkeintä on se et oot myöntäny itelles sen et oot riippuvainen(joka on sairaus,siinä missä vaikka vittu migreeni,johon vaan tarviit oikeet lääkkeet)

[tRip]

Alan taas vihdoin löytää henkistä polkuani, sisäistä rauhaa..
Jokainen päivä refloissa tuntuu jopa paremmalta kun pitkään aikaan kuoseissa.

Jotain ainakin oon taas oppinu.. paljonkin.
Kaaos luo kaaosta, hyvinvointi hyvinvointia.
Ravinteikasta ravintoa päivittäin.
Nauttia hetkestä.. Olla hetkessä läsnä. Vaikka tuntuiskin pahalta, niin koittaa pohtia miten voisi kohentaa mielialaa. Ilman päihteitä.
Kuunnella itseään. Kuinka tärkeää se lopulta onkaan tehdä sitä mistä oikeasti nauttii ja toimia sen mukaan mikä oikeasti tuntuu itsestä parhaalta. Ei mennä pelkästään mielihalujen mukaan. On myös tehtävä töitä asioiden eteen.
Liikuntaa, raitista ilmaa.
Rakkaiden ystävien kanssa oleilua.. tekemistä.
Tehdä asioita.

Olen myös oppinut kuinka ghanjaa, siinä missä muitakin psykedeelejä, pitää osata kunnioittaa ja kuunnella.
Oikein käytettynä ne kohentavat henkistä hyvinvointia, näyttävät polkua kohti miellekkäämpää elämää.

Absolutistiksi en kuitenkaan ole ruvennut, heh. Pieni kuosi hyvässä seurassa, hyvänä hetkenä. Irti arjesta.

Olen matkalla kohti selkeitä päämääriä ja tavotteita. Kohti unelmia..
Olen oppinut taas kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Tunnetta.

Tästä se lähtee :)
päivä kerrallaan..

[Kalavale]

Tuntuu siltä, että vaikka siitä kun ensimmäisiä kertoja kokeilin muutakin kuin alkoholia ei ole kuin muutama hassu vuosi, ovat eri aineet muuttaneet minua. Vieneet jotain pois minkä ehkä olisin voinut saavuttaa ilman jatkuvaa sekoilua, sanotaanko että minussa on hieman hukattua potentiaalia. Kaikkein terävin kärki ajatuksista on tylsynyt ja enää on vaikea saada otetta mihinkään mikä ei liity päivittäisen elämän perusasioihin. Minulla on ajoittain mennyt siis liian lujaa ja liian paljon.

Surettaa ajatus, että jotain omasta itsestä on kadonnut vuosien varrella, ja on pakko hampaat irvessä myöntää, että en välttämättä pidä siitä ihmisestä, joka on tuon tyhjiön täyttänyt. Psykedeelit antavat toki hetkellisiä ihania ihmetyksen ja oivalluksen hetkiä, mutta niistä olen palannut nopeasti hitaaseen elämään, koukkua ei tosin ole. Kaikki on jotenkin tyhjää, tuntuu niinkuin elämä juoksisi ohi ja itse jää jäätynyt virne naamalla viereen katsomaan.

Maailma on sitä samaa, aina sitä samaa. Irtiottokaan, täydellinen sellainen, ei lopulta ole muuta kuin hedonismia jossain palmupuun alla. Missä on se asia jonka vuoksi täällä ollaan ja eletään, jokaisella on oma syynsä olla elossa, minä en tunnu sitä enää löytävän. Toisin sanottuna ylikyllästetty olo, kaipaus johonkin jota ei ole olemassakaan.

Pidä muistoistasi kiinni,
ne ovat kaikki mitä sinulla on,
kaikki mitä on,
rikkoutuneet ajanpalaset leijumassa aivoissa.

[Jeshu]

On ihanaa kun voin nähdä metsän puilta mutta sääli etten näe kaikkia puita

[Aukikco]

Maailma on sitä samaa, aina sitä samaa. Irtiottokaan, täydellinen sellainen, ei lopulta ole muuta kuin hedonismia jossain palmupuun alla. Missä on se asia jonka vuoksi täällä ollaan ja eletään, jokaisella on oma syynsä olla elossa, minä en tunnu sitä enää löytävän. Toisin sanottuna ylikyllästetty olo, kaipaus johonkin jota ei ole olemassakaan.

Kokemuspohjaisesti väittäisin, ettei maailman tarvitse olla aina sitä samaa. Oma maailmani tuntuu muuttuvan todella intensiivisesti, ja on tehnyt sitä jo useita vuosia. Yksi syy siihen on se, että olen alkanut ymmärtää ettei mun tarvii tuntea syyllisyyttä olemassaolostani. Ei omasta epätäydellisyydestäni, ei omista virheistäni, ei kusipäisistä luonteenpiirteistäni. Parasta mitä voin tehdä, on nöyrtyä ja oppia niistä. Kulkea eteenpäin. Se on paras "anteeksipyyntö" jonka voin esittää, niin itselleni, muille kuin koko maailmankaikkeudellekin. Se kehittää jatkuvasti käsittämättömämmällä vauhdilla.

Olen havainnut, että ihmiset jotka ottavat "elämän tarkoituksen etsinnän" liian tosissaan, ts. ilman huumoria, tuppaavat hajoilemaan psyykkisesti aika pahastikin. Toisaalta ne jotka eivät etsi ollenkaan, ovat usein todella pahoinvoivia ymmärtämättä ollenkaan syitä. Kuitenkin, sekä itselläni että lukemattomilla muilla tuntemillani ihmisillä toimii todella hyvin se, että opettelee näkemään merkityksen ensisijaisesti kokemuksessa - tässä ja nyt. Teoreettiset rakennelmat ovat kivoja ja viihdyttäviä, mutta niihin uppoutuminen ilman käytännöttä vain sotkee päätä. Heittäytyminen nautintoon tässä ja nyt, vaikka siitä silkasta faktasta että sattuu olemaan olemassa - vilpitön hämmästyminen siitä, että mitään ylipäätään on olemassa - siinä ohjenuoria jotka tuntuvat toimivan. Maailmankaikkeus on naurettava paikka.

Ei tarvii niellä pureksimatta. Saa kokeilla. Se on todella pitkä prosessi mutta alkaa palkita yllättävänkin nopeesti.

[aphos]

Vapaus ja rakkaus on kiva asia.

Ihmiset ovat väkivaltaisia idiootteja.

Luonto kostaa.

Ei mul muuta.

[Aukikco]

Luonto kostaa.

Onneks luonnon ei ees tarvii toimia minkään niin vitun primitiivisen motiivin ku kostonhalun vuoksi. Sen sijaan se yksinkertaisesti reagoi. Se että tulee pataan täysiä, on vaan täysin neutraali reaktio jossa valtava systeemi suojelee itseänsä tuhoutumiselta.

Mikäli ihminen arvostaa eloonjäämistään evoluution tylytyksessä, ois parasta nöyristyä ja tajuta ettei me määrätä tän pelin sääntöjä.

[aphos]

Onneks luonnon ei ees tarvii toimia minkään niin vitun primitiivisen motiivin ku kostonhalun vuoksi. Sen sijaan se yksinkertaisesti reagoi. Se että tulee pataan täysiä, on vaan täysin neutraali reaktio jossa valtava systeemi suojelee itseänsä tuhoutumiselta.

Mikäli ihminen arvostaa eloonjäämistään evoluution tylytyksessä, ois parasta nöyristyä ja tajuta ettei me määrätä tän pelin sääntöjä.

Joo, mutta tajuat mitä ajan takaa.

Sääli sinänsä, että luonnon tila on sellainen kun se on, ja silti ihmiset eivät osaa muuta kuin riidellä. Televisio syytää agressiivista jenkkiviihdettä 24/7, toinen puoli jotain ihme Big Brother-skeidaa. Uutiset uutisoi vain uusista konflikteista koko ajan, ja sataa vaan koko ajan. Merenpinnat nousee, ihmiset dokaa kuin sienet ja voi pahoin.

Alkaa kyllästyttämään pikkuhiljaa aivan tosissaan koko touhu. Ajattelin jotenkin hoitaa itseni täältä vittuun, yksi kaveri tuossa juuri muuttaa Ranskaan asumaan, itse ajattelin jonnekkin paratiisisaarelle. Suurin osa täällä asuvista kavereista on jotenkin kilahtaneita tai muuten vain päihdeongelmaisia (lue: alkoholisoituneita).

Psyykkinen ja henkinen tila mitä mainioin, yhteiskunta vituttaa. Huolella.

[Aukikco]

Psyykkinen ja henkinen tila mitä mainioin, yhteiskunta vituttaa. Huolella.

Musta vaikuttaa siltä että sä projisoit aivan vitusti omia ongelmias ympäristöön.

Sääli sinänsä, että luonnon tila on sellainen kun se on, ja silti ihmiset eivät osaa muuta kuin riidellä. Televisio syytää agressiivista jenkkiviihdettä 24/7, toinen puoli jotain ihme Big Brother-skeidaa. Uutiset uutisoi vain uusista konflikteista koko ajan, ja sataa vaan koko ajan. Merenpinnat nousee, ihmiset dokaa kuin sienet ja voi pahoin.

Vaikka voitkin jälkeenpäin sanoa, että yleistit ja kärjistit ihan tarkotuksella, on kuitenki aika ilmeistä että oikeasti ajattelet tonsuuntasesti - muuten et varmaankaan kirjottais tosta näkökulmasta. Kärjistyksestä ja "vain/vaan"-sanoista karsittuna havaintos ovat toki ihan "todellisia", tekstistäs saa vaan sen kuvan että ne ois ainoita suuntauksia tän planeetan pinnalla. Tietysti jos sä haluat uskoa niin ni jatkat vaan todisteiden hakemista sille että kaikki on päin vittua.

Toisaalta jos sä haluat haasteen niin voit alkaa ettiä niitä kaikkia ihan uskomattoman päräyttäviä kehityskulkuja ja uusia innovaatioita joita tän planeetan pinnalla just nyt tapahtuu, ja joista miljoonat ihmiset jo nettiinkin kirjoittaa. Se informaatio on siellä, odottamassa sitä että uskallat kattoa. Onhan se vitun rankkaa tietysti joutua muuttamaan perustavanlaatuisesti maailmankuvaansa, mut semmosta se on.

Must on siistiä havainnoida sekä sitä mikä näyttää menevän päin vittua, että sitä mikä luo uutta ja hienoa. Yhdessä ne luo aika mielenkiintoisen kokonaisuuden. Vain toisen puolen jumittaminen on naiivia, ja musta tuntuu että sä annat aika vitun ison painon just tolle yhelle puolelles.

Alkaa kyllästyttämään pikkuhiljaa aivan tosissaan koko touhu. Ajattelin jotenkin hoitaa itseni täältä vittuun, yksi kaveri tuossa juuri muuttaa Ranskaan asumaan, itse ajattelin jonnekkin paratiisisaarelle. Suurin osa täällä asuvista kavereista on jotenkin kilahtaneita tai muuten vain päihdeongelmaisia (lue: alkoholisoituneita).

Niin, ei siks oo tietysti ihmekään et sä uskot koko maailman olevan negatiivinen.

Pahoittelisin tän kirjotuksen sävyä mut emmä oikeesti voi sanoa olevani ollenkaan pahoillani. Kirjotan kuitenkin tän kappaleen ni tulee selväks et ees mietin et pitäiskö olla. Mut ei. Ihmisten negatiivinen asenne on hyvä vetää paskaksi, koska se ei vaan yksinkertaisesti toimi. Liikaa valittamista, epätoivoa ja paranoiaa. Siks kirjotan näin vitun ylitsehuokuvalla itsevarmuudella. Ja siks et se on tehokasta.

Mikään mitä kirjoitin ei oo totuus, mutta kaiken allekirjoitan itelleni ja havainnoimilleni ihmisille toimivaksi. Enkä siis sano ettei negatiivisuus jossain mielessä toimis, mut antaako se oikeesti sen mitä siltä haluat?

[tRip]

Onni löytyy timantista.. sen voi hioa mieleisekseen, tai olla hiomatta..

[Jeshu]

Pilvessä huomaa epäkohtia elämässä, mussa ja muissa. Pilvessä huomaa kuin ei tykkääkään katsoa Evan taivaanlahjaa. yht'äkkiä se tuntuu korostuneen teennäiseltä (päänäyttelijä siinä), ja imelät hollywood lempeily kohtaukset diudau-pilipali-lällänlää musineen lähes ällöttävältä. Jos näitä asioita ei hyväksy, rupee ahistaa. Jo antaa mennä virran mukana, on euforia.

Pilvi, niin kuin joku sanoi vaultissa, nostaa ihmisistä eri puolia esiin. Erilaisia ajatuksia. Mulla on ollut monesti ongelmana - vaikka oon polttanu jo tosi monta vuotta - se, että oon pitäny väkisin kiinni selväpäiseistä minästä. Pelännyt, että oma minä mukamas karkaisi jonnekin, ja niinhän se katoaakin, tai tarkemmin, muuttuu. Mutta vain hetkellisesti, ja so what anyway! Tajusin tän itsessäni vasta itse asiassa ton kokemuksen jälkeen.

Pilvi aiheuttaa psykedeelien suuntaisia ajatusmalleja, mutta kun ollu puhetta siitä onko kannabis psykedeeli, niin ei minusta kuitenkaan. Se on vain jotain psykedeelien suuntaan. Mitä kannabis sit on? Enpä just nyt keksi

[bdxm]

lol mei'n laiva uppoo.

[aphos]

Psyykkinen ja henkinen tila mitä mainioin, yhteiskunta vituttaa. Huolella.

Musta vaikuttaa siltä että sä projisoit aivan vitusti omia ongelmias ympäristöön.

Sääli sinänsä, että luonnon tila on sellainen kun se on, ja silti ihmiset eivät osaa muuta kuin riidellä. Televisio syytää agressiivista jenkkiviihdettä 24/7, toinen puoli jotain ihme Big Brother-skeidaa. Uutiset uutisoi vain uusista konflikteista koko ajan, ja sataa vaan koko ajan. Merenpinnat nousee, ihmiset dokaa kuin sienet ja voi pahoin.

Vaikka voitkin jälkeenpäin sanoa, että yleistit ja kärjistit ihan tarkotuksella, on kuitenki aika ilmeistä että oikeasti ajattelet tonsuuntasesti - muuten et varmaankaan kirjottais tosta näkökulmasta. Kärjistyksestä ja "vain/vaan"-sanoista karsittuna havaintos ovat toki ihan "todellisia", tekstistäs saa vaan sen kuvan että ne ois ainoita suuntauksia tän planeetan pinnalla. Tietysti jos sä haluat uskoa niin ni jatkat vaan todisteiden hakemista sille että kaikki on päin vittua.

Toisaalta jos sä haluat haasteen niin voit alkaa ettiä niitä kaikkia ihan uskomattoman päräyttäviä kehityskulkuja ja uusia innovaatioita joita tän planeetan pinnalla just nyt tapahtuu, ja joista miljoonat ihmiset jo nettiinkin kirjoittaa. Se informaatio on siellä, odottamassa sitä että uskallat kattoa. Onhan se vitun rankkaa tietysti joutua muuttamaan perustavanlaatuisesti maailmankuvaansa, mut semmosta se on.

Must on siistiä havainnoida sekä sitä mikä näyttää menevän päin vittua, että sitä mikä luo uutta ja hienoa. Yhdessä ne luo aika mielenkiintoisen kokonaisuuden. Vain toisen puolen jumittaminen on naiivia, ja musta tuntuu että sä annat aika vitun ison painon just tolle yhelle puolelles.

Alkaa kyllästyttämään pikkuhiljaa aivan tosissaan koko touhu. Ajattelin jotenkin hoitaa itseni täältä vittuun, yksi kaveri tuossa juuri muuttaa Ranskaan asumaan, itse ajattelin jonnekkin paratiisisaarelle. Suurin osa täällä asuvista kavereista on jotenkin kilahtaneita tai muuten vain päihdeongelmaisia (lue: alkoholisoituneita).

Niin, ei siks oo tietysti ihmekään et sä uskot koko maailman olevan negatiivinen.

Pahoittelisin tän kirjotuksen sävyä mut emmä oikeesti voi sanoa olevani ollenkaan pahoillani. Kirjotan kuitenkin tän kappaleen ni tulee selväks et ees mietin et pitäiskö olla. Mut ei. Ihmisten negatiivinen asenne on hyvä vetää paskaksi, koska se ei vaan yksinkertaisesti toimi. Liikaa valittamista, epätoivoa ja paranoiaa. Siks kirjotan näin vitun ylitsehuokuvalla itsevarmuudella. Ja siks et se on tehokasta.

Mikään mitä kirjoitin ei oo totuus, mutta kaiken allekirjoitan itelleni ja havainnoimilleni ihmisille toimivaksi. Enkä siis sano ettei negatiivisuus jossain mielessä toimis, mut antaako se oikeesti sen mitä siltä haluat?

Ai?

Mun mielestä huvittavaa on se, että sä annat itsellesi oikeuden ja oikeutuksen tulla analysoimaan ja arvostelemaan mua. Sä et todellakaan tunne mua. Jos kirjoitan tänne siitä, miksi olen surullinen ja miksi olen osittain pettynyt porukkaan, niin mulla on siihen täysi oikeus. Ja jos tämä maa vituttaa ja hommat ei lähiaikoina ole mennyt kovinkaan putkeen, niin kai voin siitä tänne kirjoittaa? Lue toi otsikko vielä.

[tRip]

Kelatkaa et elämästäkin voi nauttia..

Tosi uus tunne mulle, kun itseasiassa alko kelaan elämää taaksepäin..
Ehkä se on sitä et pitkästä aikaa kykenee taas olemaan se oma ittensä josta saa ammennettua elämän iloa. Se syvin olemus itsestä, niinkun sillon lapsena kun koki niitä todella onnen hetkiä.
En millään keksi termiä kuvaamaan sitä osaa Minuudesta. Se et mä oon mä.. et mä tunnen itteni hyväks.

Pilwessä ei pitäisi lähteä kirjoittamaan mitään näin syvällistä, sillä jokainen lause jää takeltelemaan ja sitä mutustelee häiritsevän kauan mielessä ennenkun saa sen ylipäätään tekstin muotoon. Ja sitten jo unohtaakin mitä oli kirjottamssa. Ja mihin se ajatus nyt hävisi.
Ja mitähän mä nyt ajattelin.. mitä mä olin ajattelemassa. Ajattelinko.
Ajatus mielikuvana on aika hämmentävän ääretön.

[Aukikco]

Mun mielestä huvittavaa on se, että sä annat itsellesi oikeuden ja oikeutuksen tulla analysoimaan ja arvostelemaan mua. Sä et todellakaan tunne mua. Jos kirjoitan tänne siitä, miksi olen surullinen ja miksi olen osittain pettynyt porukkaan, niin mulla on siihen täysi oikeus. Ja jos tämä maa vituttaa ja hommat ei lähiaikoina ole mennyt kovinkaan putkeen, niin kai voin siitä tänne kirjoittaa? Lue toi otsikko vielä.

Missä kohtaa miellät mun arvostelleen sua? Nähdäkseni mä oon vaan kirjottanut havaintojani jotka ovat niin objektiivisia kuin kykenen muodostamaan. Vitussakaan en tarvitse lupaa sun analysoimiseen kun kerran avoimelle foorumille kirjotat. Mulla on siihen täysi oikeus.

Missään tapauksessa en tarkota syyllistää sua siitä mitä tunnet, mutta todellakin aion nyt ja tulevaisuudessakin olla kriittinen sellaisia ajatusmalleja kohtaan jotka aiheuttavat ihmisille turhaa pahoinvointia, jumitusta tai yleistä vammaisuutta. Jos lakkaat väistelemästä ja välttelemästä mun kritiikkiä niin varmaan huomaatkin ettei mun pointti mitenkään oo se että sun tuntemukset on väärin - olen käsittääkseni alusta alkaen kohdistanut läppäni nimenomaan sun älyllisiin tulkintoihis siitä mitä tapahtuu, niin maailmassa ku itessäskin. Se, että itekin toteat ettei viime aikoina oo mennyt putkeen, varmaan itelleskin avaa sitä miks susta mahdollisesti tuntuu että myös maailma on vituillaan. Ihmiset projisoi aina omaa mielentilaansa ympäristöönsä.

Jos et kestä kuulla kriittisiä ajatuksia mielipiteistäsi, ei varmaankaan kannata kirjoittaa niitä. Mutta varmaan kestät kuitenkin. Motiivini ovat positiiviset, vaikka kirjoitan toki rankasti, julmasti ja suoraan.

Lue säkin se otsikko vielä. Mikä osa mun kirjoituksista ei sovi sen alle?

[Freakout]

- Tällä foorumilla harrastetaan nykyään vain riidankylvämistä

[Aukikco]

- Tällä foorumilla harrastetaan nykyään vain riidankylvämistä

Jos viittaat aiempaan keskusteluun, niin kyseessä on kyllä ihan oikeasti kritiikki, ei todellakaan riidankylväminen. Kaikenlainen negatiivinen asennoituminen eläminen suorastaan huutaa murskaavaa kritiikkiä, negatiivisuus kun ei toimi. Uskoisin ettei Aphoskaan miellä tätä riidaksi vaikka eri mieltä kanssani onkin - mä en ainakaan koe riiteleväni.

Väännetään nyt vielä rautalangasta, ettei negatiivisuus ole millään tavalla sama asia kuin se että kokee rankkoja, vittumaisia, hajottavia tai muuten vain ikäviä asioita. Missään tapauksessa en siis kritisoi sitä että joku kokee niitä, vaan sitä että ihmiset suhtautuvat niihin niin negatiivisesti, koska juuri sellainen pakoilu on luonut ihmiskunnalle jonkinmoisen kollektiivisen pakoilu-pelko-massapsykoosin (joka onneksi on vähitellen korjaamassa itseänsä).

Oot kyl tainnu lukea jotain eri foorumia ku mä (: Musta täällä on viime aikoina ollut paljon vähemmän "riitaa" ku aiemmin, itse asiassa en muista nähneeni yhtään "riitaa" viimeisen kuukauden aikana.

[Jeshu]

Mun mielestä huvittavaa on se, että sä annat itsellesi oikeuden ja oikeutuksen tulla analysoimaan ja arvostelemaan mua. Sä et todellakaan tunne mua. Jos kirjoitan tänne siitä, miksi olen surullinen ja miksi olen osittain pettynyt porukkaan, niin mulla on siihen täysi oikeus. Ja jos tämä maa vituttaa ja hommat ei lähiaikoina ole mennyt kovinkaan putkeen, niin kai voin siitä tänne kirjoittaa? Lue toi otsikko vielä.

Missä kohtaa miellät mun arvostelleen sua? Nähdäkseni mä oon vaan kirjottanut havaintojani jotka ovat niin objektiivisia kuin kykenen muodostamaan. Vitussakaan en tarvitse lupaa sun analysoimiseen kun kerran avoimelle foorumille kirjotat. Mulla on siihen täysi oikeus.

Missään tapauksessa en tarkota syyllistää sua siitä mitä tunnet, mutta todellakin aion nyt ja tulevaisuudessakin olla kriittinen sellaisia ajatusmalleja kohtaan jotka aiheuttavat ihmisille turhaa pahoinvointia, jumitusta tai yleistä vammaisuutta. Jos lakkaat väistelemästä ja välttelemästä mun kritiikkiä niin varmaan huomaatkin ettei mun pointti mitenkään oo se että sun tuntemukset on väärin - olen käsittääkseni alusta alkaen kohdistanut läppäni nimenomaan sun älyllisiin tulkintoihis siitä mitä tapahtuu, niin maailmassa ku itessäskin. Se, että itekin toteat ettei viime aikoina oo mennyt putkeen, varmaan itelleskin avaa sitä miks susta mahdollisesti tuntuu että myös maailma on vituillaan. Ihmiset projisoi aina omaa mielentilaansa ympäristöönsä.

Jos et kestä kuulla kriittisiä ajatuksia mielipiteistäsi, ei varmaankaan kannata kirjoittaa niitä. Mutta varmaan kestät kuitenkin. Motiivini ovat positiiviset, vaikka kirjoitan toki rankasti, julmasti ja suoraan.

Amen.

Mitä elämä on? Sanon supistettuna suoraa, rehellistä kommunikaatiota. Monet on opetettu jo pienestä pitäen varjelemaan toisen itsepetosta ja sitä, että itse asiassa toisella on paha olla ja hän, projisoi ja suuntaa sen ympärillä oleviin ihmisiin. Kyllähän se on totta, että maailmassa on suhteellisen paljon valhellisuutta.

Jos pystyy kokemaan sen yksinäisyyden joka tästä seuraa, on harmoninen. Pystyy elämään, hyppien tasolta toiselle, ihmisen luokse ja sen jälkeen toisen... Ei silloin ole enää yksin, eikä tarvi näyttää nurjaa naamaa "kun monet asiat on niin huonosti". Pystyy omalla voimallaan edistämään hyvää...

[Aukikco]

Mitä elämä on? Sanon supistettuna suoraa, rehellistä kommunikaatiota. Monet on opetettu jo pienestä pitäen varjelemaan toisen itsepetosta ja sitä, että itse asiassa toisella on paha olla ja hän, projisoi ja suuntaa sen ympärillä oleviin ihmisiin.

Nimenomaan tässä on tärkeä pointti. Kyse ei ole vain siitä mitä me oman päämme sisällä ajattelemme, kyse on siitä millaisia vaikutuksia ajatuksillamme ja teoillamme on myös muihin.

Negatiivisten asenteiden viljely on tarpeetonta väkivaltaa, epärealistista ja apatisoivaa.

Negatiivisten asenteiden tuhoaminen taas on tarpeellista väkivaltaa ja tuntuu hyvältä :D Lisäksi se johtaa johonkin näennäisstaattisen paikoillaanjunnaamisen sijaan.

[h.s.t.]

Kissoilla on häntä, joka autta tasapainottamaan kulkemista. Sen liike kissalle on tavallaan hallitsematonta, automaattista. Jos esim. kissaa ottaa päähän, se viuhtoo levottomana edestakaisin. Eli se myös ilmaisee kissan tunnetiloja.
Ihmisilläkin on tällainen häntä. Se auttaa tasapainottamaan elämää, ilman että ihmisellä olisi sen suurempaa valtaa sen liikuttamiseen. Se toimii vähän kuin omasta tahdostaan, sitä ei voi sen suuremmin kontrolloida.
Joissain tapauksissa häntä saattaa esim. hädän hetkellä heilua nin levottomasti edestakaisin, että se sysää ihmisen pois tasapainosta. Mutta useimmiten se juuri kiperissä tilanteissa auttaa säilyttämään tasapainon, ja silloin hännän arvon ymmärtää. Sitä ei pidä liikaa yrittää hallita, koska sen tarkoitus on kuitenkin auttaa ihmistä.
Nykyisin kuitenkin tuntuu, että ihmisiltä yritetään typistää tätä häntää. Ihmisen tasapainoa yritetään ylläpitää luonnottomin keinoin, ja jopa yritetään antaa ymmärtää että tämä häntä on pahaksi ihmiselle.

Antakaa hännän liikehtiä ja pitää teidät tasapainossa!


Tulipas taas kelailtua, ku tarkastelin kissani toimia...

[Ensiö]

Nykyisin kuitenkin tuntuu, että ihmisiltä yritetään typistää tätä häntää. Ihmisen tasapainoa yritetään ylläpitää luonnottomin keinoin, ja jopa yritetään antaa ymmärtää että tämä häntä on pahaksi ihmiselle.

Antakaa hännän liikehtiä ja pitää teidät tasapainossa!

Jos ymmärsin pointtisi oikein tuon häntävertauksen takaa, niin olen samaa mieltä. Erilaiset, myös negatiiviset, tunteet ovat luonnollinen ja tärkeä osa tunteiden skaalaa. Onnellisuus ei ole pysyvää, jos on hymysuin aamusta iltaan ja viikosta toiseen. Hyvään oloon puutuu, jos ei ole tasapainottavia negatiivisia tunteita. Ajan mittaan "täysin onnellinen ihminen" tylsistyy ja hyvästä olosta tulee esitystä. Silloin ihminen ei enää hymyile, vaan esittää hymyilevänsä. Hyvälle ololle täytyy aina olla vastakohta, jotta tuntee todella mitä hyvä olo on.
Nykyään on vallassa käsitys, jonka mukaan onnellinen ihminen ei koe surua tai alakuloisuutta. Esimerkki: Keijo tuntee olevansa silloin tällöin surumielinen. Keijo luulee sen olevan masennusta ja menee lääkäriin. Lääkäri määrää Keijolle lääkkeitä. Keijon negatiiviset tunteet katoavat täysin ja Keijo on hyvällä tuulella ja huoleton. Jonkin ajan päästä Keijo alkaa kokea olevansä tylsistynyt. Keijo menee takaisin lääkärin puheille, lääkäri nostaa lääkeannosta. Keijo tuntee taas olevansa varsin ponteva ja kelpo mies. Jonkin ajan päästä Keijo alkaa kokea olevansa tylsistynyt. Taas. Keijo menee takaisin lääkärin puheille... Tässä vaiheessa Keijolle on syntynyt suuri psyykkinen riippuvuus lääkkeisiin. Keijo ei tunne enää onnellisuutta. Keijo ei osaa enää käsitellä vaikeita tunteita. Pienikin alakuloisuus on muuttunut todella pelottavaksi ja ahdistavaksi. Nyt Keijo on masentunut.

[Ahab]

Häntä
http://www.youtube.com/watch?v=-X9BbVr6JeM