Ajatuksia, ihan mistä vaan

[magiclymagical]

En tiiä onko tää iha yleistä tietoa mutta karstan makuhan paranee huomattavasti kun se kuivaa. Vaikka uunissa pitää joku vartin verran niin on jo paljon paremman makuista. Joskus maistuu jopa hyvälle jos on vain laatupolttoa mennyt välineistöstä läpi.

[rlsmooth]

Jep ja tomusokerii ku heittää skidisti karsta/röökiseoksee ni se peittää smuutisti makua. Liikaa ei saa laittaa sit maistuu pahalle.

[MethAciD]

Jep ja tomusokerii ku heittää skidisti karsta/röökiseoksee ni se peittää smuutisti makua. Liikaa ei saa laittaa sit maistuu pahalle.

Tomusokerii?? jo valmiiks paskaseen ja tunkkaseen käryyn vielä jotain sokeria? eipä ois mieleen tullu
eeeii kyl täs nyt joku jekku on

[rlsmooth]

En kuseta etes:D pitää viel varmistaa kaverilt. Sillee tosi skidisti, ni peittää karstan maun ja pystyy imee aika isojakin hittejä. Mut liika sokeri on hyi hyi. Pitää varmistaa vielä

[Desse]

Miksi on niin krooninen ja pakottava tunne tulla yhteiskunnan hyväksymäksi, en pysty ees käyttää kledjuja mitä haluisin, ku ajattelen vaan, että mitähän kaikki ajattelee...

[smokywestern]

Miksi on niin krooninen ja pakottava tunne tulla yhteiskunnan hyväksymäksi, en pysty ees käyttää kledjuja mitä haluisin, ku ajattelen vaan, että mitähän kaikki ajattelee...

Älä pelkää olla oma itsesi. Jos esität kokoajan muitten mieliksi sitä mitä he haluavat nähdä. menetät oman itsesi. Siksi suosittelisin nyt heti ottamaan asenteen "Mitä sitte jos joku tsiigaa" ja unohda niitten mielipiteet jotka sinua ei arvosta omana itsenäsi. He eivät ansaitse myöskään arvostusta takaisin. MUTTA muista, että vain luoja voi tuomita. Tuomitse niin sinut tuomitaan-

[Scarlett]

Hittokun oon ihan jengalla.

Ahdistaa.

Vituttaa oma ylpeys jolle vaan mun mies vetää vertoja. Ylimielisyydeksi se muuttuu molemmilla ja luoja kuinka egot kolisee joskus. Mutta osittain juuri siksi rakastan sitä tyyppiä niin rajattomasti, tarjoaa mulle vastuksen johon muut ei oo pystyneet.

Ahdistaa menneisyys, oon ollut niin karsea tytär, avovaimo, tyttöystävä, ystävä... rajoittanut, kontrolloinut, draamaillut, kusettanut, satuttanut, pettänyt, ollut vaan tahallisen laskelmoivan julma. Hallinnut ja hajoittanut. Päätin vakaasti että nykyistä miestäni en aio koskaan rajoittaa. Ja se pitää.

Eilinen NA sivus juuri tätä omavoimaisuuden ihannointia ja sitä että ei meinaa osata luovuttaa ja nöyrtyä. Ja se on mun ristini se. Pitäisi päästä tästä itsekeskeisyydestä ja typerästä ylpeydestä.

Oon jotenkin aina ollut sellanen rauhaton, vimmanen, vihainen ja levoton tyyppi. Ja se ajaa mua myös eteenpäin, toisaalta en osaa pysähtyä.

Vittuttaa kuinka huono oon ottaan vastaan parisuhteessa palautetta. Loukkaannun ja kaunaannun ihan pienestä, yleensä en ees kehtaa näyttää sitä ulospäin vaan sitten joko patoan sen tai kiukuttelen jostain muusta. Hitto se on raskas piirre mussa. Mutta nyt olen vakaasti päättänyt opetella. En voi enää ees yrittää kontrolloida asioita koska rakastan liikaa rajoittaakseni ja hallitakseni.

Mutta nää on nyt kohdattava ja otettava vastaan, nyt tuntuu tältä ja sillä siisti. Annan tuntua.

Oon vaan perkeleen huono sietään ahdistusta, sätkää palaa ketjussa.

Aikamoinen prosessi mun päässä on käynnissä ja se on terveen merkki.

Mietin tossa taas eilen kuinka hienoa olis olla semmonen rauhallinen, tasainen, cool tyyppi. Yritin olla sellainen aika kauan. Mutta fuck it, minkä mä itselleni mahdan. Oon tommosen tyypin vastakohta, levoton, epävakaa ja epäcool. Mä enää ees yritä muuttaa itseäni, tämmönen mä nyt vaan oon.

Mutta tää omien pimeiden puolten kohtaaminen on ahdistava sekä kiehtova matka. Kuinka helvetisti mussa onkaan sitä pimeää ja nyrjähtänyttä. Vihan olen jo kääntänyt voimaksi.

Huhu, helpotti

[D.E.S]

pitäskö lähteä ulos ajelee bussilla kun ilmainen julkinen liikenne tämän päivää, pitäisiköhä keittää kahvia? Näenkö tänään ystävää ketä pitänyt nähdä muutama päivän, pitäisikö polttaa savut? Pitäisikö mennä röökille? Ainiin, sitä kahvia? Pitäisiköhän jonkata, olisipa mulla akustinen kitara.

[Scarlett]

Todella kaunis ja kirpakka aamu tuolla

Mietin tässä kauheesti nöyryyden ja kiitollisuuden tunnetta ja sitä, että olen varmaan saanut nää kaikkein rakkaimmat rakkaat elämääni juuri siksi, että kerrankin jopa minä ymmärrän itse nöyrtyä ja hiljentyä sen asian eteen kuinka kaunis voikaan rakkaus olla. Se on tehnyt hyvää todellakin että on edes yksi tekijä elämässä joka oikeesti vetää mut polvilleen eteensä. Rakkauden eteen. Niin parisuhteen kuin lähimpien ystävien osalta.

Ensimmäistä kertaa yritän lyödä ees osan korteistani kättelyssä pöytään ja olla avoin, salailun ja häpeän aika on ohi ja uusi rehellisyyteni on lähentänyt minua monen kanssa sensijaan että olisi hylätty kuten ennen pelkäsin.

Selväpäisyys on naksauttanut päässäni paljon oikeampaan suuntaan. En enää jumita pinttyneissä keloissa ilman että vaivaudun kyseenalaistamaan niitä. Pää pelaa.

Hengenlähtö on ollut monesti niin lähellä että huh, mutta tässä ollaan, elossa nyt. Tässä hetkessä. Sain vielä tän viimesen mahdollisuuden ja en halua hukata sitä.

[jumalatjalassa]

Hyvää huomenta päräyttävä maailma! Mulla on jollain tavalla ihan älyttömän voimallinen olo. Kirjoitin viime yönä ihan järjettömän määrän tekstiä itsestäni ja vain itsestäni. Tapoin demoneja. Mun mielessäni, meidän kaikkien mielissä, piilee aivan järkyttävä määrä mustaa mönjää. Meidän vaan pitää oppia kääntämään se voimaksi.

Olen alkanut viime aikoina katsoa ihmisiä eri tavalla kuin ennen. Ennen mun katseeni oli vertaileva. Vertailin itseäni muihin ja muita itseeni. En välttämättä aina pahalla tavalla, mutta kuitenkin. Nyt mä olen kääntänyt katseeni ihmiseen itseensä omana yksikkönään maailmankaikkeuden verkostossa. En enää pyri etsimään verkon langoista heikkoja kohtia, vaan siirrän energian sen solmukohtiin tihentääkseni verkkoa. Me olemme eriytyneet toisistamme liikaa, energia on siirtynyt solmukohdista niiden välille. Se taas aiheuttaa paljon epätasapainoa.

Rakkautta, valoa ja voimaa ihan jokaiselle. ♥

[doof]

Viämeiset pari kuukaut sairaslomalla ja ensmäinne meni siin kuosis et ei vittu kehannu mennä ihmisten ilmoille, kiitos kipsin, lastan, tuen, kuminauhojen liiman ja sen kömpelöyden minkä nää teki..!! Ei pystyny pelata bilist, ei sovittaa vaatteit, ei ryybät eikä päässy lenkil eikä punel joidenka kipinä oli taas inti jälkee syttyny jo melkee roihuks. Ei vois vähempää kiinnostaa joku puoltehol reenaus!
Nyt ei oo rumia systeemejä kädessä, mut motivaatio kadonnu KAIKKEEN ja vähän hankala tavata niitä vähäisiäki (hyvää frendiä) kavereita kun mistä mä jutun aihetta repisin?

Huomasin täsä ajas sen, et aika vitun haurait nää kaverisuhteet on. Jos ei pysty olla joka asias täysil muka niin helposti unohtuu ja sit on vaikee alkaa rakentaa näit yhteyksii uudestaa kun muitten elämä, frendit ja jutut on muuttunu ja omat sosiaaliset taidot on ruostunu tän pari kk erakoitumise aika vidduuu!!! Taino...., en oo hirveesti yrittänykkää ottaa kontaktii frendeihi, nii voi se yllättävän helpok ja mukavaks osottautuukki, mut silti mut on jätetty ja unohettu tän fyysise väliaikase vamma takia and thats fucked.

Ainakin kuukaus viel saikkua, mut huome töihin, koska tää paska riittää. Työnteko on puolteholla ja välil kirpasee niin maan keleesti, mut jotai ohjelmaa näihi päiviin o saatava muutaku kilvettömällä pyörällä hurjastelu tuol kadul, joka kyl tuottaa mielettömä adrenaliinipiiki

[miryam]

Puran ajatuksiani tänne kun en tähän hätään muutakaan keksinyt. Pahoittelen jo etukäteen viestin mahdollista sekavuutta ja itsesääliä. Sekavuus kuvaakin tämänhetkistä mielentilaani parhaiten, vaikkei ole kysymys päihtymyksestä. En myöskään osaa vaihtaa riviä saati sitten käyttää kappalejakoa, koska kirjoitan kännykällä. Muokkaan sitten myöhemmin. Elämäni tärkein ja rakkain ihminen osaa olla käsittämättömän julma mua kohtaan juuri silloin kun olen haavoittuvimmillani ja eniten tarvitsisin tukea ja turvaa. Hän osaa sanoa juuri ne sanat, jotka vihlovat syvimmältä. En ymmärrä, miten hän voi olla noin kylmä ja julma rakastamaansa naista kohtaan, eikä kyseessä ole ensimmäinen, toinen tai edes kolmas kerta. Vähättelee, mollaa, käskee pitämään turpani kiinni, ja sitten vielä vittuilee ja käskee lopettamaan "turhasta vinkumisen" kun itken tuskaani. Olen vain huomionkipeä keskenkasvuinen. En tiedä mitä tein väärin, enkä uskalla kysyä. Välillä jopa uskon, että vika on minussa. Että olen niin paha ihminen, etten ansaitse parempaa. Minunhan pitäisi olla kiitollinen, että hän ylipäänsä jaksaa elää kanssani, pitää huolta ja rakastaa. Miten niin rakastavasta ja huolehtivasta, kaikin puolin ihanasta, hauskasta ja vahvasta miehestä voi tulla niin välinpitämätön, kylmä ja julma? Kumpi on aitoa? En kuitenkaan pärjää ilman häntä, rakastan häntä niin, että sydämeen sattuu. Kukaan ei ole koskaan satuttanut mua näin paljon, eikä kukaan ole koskaan ollut niin hyvä mua kohtaan rakastanut niin paljon kuin hän.

[juss111]

tosta sun tekstistä tuli oma vanha suhde mieleen josta pääsin irti pari vuotta sitte. Kirjotan itekki puhelimella joten teksti voi olla aika puuroa sen ja lukihäiriön takia. yrittäkää kestää. Se on kyllä jännä juttu miten ihminen jota rakastat ja ihminen joka rakastaa sua muuttuu täydeks hirviöks ja osaa satuttaa kaikesta julmimmalla tavalla ja löytää ne julmimmat sanat millä satuttaa. Ite seurustelin 5vuotta naisen kanssa joka sai mut masentumaan vaikka en kyllä helpolla masennu. ainaka omasta mielestä. tai ainakaan niin pahasti. Sillon tuntu että oma nainen vihaa enemmän mua ku sen vihamiehiä joka kyllä olikin totta jostain kumman syystä. Pari vuotta koitin korjata asioita ja jaksoin toivoa että asiat korjaanuu mutta siinä kävikin ihan päinvastoin ja vaivuin jatkuvasti vaan syvemmälle masennukseen ja syytin itseäni kaikesta ja niin teki naisenikin. Kaikkeni tein kyllä naiseni eteen. Hän oli enimmäkseen työtön ja itse vakitöissä. Töitä sain painaa niska limassa että saisin elätettyä kaks ihmistä eikä aina edes riittäny vaan välillä piti käydä pankin tiskillä kerjäämässä lainaa että saa neidille ostettua uusia vaatteita ja maksettua laskuja että ei lähe kämppä alta.8000e siitäki naisesta jäi maksettavaa. No rahaahan se on vaan mutta hyvä ettei mielenterveys pettäny kokonaan. Onneks on hyviä kavereita jotka oli huolissaan ja tulivat auttamaan muutossa samantien ku pyysin ja saatiin mun tavarat hetkessä pois ja pääsin asumaan kaverien nurkkiin. No se mitä mun lähdöstä seuras onki ihan toinen lukunsa ua vähintään yhtä raskas ku itse suhdekki. Itsemurha uhkauksia(no näitä oli kyllä suhteenki aikana ja nainen saatti olla viikonki poissa puhelin kiinni), Mun uhkailua, sovitteluoikeuteen haasto mut koska hänen mielestä mä olin vieny siltä kaikki tavarat ja olis halunnu vähintään mun auton tai veneen itselleen. sano kyllä että teki sen ihan kiusallaan koska haluaa että menetän kaiken ja kärsin paljon. onneks oli kaikki viestit tallella. pilven kasvatuksesta kai vasikoi? ainaki poliisit kävi pyörähtämässä ovella eikä kertonu syytä. en kasvattanu enään. en tiedä oliko mun työpaikallekki laulanu jotain ku niin uhkaili mutta siitä ei tullu onneks mitään seurauksia. huh. puhelinnumeron jouduin vaihtamaan ja se selvitti mun osotteen ja alko käymään oven takana. on kyllä menny pirun kauan että on oikeesti toipunu tosta suhteesta vaikka sitä on uskotellu itelleen että se on jo käsitelty. no mutta enköhän mä opikseni ottanu? älkää te tehkö samoja virheitä älkääkä olko liian kilttejä. Rakastakaa mutta älkää sokeasti. Viheitä on varmasti miljoona mutta en jaksa puhelimella töissä korjata. korjaan ehkä illalla kotona. Hyvää perjantaita! Paljo jäi tekstistä puuttumaan ku yritin pitää sen kohtuullisen pitusena.

[Scarlett]

Kirjoitan tänne kun tämä nyt oli lähimpänä.

Tää on hullu kuukausi, sain vielä uusia töitäkin.

Opin viimein myös pyytämään apua.

Opin että olen todella epävarma.

Tää yhteenmuutto, lähipiirin menetykset, läheisen vakava sairastuminen, miehen työn vaihtuminen kouluun, kaikki. Tunnen oloni niin avuttomaksi. Vasta kaksi kuukautta sitten aloin opettelemaan elämistä ilman huumeita ja onnistuin, tää on kai sitten tulikoe että kuinka kantti kestää. Kestäähän se vaikka pakokauhu meinaa ottaa valtaa.

Aika ei riitä. Mihinkään.

En luota itseeni ja olen myrkyttävän mustasukkainen miehestäni, turhaan. En koskaan ole ollut kenestäkään mustasukkainen. Ja tiedän että hän on minusta, ehkä vielä enemmän kuin minä hänestä.

Molempien epävarmuudet ja pelot ja pelko hylkäämisestä nostavat rumia päitään ja menen todella helposti ihan solmuun, pikkujutuista.

Haluaisin raivota mutta se ei pääse ulos. Itkun kanssa sama. Herään ahdistuneena ja sydän takoen ja mietin olenko sekoamassa.Järjellä tiedän että en ja että on normaalia ahdistua tälläisten muutosten edessä mutta toinen puoli sanoo että en saa ahdistua koska en vaan ahdistu enkä sitten ahdistu kun päätän niin.

Huumeilla en ala tätäkään turruttamaan vaan haluan ottaa tämän vastaan. Vaisto sanoo että se on tärkeää.

Voi kuinka kiva olisi aina olla se skarppi, kuivan ironinen ja kohtalaisen elämänmyönteinen, energinen Scarlett mutta eipä se aina mee niin.

Pelkään että uuvun.

Mutta tämä kasasi taas hieman ajatuksia. Hyvä.

[Feya]

En enää jaksa hengailla niiden ihmisten kanssa, joiden koko elämä pyörii doupin ympärillä. Niiden koko päivä menee ajellessa ympäriinsä huumeita metsästäen, aina kun niitä näkee ne on jonkunlaisessa kuosissa ja ainoo asia josta ne tuntuu osaavan puhua on huumeet. Sellasen touhun kattelu on totta puhuen vähän surullista.

Maailmassa on niin paljon muutakin mielenkiintoista; tieteet, politiikka ja ihmisoikeudet, luonto ja eläimet, videopelit, leffat ja TV-sarjat, ajankohtaiset uutiset.. Oon surkea tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta olisi mahtava löytää sellaisia kavereita, jotka käyttää tai ainakin hyväksyy huumeiden käytön jotta sitä ei tarvitse salailla ja on oikeasti kiinnostunut siitä mitä maailmalla on meneillään ja ei kaihda hyväluontoisia väittelyitä.

En mä tiiä.. oon oikeasti todella kiinnostunut huumeista, mutta enemmän (neuro)farmakologisella tasolla enkä sillä "kattokaa miten vitun paljon mä oon vetänyt näin monta eri douppia höhöhö" tasolla. Hörhöilykin on hauskaa, mutta se käy vanhaksi hyvin nopeasti.

[Illuusio]

Mua NIIIN ärsyttää, että mulla on pari hyvää kaveria / ystävää jotka ei hyväksy edes ganapizzan ( inside läppä ) Käyttöä. Ainakun jään '' kiinni '' polttamisesta niin sielt tulee sit vaivaantuneel äänensävyl '' Voi vitu nisti... '' HUOH, kiitos vaan yhteiskunta propaGANJASTA, valistanu niitä olen, mutta ei niitä se hirveesti hetkauta. Eikä ihme jos Media, koulut ynnämuut paskat viljelee suoranaista valehtelua ympärille. Tää on vähän sama että jos kuulisin koko elämän ajan joka päivä että tummaihoset on pahoja, niin niinhän mä sillon luulisin vaikka kuka väittäis mitä, miettikääpä jos sulle tultais sanomaan että lumi olisi sinistä, niin uskoisitteko ? En usko että uskoisitte. ( kai tajusitte pointtini ) Millonkohan valehtelu loppuu ? en väittäisi että kannabis olisi pelkästää hyväksi, mutta mikä olisi ?

[CaptainZ]

On yksi ikivihreä ajatus, jota olen ihmetellyt. Se hipeille ja muille hörhöille tyypillinen ajatus, että jatkuvan ja pidäkkeettömän kuosailun ainoa vaihtoehto ois se surkeankuuluisa oravanpyörä, siis se että käydään työssä jota vihataan ja palvellaan jotain isoo pahaa kapitalismia ja ollaan jumissa onnettomassa kulissiavioliitossa ja kuvitellaan että ollaan vapaita vaikka oikeasti tavallisuuden kahleet hiertävät selkärankaa kunnes stressiperäinen sydänkohtaus vie hautaan vaikkei ole vuosikymmeniin todella elänyt.

Tätä samaa mustavalkoista asetelmaa vaalivat vähän eri näkökulmasta ne oravanpyörässä eläjät, jotka tosin itse kokevat elävänsä mielekästä elämää. Ne ajattelevat, että huumeinen vastakohta heidän haasteelliselle ja mukavalle menestyjän tyylilleen on se että narkataan ihan hulluna ja pilataan oma ja lähipiirin elämä eikä piitata mistään ja kuollaan muutaman vuoden sisällä likaisena vapisevana ihmisperseenä joka ei saanut mitään aikaan millään elämän saralla.

Mun nähdäkseni aika harva on kumpaakaan ääripäätä. Tiedän paljon ihan täysijärkisiä, elämäänsä tyytyväisiä työtä tekeviä ihmisiä, jotka välillä käyttävät huumeita mutta so what, ei se hallitse heitä kuten ei työkään ja ne muut "onnen kulisseina" hippien näkemät asiat (taulu-tv, asuntolaina, koira ja perunamaa).

Vakaa parisuhde, työpaikka jne ja sitten toisaalta huumeet ja idealismi ja huoleton vapaa-aika - kaikelle tälle voi olla tilaa yhdessä ja samassa elämässä.

[Dexma]

En enää jaksa hengailla niiden ihmisten kanssa, joiden koko elämä pyörii doupin ympärillä.

Vähän sama juttu, parempaaakin tekemistä vois hommata.

Toisaalta. Sellainen silloin tällöin vanhan tyylin hörhöily on vitun jees ja joskus on kiva tarjota uusille tyypeille mut mut. KUOSAUS ON KIVAA oikealla mentaliteetilla. Paljon ihmisiä ja kotibileet pystyyn, mut alkaa jengi väsyyn vähän liikaa kait tai sit porukasta on alkanut tuleen just tollasia, mitä Feya kuvaili. Se kaikki kiva ollaan koettu jo.

Se vain on tosiasia, että joiltain ne huumeet pitää hakee, kiva käydä kämpässä jossa on ase pöydällä ja joku hullu piripäissään riehuu siellä. Sit ärsyttää se, että kun ne huumeet pitää hakee, niin ei voi olla muiden ihmisten seurassa niin paljoo aina. Hankala myös olla siinä kännipajari seurassa, kun ite haluis vain olla jotenkin en mä tiiä... En sellaises pöhnäs.

Toisaalta. On se vitun hörhöö ja siistiä joutua tollasiin tilanteisiin

Tosi mielenkiintoista on oikeastaan lähteä joskus sellaisen kunnon NISTIN matkaan, siellä aina tapahtuu jotain jota ei unohda ja ne on siistejä kokemuksia, vaik välillä niistä tulee vitusti paskaa niskaan...

Mut mut.
Kyl mä eniten kaipaan niitä "hippi" aikoja, kun King Inkin kanssa löydettiin taika metsä tai tRipin kanssa vedettiin dmteetä pimeessä huoneessa. Feyan kanssa pellolle juoksemista hapoissa.

Hitto mä tartten jonkun 18-20v psykedeeli neitsyen jonka kanssa ruveta istumaan metsässä. Avaruuskapteeni ohjaa.

Toisaalta. Must tuntuu, että mä oon liian vanha ja oikeasti ryhdistäytyminen noin yleensä on tavoitteena. Mä haluun tehä muita asioita elämässä, kuin kuosata. Rastat leikkasin pois, yhen jätin muistoksi siitä kuka mä halusin olla, suuren illuusion. Nyt mä voisin kouluttautua oikeasti kunnolla ja mennä duuniin ja alkaa treenaan puoli maratoonia. Sit mä haluun alkaa vuorikiipeilijäksi.

Näin sitä huomaa tulleensa vanhaksi. Vittu.
PIRI PIDENTÄÄ TEINI-IKÄÄ.

[Scarlett]

Se vain on tosiasia, että joiltain ne huumeet pitää hakee, kiva käydä kämpässä jossa on ase pöydällä ja joku hullu piripäissään riehuu siellä. Sit ärsyttää se, että kun ne huumeet pitää hakee, niin ei voi olla muiden ihmisten seurassa niin paljoo aina. Hankala myös olla siinä kännipajari seurassa, kun ite haluis vain olla jotenkin en mä tiiä... En sellaises pöhnäs.

Toisaalta. On se vitun hörhöö ja siistiä joutua tollasiin tilanteisiin

Tosi mielenkiintoista on oikeastaan lähteä joskus sellaisen kunnon NISTIN matkaan, siellä aina tapahtuu jotain jota ei unohda ja ne on siistejä kokemuksia, vaik välillä niistä tulee vitusti paskaa niskaan...

Jokainen kelatkoon maailman menosta mitä kelaa mutta nyt en malta pitää turpaani kiinni. Joo, se että joutuu tekemisiin hullujen kanssa on lopulta samanlaista hengellään leikkimistä kuin kaman käyttökin. Näin kärjistetysti.

Minä olen ollut sellainen kunnon nisti ja ollut niiden kunnon nistejen matkassa. Kaikilla puukot maiharinvarressa, kauheat skitsot päällä ja puolesta sanasta otetaan se mora esiin. Se ei ole siistiä enkä toivo että kukaan niin oikeesti ajattelee. Muutin juuri vanhaa piriluukkuani ja eteiseen oli piilotettu käden ulottuville kolme veistä, muusta kämpästä puhumattakaan. Että jos vaikka joku tulee ovelle. Päivien valvomisen jälkeen jossain kevyessä kenttäpsykoosissa valmistelin kunnon puolustusjärjestelmän. Näin esimerkkinä siitä, että ehdon tahdoin sellaiseen seuraan hakeutuminen voi oikeesti kostautua. Itsellä skitsahtamiseen riitti se puolikas sana jonka senkin tulkitsin tietenkin aivan päin helvettiä, olin kuin äärimmilleen pingottunut viulunkieli ja niin olivat tyypit ympärilläni, osa niistä on nykyään mullan alla ja osa aina vaan syvemmällä, vaan pari meistä on saanut toisen tilaisuuden elää. Mä olen ollut monesti lähellä menettää henkeni.

Se on se yks kaunis päivä kun se pöydällä oleva ase laukaistaan ja se ei paljoa joskus vaadi. Se ei oo siistii eikä hörhöö, se on pelottavaa ja vaarallista.

Oon itse pitkän linjan rankan käytön jälkeen niin helpottunut siitäkin, ettei tarvi enää pelätä henkensä puolesta. Ei övereitä, ei että saa puukon kylkeensä.

Ja toivon että kaikkien ei tarvi mennä niin syvän pohjan kautta kuin itse menin ennenkun tajusin jotain.

Peace.

[Dexma]

Se on se yks kaunis päivä kun se pöydällä oleva ase laukaistaan ja se ei paljoa joskus vaadi. Se ei oo siistii eikä hörhöö, se on pelottavaa ja vaarallista.

Joo ei se paska mitä niskaan tulee ole mitään kivaa aina, mut ne on niitä kokemuksia jotka kasvattaa. Ehkä sanoin vähän väärällä tavalla ajatuksiani, mut itekkin toivoisin, että niitä aseita ei jengillä olis ja jos taipumusta väkivaltaan kamapäissään niin vois miettiä kaman vedon lopetusta itteni mielestä ainakin.


Paljon pohtinut vaiheita elämässä ja mun käytössäni. Huomaa kuinka joskus oli just sellainen perushippi, ajatteli olevansa jokin. Nyt mä tunnen itseni vain öööö nistiksi. Skarppaus johonka pyrin ei välttämättä tee musta parempaa ihmistä, mut se on tavoite jonka saavuttaminen näyttää mulle tosi uudenlaisen maailman. Matkalla tuntemattomaan.

öö nyt aamuista bluessia ja kylmän väreitä. voiton puolellehan nää päivät on jo.

Oikeasti mä haluisin lähtee vain soittaan kitaraa euroopan kaduille, mun pitää tehdä se, että mä voin mennä eteenpäin, mun pitää vaeltaa lapissa pitkä matka yksinäni, mun pitää oppia jotain jota antaa eteenpäin. En mä haluu, että huumeet on ollut vähän kaikki mitä täs on ollut.

[Scarlett]

Joo ei se paska mitä niskaan tulee ole mitään kivaa aina, mut ne on niitä kokemuksia jotka kasvattaa. Ehkä sanoin vähän väärällä tavalla ajatuksiani, mut itekkin toivoisin, että niitä aseita ei jengillä olis ja jos taipumusta väkivaltaan kamapäissään niin vois miettiä kaman vedon lopetusta itteni mielestä ainakin.

Jos nuo jutut kasvattavatkin niin tarvitseeko sellaista kasvua ja jos tarvitsee niin sen voi varmaan silloin hankkia muualtakin kun päästään sekaisin olevilta pirinarkeilta ja niiden kanssa puljaamisesta? En tahdo nyt saivarrella, tuon vain oman kantani. Niitä aseita kuitenkin on jengillä ja se on yks liipasimen painallus ja siihen loppuu se kasvu sitten kokonaan. Pelkääminen on tervettä, ei tyhmän rohkeus. Tyhmän rohkeus ja se, että kuvittelee asioiden sattuvan aina muille ei kasvata ketään. En ainakaan tunne ketään kelle tuo olisi tehnyt millään tavoin hyvää, itseni mukaanlukien. Luulin pitkään olevani kuolematon, kunnes...

Noilla tyypeillä tulee aina oleen taipumusta väkivaltaan ja sittenkun ne valvoo monta yötä, pirit loppuu ja aletaan tinaan viinaa ja nappeja, on sitä sellaisessa seurassa tullut itselle mm lasipullosta päähän selän takaa kun ilmeisesti istuin väärässä paikassa, oikeasti. Muusta väkivallasta ja sen näkemisestä puhumattakaan. Tuo on vaan yksi sadoista esimerkeistä.

Olin itse päästäni sekaisin oleva pirinarkki, joten pystyn aika hyvin samaistumaan niiden sielunmaisemaan. Koko porukka missä pyörin oli yhtä fucked up.

Minä vaan toivon että olisi muitakin teitä ja tapoja elää.

En tuomitse kenenkään käyttöä, ei ole varaa, mutta harkintaa harkintaa. Tää on kaikki valintoja.

[Dexma]

Jos nuo jutut kasvattavatkin niin tarvitseeko sellaista kasvua ja jos tarvitsee niin sen voi varmaan silloin hankkia muualtakin kun päästään sekaisin olevilta pirinarkeilta ja niiden kanssa puljaamisesta? .

Niin tarviiko sitä tollasta kasvua en tiiä?

Se vain on tullut osaksi meillä monilla, ehkä se johonkin johtaa. Moni asia sattuu hitosti ja ne vois jäädä pois ja toivottovasti jäisikin, mut...

Mitenhän mä muotoilen mun ajatustani....

Jos mä tänään toteisin mun kamapäisestä elämästäni, että vittu se oli aika tyhmää touhua kaikkien ja kaikkien kokemuksien sijaan oisin voinut mennä turvallisemman reitin elämässä, niin aika surku tulisi mieleen. Jos kaikki tähän asti ois ollut vain paskaa niin vittu, MÄ OLISIN PASKA. Ehkä mä oonkin toisaalta Oisin mä halunnut tehä jo nyt mun vuorikiipeily, reilaus, benji hypyt sen 80 eri kemikaalin sijaan.

Toisaalta Scarlett. Mä oon enemmän vain seurannut sivusta noita pirisekoiluja, mä oon hoitanut itteeni aika hyvin loppupeleissä, tai ollut oikeastaan hiton onnekaskin monessa asiassa. Mul on suht koht normi elämä, ainut pieni poikkeus on toi 80 eri kemikaalia, joka on ollut mun intohimo ja suurimpia unelmia. Huumeet on yksi mun elämän kohokohdista kaikessa sen kokonaisuudessaan hyvineen ja pahoineen puolineen. Tähän asti se on aika pitkälle ollut myös ainut asia tai ainakin kaiken keskipiste... Edelleen ne pienen Dexmu pojan sigma ja happo tripit värittää mun elämää ja näyttää suuntaa. Kyl mä näistä rivien välistä luen ite pikkaisen sellaista, vittu mä oon paska fiilistä, mut yritän myös kirjoittaa sitä, että että että että... En mä tiiä. Trippiä lainaten "ikipööp, ja kaikella on tarkoituksensa"

TÄNÄÄN ON MUUTEN HAPPOPÄIVÄ

[Scarlett]

Toisaalta Scarlett. Mä oon enemmän vain seurannut sivusta noita pirisekoiluja, mä oon hoitanut itteeni aika hyvin loppupeleissä, tai ollut oikeastaan hiton onnekaskin monessa asiassa. Mul on suht koht normi elämä, ainut pieni poikkeus on toi 80 eri kemikaalia, joka on ollut mun intohimo ja suurimpia unelmia. Huumeet on yksi mun elämän kohokohdista kaikessa sen kokonaisuudessaan hyvineen ja pahoineen puolineen. Tähän asti se on aika pitkälle ollut myös ainut asia tai ainakin kaiken keskipiste... Edelleen ne pienen Dexmu pojan sigma ja happo tripit värittää mun elämää ja näyttää suuntaa. Kyl mä näistä rivien välistä luen ite pikkaisen sellaista, vittu mä oon paska fiilistä, mut yritän myös kirjoittaa sitä, että että että että... En mä tiiä. Trippiä lainaten "ikipööp, ja kaikella on tarkoituksensa"

TÄNÄÄN ON MUUTEN HAPPOPÄIVÄ

Se on helllllvetin hyvä. Että oot pystynyt hoitaan asiasi ja elämäsi, itseltä se ei lopulta enää onnistunut vaikka illuusiossa elin pitkään että mä hallitsen tän. Mulle on ne yhdet vedot liikaa ja tuhannet on liian vähän ja tän kanssa on vaan elettävä. Piti narkata kuolemaan asti. Tai mä siis luulin että mun pitää vetää niin kauan et henki menee siihen ja meinashan se sitten paristi mennäkkin. Ja siltikin jatkoin. Kama löi mut ihan polvilleen ja siitä maanraosta itseäni kerätessä alkoi itää ajatus siitä, tahdonko muka oikeasti olla jonkun ulkopuolisen voiman orja.

Tarkoitus ei tosiaan ole saarnata eikä kieltää ketään tekemästä valintojaan vaikka ne valinnat olis mun mielestä aivan paskoja. Sitten ne on mun mielestä paskoja ja perseestä ja that's fine, mun persettähän se kutittaa Ei kai täällä kukaan sitäpaitsi kelaa että "NONNI, NYT SE SCARLETT SANOO ETTEN SAA ENÄÄ NARKATA JOTEN PAKKO LOPETTAA!"
Joo oliskin noin muttakun ei oo ja hyvä että ei oikeesti oo, noi valinnat pitää tehdä itse.

Mutta näkökulmia näkökulmia. Uskon että tässä yhteisössä niitä on paljon ja todella hyviä sellaisia, jengi on nähnyt paljon ja kokenut paljon enkä siten tahdo väheksyä kenenkään tapaa olla ja elää.

Minä mietin täällä kiitollisuutta. Jälleen kerran. Ja se se on järisyttävä tunne.

[Dexma]

Tarkoitus ei tosiaan ole saarnata eikä kieltää ketään tekemästä valintojaan vaikka ne valinnat olis mun mielestä aivan paskoja.

Joo siis kyl sä monessa asiassa oot täs oikeassa. Tai kaikessa, ollaanks täs ees väärässä tai oikeessa.

Mä ite suuresti toivoisin, että ihmiset jotka huomaa, että hei musta tulee vitun tyhmä ja kusinen ja kaikki menee perseelleen, mun douppauksen kohalla niin oikeasti TAJUU SEN. Esim just tälläinen "piriskene" niin kyl ne sekopäisimmät vois miettiä niiden tilannetta.

Mä tietyllä tapaa koen olevani myös aika ylpee, että pystyn handlaan yllättävän hyvin tätä mun elämää (tai no omasta mielestä tarpeeksi hyvin) tälläisenä käyttäjänä. Mä pystyn käymään koulus, duunis mä voin olla HYÖDYLLINEN tälle yhteiskunnalle ja samalla itselle. Ehkäpä käyttäytymällä vastuullisesti niin pystyisin vähän jeesaan meidän muidenkin nistien tilannetta suomessa. Se riittää, kuhan on vain fiksusti varmaan... Ainakin aluksi.... Sit pitää tarjota happoo ja jeesustella dyykkaamisesta

[VXA]

sain eilen selville, että oon mokannut. vitutti vähän aikaa.

mut. sit mä kelasin sen sillee. et ku toi on mulle tyypillinen virhe, tommosta tulee tehtyä koko ajan. niin jos mä alkaisin syyttää itteäni siitä oikein olan takaa, ni se ois vähän ku mä toivoisin olevani joku muu. tai sillee sen vois nähä.

mut en kai mä sitäkään haluis. jos mä oisin joku muu, ni mun ongelmat ois varmaa vaa isommat. ku mul menee kuitenki aika hyvin. kaikilla on ongelmansa, ei se siitä miksikään muuttuis.

ja sit mä olin taas tyytyväinen.

[Illuusio]

sain eilen selville, että oon mokannut. vitutti vähän aikaa.

mut. sit mä kelasin sen sillee. et ku toi on mulle tyypillinen virhe, tommosta tulee tehtyä koko ajan. niin jos mä alkaisin syyttää itteäni siitä oikein olan takaa, ni se ois vähän ku mä toivoisin olevani joku muu. tai sillee sen vois nähä.

mut en kai mä sitäkään haluis. jos mä oisin joku muu, ni mun ongelmat ois varmaa vaa isommat. ku mul menee kuitenki aika hyvin. kaikilla on ongelmansa, ei se siitä miksikään muuttuis.

ja sit mä olin taas tyytyväinen.

Oonko jotenki vajaa, että en saa irti täst tekstist mitää Oks kuoseis kirjoteltu vai jääny joku tekstipätkä pois vai pitääksmun mennä Kallo tarkitustuttaa ?

[VXA]

vvvvvvedä happooo, kyl sä sit tajuut!!!!

meinaan, mä luulen et jos sä et tajunnu, ni sä et oikeen saanu fiiliksest kii, eihän sitä pysty sillee täysin SELITTÄÄ, et miten niin "se tarkottais sitä et mä haluisin olla joku muu jos mä ruoskisin itteäni tosta virheestä". en mä tiä, lue se nyt viel kerran, mee illal nukkuu ja lue sit viel huomen uudellee. kai sen sit sä sisäistäisit.

[Illuusio]

"se tarkottais sitä et mä haluisin olla joku muu jos mä ruoskisin itteäni tosta virheestä".

Joo-o Kylmä sen tajusin, mut niiku kokonaisuutena toi posti oli mun mielestä aika hämärä.

Ehkä en oo vaa valaistunu ku en oo happoo päässy tesmii Ehk sit joskus

[Scarlett]

Joo siis kyl sä monessa asiassa oot täs oikeassa. Tai kaikessa, ollaanks täs ees väärässä tai oikeessa.

Joo ei me olla kummatkaan mun mielestä oikeessa kuin väärässäkään. Musta on vaan kivaa sekä tuoda että saada uutta näkökantaa! Tiedetään vaan miten tätä elämää olis itse paras elellä.

Itsekin pitkään opiskelin ja tein duunii, kunnes lopulta hommat luisu käsistä.

Hitsi mä vaan tykkään mun elämästä nykyään, pakko vähän keulia että mulla on loistava ja vaihteleva duuni, ihana mies, ihanat ystävät, ihanat kissat ja kiva koti. Emmä osaa muuta juur nyt toivoo

[MethAciD]

Vitun lääkäri, vitun kela!
Kiitos kela.
Maanantaina alkava muutos elämässä: kiinnostaa, pelottaa, ahistaa.
Luottavaisin mielin, käännetään tämäkin kortti.

Kahvi jäähty tätä tuijottaessa