Ajatuksia, ihan mistä vaan

[Scarlett]

Mä mietin viime kevättä ja kesää, kuinka piri- ja humalahuuruista aikaa se oli. Kuuntelen musiikkia jota sillon kuunneltiin.

Soi Placebon Pierrot the Clown, muistan vielä kun eilisen kun oltiin valvottu mieheni kanssa pitkään, pitkään, öitä, pirin ja concertan voimilla ja aurinko nousi aamulla, olis pitänyt molempien lähteä töihin eikä me kumpikaan lähdetty kun oltiin niin harhaisia ja uupuneen ylivirittyneitä. Taustalla soi Placebo -soittolista ja maattiin sikin sokin sohvasängyllä ja kelattiin unen ja valveen rajamailla sekavia keloja. Välillä taidettiin vaipua uneen. Mun ympärillä pörräs tulikärpäsparvi joka aina tuli valvomisen tuloksena piinaamaan mua ja varjot näytti kammottavilta. Jossain kohtaa mies nukahti, itse lähdin omaan kotiini. En nukkunut kun vasta seuraavana yönä, päivä oli kammottava.

Vedettiin kyllä niin huolella rappiolle toi kevät ja kesä.

En osaa vieläkään romantisoida tuota mutta tietty musiikki esimeriksi tuo noita muistoja elävästi mieleen. Istun juuri sillä paikalla jossa sohvasänky silloin oli ja kun suljen silmät ja kuuntelen tätä musiikkia, voin oikeasti nähdä kaksi luisevaa rastapäätä raajat solmussa silmät selällään pyörimässä sängyllä. Tuntea saman ahdistuksen jota tunsin siitä että musiikki oli liian kovalla mutta olin liian sekaisin vaimentaakseni sitä.

Muistan myös ne yöt joina näplättiin concertavetoja toistensa perään, mun alko oleen jo aika nihkee tyyppaa niitä ja vuosin välillä verta kun pistetty sika kun putket alko oleen niin kuluneet ja syvällä. Yöt oli päiviä, päivät öitä, vuorkaudet meni, me istuttiin pöydän ääressä, näplättiin taas uudet töötit ja tööttien perät, suut kävi taukoomatta, kaksin hämärässä asunnossa, aikaa ei ollut. Välillä lähdimme tuohon kilometrin päähän hakemaan lisää, joskus jäimme sinne vetämään ja samat naamat pyöri aina siellä. Kaikki purivat leuokojaan ja puhuttiin, puhuttiin muttei sanottu ikinä mitään.

Silloin rakastin sitä, vaikka sitä seuraavat päivät kun douppi loppu oli aina ahdistavimpia. Laskut oli aina kamalat. Nyt puistattaa kuinka sekaisin me oltiin.

Ja on pieni ihme että kun kumpikin raitistuimme rakastuimme toisiimme entistäkin enemmän, siinä olisi voinut käydä toisin. Olen onnekas. Tässä olis oikeesti voinut käydä toisin, olimme niin rappionarkkeja kummatkin.

[PastoriOutous]

Äh. Vituttaa jotenkin kun yks hyvä ystävä on saanut yhteisten tuttujen piirissä lopullisesti täydellisen idiootti-nistin maineen joidenkin pari vuotta sitten tehtyjen sekoilujen vuoksi ja yhä tänä päivänäkin ihmiset pitää sitä täytenä narkkina. Vitun hämmentävää kun törmää tollasiin mielipiteisiin ja kukaan ei millään tasolla usko vaikka koittaakin oikaista. Sitä alkaa sitten vaan miettimään, et millasenkohan kuvan sitä on ite antanut joskus muinaisilla sekoiluillaan. Onkohan sitä itelläkin tullut joku vitun vaikeasti katoava päihdeongelmaisen leima otsaan. En mä nyt tiedä et mikd mä tätä tähän sössötän, mut oli vaan soveliain paikka mihin asiasta avautua.

[MethAciD]

Rupesin äsken tiskatessa kelata et:

Minkä takia jengi tiskaa kuumalla hanavedellä, kun se kerran sisältää enemmän bakteereja kuin kylmä hanavesi?

Kuuma irrottaa likaa paremmin, ja käytössä myös pesuaineet joten ne puhdistaa bakteereja ja likaa?
Pesuainetta voi käyttää myös kylmässä vedessä , joten eiks ois kannattavaa pestä kylmässä vedessä isommalla työllä, tai kiehauttaa pesuvesi...hmm

[Desse]

Rupesin äsken tiskatessa kelata et:

Minkä takia jengi tiskaa kuumalla hanavedellä, kun se kerran sisältää enemmän bakteereja kuin kylmä hanavesi?

Kuuma irrottaa likaa paremmin, ja käytössä myös pesuaineet joten ne puhdistaa bakteereja ja likaa?
Pesuainetta voi käyttää myös kylmässä vedessä , joten eiks ois kannattavaa pestä kylmässä vedessä isommalla työllä, tai kiehauttaa pesuvesi...hmm

ootko joskus koittanu pestä astioita kylmällä vedellä? ja sillä ei sinänsä oo väliä, että kuinka bakteeripitoista se vesi on siinä pesuvaiheessa, kun se kuitenkin huuhdellaan sit kylmällä vedellä.

[frapathea]

Minkä takia jengi tiskaa kuumalla hanavedellä, kun se kerran sisältää enemmän bakteereja kuin kylmä hanavesi?

Kuuma irrottaa likaa paremmin, ja käytössä myös pesuaineet joten ne puhdistaa bakteereja ja likaa?
Pesuainetta voi käyttää myös kylmässä vedessä , joten eiks ois kannattavaa pestä kylmässä vedessä isommalla työllä, tai kiehauttaa pesuvesi...hmm

Bakteereja on joka nurkassa kuitenkin. Ei ne tiskiaineella lähde, eikä niiden tarviikaan. Hyväks immuniteetille sellanen hillitty määrä bakteerei vaan.

Tiskit tiskataan lähinnä ruoantähteiden ja rasvan takia. Rasva irtoo parhaiten kuumalla tai lämpimällä vedellä ja tiskiaineella, mut koska kuumalla on mahdoton tiskaa ellei kädet oo asbestia, niin lämmintä sitten. Plus et rasvatukokset putkiston alkupäässä on vähäisempiä jos vesi on sen verran lämmintä tiskatessa ettei se rasva jähmety.

[MethAciD]

Kiitosta vaan vastauksista tän hetken kuumimpaan kysymykseen

Kuha kelailin jotai omia et kuinka tyhmää on keksiä astioiden puhdistus , mut sitä ei tehdä mahdollisimman puhtaalla tavalla silti
Mut joo, noi oli kaikki erittäin järkeviä selityksiä

ootko joskus koittanu pestä astioita kylmällä vedellä?

Itseasiassa olen..esim. intissä leirillä, ja joskus mökillä( yleensä kyl on ihan lämmintä vettä saatavilla)

[jumalatjalassa]

Tänään pääsin syvimpään medatitiiviseen tilaan, jossa olen elämässäni ollut ilman minkäänmoisia tajusteita. Yleensä meditoin kerrallaan ehkä vartin verran, mutta tänään se venyi kahteen tuntiin. Kaikki maanpäällinen menetti merkityksensä hetkeksi, aika etunenässä. Rauha. Onni. Sen jälkeen itkin pienen tovin. En ole itkenyt pitkään, pitkään aikaan. Ei se ollut surullista itkua. Enkä ehkä onnelliseksikaan menisi sanomaan. Se vain oli. Siihen tiivistyi kaikki ne tunteet, joita mä olen viime aikoina käynyt läpi. Tai oikeastaan, voisi sanoa, että... Siihen tiivistyi joka ikinen tunne, joka on mahdollista kokea.

Mulla on jokseenkin puhdistunut ja seesteinen olo. Haluaisin kirjoittaa tähän, tai johonkin, kaiken, mitä tunnen tällä hetkellä. Mutta se on mahdotonta, ei tässä maailmassa ole sanoja kuvaamaan sitä. Tai oikeastaan mitään, mitä mä haluaisin sanoa. Tuntuu, että kirjaimet, sanat, lauseet, kaikki mun oppimani kielenkäytön välineet ovat täysin, totaalisen merkityksettömiä. Tämä ei liity edes ainoastaan tuohon kokemukseeni vaan kaikkeen, mitä mun elämässäni tällä hetkellä on.

Tuntuu, että jokin on muuttumassa. Tai siis, ainahan asiat muuttuvat, koko ajan. Maailmankaikkeus on vain pienenpieniä energiahiukkasia tiivistyneenä sinne tänne satunnaisiksi kasautumiksi, jotka liikkuvat koko ajan toistensa mukana tai toisistaan riippumatta. Totta kai asiat muuttuvat, ei mikään säily ennallaan pientä hetkeä pidempään. Mutta se, mitä mä tarkoitan... Ehkä kaikki toivo ei ole menetetty vielä.

Rakastakaa. En mä siihen osaa vastata, miksi niin pitäisi tehdä. Mutta ehkä te näette sen itsekin, jos avaatte silmänne. Rakkaus on ainoa voima, jolla voi poistaa kaiken pahan ja se on se, mitä tämä maailma nyt eniten tarvitsee.

[Illuusio]

Tänään pääsin syvimpään medatitiiviseen tilaan, jossa olen elämässäni ollut ilman minkäänmoisia tajusteita. Yleensä meditoin kerrallaan ehkä vartin verran, mutta tänään se venyi kahteen tuntiin. Kaikki maanpäällinen menetti merkityksensä hetkeksi, aika etunenässä. Rauha. Onni. Sen jälkeen itkin pienen tovin. En ole itkenyt pitkään, pitkään aikaan. Ei se ollut surullista itkua. Enkä ehkä onnelliseksikaan menisi sanomaan. Se vain oli. Siihen tiivistyi kaikki ne tunteet, joita mä olen viime aikoina käynyt läpi. Tai oikeastaan, voisi sanoa, että... Siihen tiivistyi joka ikinen tunne, joka on mahdollista kokea.

Mulla on jokseenkin puhdistunut ja seesteinen olo. Haluaisin kirjoittaa tähän, tai johonkin, kaiken, mitä tunnen tällä hetkellä. Mutta se on mahdotonta, ei tässä maailmassa ole sanoja kuvaamaan sitä. Tai oikeastaan mitään, mitä mä haluaisin sanoa. Tuntuu, että kirjaimet, sanat, lauseet, kaikki mun oppimani kielenkäytön välineet ovat täysin, totaalisen merkityksettömiä. Tämä ei liity edes ainoastaan tuohon kokemukseeni vaan kaikkeen, mitä mun elämässäni tällä hetkellä on.

Tuntuu, että jokin on muuttumassa. Tai siis, ainahan asiat muuttuvat, koko ajan. Maailmankaikkeus on vain pienenpieniä energiahiukkasia tiivistyneenä sinne tänne satunnaisiksi kasautumiksi, jotka liikkuvat koko ajan toistensa mukana tai toisistaan riippumatta. Totta kai asiat muuttuvat, ei mikään säily ennallaan pientä hetkeä pidempään. Mutta se, mitä mä tarkoitan... Ehkä kaikki toivo ei ole menetetty vielä.

Rakastakaa. En mä siihen osaa vastata, miksi niin pitäisi tehdä. Mutta ehkä te näette sen itsekin, jos avaatte silmänne. Rakkaus on ainoa voima, jolla voi poistaa kaiken pahan ja se on se, mitä tämä maailma nyt eniten tarvitsee.

Mää en oikein tiedä mitä tohon voi vastata, mut vastaan silti vaikka että oli helvetin hyvä posti, tohon on pakko jotenki vastata. Ei voi tommosia posteja ignoorata ihan oikeesti. Itellä tulee hirvee ahdistus 10min meditoinnin jälkeen kun ei se vaan multa luonnistu, mut toi toi sun tekstis oli jotenkin tosi syvällinen.

[jumalatjalassa]

Illuusio... Se ahdistus on vain sun oman mielesi temppuiluja. Kontrolloimaton mieli on aika vaarallinen. Sw ahdistus ei ole itseisarvo. Sille on joku syy aivan varmasti. Itsekin podin ahdistusta ensimmäisiä kertoja meditoidessani. Yritin kuitenkin sinnikkäästi, koetin eri tekniikoita jne. Ja kasvoin, sitä ei sovi unohtaa. Se sinnikkyys todellakin palkittiin.

[Illuusio]

Illuusio... Se ahdistus on vain sun oman mielesi temppuiluja. Kontrolloimaton mieli on aika vaarallinen. Sw ahdistus ei ole itseisarvo. Sille on joku syy aivan varmasti. Itsekin podin ahdistusta ensimmäisiä kertoja meditoidessani. Yritin kuitenkin sinnikkäästi, koetin eri tekniikoita jne. Ja kasvoin, sitä ei sovi unohtaa. Se sinnikkyys todellakin palkittiin.

Mäkin uskon että sen ahdistuksen vois sivuuttaa ajan ja kärsivällisyyden kanssa, mutta en tiedä onko musta siihen. Täytyypi alkaa panostamaan tohon meditointiin.

En kyl ees tiedä onkse ahdistusta, tuntuu että joku möykky tulee mun mahan läpi, jossen ala liikkua..... Ajattelin polttaa pajat nyt, ja kokeilla onnistuukohan paremmin. Tuun vaikka sanoo sit tähän jos ketään nyt edes kiinnostaa

[levylaatikko]

Ajatuksia ihan mistä vain..

Onko hyvää ja pahaa olemassa. Mitä jos todellisuus on illuusio, että jokainen ihminen on vain yhtä ja samaa energiaa.. Energiaa ei ole, se vain muuttaa muotoaan. Tästä kai voisi päätellä että kaikki on yhtä. Eli meidän ajatuksetkin on energiaa . Miksi sitten on materiaa, sekin on energiaa. Materia on egon tuottama harha...

Sitten vielä, ettei mitään todellista voi uhata, se taas liittyy suhteellisuustoriaan (kai?). Että jos kaikki on energiaa = yksi, --> sitä ei voi uhata, se ei ole hyvä eikä paha. Hyvä ja paha ovat vertauksia. Vertaaminen on aina kahden pisteen suhteuttamista. Eli toisinsanoen jos on vain yksi, ja puuttuu piste johon verrata, ei ole mahdollista verrata --> kaikki vain on --> todellisuutta ei voi uhata.

Tälläistä on mielessäni jonkin aikaa pyörinyt.. Toivottavasti saatte tästä hyvinkin syvällisestä ajattelustani kiinni

[Scarlett]

En jaksa aina tajuta itseäni. Miten voikin vielä kaikkien vaikeuksien ja muun kokemani jälkeen olla niin turha asia kun oma paino näin tapetilla.

Oikeesti. Ahdistaa joinain hetkinä ihan homona että reisistä ja perseestä saa kiinni ja vatsassa on makkara. Yritän tolkuttaa itselleni että vitunko väliä mutta ei, joskus ikävöin niin sitä luisevaa ruumista vaikka olin jo ihan ruipelo.

Tiedän, että lopetuskiloja tulee. Puhdasta aikaa on vasta kolmisen kk takana ja elimistökin toipuu vielä. En ees syö erityisen epäterveellisesti ja tuntuu että leviän silti vaikka myös liikun. Ja tämä lienee myös merkki siitä, ettei aineenvaihdunta jne oo ihan entisellään vielä.

Vanhat pillifarkut jotka oli just hyvät loppukesästä ei mee pyhällä hengelläkään enää kiinni.

Tämä varmasti tasaantuu ja on muutenkin pienin mun ongelma mutta silti olisi kiva tuntea olonsa omissa nahoissa hyväksi. Ja tiedän senkin että sekin päivä tulee. Ähssst.

Naama on kyllä nyt kivempi kun ei oo niin lommoposket vaan näytän terveeltä. Ja terve on paino muutenkin. Pitäis olla vaan iloinen siitä.

Tuntuu niiin turhalta ees ruikuttaa tästä mutta selkiyttää kun asiat kirjottaa ylös.

[smokywestern]

Jokaisen päivän jokaisen tunnin jokainen sekunti on erillainen...... Koskaan ei tapahdu ei mitään... Tarkkaile, keskity hetkeen

[vauhtihirmu]

Paska olo. Eilinen meni ihan puihin ja taas pitäis kestää yks päivä eteenpäin...

[doof]

Paska olo. Eilinen meni ihan puihin ja taas pitäis kestää yks päivä eteenpäin...

Ajattele et sihen hyvään päivään on kohta puoltoist päivää lyhyempi aika kestettävää. Edessäpäi se hyvä on ja voi vaikka hiipiä yllättäenn! tsemiä kaikille näihi surkeisiin ja huonoihin päiviin

[magiclymagical]

Oon jotenkin ilmeisesti ottanu tavaks näin aamusin alkaa kuuntelee melankolisia biisejä ja velloa jossain ihme haikeuden tunteessa. Feel's good man.
Eikä ees tarvi douppii, lähtee mieli vaelteleen vaan paremmin ko on selvinpäin.

Jossain vaiheessa täytyy kyl vaihtaa aivojen taajuutta, viel ku keksis millä ja miten..

[smokywestern]

Maapallo on vankilaplaneetta naiiveille sieluille... Kaikennäkösiä vankilapakoja on nähty, mutta mitä tulette lähiaikoina näkemään murtaa kaikkien vankiloitten muurit, murtaa pyramidisysteemin, murtaa kaiken käsityksen siitä mitä olet joskus luullut tietäväsi ehdottomaksi faktaksi. Tämä on yhteiskunnan normien mukaan hulluutta mitä jaan universaalille perheelleni. Veljet ja siskot valmistautukaa! Älkääkä menettäkö toivoa... Tämä on viimeinen varotus ennen totaalista tuhoa. http://www.ra-el.org

E: Yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. viides aika koittaa pian

[rebirth]

Ajattelin kirjoittaa nyt mietteitäni erostani jos joku vaikka osais antaa mulle vinkkiä kuinka helvetis päästää irti rakastamastaan ihmisestä. En tiedä onko tää ny ihan oikea paikka avautua näistä asioista tänne mut jotenkin vaan täältä on saanu tukea vaikeina hetkinä ja ehkä jotakin kiinnostaa tää lukea tai joku saa tän avulla ahaa elämyksen omaan elämäänsä. Oon sen naisen kans paljon puhunu tästä asiasta ja tuntemuksistani ja ollaan tosi hyvissä väleissä sen kanssa, mut en tiiä minne muualle voisin näistä avautua kuin sille tai tänne kun tänne on helppo puhua suoraas kaikesta nimimerkin turvissa.

Miksi pitää olla niin vaikeaa päästää irti rakastamastaan ihmisestä?
Erosin vajaa kuukausi sitten naisesta joka ainakin viellä tällä hetkellä tuntuu elämäni rakkaudelta. En olisi ikinä voinut uskoa että voisin rakastaa ketään niin paljon ja viellä vähemmän uskoa et pystyisin luottamaan toiseen ihmiseen 100% ja että parisuhteessa asiat voisi mennä niin hyvin. Se nainen on aivan täydellinen pari mulle ja se on kaikinpuolin täydellinen mun silmissäin kuin enkeli syntisillä pikkuvihvahteilla.
Niin hyväsydämmin, kiltti, tykkää pelata pelejä, hyväksyy mut sellaisena kuin olen ja saa mutkin hyväksymään itseni tälläisenä. Sen kanssa ollesani tunsin olevani parempi ihminen ja että pystyisin saavuttamaan kaiken mitä ikinä haluisin. Muutenkin oltiin menos asias ihan samanlaisia toopeja ja muiden ihmisten mielestäkin muistutettiin toisiamme. Oltiin kuin parhaita kavereita tai vielläkin ollaan. Aaah se nainen on kaiken lisäks niin kuvan kaunis jumalatar, kiinteä hoikka kroppa jossa on muodot juuri oikessa kohdissa mutta ei silti oo pinnallinen eikä täys bimbo vaikka ulkokuoresta äkkiseltään vois kuvitella. Kaikki taivasteli että minkä ihmeen vuoks se nainen tahto mut kun se vois saada melkeimpä kenet vaan mut kaippa mus on jotain omalaatuista toopemaista charmia Ja seksi ei herranjumala kirkkaasti elämäni parasta seksiä vaikka tosin kaksi toopea eläimellisen kiihkon vallassa välillä telokin toisiaan, kerran mursin melkein nenäni sen vulvaan xDDD .

Mutta sitten maailmani lyhistyi kuin neidin masennukset palas ja kaikki muu vastaava paska sitä myötä myös sitoutumiskammo. Sillä on suuri hylätyksi tulemisen pelko ja lopulta yritti työntää mua pois luotaan. Se sanoi jotain sellaista että ehkä se ei vaan osaa olla ihmisen kanssa joka oikeesti rakastaa sitä ja välittää siitä. En olisi halunnut erota vaan auttaa sitä pääseen kaikesta yli mutta hän ei tahtonut ottaa apuani vastaan vaan sanoi pärjäävänsä yksinkin. Tein kaikkeni jotta se voisi hyvin ja suhde pysyis kasas, nielin ylpeyteni ja no ainakin se sanoo olevansa edes kiitollinen kaikesta siitä ja sanoo ettei ansaitse mua. Omien sanojensa mukaan se ei voinut vaan kattoo kuinka mä kärsin sen takia ja sen vointi vaan pahenee kun se kokee kauheeta omantunnon tuskia nähdessään kuinka huolissani oon siitä. Joten oli pakko erota jotta neiti vois tulla parempaan kuntoon eikä paskottais välejämme jotta voitais joskus koittaa viel uusiks.

Mutta nyt kun aikaa on kulunut ja sen vointi on hieman kohentunut niin se sanoo haluavansa olla pelkästään mun kaveri koska se ei vois elää sen syyllisyyden tuskan kanssa jos se satuttais mua uudelleen, mutta olen sanonut sille että mä olen valmis ottaan sen riskin että muhun sattuu ettei se voi tästä itteensä soimata. Oon koittanu tehä selväks että ei meidän viellä tarvii edes harkita yhteen paluuta mut pitäis mielen avoinna ja kattois et ehkä joskus jos siltä tuntuu mut se on vain nyt sillä asenteella et turha sitä on enää toisten koittaa sillä jos hän nyt luovutti näin helpolla niin hän toistaa kuitenkin saman virheen uudelleen. Muutenkin se rankasee itteensä ihan liikaa kaikesta tästä. Enkä voi käsittää miten se ei voi enää haluta palata takasin yhteen jos oon puoliksikaan niin ihana ja hyvä kuin mitä se on mulle sanonut ja jos se rakastaa mua lähellekkään niin paljon kuin sanoo. Jos kerta olen kirkkaasti kaikkein paras poikaystä mitä sillä on ikinä ollut, eikä kukaan ole kohdellut sitä niin hyvin kuin minä aikaisemmin ja on sitä mieltä ettei tule löytämään mua parempaa niin miks helvetti se ei sit palaa mun kans takas yhteen? Sekin viel et se potee kauheeta syyllisyyttä tästä kaikesta ja välillä luulee et vihaan sitä ja et se olis jotenkin huono ihminen, vaikka mun mielestä se ei oo tehny mitään väärää eikä mihtään niin pahaa jottenko voisi niitä asioita jättää menneisyyteen ja alottaa puhtaalta pöydältä. Sen sisko ja osa sen parhaista kavereistakin on sanonu sille että se tulee katuun lopun ikänsä tätä päätöstä.

Ite kyllä tiedän että minussakin on tietysti omat vikani vaikka se toista väittääkin.
En vain millään haluis vielläkään luovuttaa sillä olen romanttinen hölmö ja vaikken usko kohtaloon niin silti jotenkin tunnen että meidät on tarkoitettu toisillemme mutta se ei vain suostu kuuntelemaan kohtalon ääntä mut jos en luovuta pelkään ettei kohta voida pysyä enää ees ystävinä enkä kestäis menettää sitä kokonaan elämästäni vaikka tiedänkin että siitä tulee ihan helvetin vaikeeta alkuun koittaa olla sen pelkkä kaveri.

Edit.
pahimpia kirjotusvirheitä korjailtu

[magiclymagical]

Mutta nyt kun aikaa on kulunut ja sen vointi on hieman kohentunut niin se sanoo haluavansa olla pelkästään mun kaveri koska..etc

En tunne kyseistä ihmistä, mutta tää on aina huolestuttavaa kuultavaa. Siis eikö tuo oo melkeen ko sanois että en halua olla sun kans mut en halua myöskään loukata sua.

Ite kyllä tiedän että mussakin on omat vikani vaikka se toista väittääkin.
En vain millään haluis vielläkään luovuttaa sillä olen romanttinen hölmö ja vaikken usko kohtaloon niin silti jotenkin tunnen että meidät on tarkoitettu toisillemme mutta se ei vain suostu kuuntelemaan kohtalon ääntä mut jos en luovuta pelkään ettei kohta voida pysyä enää ees ystävinä enkä kestäis menettää sitä kokonaan elämästäni vaikka tiedänkin että siitä tulee ihan helvetin vaikeeta alkuun koittaa olla sen pelkkä kaveri

Mitä ikinä päätätkään tehdä, älä vaan jämähdä friendzone, se se on helvettiä.

[rebirth]

Mutta nyt kun aikaa on kulunut ja sen vointi on hieman kohentunut niin se sanoo haluavansa olla pelkästään mun kaveri koska..etc

En tunne kyseistä ihmistä, mutta tää on aina huolestuttavaa kuultavaa. Siis eikö tuo oo melkeen ko sanois että en halua olla sun kans mut en halua myöskään loukata sua..

Selvennän viellä että oon siis eronnut jo kyseisen naisen kanssa ja se on nyt sitä mieltä et haluis olla vain pelkästään kavereita kun aluksi se tahtoi et voitas koittaa viel joskus uusiks. Toisaalta vaikka se sanoo sellaista niin sit sen käytös välillä vihjaa aivan toista ja tuntuu ettei se itekkään oo varma mitä se haluaa. Se puhuu ettei haluu menettää mua kokonaan pois elämästään koska oon aivan liian tärkee sille ja mä oon samaa mieltä jotta en taho menettää sitä kokonaan. Se on silti mun parhaimpia kavereita, siihen pystyn luottamaan enemmän kuin kehenkään muuhun plus meillä on yhteisiä kavereitakin.

[magiclymagical]

Mulla oli hyyyvin samanlainen tapaus edellinen seurustelusuhde. Se meni siihe lopulta että päädyttiin oleen kavereita ja se prosessi eteni jotakuinkin noin miten kuvailit. Nyttemminhän koko juttu on jo kuivunu iha täysin kasaan. En ees enää tunne tuota ihmistä jolle oon kertonu ties mitkä syvimmät salaisuuteni, iha väleis kyl ollaa mut eikai meistä ikää kavereita voi tulla sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka luotankin edelleen häneen. Kärvistelin, kirjaimellisesti tärisin, kävin skenaarioita läpi päässäni mitähän se nyt hommailee jonku muun kanssa jne. Hulluks meinas tulla, sit siihe vaa.. turtu.

Sit se menee ohi ja aika parantaa haavat ja laabalaaba, vittuko vituttaa kuulla noita kuluneita fraaseja mut ne on niiiiin ärsyttävän totta usein.

Voimia.

[rebirth]

Jep kyllähän niissä kliseissä jokin täytyy paikkaansa pitää eihän ne varmaan muuten kliseiksi olis muodostunukkaan ja kiitos

Mut miten vaan tää tarina tulee lopulta päättyykin niin ainakin sain vietettyä elämäni onnellisimma kesän ja luotua paljon kauniita muistoja, selvinpäin. Kaikesta huolimatta mulle jää tästä paljon enemmän positiivista käteen kuin mistään aikaisemmasta suhteestani ja tää nainen sai pelastettua mun uskon koko nais sukupuoleen! Enää en kuvittele että kaikki naiset on laidastaan selkäänpuukottavia, manipuloivia, pettäviä ämmiä vaan tiedän että joukossa on niitä ihaniakin naisia, suorastaan enkeleitä :3

[CaptainZ]

Olen puoli elämääni ihmetellyt sitä jengiä, joka kehuu lopettaneensa kaikki päihteet ja kertoo että olo on nyt tosi hyvä ja elämä hymyilee... ja sanovat seuraavassa lauseessa: "pajaa nyt tietenkin tulee poltettua aamusta iltaan, mut sitä ei lasketa, se on vain yrtti/rohto/lääke/peruselintarvike/..."

Lääke mihin? Energisyyteen ja liian skarppiin mieleen? Liian hyvään lähimuistiin ja keskittymiskykyyn? Kykyyn elää normaalia elämää ja saada asiansa hoidettua?

[Scarlett]

Kirjoitin eilen avomiehelleni pitkän kirjeen ajatuksistani ja tunteistani kun oon niin huono puhumaan niistä asioista joista pitäisi. Kannatti. On ihanan kevyt olo. Hyvä olo. Kivaa mennä duuniinkin illaksi, kiva homma tulossa.

Rakastan työtäni muutenkin. On ihanaa olla joillekkin tarpeellinen ja tukena.

Ihanaa kun tulee lunta näillekkin leveyksille.

Mietin tässä kaikkia koulujuttujakin, olis kyllä loistavaa päästä oppisopimuksella opiskelemaan viimein tästä oikeesti itselleen paperit. Tää ala tuntuu kuitenkin kutsumukselta. Kun olis paperit kädessä voisin lähteä opiskelemaan erityisnuorisotyötä.



Hyvä fiilis!

[phantom]

Vituttaa kun viimeiset tilaukset jäänyt tulematta

[Desse]

~~Ystävyys~~

Ihan skidistä -> aikuisuuteen asti kestävä hyvä ystävyys (vrt. paras ystävä) ei ole mahdollista kuin yhdellä ainoalla tavalla (joka usein ei valitettavasti tule onnistumaan)

Pienenä lapsena pojilla on lähes poikkeuksetta samat mielenkiinnon kohteet, kuten autot, futis yms.

Kasvaessamme kuitenkin mielenkiinnonkohteet rupee yksilöistymään jokaiselle, ja ajaudumme kiinnostumaan monista eri asioista.

Pitäeksemme lapsuuden parhaan kaverin, on meillä satuttava olemaan samat mielenkiinnon kohteet, tai hyvästä ystävyydestä ei tule mitään.
vrt. Toinen tykkää taiteesta, musiikista ja muusta sellaisesta ja toista taas kiinnostaa vaan autot ja kaikki mitä moottorinpäälle nyt voikaan lykätä, ihmiset ajautuu iän myötä sellaisten ihmisten pariin, jonka kanssa voivat tehdä asioita mistä pitävät.


Ihan lonkalta vaan kirjotin ylös täs ajatuksia mitä täs nyt savuis kovasti tuli..

edit: Tarkoitin siis poikia, tytöillä onnistuu ehkä paremmin kun mielenkiinnonkohteet pysyvät suuremmalla todennäköisyydellä samana, enkä nyt halua tällä tarkoittaa nyt sitten sitä, että kaikilla tytöillä olis samat mielenkiinnot.. Löytyyhän sieltäkin niitä toisinajattelijoita..

[frapathea]

edit: Tarkoitin siis poikia, tytöillä onnistuu ehkä paremmin kun mielenkiinnonkohteet pysyvät suuremmalla todennäköisyydellä samana, enkä nyt halua tällä tarkoittaa nyt sitten sitä, että kaikilla tytöillä olis samat mielenkiinnot.. Löytyyhän sieltäkin niitä toisinajattelijoita..

Bleeh. Musta pojilla on tuntunu olevan keskimäärin ihan yhtä geneeriset mielenkiinnonkohteet.

[Desse]

edit: Tarkoitin siis poikia, tytöillä onnistuu ehkä paremmin kun mielenkiinnonkohteet pysyvät suuremmalla todennäköisyydellä samana, enkä nyt halua tällä tarkoittaa nyt sitten sitä, että kaikilla tytöillä olis samat mielenkiinnot.. Löytyyhän sieltäkin niitä toisinajattelijoita..

Bleeh. Musta pojilla on tuntunu olevan keskimäärin ihan yhtä geneeriset mielenkiinnonkohteet.

Tartuit tähän kjeheh.. heitin vaan kiusalla ton tohon en minä nyt noin ajattele

[Scarlett]

Heräsin aikaisin enkä enää saanut ajatuksiltani unta. Kuntosalilla riehuminen vähän auttoi selvittään päätä mutta mm nämä asiat painavat mieltäni:

Miksi mun on niin vaikea puhua niistä asioista joista pitäisi puhua ja niin helppoa muuten puhua?
Miksi on niin vaikeaa ilmaista rakkautta vaikka elän mieheni rakastamisesta ja rakkaudesta?
Miksi vaivaan päätäni asioilla, joille en voi mitään, jotka eivät kuulu mulle ja jotka pahimmassa tapauksessa ovat ihan muiden ihmisten menneisyyttä eikä siten kosketa minua millään tavalla?
Miksi en osaa itkeä? Joskus rukoilen voimaa itkeä. Se puhdistaisi. Mutta kun itku meinaa tulla, joku naksahtaa päässä ja saan tuurilla väkisin puristettua pari kyynteltä vaikka olisin kuinka surullinen. Joku ääni päässäni kieltää minua itkemästä. Edes yksin.
Tästä taas päästään yhteen isoimpaan ongelmaani: Miten se on niin saatanan pelottavaa näyttää itsestään herkkyyttä (jota on useamman ihmisen tarpeiksi minussa), negatiivisia tunteita tai vaikka pelkoa. Pelkään näyttäväni heikolta vaikka tiedän että se ei ole heikkoutta.
Ja viiimeiseksi, miksi ihmeessä selitän asioita itselleni aina niin että käyn päässäni tälläistä dialogia:
"Ahdistaa"
"Ei sua ahdista"
"Ahdistaapa"
"Ei ahdista"
"No ei mua sitten ahdista"
Ja uskon aina sitä viimeistä ääntä. Aivan älytöntä asioiden kieltämistä ja ulkoistamista.

Että tämmöstä mielen päällä tänään.

[LeFairylette]

Scarlett, ihan on teksti kun mun kirjoittamaa...
mä oon tosi huono näyttää tunteita ja sanomaan asioita.

Tässä olen jo kauan miettinyt, että mihin olen kadottanut itseni ja ystäväni. Vaikka elämä menee eteenpäin samaa rataa, silti tuntuu että oon ihan hukassa. Mulla ei ole enää ystäviä, en pidä yhteyttä perheeseeni enää, koska äiti kuoli ja faijan kanssa en viihdy eikä oo mitään puhuttavaa. Mun elämänhalu ja into on kadonnut. En ole enää se sama pirteä ja naurava minä mitä joskus olin. Kaikki on pelkkää esitystä. Tuntuu kun oisin jonkun puvun tai ehkä häkin sisällä...