Ajatuksia, ihan mistä vaan

[robotomia]

Kaikkien niiden puolesta jotka vaultissa ovat vähemmän suositussa asemassa, vähemmän huomioituja, aion suorittaaa kokeen. Aion kirjoittaa 1000 viestiä nähdäkseni alkaako tämä elitistiseksi kuvailtu joukko huomioimaan minua paremmin. Mikäli näin, tehkäämme muut samoin. Kirjoittakaamme vaikkapa samaan topicciin satojen viestien verran spammia vain päästäksemme mukaan keskusteluun.

[trollol]

Kaikkien niiden puolesta jotka vaultissa ovat vähemmän suositussa asemassa, vähemmän huomioituja, aion suorittaaa kokeen. Aion kirjoittaa 1000 viestiä nähdäkseni alkaako tämä elitistiseksi kuvailtu joukko huomioimaan minua paremmin. Mikäli näin, tehkäämme muut samoin. Kirjoittakaamme vaikkapa samaan topicciin satojen viestien verran spammia vain päästäksemme mukaan keskusteluun.

Kyllä sitä huomiota saa, jos jollain on jotain kommentoitavaa toisen ajatuksiin/postauksiin.
Spammilla saat vain kenkää yhteisöstä, eli mukaan vain keskusteluun myös sieltä päin : )

[robotomia]

Kyllä sitä huomiota saa, jos jollain on jotain kommentoitavaa toisen ajatuksiin/postauksiin.
Spammilla saat vain kenkää yhteisöstä, eli mukaan vain keskusteluun myös sieltä päin : )

Miksei vähemmän huomioitu voi aloittaa uutta keskustelua, vaan pitää kommentoida jonkun toisen jo olemassa olevia?
Sori. Tekee vaa mieli kiukutella näin aamusta. Ei tarvi edes vastata. Se on vaan tää internetti mikä tekee tän. Mä meen nyt juomaan kupin teetä ja rauhotun. Ja hoidan parin jutun. Ja tuun päristelemään sen jälkeen.

Herpele.



E: tuli vaa mielee lisää kiukuttelun aiheita, jotka ei oo suunnattu kenellekkään. antaakohan se että jollekkin vastataan täällä jonkunnäköisen vähän vääristyneen kuvan itsestään. jos herra a sanoo jotain fixua mutta kukaan ei kiinnitä huomioo ja herra b sanoo qiojsduuhnbui ja herra b huomioidaan, saattaa herra b ajatella tehneensä jonkin asiallisen pointin. emmätiä. toimiihan toi tietenkin toistekin päin. mun on pakko olla fixu koska kukaan ei huomioi. huomioitiinpas.

Heitin mun teehen 2 pussii kamomillaa, joskon ton juotua rauhottus.

[robotomia]

Ei millään tavalla keskusteluun liittyvää..
Tällä tiettyihin numeroihin soittaessa kuuluvalla odotusmusiikilla voisi kasvattaa joukosta lapsia vaikka joukon sarjamurhaajia.

Tähän voisi pistää tilalle vaikka sellasta EKG:tä muistuttavan äänen muistuttamaan meitä siitä, ettei tää elämä ole ohi, ja että tän jälkeenkin on vielä elämää. Tää imee kaikki mehut ihmisestä.

Hei mul on täs puhelimes äänenvoimakkuus nappiki!



E: Nyt toi huora sit vaa ilmotti vähä vajaa 2vk odottamisen jälkee et rahat on viimestää tänää iltapäivällä tilillä. En mä nyt hirvee kiukkunen voi olla. Nyt sitä teetä.

Lisää: Mikään ei oo koskaan hyvin. Vaikka sulla menis kuinka hyvin niin jollain menee kuitenki aina paremmin. Ja sekös tässä vituttaa.

jos haluu noista teepusseista noi vikatki parhaat tipat tonne teehen, niin pitäs ostaa ihan perus teetä. Noita kuninkaallisia Gizan pyramidia jäjitteleviä, kiinan keisarillekin kelpaavia teepusseja ei voi kätevästi pyrittää lusikan ympärille ja puristaa. Pitää sormin painella se ja siinä touhussa polttaa sormensa. Noi euron halppis teepussit on taas tehty jostai nenäliinoista ja ne hajoo jo ku pistät ne tonne teen sekaan. Sit joudut noukkii niit palasii sieltä ja poltat sormet. Kyl te tiätte.

Kohti tuhatta, ja sen yli!




Editoin viestejä yhteen ei kiitos tälläistä spämmiä. t.Dexma

[Dexma]

Kaikkien niiden puolesta jotka vaultissa ovat vähemmän suositussa asemassa, vähemmän huomioituja, aion suorittaaa kokeen. Aion kirjoittaa 1000 viestiä nähdäkseni alkaako tämä elitistiseksi kuvailtu joukko huomioimaan minua paremmin. Mikäli näin, tehkäämme muut samoin. Kirjoittakaamme vaikkapa samaan topicciin satojen viestien verran spammia vain päästäksemme mukaan keskusteluun.

hmm.

Täällä itteni mielestä saa hyvin huomioo ihmiset jotka

- omistavat pillun ja tarvitsevat miestä (aina toimiii )
- omistaa paljon ERILAISIA huumeita, keksii niistä kommentoitavaa joihinka ihmiset voivat kommentoida
- vetää paljon huumeita ja keksii hauskoja läppiä siitä touhusta
- keksii asiallista keskustelua mieluiten siinä muodossa, että pystyy niistä jutteleen enemmän
- yleensä PYSTYY TARJOAAN JOTAIN UUTTA FOORUMILAISILLE

Jotenkin välillä itteäni potuttaa, että samat aiheet vain kiertää täällä vuodesta toiseen ja ainoita postaajia joidenka juttuja itse jaksan lukea kolme neljä kertaa ja yrittää muistaa tarkemmin on Touchetin jutut, joissa hän kertoo tieteellisiä juttuja eripäihteistä. Joku 2c-e topikki, mikä tän dose on. MÄ VEDIN TÄTÄ TÄLLÄ DOSELLA. Hitto on kyllä kehollista tai värikästä ja jee jeee oli kyllä hienoo. On aika monesti pohdittu läpi.

Uusien kemikaalien testaajat on aika vähissä nykyään tällä foorumilla, joka johtuu äkkiä vähän mun mielestä uusien deelien puutteesta, stimu keskustelu vaikka niitä tulee uusia kokoajan junnaa paikallaan. Täytyis ite vähän skarpata näissä puheissa.

Jatkuvat puheet siitä, miltä tuntuu joku aine, ja joistain tietyistä aineista hypettäminen välillä menee vähän tylsäksi, vaikka itsekkin sitä teen. Sitten nää perushöpöttely ketjut on ihan mielenkiintoisia, miten ihmisten päivät menee ja mitä ne on keksineet vaikka omasta persoonasta tai jostain.

hmm ainiin. Hyvä avatar joka jättää mieleen ihmisen ja nimimerkin auttaa kans. Jos puhuu vain paskaa hirveesti niin saa yleisen pellen aseman. On täällä omat eliitti tyypit jotka pitää tasapainossa tämän foorumin asia ja hörhöily linjaa, esim Touchet, Feya, sähköinen velho, kink ink, trip, mauseri ja sadpanda. Niillä on tosi iso vaikutus foorumin tyyliin ja moni muu ihminen jotka silti PANOSTAA TÄHÄN foorumiin. Turha spammäys tosiaan helposti poistaa vain käyttäjän täältä. Sen tekeminen on aika helppoa oikeastaan meille modeille pari napin painallusta.

Asiallisuus ja aito huumorin taju toimii niin foorumeilla kuin normi sosiaali elämässä oikeasti. Pop ilmiöt on yleensä sellaisia johonka on helppo tarttua ja joidenka kanssa on kiva viettää aikaansa.

[seesee]

Siis mä mietin joskus lukioaikoina et miksen mä kelpaa oikee kenellekään, kui kukaan ei ollu kiinnostunu melkee koskaan. En mä vielkää tiedä vastausta.

Mulla tämä, mutta toisaalta myös toisin päin. Että mulle ei kelpaa kukaan. Tai en väittäisi että olisin muuten varsinaisen nirso, mutta tietyt asiat ovat ehdottomia ja ne taas kaventaa mahdollisuuksia aika paljon. Kuten esim se, että tyypin on oltava vegaani (tai edes vegetaristi), ja mielellää poly tai edes avoin. Plus vielä muutama muukin juttu. Että aika pienet on markkinat.

Näin niiku aiheen ohi vähä, mutta haluisitko kertoo vähä ajatuksias tosta polyamorisesta suhteesta? Miksi? Miksi ei? Ongelmakohdat?

OOO mä jotenkin missasin tän viestin.

Vaikea sanoa miksi. En ole koskaan oikeastaan pohtinut asiaa sen syvemmin. Lähinnä vain fiilispohjalla nyt. Kerran kokeiltu monoa eikä se kyllä kovin sopivalta tuntunut. Tietysti meillä ole suhteessa muitakin ongelmia, joten en kai voi periaatteessa edes tietää jos homma sopisikin jos kumppani vain olisi oikea. Ja polyamorista suhdetta en kuitenkaan ole vielä kokeillut. Mutta oma suhtautumiseni pettämiseenkin ja muuhun on ollut jotenkin kevyttä. Vaikka kyseessä olisikin suljettu monosuhde ja saisin teitää kumppanini pettänen mua niin en osaisi pitää sitä edes niinkään vakavana. Paljolti sen takia kun tiedän miten yleistä se on. "Kaikkihan sitä tekee." (Ja tunteeni pettämisen epävakavuudeta muuten vahvistuivat vielä enemmän kun joitan kuukausia sitten oli Tieteessä artikkeli siitä, kuinka ihmisen uskottomuus "kuuluu" ihmisen luontoon, että ihmisen uskollisuus on vasta ihan tuore ilmiö) Kun edellinen kumppanini jossain vaiheessa kertoi mulle rakastuneensa toiseen, niin en edes osannut nähdä tätä ongelmana, ainakaan itselleni. (Eroon lopulta päädyttiin, mutta täytyy kyllä sanoa että siinä oli tasutalla kyllä pääasiassa paljon suurempia juttuja)

Ainakin se mitä koin edellisessä seurustelusuhteessani oli perinpohjaista kyllästymistä mustasukkaisuuteen ja toisen "omistamiseen". En koe, että jos mun kummpani rakastais jotakuta toistakin että se olisi multa jotenkin pois. Eihän se vähentäsi hänen rakkautaan mua kohtaan millään tavalla. Lisäksi polyamorisessa suhteessa ei kenenkään kumppanin kaiketi tarvitsisi olla niin "täydellinen", koska se mitä puuttuu yhdeltä niin sen voi silti saada joltain toiselta ja näin muut suhteet täydentäisivät toisiaan. Ja taspainottaisivat. Itse esim. olen sellainen joka kaipaa tasaisuutta ja turvaa, jonkun johon voi luottaa ja joka on ehkä jopa aika ennalta-arvattavakin. Mutta sitten toisaalta mussa on myös puoli joka kaipaa seikkailuja ja kokemuksia. Itse en ole mikään ex tempore, ja silloinkin harvoin jos jonnekin menen niin harkitsen kaiken tarkkaan ja etukäteen. Joskus (ajoittain aika useinkin) tämä kyllästyttää. Osaan olla ex temporekin, jos vain olisi joku luotettava tyyppi joa vetäisi mut mukaan keikkeen "hulluun". Tällä en siis tärkoita mitään tyhmyyksiä, niitä en kaipaa. Tarkoitan vain kaikkea mikä olisi mun yksin tekemänäni "hullua" (Lue: sellaista mitä en normaalista vain tekisi yksin).
Jos olisin polyamorisessa suhteessa ei tarvitsisi tasapainotella näiden kahden asian välillä kumppania etsiessään.
Näiden lisäksi on myös monet seksuaalisuuteen liittyvät asiat. Ainakin mulle seksi on tärkeä osa parisuhdetta, mutta en tietenkään voi tietää onko juuri sille typille joka muuten sopisi mulle kuin nenä päähän. Mitä jos tämä harvinainen valioyksilö onkin vaikka aseksuaali? Mun tuttavapiirissä ainakin näitä on suhteellisen monta. Uskon voivani seurustella, tai ainakin yrittää seurustella, assen kanssa jos saan seksiä muualta. Tai vaikkei kyseessä olis edes asse, niin seksuaaliset tarpeet voivat muuten vain poiketa toisistaan ihan liikaa. Edellisen kumppanin kanssa poikkesi, ja se kyllä näkyi sitten kaikeessa muussakin kanssakäymisessä.
Ja sitten, kyllä se on myönnettävä: en vain kestä ajatusta siitä että olisin sitoutunut yhteen tyyppin ja se siitä. Että en sen jälkeen voisi enää halutessani nussia ketään muuta tai kehitellä mitään romansseja kenenkään kanssa. Kutsukaa tätä sitten sitoutumiskammoksi kuka tahtoo. Ehkä mä sitten olen sitoutumiskammoinen.

Mutta tietenkin eihän polyamorinen, avoin tai avoin polyamorinen suhde myöskään mikään helppo ratkaisu olisi. Kyseessä olisi kuitenkin parisuhde, eikä ainoastaan yhden vaan kahden tai jopa useamman kanssa. Ja reilussa polyamorisessa suhteessa kaikki kumppanit ovat keskenään tasavertaisia. Ainakin mun mielestäni. On siinä tasapainoittelua ettei ketään pitäisi jonain kakkosvaihtoehtona, tai ettei joku koe olevansa sellainen. Ja vaikka se ei olisi mikään ongelma, niin onhan usemman suhteen ylläpitäminen haaste sinänsä. Kun kaikille kuitenkin pitäisi sitä aikaa löytyä ja olla energiaa selvittää mahdollisia ristiriitojakin sitten useaammankin henkilön kanssa. Mä olen vieläpä suhteellisen epäsosiaalinen ja suosisinkin kaiken lisäksi kaukosuhteita, niin voi riskinä olla ainakin jonkun asteinen loppuunpalaminen useampaa suhdetta pyöritellessä.

Polyamorisissa suhteissa harvemmin kaiketi mustasukkaisuutta ilmenee, tai ainakin sellaisen kuvan olen saanut kun olen polyjen juttuja lukenut ja kuunnellut. Lähinnä ehkä tilanteissa, missä joutuu syystä tai toisesta eroamaan yhdestä kumppanista. Silloinhan ongelma on se, että miksi juuri tämä kyseinen kumppani on se joka saa lähtöpassit. Ongelmia voi tulla myös siitä, jos kumppanin aiempi kumppani ei itse ole poly, mutta hyväksyy kumppaninsa polyamorisuuden. Tämä hyväksyntä saattaa loppua, jolloin tämä monon kanssa seurusteleva joutuu valinnan eteen. Itse asiassa, eräälle nettituttavalleni oli juuri hiljattain käynyt näin, että hänen mieystävänsä vaimo oli käskenyt miestään valitemaan jomman kumman. Tuttavani oli sitten se joka oli joutunut jätetyksi. Ymmärtääkseni paljolti sen takia, että kun tämän tuttavan miesystävä oli kuitenkin jo naimisissa naisensa kanssa ja he asuivat yhdessä. Olikohan vielä niin että niillä oli lapsiakin, en oikein muista. (muussa tapauksessahan olisin ehkä vähän ihmetellytkin tätä valintaa, miksi polyamoristi valitsisi kumppanikseen toisen polyn sijaan monon?)

Ja sitten ympäristön paineet. Ihan tyhmäähän se on, mutta kyllä sitä vaan varmasti mäkin saa arvostelua osakseen jos kerron että mulla on kaksi poikaystävää (siis nythän ei ole, just nyt olen sinkku mutta siis sitten jos ja kun sellainen tilanne on). Jostain syystä ihmiset pitävät polyamoriaa jotenkin hirveän vääränä tai muuten kauheana asiana. Eihän heidän tarvitse olla polyamoristeja eikä edes valmiita kokeilemaan sellaista, mutta ei se tarkoita että se olisi jotenkin moraalitonta. Miten se edes voisi olla silloin kun kaikki osapuolet nimenomaan haluavat sitä? (joojoo tiedän, jos kaikki tai edes valtaosa olis polyamoristeja niin niin sanotuille B-luokan tyttö- ja poikaystäväkandidaateille ei juuri jäisi ketään. Mutta väittäisin ettei nykyisellä polyamorian kannatusluvuilla tarvitse siitä ihan ensimmäisenä huolehtia) Mä nyt olen tottunut siihen ettei ihmiset ehkä arvosta mua tai mun valintojani, koska olen tehnyt jo aika liudan muitankin hyvin epätyypillisiä elämänvalintoja (ja sellaisiakin "valintoja" joita ihmiset eivät usein edes tajua ettei kyseessä edes ole mikään valinta. Se sitten jääköön mainitsematta mitä nämä asiat ovat). Mutta toisaalta juuri tämän takia en tahtoisi tuottaa enää enemäpää "pettymyksiä" läheisilleni, varsinkin äidilleni. Nytkin jo aika ajoin aika ikävä tunne, että kyllä mussa vaan on kestämistä, että kaikkea mun perhe joutuukin kokemaan jä kärsimään ja läpikäymään ihan vaan mun takiani. ("Kaikki sen jälkeen miten loistavia vanhempia ne on ollut ja miten hyvin ne oikein on mut osannut kasvattaa?") Toki, tää polyamoria olisi kuitenkin vain jäävuoren huippu. Että toisaalta voi olla ettei porukat enää osais edes järkyttyä. Ainahan ne on sitä paitsi ollut sillä kannallta että kaikkein tärkeintä on että oon onnellinen. Mutta vanhempien lisäksi on niin paljon muitakin ihmisiä jotka voivat olla kiinnotuneita mun seurusteluistani. Työkaverit vaikka. Työyhteisö on sellainen mihin voi kuulua ihan millaista porukkaa vain ja niillä voi olla ihan millaiset arvot vain ja regointitapakin vaihtelee. Ja myönnetään se nyt, mä olen ihan kauhea itkupilli enkä kestä arvostelua. Tai kestän kyllä ja osaan viitata kintaallakin tarvittaessa, en mä itteeni varinaisesti ota. Mutta mä alan itkee kamalan herkästi epämieluisissa tilanteissa. Tai jos en niin ainakin meen niin lukkoon etten edes tiedä mitä tai miten pitäis sanoo takasin.

Nojaa eikähän tää ollu tässä kuitenkin ennen kuin alan jaaritella enemmänkin aiheen ohi...

[Feya]

Kaikkien niiden puolesta jotka vaultissa ovat vähemmän suositussa asemassa, vähemmän huomioituja, aion suorittaaa kokeen. Aion kirjoittaa 1000 viestiä nähdäkseni alkaako tämä elitistiseksi kuvailtu joukko huomioimaan minua paremmin. Mikäli näin, tehkäämme muut samoin. Kirjoittakaamme vaikkapa samaan topicciin satojen viestien verran spammia vain päästäksemme mukaan keskusteluun.

Mä tiedän tuon tunteen paremmin kuin uskotkaan. Oon ollut aktiivisena monilla, monilla eri foorumeilla ja aina alussa tuntuu lähes epäreilulta, miten viestisi eivät saa samaa huomioita kuin pitkäaikaisten jäsenien ja katkeruudessaan sitä voi jopa syyttää heitä elitismistä. Mutta sellaista se on foorumeilla. Ja sellaista se on myös oikeassa elämässä.

Ei kiintymystä tai arvostusta voi saada ympäröiviltä ihmisiltä muuten kuin ajan kanssa. Ei se auta, vaikka kirjoittaisit nyt heti tuhat ja sata viestiä. Vaikka lataisit niihin kaikki syvimmät ajatuksesi, ei ihmiset täällä tuntisia sua paljoa sen paremmin. Parhaiten ihmisen oppii tuntemaan, kun näkee heidän kasvavan ja heidän ajatustensa muuttuvan ajan myötä.

Tämän foorumin niin kutsuttu "eliitti" on hengaillut täällä jo vuosikausia. Moni heistä on tavannut toisensa ja joillekkin on syntynyt tärkeitä ja syviä ystävyyssuhteita.

Itsestänikin tuntuu välillä hiukan ärsyttävältä, että tietynlaiset diipadaapa viestit tuntuvat saavan enemmän huomioita kuin pitkät ja asialliset tekstit, mutta veikkaisin sen johtuvan siitä, että sellaisiin on vain paljon vaikeampi keksiä järkeviä vastauksia (varsinkin, kun niin moni on tätä foorumia selatessaan kuosissa!). Oon myös vahvasti sitä mieltä, että jokainen hyvä foorumi tarvitsee tasapuolisesti niin järkevää keskustalua kuin hauskaa läpänheittoa, jotta ilmapiiri pysyy fiksuna mutta rentona.

Tärkeää on myös dialogi. Et voi vain kirjoittaa omia ajatuksiasi ja odottaa, että ihmiset kommentoivat niihin - sun pitää myös itse tarttua muiden postauksiin. Juttele, pohdi, kritisoi, kehu. Ei sillä pitkälle pötki, että ensin spämmää muutaman päivän aikana topicit täyteen oman mielensä tuotoksia ja sitten valittaa, kun ketään ei kiinnostaa.

[mauseri]

Niin. Mitähän nyt sanos.. Ole robotomia oma itsesi, kirjoita viesti kun siltä tuntuu ja kirjoita mitä siihen haluat kirjoittaa sillä hetkellä, elä mieti tollasta turhaa paskaa. Eläkä kirjota samaan topicii 10 viestiä putkeen, se tuntuu jo trollaukselta tjs. En oo jaksanu lukee noita sun viestei paljoakaan ja esittelyki oli niin pitkä pötkö et harva sen varmaan on kerralla lukenut kokonaan läpi. Ja siitä ehkäpä johtunukkin se et skippaan parin lauseen jälkeen pitkän tekstin mitä oot suoltanu. Ei pahalla, voit olla helvetin hyvä tyyppi oikeesti, en tiedä.

Onhan se nyt vittu aika eri asia jos monet täällä ollut yli 5v helposti, tuntee niitä livenä vaikka kuinka vitusti, monet on hyviä frendejä jnejne. Vittu ei mua kiinnosta lukee pitkää angstista pätkää tyypiltä josta en tiedä hevonvitunvittua, ei tää vaultti oo enää se mikä se oli mulle joskus. Siis kaikista ketjuista oli luettu kaikki viestit ja joka päivä luki kaikki viestit mitä koko vitun foorumille tuli. Nyt luen viestit vaan aineista mitkä oikeesti nykyään kiinnostaa (niitä ei oo enää paljo) ja hörhöilyitä tutuilta nimimerkeiltä tjs.

Mut nyt hukku pointti noin kymmenennen kerran ja se riitti. -----> More bud. Peace.

[seesee]

Kaikkien niiden puolesta jotka vaultissa ovat vähemmän suositussa asemassa, vähemmän huomioituja, aion suorittaaa kokeen. Aion kirjoittaa 1000 viestiä nähdäkseni alkaako tämä elitistiseksi kuvailtu joukko huomioimaan minua paremmin. Mikäli näin, tehkäämme muut samoin. Kirjoittakaamme vaikkapa samaan topicciin satojen viestien verran spammia vain päästäksemme mukaan keskusteluun.

Ei mulla kauhesti lisätävää siihen mitä Feya ja mauseri jo sanoikin. Että olemalla oma itsensä ja ajan kanssa. Mäkään en käy täällä kuin satunnaisesti ja välillä (usein) tuntuu ettei kukaan oikeastaan edes tiedä kuka mä olen. Mutta en mä anna sen pahemmin häiritä, ihmiset kyllä oppii ajallaan jos vain itse osallituu keskusteluihin. Ja tietysti livenäkin näkeminen vaikka miiteissä edesauttaa tätä.

Niin ja muuten. Sellainen vaikuttaa kuin ava. Tai se että se pysyy samana. Aika usein ihmiset taitaa tunnistaa tyypit foorumeilla niiden avaterian perusteella. Jos jatkuvasti vaihtaa avaa (varsinkin alussa kun kukaan ei tunne muutenkaan), niin kukaan ei oikein opi tuntemaan eikä yhdistämään saman tyypin kirjoituksia toisiinsa.

Itsestänikin tuntuu välillä hiukan ärsyttävältä, että tietynlaiset diipadaapa viestit tuntuvat saavan enemmän huomioita kuin pitkät ja asialliset tekstit, mutta veikkaisin sen johtuvan siitä, että sellaisiin on vain paljon vaikeampi keksiä järkeviä vastauksia (varsinkin, kun niin moni on tätä foorumia selatessaan kuosissa!). Oon myös vahvasti sitä mieltä, että jokainen hyvä foorumi tarvitsee tasapuolisesti niin järkevää keskustalua kuin hauskaa läpänheittoa, jotta ilmapiiri pysyy fiksuna mutta rentona.

Joo ja siitä ettei kaikki vättämättä aina edes jaksa lukea koko viestiä, jos se on kovinkin pitkä tai syvällinen. Nimim. lukihäiriöinen.

Eivaa mutta oikeasti. Itselläni olen huomannut tämän hyvinkin usein. Mua kiinnostaisi monet asiat ja lukea ja mahdollisesti osallustuakin moneen mielenkiintoiseen ja asialliseen keskuteluun, mutta varsinkin lukihäiriön takia pitkien viestien lukeminen on välillä tosi raskasta. Ja vieläpä jos sisältö on hieman vaikeampaa niin tekstinymmärtäminenkin kärsii. En nyt sano että tämä useinkin olisi ongelma forumeilla miksi mielenkiintoisetkaan viestit eivät välttämättä herätä keskustelua. Mutta tää on ongelma mulle itselleni miksi en osallistu niihin keskusteluihin ja täälläkin foorumilla "oikeinden" viestin kirjoittaminen jää todella vähäiseksi.

[zerk]

Itsestänikin tuntuu välillä hiukan ärsyttävältä, että tietynlaiset diipadaapa viestit tuntuvat saavan enemmän huomioita kuin pitkät ja asialliset tekstit, mutta veikkaisin sen johtuvan siitä, että sellaisiin on vain paljon vaikeampi keksiä järkeviä vastauksia (varsinkin, kun niin moni on tätä foorumia selatessaan kuosissa!). Oon myös vahvasti sitä mieltä, että jokainen hyvä foorumi tarvitsee tasapuolisesti niin järkevää keskustalua kuin hauskaa läpänheittoa, jotta ilmapiiri pysyy fiksuna mutta rentona.

Tärkeää on myös dialogi. Et voi vain kirjoittaa omia ajatuksiasi ja odottaa, että ihmiset kommentoivat niihin - sun pitää myös itse tarttua muiden postauksiin. Juttele, pohdi, kritisoi, kehu. Ei sillä pitkälle pötki, että ensin spämmää muutaman päivän aikana topicit täyteen oman mielensä tuotoksia ja sitten valittaa, kun ketään ei kiinnostaa.

Just näin! En tykkää vastata pitkään & asialliseen viestiin ihan mitä sattuu. Jos mulla ei satu olemaan jotain annettavaa sille keskustelulle, olen usein mielummin postaamatta. Monesti olen myös foorumia lukiessani juuri sopivasti niin kuoseissa, että kun vastaan tulee fiksu sekä syvällinen postaus, siihen vastaaminen diipadaapalla olisi suorastaan epäkunnioittavaa. Tuhkakuppi on sitten asia erikseen, sen alueen koko tarkoitushan on nimenomaan se diipadaapa. (diipadaapasta tuli nyt uus muotisana)

On myös totta, että keskusteluun osallistuminen tarkoittaa muutakin, kuin pelkkää omien ajatuksien postaamista ja odottamista, että kaikki ovat automaattisesti vastaamassa niihin. Jos haluaa ihmisten tutustuvan itseensä, on oltava valmis tutustumaan muihin.

Se on mulle aivan sama mikä kenenkin postcount on. Sillä tiedolla en tee mitään. Se taas on totta, että vastaan herkemmin ja mieluummin sellaisten ihmisten posteihin, joita olen oppinut hiukan tuntemaan tämän foorumin kautta. Tunnen usein ymmärtäväni näiden ihmisten ajatuksia postien takana paremmin, kuin minulle täysin tuntemattomien kirjoittajien.

[robotomia]

Mukavaa että ihmiset jaksoivat vastailla merkityksettömään aamukiukutteluuni ja pärinään. Juurensa pärinä taisi saada alkunsa tossa jonku päiväisestä keskustelusta, taino vähemmän dialogimaisesta.. hiljaa.. kuitenkin keskustelusta kaverin kanssa. Ton keskustelussa heränneen elitisminkin jouduin vielä tarkistamaan wikipediasta. Älkööt sitte ottako itteenne. Ihan sama, jokatapauksessa toivon pilke jostain heräsi tämän palautteen myötä. Kiva tietää että joku edes sivusilmällä vilkuilee jotain. Kai tää oli tämmönen huomion huoraus, yritys päästä tähän teidän piiriin. Viestimäärän kuvittelin jotain kuninkaallista hämäävän ja laskeutumaan tasolleni vastatakseen minulle. Näiden vastausten myötä ei olekkaan tarvetta spammata, kokoajan oppii uutta. Myös sen että tää topicci ei olekkaan tuhkakupissa. Välillä toistavatkin jutut voivat kiinnostaa. Eivät välttämättä tätä veteraani porukkaa, vaan uusia vaulttilaisia. Teidän, meidän, pitäisi kirjoitella enempi. Tää ei välttämättä olis mitää herkkua veteraaneille, muttakun newbiet ovat saattaneet missata jotain. Uuden sukupolven siirtyminen vaulttiin estää tätä foorumia muumioitumasta ja kuolemasta. Tää on tätä elämän kiertokulkua. Toisaalta onkohan se hyvä että tänne tulee uusi, oletettavasti nuorempi sukupolvi edistämään tätä elämän kiertokulkua. Nuorempi sukupolvi tulee ja syöksee teidät vallasta! Asiaan, mikäli sellaista edes oli. Emmätiä, mitä tulee siihen ihmisten kuosissa olemiseen, niin paljon asioitahan se varmasti teettää, tällaisiakin. Nytku alkaa miettii nii en tiedä minkä imppaajan kuvittelin mun teepussivalitukseen vastaavan. Oma itsensä on vaikea olla kirjoitettuna, tulee liian iso houkutus korjata sekava artikulointi selkeäksi. Tai ainakin yrittää.

En tiä muista miten noi alunperin oli, mutta toi mun alkuperäsen viestin lopetus oli muistaakseni vähän niinkun "loppukevennys". Se saatto olla kyl toisaalta vaan mun pään sisässä.

Älkää ottako stressii mulle vastaamisesta, mä oon jo iso poika, enköhän mä tolla kiukuttelulla jo aika pitkään pärjää hyvissä meiningeissä ennen uutta episodia. Eli dokatkaa tämä vaikka mielestänne.

Muropakettifilosofiaa lastentarhalaisille ja sen tasoisille: "Älä tee muille niinkuin et haluaisi itsellesi tehtävän" toimii myös päinvastoin. Tai nurinpäin.

Ei tältä erää muuta, josko tässä joskus enemmän lukutuulella liittyisi johonkin dialogin jatkeaineeksi. Hehheh.
Ensimmäistä miittiä odotellessa, mikäli kehtaan paikalle kompuroida.

[testeri420]

En stressaa.
Stressaamine o työtä.

[LeFairylette]

En stressaa.
Stressaamine o työtä.

tässä on sanomaa..kunhan osaisi noudattaa tätä AINA!

Mut ei, liikaa ajatuksia, ne vei mun yöunet. Ketuttaa, olen itkenyt koko aamun. Mut hei, eteenpäin sano mummo lumessa. Joka päivä tässä paskassa tarvotaan, syvyys vaan vaihtelee.
En koskaan opi tähän uuteen elämään, jossa olen lähes aina yksin. oon sitä jo puoli vuotta opetellut, ja aina se vaan on niin vitun vaikeeta. Onneksi asiaan tulee muutos ens kuussa kun muutan ihanaan pääkaupunkiimme ja saan kämppiksen.
Olen koittanut täyttää kalenteriani, mutta sit kun tulee joku tapahtuma, niin on sellanen olo ettei vois kiinnostaa vitun vertaa. Kuten tänään, parin tunnin päästä pitäis lähteä kohti seinäjokea ja provinssirockia, ja mikä on fiilis....

En ole juuri yöllä nukkunut, pyöriny vaan sängyssä...kelannu asioita. Ja edessä ois kolme piiiiiiiiitkäää työpäivää. No, kai sitä jaksaa kun vaan tyhjentää pään eikä aattele yhtään mitään.

[CaptainZ]

Robotomia, sähän oot ollu ahkera postaaja, ja on sun viesteissä jotain pointtejakin ollu. Tosin ite seuraan aktiivisesti vain muutamaa aluetta ja niistä muutamaa topiccia, joten sinunkin viesteistä on suurin osa mennyt ohi.

Olet rekisteröitynyt tänne 10 päivää sitten ja kirjoittanut nyt 64 viestiä. Jatka samaa tahtia, niin sadantena päivänä olet tullut kirjoittaneeksi jo 640 viestiä. Se tuhat viestiä tulee täyteen oltuasi foorumilla reilut viisi kuukautta, eli joskus marraskuussa.

Kyllä määrälläkin on merkitystä, kyllä ahkera postaaja jää mieleen varmasti paremmin kuin esim. minä, joka oon 14 ja puolessa kuukaudessa saanut kirjoitettua vasta... no en nyt nää sitä kun kirjoitan (monettakohan?) viestiä. Mut jos kaipaat positiivista huomiota etkä mitä tahansa huomiota, panosta laatuun äläkä määrään.

Itse kirjoitan kun syystä tai toisesta koen tarvetta sanoa johonkin jotain, niin kuin nyt. Onhan se kivaa, jos mun viestini herättää keskustelua, ettei tule fiilis että ihan seinille kirjoittaa. Mutta mikäpä minä olisin vaatimaan huomiota vain siksi, että kaipaan huomiota? Mun tunnarini on vain yksi aika monesta foorumin tunnarista, eikä se varmasti ole kellekään muulle käyttäjälle niin tuttu ja kiinnostava kuin mulle itelleni.

[Huiko]

Hmm. Pitäsköhän topiikki luoda: Robotomian kannustus ja pönkitys - topiikki?

No, vittu! Sanon sitten minäkin tähän pari juttua. Ensteks: Harjoittele, Robotomia, sitä kappalejakoa lisää. Noi pötköt on perin vittumaisia lukea. Toiseks: Viestissä on yleensä oltava jotain sisältöä tai koukku, mikä voisi kiinnostaa. Varsinkin kun et keskustele kenenkään yksittäisen henkilön kanssa. Kolmanneks: On aina myötähäpeän paikka kun joku ruikuttaa huomiota. Olkoonkin että se osaltasi toimi tällä(kin?) kertaa. Eihän siitä tule tapaa?

Sitten omaa mieltä lähiaikoina askarruttanutta juttua: Oon tässä kohdannut lähiaikoina muutamia ihmisiä jotka on kokeneet pienet auttamiset niin merkittäviksii että ovat liikuttuneet. Johtopäätöstä tästä: Taidetaan asua maailmassa jossa arvot ovat unohtuneet ja kun kohtaa kohteliaisuutta, käytöstapoja ja huomioimista on se jotenkin poikkeuksellista? Jos näin, niin kyllä on paska maailma.

Toisaalta aina saa osakseen huonoa käytöstä ja käytöstapoja. Oma oikeudentajuni meinasi tässä jo antaa opetuksen eräälle MUMMOLLE! Hallitsin itseni kuitenkin ja jäi kouluttamatta tuo, mutta oli kyllä melkoinen tapaus. Ilmeisesti kukkahattu-tädit katkeroituvat ikääntyessään.

[trollol]

Taidetaan asua maailmassa jossa arvot ovat unohtuneet ja kun kohtaa kohteliaisuutta, käytöstapoja ja huomioimista on se jotenkin poikkeuksellista? Jos näin, niin kyllä on paska maailma.

Eikös se ole tullut jo aikapäiviä sitten selväksi?
Kukaan ei arvosta toista, ajatellaan kokoajan vain omaa etua ja myös toimitaan sen mukaan. Arvot on kadonneet tyystin suurimmalta osalta ihmisiä ja mihin se johtaakaan (on jo osaltaan johtanut)?
-Välinpitämättömyys toisia kohtaan aiheuttaa yhä enemmän kokoajan joukkomurhia, terrorisointia, yleistä pahoinvointia ja kohta ollaan kaikki sodassa toisiamme vastaan.
-Välinpitämättömyys muuta elävää ja luontoa kohtaan aiheuttanut jo suuria ympäristötuhoja, lajien katoamista ja yleistä kärsimystä kaikille; niin elottomalle kuin elollisellekin luonnolle (ihminen mukaan lukien).

Ja mihin sitten tää kaikki lopulta johtaakaan, kun ihminen on unohtanut, että ilman ympäristöään, luontoa kasveineen ja eläimineen ei ihminen pysty elämään... Kuollaan siis kaikki pois vähitellen ja sitten viime hetkellä voidaan alkaa ihmettelemään, että ohops, missä meni vikaan ja olisko jotain kenties pitänyt tehdä toisin?

Tällästä tänään,Trolli the luontoaktivisti asialla tai jotai..

[Aesma]

Taidetaan asua maailmassa jossa arvot ovat unohtuneet ja kun kohtaa kohteliaisuutta, käytöstapoja ja huomioimista on se jotenkin poikkeuksellista? Jos näin, niin kyllä on paska maailma.

Eikös se ole tullut jo aikapäiviä sitten selväksi?
Kukaan ei arvosta toista, ajatellaan kokoajan vain omaa etua ja myös toimitaan sen mukaan. Arvot on kadonneet tyystin suurimmalta osalta ihmisiä ja mihin se johtaakaan (on jo osaltaan johtanut)?
-Välinpitämättömyys toisia kohtaan aiheuttaa yhä enemmän kokoajan joukkomurhia, terrorisointia, yleistä pahoinvointia ja kohta ollaan kaikki sodassa toisiamme vastaan.
-Välinpitämättömyys muuta elävää ja luontoa kohtaan aiheuttanut jo suuria ympäristötuhoja, lajien katoamista ja yleistä kärsimystä kaikille; niin elottomalle kuin elollisellekin luonnolle (ihminen mukaan lukien).

Ja mihin sitten tää kaikki lopulta johtaakaan, kun ihminen on unohtanut, että ilman ympäristöään, luontoa kasveineen ja eläimineen ei ihminen pysty elämään... Kuollaan siis kaikki pois vähitellen ja sitten viime hetkellä voidaan alkaa ihmettelemään, että ohops, missä meni vikaan ja olisko jotain kenties pitänyt tehdä toisin?

Tällästä tänään,Trolli the luontoaktivisti asialla tai jotai..

Joe Rogan's Theory on Life and People

[robotomia]

En stressaa.
Stressaamine o työtä.

Kuten kanskukin jo sanoi, tässä tosiaan sanomaa.

Hmm. Pitäsköhän topiikki luoda: Robotomian kannustus ja pönkitys - topiikki?

varmistit juuri ettei tule toista myrtsi äkänen -aamukiukkupäivää

Vielä viimeinen muistutus muistinpyyhkimiseksi

Mitä tulee ihan syntyneeseen keskusteluun niin...

Meidän maailma havittelee maksimaalista tuotantotehokkuutta. Kaikesta pitää saada irti 110% ja kun se on saavutettu niin 120%. Haluamme päästä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman tuotantotehokkaaseen maailmaan. Kaikki nurmikot ja kasvit on korjattu synteettisillä, helpommin hoidettavilla, estetiikan vuoksi maassa olevilla nurmikkomatoilla muistuttamaan entisestä maailmasta. Kasvien ympäristövaikutukset on korvattu hiilidioksidin hapeksi muuttavilla alkemiakoneilla.

Kaikki on korvattu synteettisillä jäljitelmillä. Kaikkea työvoimaa pyörittää itseäänhuoltavat koneet. Elämän ainoaksi tarkoitukseksi jää valloittaa mahdollisimman monta planeettaa ihmisten asuinalueeksi. Lisääntyminen ei tapahdu seksin kautta, vaan lypsämiskoneilla tuotantotehokkuuden maksimoimiseksi. Viimeistään näin parannetaan parantamattomat sukupuolitaudit. Kaikesta on tehty mahdollisimman turvallista.

Pistää miettimään että millähän tuolloin lääkitään ihmisiä estämään pakoltakin esiintyvää mitättömyydentunnetta. Ehkä silloin ihmisten kannustus- ja pönkitystopicci ei olisi niin huono idea. Emmä tiä mihin tää nyt on lähössä tää juttu.

Jokatapauksessa kaikkea tätä tuotantotehokkuutta tavoitellessamme syntyy oleskelumukavuuteen liittyvä ongelma. Arvojen puutos. Suurimmaksi osaksi tapauksista on tuotantotehokkuudelle tehokkaampaa kiinnittää huomiota vain omiin tekemisiin. Priorisointi. On helpompaa ja nopeampaa käskeä joku toinen pois tieltä ja antaa hänen pohdiskella vähemmän tärkeää ongelmaa. Jos hänellä olisi tärkeä ongelma, on oletettavaa että hänellä olisi myös ongelman suorittamiseen tarvittava koulutus.

Aikaisemmin vähemmän tärkeästä ongelmasta tulee tärkeämpi kun sille annettu suoritusaika on umpeutumassa. Toisen liittyessä tuotantotehokkuutta huonontavan ongelman ratkaisuun, luo tämä illuusion ihmisen auttamisesta. Auttamisen olevan näin harvassa liikuttuvat tunteellisimmat ihmiset. He eivät tule pääsemään tärkeämpiin tehtäviin, koska liikuttuminen ei ole tuotantotehokkuuden kannalta kannattavaa.

Mitä tulee joukkomurhiin ja muihin syntyviin ongelmiin, on niistä syntyviä ongelmia tuotantotehokkuudelle helpompi ratkaista jälkeempäin kuin koittaa ennaltaehkäistä.

Elämme kuvaillun maailman pikkuveljessä. Keinot isoveljen saavuttamiseen pysyvät kuitenkin samoina. Kaikki tämä on alitajuntaisesti ohjelmoitu päähämme. Herrat, valmistelkaa foliohattunne tässä paskassa maailmassa.



Muistakaamme myös, että ei ole takuita isoveljen saavuttamisesta. Olkoot tämä lannistavaa tai lohduttavaa.

Tuli vaan vielä mieleen, että on tuotantotehokkuuden tavoittelu toisaalta kannattavaa. Isovelimaailma olisi kannattavaa lajimme selviytymisen kannalta suotavaa. Mahdollisimman turvallinen maailma auttaisi meitä taistelemaan mahdollisia uhkia lajiamme vastaan. Mä pistäisin rahani bakteereille, toisaalta jotkut avaruusotukset eivät tarpeeksi pitkän aikajanan kanssa olisi mahdottomia.

[Feya]

Sitten omaa mieltä lähiaikoina askarruttanutta juttua: Oon tässä kohdannut lähiaikoina muutamia ihmisiä jotka on kokeneet pienet auttamiset niin merkittäviksii että ovat liikuttuneet. Johtopäätöstä tästä: Taidetaan asua maailmassa jossa arvot ovat unohtuneet ja kun kohtaa kohteliaisuutta, käytöstapoja ja huomioimista on se jotenkin poikkeuksellista? Jos näin, niin kyllä on paska maailma.

Ihan ne pienetkin kohteliaisuuden ja ystävällisyyden osoitukset tuntuvat unohtuvan.

Vaikka itse pelkään sosiaalisia tilanteita ja erityisesti tuntemattomia ihmisiä kuollakseni, on mulla silti tapana hymyillä aina ihmisille, koska tiedän miten hyvä fiilis siitä tulee, kun joku tekee samoin mulle. Harmittavan moni ei vaan vastaa siihen hymyyn. Tai kiitä, kun ovea pitää auki. Tai vastaa tervehdykseen. Puhumattakaan siitä, kun kaupan työntekijä alkaa purkamaan omaa paskaan päiväänsä sun niskoillesi kassalla.

En mä vaan ymmärrä miksi ihmiset viilettää kaupungilla kauhealla vauhdilla naama horsunvitulla, yrittäen väistellä kaikkea mahollista sosiaalista kontaktia kuin se olisi joku kauhea taakka. Ei sellaiset tilanteet varmasti monelle helppoja ole (kuten ei itsellenikään), mutta oon ihan takuuvarma, että kaikilla olisi mukavampi olla, jos me voitaisiin näyttää edes pikkuriikkisen inhimillisyyttä.

Musta olisi todella upeaa, jos meiän kulttuurissamme ihmiset oikeasti harrastaisi smalltalkia ja vaikka bussissakin voisi alkaa juttelemaan vieraiden kanssa ilman, että sua pidetään mielenvikaisena tai känniläisenä.

Ehkä syrjääntyminenkään ei tapahtuisi niin helposti, jos tuntuisi, että niihin tuhansiin ympärillä oleviin ihmisiisi voisi oikeasti saada kontaktia.

[Aesma]

Ehkä syrjääntyminenkään ei tapahtuisi niin helposti, jos tuntuisi, että niihin tuhansiin ympärillä oleviin ihmisiisi voisi oikeasti saada kontaktia.

Äläpä muuta sano..

[porter]

kipu.... kipu...... fyysinen kipu on törkeä... =( kaverilt sain puolen millin xonet... vei kovimm Kärje kivulta... vittu tramaleit sain lekurilt ja edellinen lupas oxynormit 20mg... ja ne normit autto näihi kipuihi... soitan sille joka mut leikkas viimevuonnna täs joskus ja kysyn et mitä vittuu... et eka luvataa kuu ja saanki vaan hikise omenan. Oikeesti kivut on kovat isä anto 8 panacodia ei mitään... nyt saan tramaleit jotka ei AUTA VITTU YHTÄÄN!!! myin ne pois

[peijjoona]

Oot nyt samaa asiaa pari päivää jaksanu mainostaaa muutamaan ketjuun?

[porter]

Oot nyt samaa asiaa pari päivää jaksanu mainostaaa muutamaan ketjuun?

olisit mun tilalla nii tajuaisit vittu... ei mainosteta ettei ihmiset loukkaannu siitä et mulle on tehty vitu kipee operaatio ja lääkkeet ei auta....

kokeile joskus katko kätes + sit otetaa kyljen alueelta 4cm luuta... sit voi tehdä mieli purkaa vittuuntumistaa johki ku saitki tyylii panacodit vaikka olisit tarvinu jnejenejne...

ei millään pahalla siis, tuskin sääkää sanoit.
Mutta tätä mun kipua ja vitutusta ei nyt voi sanoin ees kuvailla joten kuitatatan.

[SahkoinenVelho]

Kirjotetaan tänne ihan vitusti turhempiakin asioita ja paljon tiheemmällä syötöllä. Ei mua ainakaan haittaa vaikka ois pari sivua viestejä porterilta aiheesta, ainakin jos ne on tuhkakupissa. Sopii mun mielestä tännekin puolelle asiallinen keskustelu kivunhoidosta, itseä ainakin kiinnostaa aihe jonkin verran ja onhan se nyt tän foorumin teeman mukaista. Jöö, jatkakaa.

No itse ainakin voisin tohon lisätä sen verran et vaikka opioidit onkin parhaita olemassa olevia kipulääkkeitä oikeaan kipuun niin siitä ne on ongelmallisia, et niissä on tosi vahva rebound-vaikutus... Vähän kuin bentsojen kanssa, uskaltaisin väittää että moni hommaa tai ainakin vahvistaa kipujaan ihan pelkästään sillä säännöllisellä opioidien käyttämisellä. Säännöllinen käyttö, vaikka ei olis edes jokapäiväistä, ajaa kehon oman opioidijärjestelmän alas ja nostaa toleransseja siihen ulkoiseenkin opioidiin=ilman opioideja tai miedommilla niillä mitä on tottunut käyttämään, tai pienemmällä annoksella, kivut kasvavat kovemmiksi kuin mitä ne ilman sitä jatkuvaa käyttöä olisivatkaan... Vaikka ei ois mikään paikka paskana tai kipeänä minkään vaivan takia niin säännöllisellä opioidien käytöllä paikkoja alkaa kolottamaan ja kipuja alkaa ilmaantumaan kun annosta pienennetään tai lopetetaan sen takia että keho ei enää tuota omia opioideja kun on tottunut ulkoa tulevaan opioiditasojen nousemiseen...

Siks ois fiksua koittaa vaihdella kipulääkettä eri aineryhmään aina kun mahdollista ja/tai käyttää samalla kaikkea muuta mikä edes vähän jeesaa kipuihin. Afgaanibudia tai lätkää, lihasrelaksantteja, lyricaa, nmda-antagonisteja tai ihan vaikka buranaa... Onhan noi aika turhia monille verrattuna opareihin mut asiaa kannattaa oikeesti kelata ja tajuta et ehkä ne älyttömät kivut johtuu osittain oikeasti ihan siitä opioidien runsaasta säännöllisestä käytöstä ja annoksen kasvattamisesta

[peijjoona]

Oot nyt samaa asiaa pari päivää jaksanu mainostaaa muutamaan ketjuun?

olisit mun tilalla nii tajuaisit vittu... ei mainosteta ettei ihmiset loukkaannu siitä et mulle on tehty vitu kipee operaatio ja lääkkeet ei auta....

kokeile joskus katko kätes + sit otetaa kyljen alueelta 4cm luuta... sit voi tehdä mieli purkaa vittuuntumistaa johki ku saitki tyylii panacodit vaikka olisit tarvinu jnejenejne...

ei millään pahalla siis, tuskin sääkää sanoit.
Mutta tätä mun kipua ja vitutusta ei nyt voi sanoin ees kuvailla joten kuitatatan.

Joo siis sori ei ollu tarkotus olla ilkee. Uskon kyl et on varmast helvetilliset kivut D:

[seesee]

Vaihdettiin kaverin kaa vähä ajatuksia. Tai juteltiin. Jaettiin huoliamme. Tai se jako omiaan. Tultiin siihen tulokseen, että meidän keskiarvo ois varmaan aika lähellä normaalia. Kaveria vaivaa luomisen tuska. Se on jotenkin niin kuin niin monet muutkin taiteilijat. Paitsi ulkoisesti. Ei siitä ulkonäöstä kyllä taiteilijaksi tietäisi. Sen ongelma on se kun se tahtoo tehdä kaikkea. Sillä on kiinnostusta, taitoa ja intohimoa tehdä ja kokea kaikki. Aika ei riitä. Se on eniten muusikko. Kitaraa se on soittanut iha pennusta asti, mutta taiteena klassinen kiehtoo sitä kaikkein eniten. Sen lisäksi sillä on myös tarve fyysiseen itseilmaisuus, mitä se tällä hetkellä purkaa näyttelemällä. Ja se rakastaa sitä. Mutta se tahtoisi myös tanssia. Ja säveltää sitä musiikkia. Joskus kauan sitten se veilä piirsi, mutta pitkään aikaan sillä ei ole ollut kerta kaikkiaan aikaa sille. Sillä on koulu, näytteleminen, musiikki, parisuhde (avoliitto, kai niiden luulis kohta jo kihloihinkin menevän?), ja sit vielä hevoset. Tai hevonen. Ratsastanutkin se on tosi pienestä.
Suurin ongelma sillä on omien sanojensa mukaan se ettei se osaa oikein tehdä mitään tai nauttia minkään tekemisestä ilman että sillä olis joku suuremipi tarkoitus tai päämäärä. Hevosharrastuksesta se ei ikipäivänä luopuis, mutta kisaamiseen sillä ei ehkä riitä aika. Mutta ei se sitä voi lopettaa, koska se ei oikeen tiedä miten se muka vois käydä ratsastamassa, ja ehkä jopa treenaamasssa, ilman että sillä treenaamisella olis joku tarkoitus. Mitä sitä ilman syytä? Samalla tavalla se vaatii kaikessa muussakin itseltään jotain selvää päämäärää ja tulosta. Ainoastaan musiikkia voidaan välillä joskus tehdä ihan sen tekemisenilon itsensäkin takia, rentotutuakseen. Mutta sitäkin vain sellaista "turhaa", ei-vakavaa kitaralla rapeltämistä. Ei mitään suurta, ei klassista.
Se tahtoisi näyttelijäksi. Se tahtoisi säveltäjäksi. Se tahtoisi tanssijaksi ja se tahtoisi myös esteratsastajaksi. Tai siis kai se on jo kaikkia noita, ainakin jollain tasolla, mutta se tahtois että se eläis noilla. Eikä mistään osaa luopuoa koska kaikkea se rakastaa liikaa.

Mä en koe että mussa on paljoakaan mitä ihmisillä olis syytä kadehtia. Kaikken vähiten tällä mun kaverilla. Tää kaveri on melkeimpä symbolinisoinu mulle aina kaikkea täydellistä. Täydelisyyttä. Taydellisyys se on mulle aina ollut, vaikka kukaan ei voikaan olla täydellinen niin tää on. Täydellinen omassa epätaydellisyydessään. Se synty kaksikieliseen perheeseen, joten senkin takia sille on aina ollut tosi monet taidot tosi helppo oppia. Se on sosiaalinen ja sillä on hyvä itsetunto. Aina menestynyt koulussa. Hauskakin se on. Ja rento. Tai ainakin rento muille. Arvaatte varmaan että kaiken päälle se on vielä hyvän näkönenkin? Mä oon melkeimpä sen vastakohta. Niin paljon, että mä ihmettelen miten me edes ollaan kavereita. Ei meissä paljoo oo yhteistä, vaikka kuitenkin tuntuu että on ihan kaikki.
Mutta tänään se kerto kahdehtineensa mua. Vaikka mä joudun oikeasti ponnistelemaan ihan todenteolla koulumenestykseni eteen ja mun elämäni on kokonaisuudessaan enemmän tai vähemmän epäonnistumisista rakentunut, niin ainakin yksi juttu mussa on sellainen mitä se sano aina kadehtineensa: Eräs tietty huolettomuus. Sellanen huolettomuus, jonka ansiosta mä en vaadi itseltäni liikoja. Ja ennen kaikkea se, että mä osaan nauttia asioista pelkästään niiden itsensäkin takia. Jos mä vaikka ratsastaisin, niin mä ratsastaisin puhtaasti siitä syystä että se on kivaa. Ja jos treenaisin esteita niin treenaisin puhtaasti siitä syystä että se on kivaa, ja on kiva kehittyä kehittymisen itsensä takia. Tää kaveri toki kans tykkää ratsasta ja kehittyä, mutta kuten jo aiemmin mainitsin niin se kokee sen kaiken aivan turhanpäiväsenä eikä osaa nauttia siitä sen kivuudesta huolimatta, ellei saavuta sillä jotain. Päämärät on niin tärkeitä. Kaikkeen on oltava syy ja tarkoitus. Turhaan ei saa aikaansa mihinkään tuhlata. Päämäärä ja suorittaminen.

Me juteltiin tästä aika kauan. Me kadehditaan ja ihaillaan toisiamme koska toisissamme meillä on just se mikä itseltä puuttu. Mä olen ihaillut kaveriani just siitä että sillä on päämääränsä. Ja niin palava intohimo kokoajan tedä jotain ja luoda uutta. Yrittää yrittämästä päästyään niin kauan että onnistuu. Herpaantumattomuus työtä tehdessä. Kun se osaa innostua asioista, ja herkästi innostuukin. Olla kokoajan kiireinen ja oikeasti jopa nauttia siitä että on tekemistä ja velvollisuuksia. Niin se vain elää. Mutta kun se on niin äärimmäistä.
Mun kaverini on ihallut mua koska mä osaan olla olla vaikka koko päivän kalsareissani koneen ääressä ja syödä roskaa. Sit joskus illalla ehkä käydä kaupassa. Se miten mä lyhyenkin viikonlopun aikana osaan nollata työpaineet niin että hyvä jos mä edes muistan että oon töissä. Nytkin mulla alkaa ma työt enkä vieläkään tiedä mitkä mun työvuorot on. Kyllä mulla työvuorolista on, mutta ei mulla ole mitään tarvetta edes ajatella sitä kuin vasta ihan viimeisenä sunnuntai-iltana ennen nukkumaanmenoa niin, että tiedän monelta laitan herätyksen. Se, että osaan tavoitella myös ihan puhdasta mielihyvää ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta. Mutta kun se on niin äärimmäistä.
Mulla mikään ei aja eteen päin. Syylissys saamttomuudesta kalvaa. Kaverilla ajaa eteenpäin munkin edestä. Syyllisyys ylisuorittamisesta kalvaa. Kun voiskin veitsellä pilkkoo ja antaa kaverille osan omista henkisistä ominaisuuksista, ja se vastaavasti osan omistaan, niin oltas molemmat tilanteeseemme paljon tyytyväisempiä. Kaverilla ei olis niin valtava stressi siitä kun koko ajan pitää suorittaa. Ja mulla ei olis niin valtava stressi siitä kun mä en ikinä suorita.

[Poliklinikka]

Poli sun pitää tehä comebäkki vaulttiin.

Sit tuut tänne kuosaan pariksi päiväksi niin saadaan entinen huuuuumehörhö esiin sieltä päästä.

Vedetään vaik ööö jwhoo övereitä ja ja unikoita...
Ja psykedeelejä
Kuunnellaan Grateful Deadiä... Trucking like do dah maan...

Ihan punastun ku oon juonu kaljaa ja mietin menneitä . Tänä kesänä pakko tulla sinnepäin. Meidän tapaamiset on ollu aina tosi terapeuttisia minulle. Kauan siitä on aikaa 2 vuotta, eikai kolme. Grateful Dead oli kyllä crossover bändi aikoinaan. Yhdisti punaniskojen musiikin ja hipit!

[porter]

Oot nyt samaa asiaa pari päivää jaksanu mainostaaa muutamaan ketjuun?

olisit mun tilalla nii tajuaisit vittu... ei mainosteta ettei ihmiset loukkaannu siitä et mulle on tehty vitu kipee operaatio ja lääkkeet ei auta....

kokeile joskus katko kätes + sit otetaa kyljen alueelta 4cm luuta... sit voi tehdä mieli purkaa vittuuntumistaa johki ku saitki tyylii panacodit vaikka olisit tarvinu jnejenejne...

ei millään pahalla siis, tuskin sääkää sanoit.
Mutta tätä mun kipua ja vitutusta ei nyt voi sanoin ees kuvailla joten kuitatatan.

Joo siis sori ei ollu tarkotus olla ilkee. Uskon kyl et on varmast helvetilliset kivut D:

Juu, mitä pienist

[tRip]

Sitten omaa mieltä lähiaikoina askarruttanutta juttua: Oon tässä kohdannut lähiaikoina muutamia ihmisiä jotka on kokeneet pienet auttamiset niin merkittäviksii että ovat liikuttuneet. Johtopäätöstä tästä: Taidetaan asua maailmassa jossa arvot ovat unohtuneet ja kun kohtaa kohteliaisuutta, käytöstapoja ja huomioimista on se jotenkin poikkeuksellista? Jos näin, niin kyllä on paska maailma.

Ihan ne pienetkin kohteliaisuuden ja ystävällisyyden osoitukset tuntuvat unohtuvan.

Maailma on pieniä tekoja, suuria ihmeitä.

Meidän maailma havittelee maksimaalista tuotantotehokkuutta.

Eikös se ole tullut jo aikapäiviä sitten selväksi?
Kukaan ei arvosta toista, ajatellaan kokoajan vain omaa etua ja myös toimitaan sen mukaan. Arvot on kadonneet tyystin suurimmalta osalta ihmisiä

emmä kyl tajuu mis maailmassa te elätte.. mä elän utopiois - sanomattakin selvää, jos puhutaan 'arvoista' ja 'hyvästä' samassa lauseessa. (siellä hajanaisten rivien katveessa)

e: jäin kelaan tota "maksimaalista tuotantotehokkuutta"
Jos maksimi ollaan jo saavutettu, jossainkohdin maksimi-rima kyl tuntuu pettävän..vai?
Jossainkohdin tullaan rymisten alas..
mä oon siel jo. (alisuorittaja ja alisuoriutuja)

Tervetuloa alisiin.

En mä vaan ymmärrä miksi ihmiset viilettää kaupungilla kauhealla vauhdilla naama horsunvitulla, yrittäen väistellä kaikkea mahollista sosiaalista kontaktia kuin se olisi joku kauhea taakka.

Miten mä tän nyt nätisti sanoisin..
Jos siellä kaupungilla on käytävä,
niin en mä nyt helvettisoikoon siinä sit rupea ihmisille väkinäistä virnettä vääntämään, vaan koska se on kohteliasta.
Sillon mulla on selkeä missio ylipäätään vaan selviytyä sieltä mahdollisimman nopeasti pois väenhulinasta ja kaaoksesta.

Ni totta helvetissä mä väistelen jokaista vastaantulijaa kuin mitäkin vihollista, ja suojaudun kaikilta mahdollisilta sosiaalisilta isku-yrityksiltä.

[tRip]

En tiedä kumpaa mun pitäis kuunnella, omaa rakasta äitiäni joka on minut kasvattanut, vaiko luontoäitiäni joka minusta on tälläisen tehnyt? Molemmat ovat syy siihen miksi olen täällä, mutta kumman neuvoja kuuntelemalla pääsen pidemmälle? Kumman johdattelemana olen tyytyväisempi? Äitini käskee minua pois nautinnon parista toivoessaan sen pidentävän lapsensa lyhyttä elämää. Luontoäitini taas käskee minua etsimään nautintoa nauttiakseni lyhyestä hetkestä maan päällä. En tiedä kumpaa äitiäni rakastan enemmän. Enkä tiedä kumman äitini rangaistusta pelkään enemmän, äitini lapsenomaista kotiarestia, vaiko luontoäitini niskoilleni langettamaa alakuloisuutta. Äiti! Jätä mut rauhaan! Mä haluun isän luo asumaan!

Mites tää meni tää.. "Kuuntele sun sydämesi ääntä.."

Jos mä nyt oisin viel se sama angstinen ja ahdistunut teini, joka aikoinaan lähti seuraamaan itseään, mut lopulta päätyikin umpikujaan ja ongelmiin, toistaisin siltikin ne samat virheet.

Täydellistä vanhempaa ei oo kellään.. kandee kans muistaa et harvemminpa äiti pahaa pahuuttaan..
ja vaikka se hyvää hyvyyttäänkin, voi sekin aiheuttaa paljon pahaa.

Kuuntelepa lyricsien kanssa.. parempaa vastausta en osaa antaa, enkä parempaa biisiä julma-henkalta osaa mainitakaan:
Julma-Henri & Syrjäytyneet - 201206 Loppusanat
http://lirama.net/song/246209

itsekeskeisyys on pahe, hyihyi, täytyy lopettaa tää. Mutta kuten huomaamme, tämä on aikamoinen noidankehä.

emmä itse näe sitä niin kovin pahana asiana.. Kaikessa voi mennä tietty överiks..
Se on osa ihmisyyttä.
Itsekäs itsekeskeisyys vasta alkaa kalskahtaa.