Lueskelin taas netissä kaikenlaista kärpässienistä, ja ilmeisesti aiheesta on paljon virheellistä mutu-tietoa. Olen yrittänyt lukea ainoastaan kunnollisilla lähteillä varustettuja juttuja, jotain löysin täällä aiemmin olleen entheogen-forumin linkin kautta, jotain erowidista, ja muistaakseni jotain lycaeumistakin. Yritän jaksaa laitta tänne ne tarkat lähteetkin jossain kohtaa (laitan nyt vaan lähinnä ne jotka sivulehdet sattuu vielä olemaan selaimessa auki). Kaikki tieto ei tietenkään automaattisesti ole totta, sillä on hyvin mahdollista että jokin toinen tutkimus on myöhemmin päätynyt ristiriitaiseen tulokseen, mutta moniin yleisiin uskomuksiin amanitoista ei löydy mitään järkevää perustetta/lähdettä, joten antaisin enemmän arvoa näille.
-Teen keittäminen ei muuta iboteenihappoa pienessäkään määrin muskimoliksi, edes useiden vuorokausien keittämisen jälkeen. Ilmeisesti äärimmäisen korkea ph-arvo keitettäessä saa aikaan juuri ja juuri mitattavissa olevan muutoksen. Liuttiomen vaihtaminen muuksi kuin vedeksi saattaa auttaa radikaalisti (tietyillä liuttimilla), mutta tuskin on kovin käytännöllistä keittiökemistille. Avainsana tuntuu olevan vedettömyys, joten oma arvaukseni asiasta on että riittävän kuivan sienimateriaalin kuumentaminen saattaisi toimia. Tehokkaampaa olisi mahdollisesti aurinkokuivaaminen, mutta myös kuivatun materiaalin kärventäminen uv-lampulla tai auringossa ennen nauttimista saattaa olla tehokasta. Nuotiolla kärventäminen on todennäköisesti tehokasta, mutta iso osa vaikuttavista aineista saattaa mennä hukkaan näin toimittaessa. Jos sieneen muodustuu pinnan palaessa kuori joka estää nestettä valumasta pois, niin se saattaa parantaa tulosta, mutta toisaalta pidentää veden haihtumiseen vaadittavaa aikaa. En löytänyt mitään tietoa minkään toimenpiteiden vaikutuksesta muskariiniin.
- Muskimoli ei merkittävissä määrin erity virtsaan, vaan iboteenihappo. Jotta toinen käyttäjä voisi saada vaikutuksia sieniä nauttineen virtsasta, joutuisi ensimmäinen todennäköisesti syömään runsaasti iboteenihappoa sisältäviä sieniä aika lailla suuren annoksen.
http://www.erowid.org/plants/amanitas/a ... _ott.shtml
It would appear that muscimol is the psychoactive constituent, and that following ingestion of ibotenic acid, a fraction of the material decarboxylates to muscimol, which then produces the inebriation. After oral ingestion of ibotenic acid, a substantial percentage of the drug is excreted unaltered in the urine, but small amounts of muscimol are also excreted (Chilton, unpublished). This mechanism would potentially explain the Siberian urinary drug recycling practice. After ingestion of the mushroom, the celebrant would excrete substantial amounts of ibotenic acid in his urine.
Omia päätelmiäni amanitojen vaikutuksen optimoimisesta:
Farmakologiansa perusteella
pieni määrä atropiinia, hulluruohoa, belladonna tai muuta muskariiniantagonistia ottamalla epämiellyttävät muskariiniset kolinergivaikutukset saattavat lievittyä. Toisaalta sedatiivinen vaikutus saattaa lisääntyä, joten tämä yhdistelmä ei ole suositeltava, ellei äärimmäistä varovaisuutta noudateta, molempien substanssien annostuksessa. Jos kuitenkin päättää kokeilla, niin alkuun kannattaa muiden kokemuksista riippumatta aloittaa kokeilunsa ottamalla mieluummin alle treshold-tasoisen annoksen kumpaakin.
Iboteenihapon pääasiallinen vaikutus syntyy siitä että se muuttuu elimistössä osin muskimoliksi, mutta aineella itsellään on ketamiinin ja dxm:n kaltainen NMDA-agonistinen vaikutus, jolla ei ilmeisesti ole suurta merkitystä amanitojen kokonaisvaikutuksessa. Se saattaa kuitenkin selittää miksi alkukauden sienet ja nuoret sienet ovat joidenkin mielestä psykedeelisempiä. Iboteenihapon neurotoksisuus liittyy nimenomaan NMDA-vaikutukseen, ja on vastaava neurotoksisuus on todettu DXM:llä, ketamiinilla ja muilla klassisilla dissosiatiiveilla. Jos siis stressaa amanitojen neurotoksisuutta, niin kannattaa harkita ehkä enemmän omaa DXM:n käyttöään. Varmuus ei kuitenkaan ole pahitteeksi, joten kannattaa keitellä amanitateetä vasta kunnolla kuivatusta/kuumennetusta/uv-säteilytetystä amanitasta, riippumatta siitä että onko kuivuminen saavutettu uunilla tai ajalla. Henk. koht en usko että kuivaamisvaiheessa kannattaa olla niin varovainen sen lämpötilan kanssa. Jos muskimoli kestää liekillä kuivaamisen, on epätodennäköistä että sitä ei voisi kuivata uunissa korkeallakin lämpötilalla. Itse käytän 150-astetta. Uskoisin että on oleellista että kuumentamista jatketaan jonkin aikaa materiaalin kuivuttua. Uskoisin että kunnolla uunikuivattu, kuivaamisen jälkeen jauhetty ja uv-lampulla riittävän pitkään säteilytetty amanita on paljon miellyttävämpää kuin 12kk pimeässä, huoneenlämmössä kuivunut.
Itse löysin sieneni mäntymetsästä jossa kasvo myös vähän kuusia ja koivuja. Lisäksi se paikka oli melko lähellä sellaista märkää suota/rämettä 
tässäpä myös yks kaunis otos paikalta. 
Kaiken maailman ruokasieniä ja muita löytyi, muttei yhtään kärppäriä. Hmph! Pitääpä tässä joku päivä kiertää laajemmin ja tarkemmin nuo paikat. Sais löytyä.
