Ajatuksia, ihan mistä vaan

[boost]

Hmm...Oon nyt vähän kusessa. Sain tiedon, että pitäisi hommaa oma kämppä tammikuun loppuun mennessä. Sinänsä ihan jees, kun oon ajatellut jo ainakin vuoden ajan, että pitäisi muuttaa omilleen, mutta en ole jaksanut tehdä paljoa mitään asian eteen, mut nyt olen vähän pakon edessä. Asiaa kuitenkin vaikeuttaa se, että lopetin työt syksyllä koulun takia ja olen luottotiedoton vailla koulutusta...kaikkiin paikallisiin opiskelija asuntoihin otetaan ensisijaisesti vaan muista paikkakunnista opiskelijoita ja ne on muutenkin täynnä. Jotain pitää nyt äkkiä sumplia...

[Mushru]

^ Aika tyhmä tilanne. Muutatko siis porukoiltas tai kaveriltas tms?
Jos olis ollut kämpän sopimuksen irtisanominen niin sillä ois saanu suht nopeesti...

Kaupungille vaan hakemusta, vaikka karusti sanottuna siinä menee pidempään
Phöh. Eikö asiaa voi sumplia, että saisit eka kämpän? Toivottavasti onnistut saamaan kämpän!

En osaa neuvoa kyllä muuten tommosessa tilanteessa.

[Neste]

kaikkiin paikallisiin opiskelija asuntoihin otetaan ensisijaisesti vaan muista paikkakunnista opiskelijoita ja ne on muutenkin täynnä.

Käyt paikan päällä kertomassa tilanteen ja sanot että mikä tahansa kämppä kelpaa. Kyllä niitä yleensä säästetään juuri tuollaisten tilanteiden takia.

[doof]

25C-NBOME , silokit vai golden teacheria? MääMmiä pieni nokare kylkee?

Vituttaa ahdistaa, pitäis koulu saada viikossa valmiiks ja hommaa on niin vitusti MULLE. Jollekki vähä motivoituneemmal se olis pikku nakki mut multa tuo motivaatioa vai mikälie on täysin kadoksissa.. Se on nyt kun pitäis saada koulu suoriitettua tai menee 3v koulutus hukkaan onhan täsä jo 4 vuotta ollu aikaa hoitaa 3v koulutus ja yks toisen alan keskeytys jo takan

[Pen]

Sienii jokunen gramma ja mämmii jos on hyvää about 100 mg, jätä nBOME väliin.

Toisaalta jos vituttaa ja ahdistaa ni kannattaako hippiflipata tai deeleillä.

[boost]

^ Aika tyhmä tilanne. Muutatko siis porukoiltas tai kaveriltas tms?
Jos olis ollut kämpän sopimuksen irtisanominen niin sillä ois saanu suht nopeesti...

Kaupungille vaan hakemusta, vaikka karusti sanottuna siinä menee pidempään
Phöh. Eikö asiaa voi sumplia, että saisit eka kämpän? Toivottavasti onnistut saamaan kämpän!

En osaa neuvoa kyllä muuten tommosessa tilanteessa.

Juu, siis ihan porukoilta muutan...kaupungille oon nyt laittanut hakemuksia, mut siinä tosiaan voi kestää. Faijan kanssa tässä suuniteltiin, että jos ei mistään löydy kämppää, niin se sitten vuokraa kämpän, kun sille noita kaksioita on tarjottu, ja teen sitten sen kanssa vuokra sopimuksen, eli eiköhän tämä tästä. Ja luulisi, että ne opiskelija-asuntojen pitäjät ymmärtäisi tän tilanteen, kun meen vaan puhumaan niiden kanssa.

[doof]

Sienii jokunen gramma ja mämmii jos on hyvää about 100 mg, jätä nBOME väliin.

Toisaalta jos vituttaa ja ahdistaa ni kannattaako hippiflipata tai deeleillä.

Toi reissu olis sitte sen jälkee kun tuo opiskelusähläys on ohi. Uskon arvaan ja tiedän että noi em. asiat tulis tripillä negatiivisesti esille ja katuisin koko trippiä. Tähtään ton tripauksen johonkin joulun ja uudenvuoden väliin kun se on sellasta aikaa että ei oo töitä eikä oo muitakaa huolia, hopeso

[jumalatjalassa]

Nyt mä ymmärrän sen aivan täydellisesti, kun jengi sanoo, että parhaat oivallukset tulee vasta matkan jälkeen. Mun aivot on olleet ihan jengalla viikonlopusta asti, mutta nyt alkaa vähitellen suoristua. Samat kelat pyörii päässä, mutta nyt vasta kykenen ajattelemaan niitä tarpeeksi objektiivisesti. Silti päällä on edelleen epämääräinen henkinen psykedeelinen pahoinvointi. Tunsin silloin olevani jollain tavalla vajaa. Puutteellinen. Tunnen edelleen, mutta nyt alan löytää syitä sille. Aivan järjettömän helpottavaa.

Vuosien tuska on kiertynyt pieneksi palloksi mun vatsani sisään. Nyt alan löytää sen lankakerän pään ja suunnan, josta saan sen auki. Tuo lankakerä on jo vuosia syönyt mua sisältä. Se on loinen, joka on kasvanut vuosien saatossa järkyttävän suureksi. Se ei katoa hetkessä, mutta pala kerrallaan mä vielä jonain päivänä saan sen auki.

[Pen]

Toi reissu olis sitte sen jälkee kun tuo opiskelusähläys on ohi. Uskon arvaan ja tiedän että noi em. asiat tulis tripillä negatiivisesti esille ja katuisin koko trippiä. Tähtään ton tripauksen johonkin joulun ja uudenvuoden väliin kun se on sellasta aikaa että ei oo töitä eikä oo muitakaa huolia, hopeso

Ite otan UV:na kaverien kanssa happoa ja mämmiä. Varmaan näyttää hienolta raketit niissä kuoseissa.

Hitto, ei saanu nukuttua tänä yönä mut kaise on nitkutettava iltaa asti ku huome on koulua ja tos yhestä neljään on menoa.

[Dexma]

Mä en enään oikein ees saa kauheen kehittäviä oivalluksia psykedeeleistä, voipi olla, että johtuu siitäkin, ettei ole sellaista henkistäkriisiä yllä. Musta tuntuu, että ne oivallukset on aina jäänyt vähän vähäisiksi loppupeleissä. Enemmän se psykedeelien anto nykyään on se, että alkaa uskoon itseensä ihan uudella tavalla ja yhtäkkiä tulee taas halu tiettyihin asioihin. Näkee selvästi sen mitä haluaa seuraavana päivänä toteuttaa näkee selvästi sen mitä haluu toteuttaa puolenvuoden päästä.

Psykedeelit on enemmän mulle nykyään kynttilä joka valaisee mun mieleni ja kehoni. Osaan deelikokemuksen jälkeen hetken taas arvostaa itseäni, ympäristöäni, olen toiveikas ja energinen, pikkuhiljaa deelikokemuksen jälkeen muutun askel askeleelta takaisin kylmäksi jääköntiksi ja harmaaksi, kun tämä alkaa haittaa tarpeeksi mun on pakko uusia mun deelikokemus sit oon taas vahva ja aurinkoinen minä. Mulla on varmaan nyt about pari kuukautta sit ollut viimeiset deelitripit ja nyt alkaa tuntuun, että viimeistään tammikuussa on pakkoa uusia tämä.

Musta tuntuu, että omalla kohalla 12 tunnin happotripin aikana ei tapahdukkaan mitään kovin intensiivistä yleensä tämän takia myös tykkkään napsia enemmän pieniä annoksia monta kertaa kuuriluontoisesti kuin olisin vain VITUN AVARUUS hetken. Kait sellainen muutaman päivän mittainen haponsyönti vaikuttaa aivoihin vähän pidemmän aikaa kuin ehkä aluksi tuntee ja myös sitä tollaisen "kuurin" kohalla tulee kuin automaattisesti ajateltua asiat vähän paremmalla tavalla vaikkei ehkä niitä edes sanotuksi saa, myös samalla tulee tuunattua itsensä oikealle taajuudelle joka on taajuus jolla on parempi olla jos haluaa elää siistii ja megapärisevää elämää.

Ei kahella kolmella tripillä ookkaan niin paljon väliä, että yksi päivä muuttaisi asiat niiin radikaalisti, että pam ja seuraavana päivänä olisin erilainen ihminen, vain niinkuin kaikki muutokset psyykkeessä muuttuu pikkuhiljaa. Musta tuntuu, että omalla kohalla psykedeelien syöminen on nykyään tosi hyvällä tasapainolla enkä koe niistä niitä pulmia joita ennen sain. Monesti se, että otan pienen annoksen jotain deeliä ja elelen sen avulla mun normaalin arkipäivän (suurimmalta osin) samalla tehden ne mun suhtkoht normaalit elämäni siistit jutut. Esim kuuntelen siistejä levyjä, katon ehkä leffan, joogaan ja meditoin, käyn pihalla ja syön hyvää ruokaa. Palaudun maanpinnalle tukevasti nykyään psykedeeleissä sen sijaan, että olisin "sfääreissä". Deelipäissä, kun on maanpinnalla tukevasti niin se tuntuu siltä miltä asiat parhaimmillaan tuntuis "arki on onnellista". Tuohon mielentilaan, kun pääsee silloin tällöin niin jaksaa kummasti eteenpäin sen jälkeen.

[Darw]

Jostain syystä on parilla viimeisellä happo- ja sienitripillä tullut sellainen tunne että ko. päihteet ei vaan sovi nautittavaksi kerrostaloasunnossa. Pitäisi päästä jonnekin missä maa on lähempänä ja seurana olisi elävää tulta ja vettä. Jäänyt vähän sellainen häkkieläinfiilis. Ja hirveät antipatiat kaikkea nykyaikaista aivotonta viihdettä kohtaan.

[juss111]

Jostain syystä on parilla viimeisellä happo- ja sienitripillä tullut sellainen tunne että ko. päihteet ei vaan sovi nautittavaksi kerrostaloasunnossa. Pitäisi päästä jonnekin missä maa on lähempänä ja seurana olisi elävää tulta ja vettä. Jäänyt vähän sellainen häkkieläinfiilis. Ja hirveät antipatiat kaikkea nykyaikaista aivotonta viihdettä kohtaan.

Tämä on itellekki tullu. Jos jotain vedän niin mökillä hyvien kavereiden seurassa. luonnossa se on huomattavasti mukavempaa. Oli sitte kesä tai talvi.

[Saruman]

Elämä, laiska elämä jatkuu. Nuorista tulee vanhempia, kuolleista kuolleempia. Minulla ei ole edes kuolemanpelkoa, kuin Sirpalla Ulvilassa, vaikken uskossa olekaan. Ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Hyväuskoinen en kuitenkaan ole.

"Existence, well, what does it matter
I exist on the best terms I can", lauloi nuori Ian Manchesterista. Mitä väliä tosiaan, ajattelen. Olemassaolo on niiin yliarvostettua. Doriksen laaksoja suuremmat ovat esiintymislavat Ianin nykyään. Miksi tyytyäkään Tellukseen, tuohon mikroskooppisen pieneen hiirenpaskaan tällä kosmisella näyttämöllä? "Paskasta se kukkakin nousee", voisi joku sanoa. Nousee, jos on noustakseen. Hiirihän syö omaa paskaansa ravinnon puutteessa. Jos meidän armas maapallomme on hiirenpaska, kuka/mikä sitten onkaan itse hiiri? Oma aurinkomme, näillä näkymin. Mutta jos Maa kasvaisikin suuremmaksi kuin syöjänsä?

Mutta eihän häntäkään heiluta koiraa. Mitä jos koirilla ei olisikaan häntää? Ajatuksessa ei ole päätä eikä, häntää. Koira heiluttaa häntää, koska se voi. Voinko minä, tiedä häntä.

Pienen pieni hiirulainenkaan, tuo vesseli siimahäntä, ei ehdi purkaa sielun sisintään, kun verenhimoinen ihmisotus on sitä heti listimässä. "Kirottua", pallokorva pohtii. "Mitä pahaa olen ihmisille tehnyt, tässä maailmassa." Voihan olla, että hiiret ovat ihmisten asemassa ja ihmiset hiiren, toisessa versumissa. Kehittynyt hiiri voikin olla julmempi paskiainen, kuin uskallamme kuvitellakaan.

"Kunnia ei unohdu", totesi Jarski, tuo elämän kovan korkea koulun kirjoilla oleva nuorimies Äänekoskelta, armeijasta päästyään.

Minua eivät ottaneet puollustamaan rakasta isäim maata.
Ehkä hyvä niin.

[MethAciD]

Pieni annos Lsd:tä voi herättää alkoholin turruttaman peniksen henkiin.

[smokywestern]

ajattelin tässä että ajattelenko koskaan itseäni... haluan vain hyvää muille sillä kustannuksella että paskaa kaatuu niskaan ja ei tunnu oikealta. fuck man

[Saruman]

ajattelin tässä että ajattelenko koskaan itseäni... haluan vain hyvää muille sillä kustannuksella että paskaa kaatuu niskaan ja ei tunnu oikealta. fuck man

Ala kuuntelemaan Oasista ja haistata vittu kaikille. Sillä tuosta asenteesta pääsee.

[jumalatjalassa]

Ei helvetti nyt. Stressaava elämäntilanne päällä. Miten mä reagoin? Syömisvammailulla tietenkin. Luulin, että nämä ajat olisivat kaukana takana. Olin väärässä. Miten niinkin yksinkertainen asia kuin syöminen voi olla näin vaikeaa? Ahdistaa, vituttaa ja pelottaa. Paino vaan tippuu tippumistaan. Olin valmiiksi jo alipainon rajalla, nyt kuukaudessa on lähtenyt viisi kiloa. Luut paistaa ja sattuu ihan vittuna istua kovalla alustalla.

Mutta ei. Mä en vain kykene syömään. Joka ikinen suupala ahdistaa. Huomasin äsken peilistä, että mun selkäranka on mustelmilla. Se on tavallaan pelottavan kaunis. Pari päivää takaperin eräs kaverini huomautti painoni tippumisesta. Samaan aikaan olin iloinen, mutta yritin selitellä, että joo on ollut niin kiireistä, että en ole ehtinyt syödä kunnolla. Mulla on koko ajan ihan älyttömän kylmä, vaikka olisin kahden peiton alla. Kädet tärisee niin paljon, että kirjoittaminenkin on vaikeaa. Ja mä saan siitä mielihyvää.

Mua todellakin pelottaa. Mulla on vuosien syömishäiriöhistoria takana. En halua siihen helvettiin takaisin. Silti se jollain kierolla tavalla kiehtoo. Ei sitä voi selittää ihmiselle, joka ei ole itse kokenut sitä. Vaikka se ainainen syömisten ja painon tarkkailu on stressaavaa ja ahdistavaa, siinä silti on jotain... Kontrolli(ttomuus). Monet syömishäiriöiset selittävät syömisongelmiaan sillä, että hallitsemalla syömisiään on kontrolli edes jostakin. Voiko sitä kutsua kontrolliksi, jos sairaus hallitsee koko elämää? En usko. Silti sitä vaan luulee niin. Ajattelee, että onhan tämä mun hallinnassani. Ei se ole.

Miksi en vaan voisi olla ihan normaali? Miksi kaikki ongelmat pesiytyvät juuri muhun? Tämä on aivan vitun sairasta.

[Lautturi]

Ei helvetti nyt. Stressaava elämäntilanne päällä. Miten mä reagoin? Syömisvammailulla tietenkin.

Niin, se tuo Nietzsche kirjoitti (mun sigun lisäksi) notta kahta kipua on helpompi kestää kuin yhtä.
Itse koen nälkiintymisen aiheuttaman neuroottisuuden henkisesti hyvin rauhoittavaksi, ja kun syvenee sen tilan taakse jossa kroppa ei enää kiukkuu kylmää summuuta, täysin sedatoivaksi. Siirtymä sinne on vaikeata, mutta jos nimenomaisesti ympäristö itsessään on liian pahasti pommittava, niin fyysiset oireet toimii lohduttavana focuksena joka siirtää voimvavarat arkihuolien pohdinnoista kipuilujen tarkkailuun, joita yllättävää kyllä on helpompi kestää.
Paikallinen folkloriikka esittää saman notta mies kivun kestää muttei häpeää.

Vinkki, särpi kalanmaksaöljyä niin iho pysyy kunnossa. Et muutu sillai narkkilaihaksi vaan habitus säilyy sellaisena supermallihoikkana.
Mitä kavereihin tulee, sit kun ne on sanattomia järkytyksestä, niin oot oikeesti laiha. Jos ne vasta kummastelee sun hirmu luisevaa persausta, niin ei mitään hätää

[smokywestern]

ajattelin tässä että ajattelenko koskaan itseäni... haluan vain hyvää muille sillä kustannuksella että paskaa kaatuu niskaan ja ei tunnu oikealta. fuck man

Ala kuuntelemaan Oasista ja haistata vittu kaikille. Sillä tuosta asenteesta pääsee.

Mutku kaik on ihania ja niitä on autettava. Itselleni apua ei tipu niin paljoo nii kai se on ite alotetta haistattamaan vituraa sit!!!! MINÄ ELÄN MINÄ OLEN MINÄ TULEN MINÄ OLEN TULES

[doof]

Otin eilen 600mg ttramalia ja 2mg rivaa eikä oikeen ollu kummone kokemus. Heräsin yöl kusihätään (niinku joka yö) ja KÄVELIN vessaan istumaa pöntölle ku en jaksanu seistä ja kusta. Lorotus loppu ja kun nousi seisomaa nii jalat lähti alta nousin ylös käsien varaan ja jouduin kannatella itteäni minuutin verran et jalat oli tooipunu puuduksist. Toisinaa käsi on aamulla niin puutunu et en pysty liikuttaa sitä, mut hetken istumisen jälkeen puutuminen, wtf?? en nyt kuitenka usko et tramalilla olis ollu mitää asiaa tohon mut kunha ilmotin

[smokywestern]

Päätin tänää alottaa luvun mun kirjassa, missä haistatan vitut muitten tarpeille ja teen mitä haluan. niinku... FUCKEM'!! ja sitä rataa. Jos jollai on jotai huolia nii painukaa vittuun mun suunnasta, kosoa mua ei kiinosta!

[porter]

Jengi valittaa ettei pärjää esim työttömyys ja sossun rahoilla, tässä on joutunut jo monia kuukausia pärjään ihan yleisellä häärämisel ja säätämisel kun en mitään tukia kuin pienen asumistuen joka sekään ei kata koko vuokraa... Fuk yeaaa.

[kinky]

Jengi valittaa ettei pärjää esim työttömyys ja sossun rahoilla, tässä on joutunut jo monia kuukausia pärjään ihan yleisellä häärämisel ja säätämisel kun en mitään tukia kuin pienen asumistuen joka sekään ei kata koko vuokraa... Fuk yeaaa.

Mul tuli huono omatunto ton mun sossuangstipostauksen jäliltä. MUT JAXUHALI HEI VARMAA AUTTAA SUA.

[frapathea]

Ei se, että jollain menee vielä paskemmin tarkoita, etteikö itteään sais vituttaa oman elämänsä vääryydet. Pyh.

[kinky]

No ei toki, eikä mun mielestä nyt elämän paskuusasteita oikeen voi tollee mitatakaan.
Tai että jokasella on oma pohjansa ja näinpoispäin.
Tullu vaan erityisesti Porterille vimeaikoina maristuu omii "rahahuolia" niin sillä ton kirjotin.
No hard feelings!

[porter]

No ei toki, eikä mun mielestä nyt elämän paskuusasteita oikeen voi tollee mitatakaan.
Tai että jokasella on oma pohjansa ja näinpoispäin.
Tullu vaan erityisesti Porterille vimeaikoina maristuu omii "rahahuolia" niin sillä ton kirjotin.
No hard feelings!

Mut kyl täältä noustaan En vaan vielä tiiä että miten!

[Hitler]

Rakkauspakkauksena oisin sellanen et joku Ttyylitajunen retropetro joutuis vainaan fileerausveitsin asetteen tummaan virtaan, joo tää on nähty.
MUT
kuolema on nirvana, ei se voi olla pahempaa ei se voi olla pahempaa

kaikki aistit sammuu ajatuksetkin tummu, RUMMUU

[laihalohtu]

se ois nyt ihan hyvä tunne

se tunne kun unohtaa mitä piti ajatella.
se kun unohtaa miten tuntea.

[VXA]

mielenrauha on kiinni vain siitä

mitä emme tiedä
mitä emme muista
minkä olemme unohtaneet
mitä emme saa tietoisuuteemme
minkä olemme sulkeneet sieltä pois

aina löytyisi jotain murehdittavaa, toki. Hyvä että edes joskus on olemassa hetkiä, kun ei vain keksi murehdittavaa. Nyt juuri olen väsynyt murehtimaan. Se on tätä kriisiaikaa.

Joskus löydän itseni tilanteesta, jossa olen unohtanut mitä piti murehtia. Nämä ovat hienoja hetkiä. En jää muistelemaan.

Hetkessä elämisen pohtiminen on kyl jotenkin vaan niin klishee. Liian klishee. Mä oon liian vastavirtaa, en jaksa kliseitä. En myöskään jaksa murehtia aknea, koska se olisi liian klisee. Joten murehdin asioita mitä muut ei vielä murehdi, oon pioneeri. Mussa on joku vastavirta-geeni, oon aina ollu tämmöne. En haluis edes muuttaa dameihin, ku se ois liian klisee. Vihaajat vihaa. Mainstream syyttää erikoisuuden tavoittelijaksi.


Rapsutin juuri koiraa kaksi tuntia putkeen lämpimissä raakakaakaoeuforioissa. Oli vaan niin rauhallista ja raukeaa että miksei? Yritin saada itteni niin stimupökkiin että nukahtaisin mutta ei siitä nyt näemmä mitään tullut. Täällä ollaan. Hävisin pelin.

Edit: Mutta edelleenhän ainakin teoriassa pätevä tapa ohittaa kaikki murehtimiset on muistaa että sulla on aina kaikki edellytykset (tai sitten ei ole, mutta yleensä kyllä varmasti on) diilata kaikki ja löytää onni. Ainakin hetkellinen.

[laihalohtu]

mielenrauha on kiinni vain siitä

mitä emme tiedä
mitä emme muista
minkä olemme unohtaneet
mitä emme saa tietoisuuteemme
minkä olemme sulkeneet sieltä pois

aina löytyisi jotain murehdittavaa, toki. Hyvä että edes joskus on olemassa hetkiä, kun ei vain keksi murehdittavaa. Nyt juuri olen väsynyt murehtimaan. Se on tätä kriisiaikaa.

Joskus löydän itseni tilanteesta, jossa olen unohtanut mitä piti murehtia. Nämä ovat hienoja hetkiä. En jää muistelemaan.

Hetkessä elämisen pohtiminen on kyl jotenkin vaan niin klishee. Liian klishee. Mä oon liian vastavirtaa, en jaksa kliseitä. En myöskään jaksa murehtia aknea, koska se olisi liian klisee. Joten murehdin asioita mitä muut ei vielä murehdi, oon pioneeri. Mussa on joku vastavirta-geeni, oon aina ollu tämmöne. En haluis edes muuttaa dameihin, ku se ois liian klisee. Vihaajat vihaa. Mainstream syyttää erikoisuuden tavoittelijaksi.


Rapsutin juuri koiraa kaksi tuntia putkeen lämpimissä raakakaakaoeuforioissa. Oli vaan niin rauhallista ja raukeaa että miksei? Yritin saada itteni niin stimupökkiin että nukahtaisin mutta ei siitä nyt näemmä mitään tullut. Täällä ollaan. Hävisin pelin.

Edit: Mutta edelleenhän ainakin teoriassa pätevä tapa ohittaa kaikki murehtimiset on muistaa että sulla on aina kaikki edellytykset (tai sitten ei ole, mutta yleensä kyllä varmasti on) diilata kaikki ja löytää onni. Ainakin hetkellinen.

Oletko sinä minä?