Moni ottaa koko inttitouhun turhan vakavasti. Itse lähdin vasten tahtoani inttiin täyttäessäni 26v, mutta sivari olisi kestänyt vuoden joten puoli vuotta Keuruulla kuulosti paremmalta. Silloin ajattelin samoja asioita kuin AP, olin kuin mikäkin kapinallinen pasifisti ja systeemin uhri. Paskanmarjat, tuo on niin naiivia ajattelua että näin jälkikäteen vähän huvittaa sen aikainen asenne. Olin silloin täysin inttiä vastaan, nyt kannustan kaikkia 18v täyttäviä käymään palveluksen.
Kyllä siellä monesta pojasta tulee ihan oikeasti mies, osasta ei sielläkään. Siellä moni on ensimmäistä kertaa yksin pidemmän aikaa pois kotoa ja avuttomana, toisin sanoen siinä alkaa pakolla itsenäistyä. Moni erakko saa myös vaihtelua ja sisältöä elämäänsä, kun on pakko mennä 11 vieraan pojan kanssa samaan pieneen tupaan ilman yksityisyyttä. Se kasvattaa todella paljon henkisesti, ihan siis se että joutuu täysin uudenlaiseen tilanteeseen täysin vieraiden ihmisten kanssa.
Ensimmäiset kaksi viikkoa on äärimmäisen hankalaa, sitten jonkun aikaa hankalaa. Sitten vituttaa suunnattomasti, kunnes hyväksyy tilanteen. Loppu menee heittämällä. Väitän että valtaosalla aika kultaa muistot, eli positiivisia kokemuksia jää mieleen enemmän kuin negatiivisia.
Nämä mielipiteet eivät perustu militarismiin millään tapaa, vaan puhtaasti pedagogiikkaan. Siellä saa henkistä kanttia, pääsee ylittämään itsensä ja kohtaa mielettömästi uusia ihmisiä. Tietysti se ei kaikille sovi, ja se on hyvä asia. Henkisesti epätasapainoinen tai persoonallisuushäiriöinen ei ehkä saa siitä mitään irti, päin vastoin pahentaa tilannetta. Kyllä siellä siivilöidään pois ne joille palvelus ei sovi, ihan jo turvallisuusmielessä.
Kun hyväksyi tilanteensa ja antoi itsensä virran vietäväksi, niin olihan siellä ihan siistejä juttuja. Oma rynnäkkökivääri, siitä tuli oikeasti jollain perverssillä tavalla oma kulta. Kun oli saanut viritettyä tähtäimet kuntoon ja pääsi sinuiksi pyssynsä kanssa, niin ampuminen oli helvetin hauskaa. Olin meidän yksikön parhaita ampujia, ehkä koska olen rauhallinen mutta äärimmäisen kilpailuhenkinen. Sitä alkoi kilpailla itsensä kanssa; "hitto, hyvä kasa tuli mutta yksi karkasi seiskaan, pakko saada kaikki vähintään ysiin...". Lisäksi hyvillä tuloksilla sai lisälomia. Ammuin aika monelle kaverille kuntoisuuslomia kun olin jo omani ansainnut. Siellä ei siis kapiaiset mitenkään pysty tietämään mihin maaliin olet ampunut. Ammuin ensin itselleni hyvän sarjan, sitten vieruskaverin tauluun tupakka-askista hyvän sarjan jolla saa loman.
Pääsihän siellä myös heittämään oikeaa käsikranaattia, ampumaan singolla, haulikolla ja 9mm pistoolilla, sekä räjäyttämään erilaisia räjähteitä yms. Leikittiin myös napalmilla, aika metkaa tavaraa. Minulla on paperilla räjäyttäjän/panostajan peruskurssi käytynä, eli pienellä koulutuksella voisi mennä vaikka maarakennushommiin panostajaksi. Ei sillä että olisin menossa...
No, ei tällä sekavalla sepustuksellani ole sen kummempaa sanomaa. Kerroin vain miten itse koin palveluksen. Inttijuttuja on kiva jauhaa vaikkapa saunassa, tai uusien tuttavuuksien kanssa. Se on heti jäänsärkijä ja yhdistävä tekijä.
PS. Olen periaatteessa pasifisti, mutta intti oli ihan hauskaa larppaamista. Ja ampuminen on helvetin hauskaa ja rentouttavaa, siis nimennomaan "kilpa-ampuminen" eli yritetään saada hyvää tulosta. Aseita noin yleisellä tasolla kuitenkin vastustan. Sekavaako?
