Ajatuksia, ihan mistä vaan

[juss111]

antakaa pillua topicista tuli mieleen että mitä mieltä muut on tunteettomasta seksistä? Ite ei vaan jotenki enää jaksa. En tiedä onko musta tullu vanha? itelle tunteet on iso osa seksiä. Tuntuuki paljo paremmalta jos tykkää toisesta ja on samalla aaltopituudella. hyvältä idealtahan seksi tuntuu aina mutta itelle on alkanu jälkeenpäin tulee morkkiksia jos meen sänkyyn jonkukaa kenestä en välitä. Seksin jälkeen alan välittömästi kelailee et pitikö mun totaki panna ja eihän siinä ollu mitää järkee enkä mä edes tykkää siitä jonka jälkeen on päästävä pois tavalla tai toisella. Ahdistavaa. Mukavempi se on ku tuntee jotain toista kohtaan jolloin seksiki tuntuu tuhat kertaa paremmalta ja seksin jälkeen jäädä makoilemaan ja juttelemaan niitänäitä. Olis mukava kuulla mitä muut on asiasta mieltä. Pahoittelen heikosta kirjotusasusta. Oon paska kirjottaa

[naponen]

Mä poltin eilen pitkästä aikaa iltapaukut. Mukamas hirveen vähä koitin polttaa. Ajattelin että jos se vähän helpottais tota kireää oloa ja tois unen paremmin, koska sen saaminen on hankalaa ku massuki vähä kipeänä ollu illan. No, poltin, vaihdoin yöppärin, pistin Shponglen soimaan ja menin peiton alle. Hetken päästä oli kamala olo... Mahakipu tuntui paljon kovempana ja selvemmin, ahdisti henkeä, päässä jomotti ja rinnasta puristi ilkeästi. Kun oli silmät kiinni tuntui että pyörin ympäri ja sänky keinuisi. Mikään asento ei ollut hyvä. Hetken tätä kestin, sitten painelin suihkuun, jos se auttaisi selviämään. Suihkussa tuntui hieman helpottavan. Suihkun jälkeen oli iha hetken parempi olo, mutta ei se kauan kestänyt. Jossain vaiheessa nukahdin lopulta.

Ärsyttää tollanen. Miks ihmeessä pilvi, joka enne oli niin rentouttava ja mahtava apu kipujen poistoon, tekee nyt tollasta. Toleranssia ei ole minkäänlaista koska poltan nykyään todella, todella harvoin. Yhdet hitit bongista ja meitsi tuntuu olevan jo hyvissä. Mut hitto, ois sitä nyt kiva joskus polttaa pienet, mut miten täs enää uskaltaa ku pikkusavuistaki joutuu sit semmosiin oloihin että saa kärsiä sen ajan ku on pilves ja koittaa kelata et miten tässä äkkiä selviäis.

Ei tää oo enää kivaa.

[Kobe]

antakaa pillua topicista tuli mieleen että mitä mieltä muut on tunteettomasta seksistä? Ite ei vaan jotenki enää jaksa. En tiedä onko musta tullu vanha? itelle tunteet on iso osa seksiä. Tuntuuki paljo paremmalta jos tykkää toisesta ja on samalla aaltopituudella. hyvältä idealtahan seksi tuntuu aina mutta itelle on alkanu jälkeenpäin tulee morkkiksia jos meen sänkyyn jonkukaa kenestä en välitä. Seksin jälkeen alan välittömästi kelailee et pitikö mun totaki panna ja eihän siinä ollu mitää järkee enkä mä edes tykkää siitä jonka jälkeen on päästävä pois tavalla tai toisella. Ahdistavaa. Mukavempi se on ku tuntee jotain toista kohtaan jolloin seksiki tuntuu tuhat kertaa paremmalta ja seksin jälkeen jäädä makoilemaan ja juttelemaan niitänäitä. Olis mukava kuulla mitä muut on asiasta mieltä. Pahoittelen heikosta kirjotusasusta. Oon paska kirjottaa

Mä en osaa tehdä seksistä tunteetonta. Tykkään niin paljo kaikista että aina on jotain positiivisia tunteita sitä toista kohtaan. Ja tunteettomasta seksistä pääsee parhaiten eroon ku ei harrasta sitä ollenkaan TAI tekee sen saman henkilön kanssa useamman kerran. Aluksi tuli itellä vähän semmosia ristiriitasia tunteita ku ainut agenda oli mimmillä käydessäni se paneminen. Nykyään tykkään kyseisen henkilön kanssa viettää aikaa ihan tavallistenkin asioiden parissa ja esimerkiksi vaikka pilveä poltellen. Sen jälkeen se seksi on kaikkea muuta kuin tunteetonta ainaki mulle. Tunteet tulee monesti tietyistä ärsykkeistä. Huomasin että heti ku löysin ne ärsykkeet tuosta ihmisestä, ei ollu enää suurempaa ongelmaa sen suhteen, miltä tuntuu seksin jälkeen. Hyvältä se tuntuu sillonki. Tunteettominta seksi on kai sillon ku toinen osapuoli on kokonaan sun hallinnassa, tuntuu että se toinen on vaan tyhmä olento tyydyttämässä sua siinä sängyllä. Tää toimii tietenki joka suuntaan sukupuolesta riippumatta. Ihmiset on erilaisia, joskus liian erilaisia.

Jos tästä asiasta alkaa tulla itelle liian monimutkanen, suosittelen jättämään koko panemisen pois. Joskus se turruttaa ja jokasen panon jälkeen on vaan epämiellyttävämpi olo. Kyllä se on fakta että kumppanista on pakko löytyä jotain muutaki ku kaks reikää jalkovälissä. Älykkyyttä pidän ite sellasena sytyttävänä tekijänä. Tästäki vois vääntää jutun että mikä on älykästä tai ei, mutta tää on subjektiivinen näkökulma. Toisaalta tunteeton seksi saa sut tajuamaan että mitä sä oikeasti siltä saralta haluat Oot askeleen lähempänä jotain muuta, onneksi olkoon.

[taikapoika]

antakaa pillua topicista tuli mieleen että mitä mieltä muut on tunteettomasta seksistä? Ite ei vaan jotenki enää jaksa. En tiedä onko musta tullu vanha? itelle tunteet on iso osa seksiä. Tuntuuki paljo paremmalta jos tykkää toisesta ja on samalla aaltopituudella. hyvältä idealtahan seksi tuntuu aina mutta itelle on alkanu jälkeenpäin tulee morkkiksia jos meen sänkyyn jonkukaa kenestä en välitä. Seksin jälkeen alan välittömästi kelailee et pitikö mun totaki panna ja eihän siinä ollu mitää järkee enkä mä edes tykkää siitä jonka jälkeen on päästävä pois tavalla tai toisella. Ahdistavaa. Mukavempi se on ku tuntee jotain toista kohtaan jolloin seksiki tuntuu tuhat kertaa paremmalta ja seksin jälkeen jäädä makoilemaan ja juttelemaan niitänäitä. Olis mukava kuulla mitä muut on asiasta mieltä. Pahoittelen heikosta kirjotusasusta. Oon paska kirjottaa

ei random sekstailu tarkoita sitä etteikö siinä voi olla tunteet mukana, itse ainakin rakastan jokaista kumppaniani.. Ainakin tapaamisen ajan, ja annan ruumiistani ja sielustani kaiken siihen hetkeen. Mutta kun tiet erkanee, jätän tuon hetken taakseni..

[juss111]

no mä oon vaa tämmönen
ja sä vaan tommonen
eivaa en mä nyt ihan täysin osannu ilmasta itseäni mitä hain takaa. tai sit osasin? vitustako minä tiedän?
hahha eivaa oon kelaillu nyt vähä aisota vähän liikaa. tai en oikeestaa yhtää liikaa ku ei oo alkanu vituttaa eikä ahdistaa:)
melkei alkanu välillä naurattaa ku kelailen mitä juttuja mä oikee ajattelen
nojoo tekis taas mieli pyyhkiä kaikki pois ku tuli aika turhanpäivästä jorinaa.
kai sitä vois repii näppiksestä patterit irti ja paiskaa ne tonne mettään. hahha no onneks tulee kohta seuraa ni saavat/joutuvat kuuntelemaan mua ku mulla on kauhee puheripuli
no yritän jatkaa siitä mihin jäin kunhan oon vähän enemmän selvinpäin ni ajatuski juoksee paremmin.
no mutta hyvää perjantaita. taidan lopetella tältä illalta.
olokaahan kiltisti.

[LeFairylette]

kelailuilta. perjantai yksin, wtf!?!?
Voiko ihminen kiintyä ja ihastua näin nopeaan..kuukausi tunnettu, tuntuu ettei ilman toista halua olla...
Toisen kanssa on vaan niin hyvä olla, ikävä tulee heti kun lähtee pois. ku jotai puuttuis.

Silti samalla pelkään että mua satutetaan taas..jos musta ei ajatellakkaan samalla tavalla. vaikka niin väitetään... Jos toinen onkin sellainen mies mihin oon "tottunut". kun saa mitä haluaa, ni heitetää nainen nurkkaa ku märkä rätti. vai puhuuko totta, että tykkää musta todella.

Hmmm......

[Otorongo]

Jos todellisuus on kaikkien yhteistä mielikuvitusta, se tarkoittaisi että todellisuus muuttuu sen mukaan miten se nähdään...

[tRip]

Jos todellisuus on kaikkien yhteistä mielikuvitusta, se tarkoittaisi että todellisuus muuttuu sen mukaan miten se nähdään...

Maailman voi nähdä niin monin silmin..
Oma uskomukseni on, että maailma on meidän näköisemme, mutta toisaalta olemmeko sitten ympäristön kaltaisia, ja missämäärin kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja onkin jokin kollektiivinen todellisuus, joka on ikäänkuin kaikenkaltainen.

Näemmekö silloin vain sen oman todellisuutemme, ja vaikuttaako siihen missämäärin se, miten muut näkevät saman todellisuuden, sekä miten luomme ympärillemme jatkuvasti elämää, jota samaa todellisuutta muutkin elävät ja muokkaavat omakseen.

Tästä päästään siihen hippiflippiläppään, että olemme toisillemme peilejä.

Todellisuus on se minkä itse todeksi luo..

Missämäärin taas muut vaikuttavat omaan todellisuuskäsitykseemme & -näkemykseemme.
ja missämäärin itse vaikutamme ympärilläolevaan, ja missämäärin muut vaikuttavat siihen samaan.
Olemmeko kaikki samaa energiaa.. voimmeko kaikki olla sitä samaa todellisuutta.

Vai onko sittenkin vain niin että maailma on meidän näköisemme, jota mielikuvituksella väritämme..
samalla säteilemme tätä omaa todellisuutta ympärilläolevaan.
(johan meni huuhaaks)

Esimerkiksi kuuhulluus.. se on kollektiivinen kokemus, jonka jokainen kokee omalla tavallaan, mutta samalla jokainen kokee sitä samaa energiaa.

Pirun vaikeeta selittää mitä haen takaa.
Muistan aikoinaan viestitelleeni kaverin kanssa tästä aiheesta koko päivän, enkä ainakaan itse saanut kokonaiskäsitystä siitä miten todellisuutemme muotoutuu näköiseksemme. Ja missämäärin muut ihmiset vaikuttavat siihen miten todellisuutemme koemme. Sekä missämäärin itse vaikutamme siihen miten muut kokevat samaista todellisuutta, mutta omien tuntojensa mukaan.

Ehkä mä jossainmäärin uskon jonkinlaiseen kollektiiviseen..

ja tää teksti meni nyt ihan flipperiks.

[testeri420]

Ajatuksia vitutuksesta.
Koska oli hyvä päivä. En anna tämän pikkuseikan nyt minua tämän enempää antaa masentaa ja lähden nyt nukkumaan.
Vaikka vituttaahan tuo, nistinäkö ne mua pitää vai häh? vai kuka häh? mitäh?
Valvon enää sen aikaa kun kävelen tästä sänkyä kattomaan ja mitenkä se uni onkaan hyvän makusta, mansikan makunen.

[trollol]

Humala on typeryystila.. Känni perseestä, päihtyneenä paras.

Hyvin sanottu.
Päihdevalistus on kyllä niin mielenkiintoista paskaa osaltaan.
Huumeista mennään sekaisin, tehdään typeriä asioita, kuollaan - joo, kyllä, tottakai. Kun tarpeeksi sekaisin ja koukkuun itsesi saat, niin mitä on odotettavissa?
Mutta entä alkoholi? Mites nää tilastot?
Miksi vitussa alkoholia suorastaan tyrkytetään tässä paskakulttuurissamme? Ei alkoholismi ole paha asia, jos narkkaamiseen vertaa.
Mutta siis alkoholi..humala..eikö se ole juuri THE tila, jossa niitä typeriä asioita tehdään?
Eikö humala ole se tila, jolloin ajetaan auto katolleen? Eikö humala ole se tila, kun raiskataan vastaantulija?
Eikö humala ole juurikin se tila, kun kaadetaan kirjahylly tyttären niskaan vain koska tämä oli kaatanut vettä isänsä naamalle, jotta tämä selviäisi?? Sitten saadaan syyte perheväkivallasta ja myöhemmin moralisoidaan tytärtä, kuinka KANNABIS ja HUUMEET ovat VAARALLISIA. No joo, totta helvetissä kaikki on vaarallista, mutta mites tää ALKOHOLI sitten???!
Sitten joku laskuhumalassa, pieleen menneen illan jälkeen tappaa itsensä...
Mutta lapset, pysykää erossa HUUMEISTA, juokaa mielummin VIINAA. Viina virkistää, viina parantaa, viina on sallittua..

Itse lipesin tälle "kaidalle polulle" jätettyäni alkon..noh, voin sanoa, että hyvä niin. Mielummin tulevaisuuden narkki, kuin juoppo. Mielummin joudan vieroitukseen huumeiden, kuin alkoholin takia. Tietenkään en aio kummankaan vuoksi koskaan sinne joutua, mutta jos valittava olisi...

Tällaista tänään, tiistain tiuskaisut tai jotain : )
Peace.

[Kobe]

Humala on typeryystila.. Känni perseestä, päihtyneenä paras.

Hyvin sanottu.
Päihdevalistus on kyllä niin mielenkiintoista paskaa osaltaan.
Huumeista mennään sekaisin, tehdään typeriä asioita, kuollaan - joo, kyllä, tottakai. Kun tarpeeksi sekaisin ja koukkuun itsesi saat, niin mitä on odotettavissa?
Mutta entä alkoholi? Mites nää tilastot?
Miksi vitussa alkoholia suorastaan tyrkytetään tässä paskakulttuurissamme? Ei alkoholismi ole paha asia, jos narkkaamiseen vertaa.
Mutta siis alkoholi..humala..eikö se ole juuri THE tila, jossa niitä typeriä asioita tehdään?
Eikö humala ole se tila, jolloin ajetaan auto katolleen? Eikö humala ole se tila, kun raiskataan vastaantulija?
Eikö humala ole juurikin se tila, kun kaadetaan kirjahylly tyttären niskaan vain koska tämä oli kaatanut vettä isänsä naamalle, jotta tämä selviäisi?? Sitten saadaan syyte perheväkivallasta ja myöhemmin moralisoidaan tytärtä, kuinka KANNABIS ja HUUMEET ovat VAARALLISIA. No joo, totta helvetissä kaikki on vaarallista, mutta mites tää ALKOHOLI sitten???!
Sitten joku laskuhumalassa, pieleen menneen illan jälkeen tappaa itsensä...
Mutta lapset, pysykää erossa HUUMEISTA, juokaa mielummin VIINAA. Viina virkistää, viina parantaa, viina on sallittua..

Itse lipesin tälle "kaidalle polulle" jätettyäni alkon..noh, voin sanoa, että hyvä niin. Mielummin tulevaisuuden narkki, kuin juoppo. Mielummin joudan vieroitukseen huumeiden, kuin alkoholin takia. Tietenkään en aio kummankaan vuoksi koskaan sinne joutua, mutta jos valittava olisi...

Tällaista tänään, tiistain tiuskaisut tai jotain : )
Peace.

High five. Oon ihan samalla linjalla ja alko veri vähän kiehua ku aloin miettiä noita samoja asioita taas kerran. Oon ollu 6kk juomatta enempää kuin paria olutta rentoutusmielessä illassa. Tuntuu vitun hyvältä ja mitä pidemmälle tässä menee ni sitä enemmän alkaa vituttaa alkoholin rautanyrkki tiettyjen ihmisten ympärillä. Tänäki perjantaina sulaa aivoja tonneittain kun ihmiset lähtevät "viihteelle". En vaan jotenki enää ymmärrä miten voisin tehdä samoin. Kyllä mä vielä kännit vedän. Puolen vuoden jälkeen aletaan olla jo vähän jännän äärellä että kauanko tätä vielä kestää. Ja kyllähän humalatila on jollain tapaa hyödyksikin itelle. Löytää sen primitiivisen puolensa kun kaveri kertoo mitä on tullut illalla tehtyä ja taas on itsetutkiskelun polkua kuljettu hieman eteenpäin. Tutkiskelen toistaiseksi itse kuitenkin jotenkin muuten

[tRip]

Jep.

Haistamassa liimaa mun pajarihalujeni kaa.

Palaa ne dugsitkin siellä maksassa, hatseissa ei maksa kuin budin kustantama valuutta.

Ainoo mikä tossa ajatuksessa on klisee, ni ei mulle oo aikoihin tuputettu paskavalistustusta, mutta niin ei liiemmin pahalla katotaa jos mä ryhdyn dokaan, mut yhtälailla pahal katotaan jos mä hittipiireis meen möläyttään mikä on klikki, tai nistipiireis väläytän olevani hippi.

Eikä lääkenarkkista voi pistää samoille laineille viinan kaa.. nehän on vaan drugsei, eri levelei.. lainit lainei.. pilsut pillerei, ja napit kaakos kohti kitalakee.

Bajarista puhumattakaan.
Erikasteis, kulovalkeis
Samase kuin vaikeis,
Valkeis pöllyis - humalastilois sekin varmasti harkitumpaa..
Loppupeleis kumpikaan oikeen natsaa.

Eritahot kattoo erikieroon..

Humalastilois hyväksyttävämpää vääntää kättä, ku bajareissaa hihittää läppää..
Sit otetaa hittii snägäril, ku hipeilt löydy enää ees kunnon hittii.
Hittibiisei väännetään keskikaljamahaisille urpuneille härskeille sedille, ja bajaripäät pelastaa maailman hippiaattein, mut kummassakaan katveessa ei latvetta nää, jos liikaa lähtee lokeroimaan ja perfetinistisoitumaan, kadottaaa aatteen ja lopulta itsensä voi huomata pussikaljoittuneen.
Rajoittuneen estottomasti.. Nistahtaneena nirvanaan, hatsein sammaltaa, katsesa kirkkaus ja rappio.

Ishileis uskois ees biittiin.. mut hiisiin sammuu se väkivaltasinki aate.

Samal väsään stygee biittii ja hiisaan tykkii budii


huumeetkin otetaan nykysin iiveenä tai anukseen, poste.restantella.

Davo & Asa - Siltiki Pajareis

Kyllä mä alkoholiakin arvostan suuresti.. Osin tottakai kun se laillista on..
Muttei se päihteenä pöllömpi

[frapathea]

Pakko todeta jällee kerra: dekstroamfetamiini + kannabis on maailman paras psykedeeli. Se on hienovarainen, hidas, verkkainen, ja hiton tehokas. Taidolla hallittu piriflippaus (ja painotan nyt viel taidolla hallittuu, koska tää on vault) savuilla tuntuu paljon avaavammalt monin puolin, ku joku äkkii alkava ja loivasti loppuva deelitrippi. Etenki ku tuntuu, et on jotenki enemmän vastuussa niistä jutuista, joit tapahtuu. Paljon vakuuttavampaa.

Nyt on tosin aika ryytyny olo, ja senpä takia ei tuu kiskastuu tota settiä kovin usein. Mut aikamoist.. Selväkskäymist.. Sattuupi.. Ku on ehtiny jyvälle psykoosinhallinnan ja hyödyntämisen saloihin! Hmmh hmmmmhhh

[tRip]

Mut aikamoist.. Selväkskäymist.. Sattuupi.. Ku on ehtiny jyvälle psykoosinhallinnan ja hyödyntämisen saloihin! Hmmh hmmmmhhh

Siks kroonisesti vähän väliin pitää flippaa..

[Feya]

Jatkoin pohtimistani täällä, kun tämä tuntui vähän sopivammalta topicilta...

maailmassakin muodostuvat ne omat rinkinsä eikä minunlaiseni hiljainen friikki sovi kenenkään seuraan. Mutta kai se on vaikea pitää ihmisestä, joka ei edes itseään suostu katsomaan peilistä.

Nekin ihmiset, joita joskus uskalsin kutsua kavereikseni, ottavat vain yhteyttä jos on huumeita tarjolla. Ystävät sen sijaan.. ne taitavat olla niitä huumeita.

Eikä koskaan saa itkeä tai näyttää olevansa heikko. Se on merkki siitä että tämä narkkari on pohjalla ja tarvii sääliä ja apua. Olen jo epäonnistuneeksi ja tuhoon tuomituksi leimattu kaikkien silmissä. Kukaan ei koskaan tarjoa seuraa tai edes hymyä ja halia. En mä muuta tarvitsisikaan.

Samoi tuntoi ollu täs meitsillä.,.

Eilen frendi toi mulle neljä palaa leipää, yhden keksi, pussikeiton ja itsetehtyä mansikkahilloa.
En voi sanoinkuvata sitä valtavaa iloa ja sympatiaa.. tarjosin hatsit ja hetken jubailimme elämästä.

Taas olen vain yksin.. ajatuksineni, keloineni, pirun nettibiusoineni ja puhelinlankoineni.

Ei kukaan mua muista.. jossen muista tai jaksa pitää itsestäni mekkalaa.

Vain pieni hetki, ja ystävä jatkaa taas matkaansa..
yksi jointti, ja tunnelma palaa.

Tuollaisia yksinkertaisia huomion rippeitä itsekin kaipaisin. En muista viimeistä kertaa, kun joku olisi soittanut mulle ihan vaan sanoakseen moi ja mitä kuuluu. Saatika sitten oikeasti tullut käymään ilman syytä - sitä ei ole tainnut tapahtua koskaan.

Itseänikin voi toki syyttää, voisin kai olla aktiivisempi - mutta olen kyllä yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin ja niin hyvin kuin sanalliselta kömpelyydeltäni kykenen. Viiden vuoden tauko tältä vaativalta ja selvitymisen kannalta tärkeimmältä alalta, jota sosiaaliseksi kanssakäymiseksi kutsutaan, on vain jättänyt mut ihan luolamielen tasolle. Ilmassa tuntuu leijuvan satoja kirjoittamattomia sääntöjä ja tapoja ja mulle unohdettiin jakaa niiden ensyklopedia.

Hiljaisuus on minulle autuas tila, muille kiusallinen, tylsistyttävä ja jopa työkeä. Kusipääksikin on kutsuttu, kun en ole osannut jatkaa keskustelua innokkaasti hymyillen ja nyökytellen. Kuuntelen kyllä hyvin mielelläni - vaikka en toistele "joo-o", "niinpä" tai "aivan" joka ikisen lauseen jälkeen, painan kyllä mieleeni joka ikisen sanan.

Onneksi voi aina tukeutua huumeisiin. Mexe kompressoi silloisen hetken ja kaiken tärkeän pieneen pakettiin - minä, musiikki, sänky, paperi ja kynä, rakas lämmin kehtoni. Kaikki ulkopuolinen sumentuu usvaksi. Todellisuutta on vain sen, jonka haluan sen olevan.

Viikon kohokohta on MDMA ja pienen hetken kaikki on täydellistä. Pyrin ymmärtämään, oppimaan, muuttumaan ja aina luulen niin tekevän, mutta pian kaikki palautuu ennalleen. Elämäni tapahtumat saattavat muuttua, mutta ajatukseni ja tunteeni kulkevat samaa vanhaa ympyrää. Epätoivo, luovuttaminen, apaatia, toivon pilkahdus, into, iso harppaus, pettymys, inteinho.. niin se toistuu uudestaan ja uudestaan.

Itkin eilen ensimmäistä kertaa psykedeeleissä. Se ei ollut kontrolloimatonta ja kivuliasta, kuten itkukohtaukseni yleensä, vaan kyyneleet vain virtasivat pitkin poskiani. Tiesin täysin hyvin mikä on vialla, enkä yrittänyt taistella vastaan. Antauduin surulle. Ei siinä ole mitään hävettävää.

Kaikki on kiinni omista valinnoistani. Enkö sitten edes halua muuttua? Totta puhuen haluaisin olla aivan joku muu. Kauniimpi, rohkeampi, itsevarmempi - ja ennen kaikkea vastoinkäymisten mestari. Se on suurin heikkouteni. Olen ehkä kokenut monenlaisia rankkoja tapahtumia, jota joku voisi kutsua "selviytymiseksi", mutta jokainen niistä on jättänyt arpensa ja tehnyt minut entistäkin heikomman. Mietin päivitäin jokaista virhettäni, jokaista ottamaani iskua, jokaista sanaa, ilmettä, elettä ja naurun helettä. Muille aiheuttamaani vihaa, pettymystä ja surua. Koska saapuu päivä, jolloin tuo taakkaa minut vihdoin kaataa?

En osaa päästää irti. En osaa antaa asioiden olla.

[paarmasisti]

Mää olen sosiaalisissa suhteissa turhan insinöörimäinen, että kaiken pitäis mennä just tip-top. Sitten jos mokaan jotain, niin mietin sitä seuraavat kaks+ tuntia.

btw: Ilmaiset Feya hyvin itseäsi näin kirjallisessa muodossa.

[Feya]

btw: Ilmaiset Feya hyvin itseäsi näin kirjallisessa muodossa.

Kiitoksia. Niistä kahdeksasta vuodesta, jotka olen viettänyt nenä tietokoneen ruutuun liimattuna, on siis ollut jotain hyötyä.

Voisipa aina kommunikoida kirjoittamalla. Silloin saa enemmän aikaa artikuloida ajatuksensa prikuulleen oikein (ja käyttää Wikipediaa ja muita internetin taikoja hyväkseen näyttääkseen fiksummalta kuin on ).

[tRip]

En osaa päästää irti. En osaa antaa asioiden olla.

Anna olla, päästä irti.. flippaa.

Se eheyttää kun pääsee vajoomaan syviin primitiivisiin.. ei ole muita maailmoja kuin ympärillä oleva kaikkeus.

Sit lopulta tajuuki et kaiken liika-yrittämien vaan niittää voimavaroi.. Kun lakkaa yrittämästä ja stressaamasta liikaa, elämä ei voi mennä muuten kuin se jatkaa kulkuaan.. Antaa sen soljua.. Antaa tunteiden tulla ja mennä.. ne on vaan tunteita..
eikä takertua liiaksi keloihin ja luuppeihin.. Antaa elämän vaan kantaa.. murehtimatta hetkeä huomista.. sillä kaikki mitä sulla on, on sulla tässä, ajassa. tässä hetkessä on se kaikkeus.

Pitää vaan uskaltaa, ja päästää irti.. tehdä asioita vallan toisin.. näytellä hullua.. hulluksihan sitä tukahtuu roolien takaa.
Välillä senkin on annettava näyttää, mitä kaikkea sälää mieli onkaan.. ja mitä enmmän flippaa kontrollimatriksiin, sitä ahdistetumpi sielun on tila.

otin hieman mexeä.. haahuilin metsikössä parisen tuntia kuunnellen Sphonglea.. Oli aivan tajutonta.. Oivalluksen virtaa..

Kuvailet mexen aina just niin täydellisesti, etten itse osaisi niin hienovaraisesti ainetta edes tarkastella..

nyt tuntuu kuin olisin antanut sieluni.. kaikkeni.. pää lyö tyhjää.. ehkä aika vajota lepoon..

Koitan pitää kiinni positiivisesta innostuksestani.. flowsta joka ruokkii itse itseään.. pistää hyvää kiertämään..

Kaikkee hyvää

Hiljaisuus on minulle autuas tila, muille kiusallinen, tylsistyttävä ja jopa työkeä. Kusipääksikin on kutsuttu, kun en ole osannut jatkaa keskustelua innokkaasti hymyillen ja nyökytellen. Kuuntelen kyllä hyvin mielelläni - vaikka en toistele "joo-o", "niinpä" tai "aivan" joka ikisen lauseen jälkeen, painan kyllä mieleeni joka ikisen sanan.

Sielujensympatiaa..

[testeri420]

Puolitalas talon puolikas kunnon puolilkas nuori.

Puotilas on puolielämän eläjä joka elää puotilaisittain.
Joskus jopa puoti on kiinni ja omistaja lomalla.
Ja tää yleisin lomviettopaikkahan on tietenkin --->
Sukevan keskusvankila

[juss111]

feyan pitää opetella päästää irti. Tiedän että se on vaikeeta. Olin ite samassa tilanteessa joskus ja meinasin hajota täysin. Aina kelaili jos teen näin mitähän muut ajattelee tai jos sanon niin jne. Ite aloin olee enemmän selvinpäin ja sain samalla ajatuksianiki selvemmiks ja pikkuhiljaa uskalsin alkaa olee oma vanha itseni ja puhua enemmän ja enemmän välittämättä siitä mitä muut ajattelee vaikka puhunki vähä sekavia välillä mutta oon oppinu taas alkaa nauraa omalle hölmöilylleni enkä vetäydy heti takasi kuoreeni ku tuntuu että taas mä mokasin. Samapa se mitä muut ajattelee musta. Omaa elämääni mä elän ja elän sitä niin ku musta hyvältä tuntuu. En oo kyllä tosi moneen vuoteen voinu näin hyvin ku nykyään. Osa kiitos kuuluu vaultille koska meinasin hajota joskus täysin masennukseeni ja olin jo melkein menossa pää tohtorille koska kelasin että se on ainoo vaihtoehto. Nappia naamaan niin murheet unohtuu. Ainaki hetkellisesti? Onneks oon saanu selvitettyä päänsisäiset ongelmat ilman ylimääräsiä haittatekiöitä. Sori liikaa kahvia ja hirvee puheripuli voimia feyalle ja kaikille muillekki. KOHTA ON KESÄ!

[Kepardi]

Ite oon aina ollut yksinäinen susi. Mut on pitänyt suurin piirtein repiä kotoa ulos ihmisten ilmoille jos mun seuraa on kaivannut, enkä ollenkaan ole pistänyt pahitteeksi ajanjaksoja jolloin oon viettänyt pitkiäkin aikoja näkemättä yhtään ketään oikeassa elämässä. Paitsi tietysti siwan kassaneitejä pari kertaa viikossa. Sosiaaliset tilanteet on aivan helvetin rankkoja ja kuormittavia, käy melkeen työstä. Enemmän kuin mielelläni olen netissä sosiaaliset tarpeeni tyydyttänyt. Kirjoittaminen on paljon mieluisampi tapa kommunikoida kuin puhuminen ja mun aivot on rakentunu sen varaan tässä vuosien saatossa. Välillä tuntuu että kun yrittää kommunikoida suullisesti niin suusta pääsee vaan ihan käsittämättömiä asioita, kuin satunnaisia sanoja vailla mitään loogista järjestystä. Luolamiesmäistä asioiden ilmaisua

Mut en oo tästä ollenkaan pahoillani, pyrin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, ihmiset jotka haluaa minun kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä olla joutuu yksinkertaisesti hyväksymään nämä tosiasiat ja antamaan mulle sitä omaa aikaa/tilaa/yksityisyyttä sekä rutkasti ymmärrystä. Tämän voi myös nähdä vahvuutena, se suodattaa hyvin puolivillaisia ihmissuhteita elämästäni pois, ihmiset jotka ominaisuuksistani huolimatta tai juurikin niiden vuoksi pysyvät lähelläni, ovat varmasti arvokkaampia kuin kymmenen näennäistä kaverisuhdetta. Jos minua tökkii kepein että tulisin ulos kolostani ennen kuin olen siihen valmis, vetäydyn vain entistä syvemmälle kuoreeni.

Näille harvoille valituille sitten pyrinkin antamaan kaikkeni, mutta lähelleni ei ole hirveän helppoa päästä, en luota kovinkaan moneen ihmiseen ja on helppoa menettää minun luottamukseni.

[CaptainZ]

Tällä foorumilla tuntuu olevan aika paljon ihmisiä, joille sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita.

Niin ne mullekin ovat, liian usein. En nyt jaksa sen enempää jauhaa, mutta nostan vaan käden pystyyn, että hep, täällä on yks samanlainen.

Tsemppiä vaan kaikille teille, joilla ongelmia on, mut Feya, sun tekstit tekevät jotenkin erityisen vaikutuksen. Arvostan sun kykyä ilmaista ittees kirjallisesti ja tunnistan itestäni joitain sun kuvaamia ongelmia minäkuvassasi. Melkein saattaisin innostuu ujosti heruttamaan, jos et ois Dexman kaa ja mä en ois ihan muun muijan kaa ja jos meidän iät ja meidän ulkoinen tyyli oisivat lähempänä toisiaan.

[C0H0]

Tällä foorumilla tuntuu olevan aika paljon ihmisiä, joille sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita.

Niin ne mullekin ovat, liian usein. En nyt jaksa sen enempää jauhaa, mutta nostan vaan käden pystyyn, että hep, täällä on yks samanlainen.

Tässä toinen. Sosiaalisuus menee pieninä annoksina ja harvoin, muuten alkaa ahdistaa ja tulee ärtynyt olo.

[PeppeHalti]

Kuten myös. Tulen parhaiten toimeen keskenäni. Ihmisiä on kiva nähdä silloin tällöin, mutta jos pari viikkoa joutuisi olemaan ilman mitään sosiaalisia kontakteja, niin ei haittaisi yhtään. Pitäisi joskus oikein kokeilla, ottaisi vaan teltan, runsaasti ruokaa ja jonkin verran kannabista, ja menisi jonnekin lappiin yksinään ajattelemaan asioita.

[CaptainZ]

Kuten myös. Tulen parhaiten toimeen keskenäni. Ihmisiä on kiva nähdä silloin tällöin, mutta jos pari viikkoa joutuisi olemaan ilman mitään sosiaalisia kontakteja, niin ei haittaisi yhtään.

Sama. Olen ollutkin viikkoja putkeen ilman sosiaalisia kontakteja. Se oli ennen, nyt ei onnistu kun on asuinkumppani. Tuo kumppanuus on itse asiassa vähentänyt ennestään yhteydenpitoani kavereitten kanssa, ja nykyään tulee entistä harvemmin käytyä bileissä tai missään.

Liika yksinolo on liikaa eikä lopulta tee hyvää yksinviihtyvällekään ihmiselle. Kannabis ja psykedeelit ovat monesti saaneet minut tajuamaan sen ja herättäneet tajuamaan sosiaalisten kontaktien merkityksen ja arvostamaan niitä. Viime yönä soitin viina-pilvi-MPA-päissäni spontaanisti kaverille, josta en ole kuullut kuukausiin. Kaveri ilahtui, juteltiin hyvä tovi ja se tuntui hyvältä.

Voi kun nuo sosiaaliset herätykset saisi kestämään niin, ettei uuteen herätykseen tarvitsisi lisää tajunnanlaajennusta, vaan sosiaalisuus olisi luonnollinen osa elämää.

[Kepardi]

Sama. Olen ollutkin viikkoja putkeen ilman sosiaalisia kontakteja. Se oli ennen, nyt ei onnistu kun on asuinkumppani. Tuo kumppanuus on itse asiassa vähentänyt ennestään yhteydenpitoani kavereitten kanssa, ja nykyään tulee entistä harvemmin käytyä bileissä tai missään.

Mulla kans asuintilanne sama atm . Tässä joulukuusta asti totutellut yhteiseloon ja aika raju sekä jopa vaikea muutos on ollut, mutta mielelläni otan vastaan tämän tilaisuuden kasvaa ja kehittyä. Onneksi partneri käy töissä niin saan lähes päivittäin omaa aikaa ihan ok, mut esim öisin toisen vieressä nukkuminen on ollut melkoisen haastavaa. Melkeen kaikki 'vapaa-aika' meneekin sitten akkuja lataillessa, tuntuu ettei meinaa aika riitää ystävien näkemiseen. Onneksi on paljon yhteisiä kavereita niin ei tarvitse sitä omaa aikaa uhrata kun voi yhdessä nähdä niitä

[LeFairylette]

Jos tuntuu siltä ettei vaan jaksa enää...pitääkö silloin miettiä muita, vai vaan itseään.
Jos tuntuu ettei kukaan oikeesti välitä mitä teet, mitä pitäis tehdä?
Jos kaikki vaan leikkii sun kanssa, käyttää hyväkseen ja heittää sitten pois kun roskan. Olenko vain roska?
Elämässä ei tunnu olevan mitään hyvää, kaikki menee päin vittua.
Onko edes elämää että olet yksin kotona, et jaksais liikkua, itket ja mietit miten ois ehkä kaikille parempi jos mua ei olisikaan olemassa.
En jaksa olla leikkikalu.

[Basebo]

Jos tuntuu siltä ettei vaan jaksa enää...pitääkö silloin miettiä muita, vai vaan itseään.
Jos tuntuu ettei kukaan oikeesti välitä mitä teet, mitä pitäis tehdä?
Jos kaikki vaan leikkii sun kanssa, käyttää hyväkseen ja heittää sitten pois kun roskan. Olenko vain roska?
Elämässä ei tunnu olevan mitään hyvää, kaikki menee päin vittua.
Onko edes elämää että olet yksin kotona, et jaksais liikkua, itket ja mietit miten ois ehkä kaikille parempi jos mua ei olisikaan olemassa.
En jaksa olla leikkikalu.

Itselläni oli muutamia kuukausia sitten samallaisia ajatuksia, ei olisi millään kiinnostanut elää, sosiaalista elämää ei juurikaan ollut töiden jälkeen. Töitä tulikin tehtyä usein vähintään 10 tuntia päivässä, jotta olisi päivissä jotain sisältöä. Viikoloput olivat rankkoja ja usein tuli kökötettyä yksin, paskaa elämää miettien ja katsoen tv-sarjoja tai elokuvia. Joskus meni viikonloputkin töissä, kun ei jaksanut yksinäisyyttä. Elämä ei todellakaan tuntunut muulta kuin työnteolta ja vapaa-ajan tapolta. Elämä ei tuntunut olevan oikeen minkään arvoista ja jossain vaiheessa alkoi miettiä elämän lopettamista, kun ei enää olisi jaksanut ollenkaan. Ennen tätä päätin tehdä jotain mitä olisin aina halunnut tehdä, eli kokeilla huumaavia aineita, siis muita kuin alkoholia. Parin psykedeelisen kokeilun jälkeen alkoi ajatella elämäänsä toisin ja pikkuhiljaa muuttaa omaa elämäänsä: Muuttaa ruokavaliota, alkaa harrastaa jotain luovaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Itse ujona ihmisenä uusiin ihmisiin tutustuminen on melko vaikeaa, mutta jostain sai rohkeutta ja kun oli alkanut ajattelemaan, että eivät kaikki ihmiset halua nöyryyttää itseä tai vahingoittaa. Koitin välttää kaikkia asioita, jotka tekisi surulliseksi tai vihaiseksi ja aloin keskittyä asioihin, jotka tuovat paremman mielen. Kun muutin ajattelutapaani alkoi muukin maailma näyttää mukavammalta ja siltä, että hyviäkin ihmisiä on olemassa. Kun ajatteli, että kukaan ei kaipaa tai ketään ei kiinnosta minun seura niin siitä tuli jotenkin totta, ja alkoi käyttäytyä sen mukaisesti ja kun käyttäytyi sen mukaisesti, että on pelkkä roska, muut tavallaan sallivat sen ja alkoi olemaan pelkkä roska, jota voi kohdella miten vain. Toki maailmassa oli paskojakin ihmisiä, jotka haluavat vain pahaa joillekkin henkilöille, mutta antaa heidän mennä menojaan ja pistää heille vastaan, jos alkavat kohdella kuin paskaa. Nämä tapaukset elämässä, kun muut käyttävät hyväkseen ja ovat muutenkin vittumaisia, ovat huonoja hetkiä ja ainahan niistä paha olo tulee, mutta kaikesta pääsee yli, eikä kannata heittää elämäänsä murehtien hukkaan. Elämästä löytää aina jotain positiivista, vaikka se olisikin jotain pientä, kannnattaa siihen keskittyä ja kun tarpeeksi saa elämäänsä pientä iloa, alkaa elämä tuntua paremmalta.

[trollol]

Tulin tässä miettineeksi, että oonkohan aina ollut jonkunlainen douppipää..
15v. lähtien alkoholi kuulunut oleellisena osana viikonlopun viettoon ja kavereiden kanssa hengaamiseen.
Jos alkoa ei ollut saatavilla, oli viikonloppu ihan pilalla ja sitten istuin nyrpeenä kotona tai kavereiden luona, ajatuksissa vain seuraava viikonloppu; joskos sillon voisi vetää perseet?

Nyt doupin maailmaan siirryttyä sama meno jatkunut. Kun ei hatsia ole, yritetään keksiä jotain muuta ja jos ei mitään ole saatavilla, sitten murjotetaan.
Siis oikeesti, MURJOTETAAN kun ei saa päätään sekaisin tavalla tai toiselle.
Pikku hiljaa oon alkanut ymmärtämään, että osaan olla aina perse seuraa ystäville. Hitto en osaa nauttia normaalista olosta enkä hyvien ystävien seurasta, vaan aina vaan pitäis olla huumeita ja huumeita..
Ehkä lopulta jään sitten yksin näiden huumeitteni kanssa, kun ei kukaan jaksa enää katsella nyrpeetä naamaani..

Tai sitten, ehkä vois miettiä käytöstään ja ajatusmaailmaansa vähän syvemmin ja pohtia, että miksi näin?
Miksi ei voi viettää normaalia viikonloppua joskus, selvää viikonloppua?
Vähitellen, hiipien douppi on siirtynyt myös arkeen ja se pelottaakin, että kohta en osaa edes arkena olla selvillä vesillä....
Mutta mitäs sitten käy?

Hmm.. Ajatuksia, tälläisiä tänään..

[tRip]

Jos tuntuu ettei kukaan oikeesti välitä mitä teet, mitä pitäis tehdä?
Jos kaikki vaan leikkii sun kanssa, käyttää hyväkseen ja heittää sitten pois kun roskan.

Aina on joku joka välittää.

Mä oon joskus aikoinaan hukutin itteni päihteisiin..
kun tuntui ettei elämälläni ole enää merkitystä, eikä ketään joka välittää..

Päihteet
niist sai aina turvan.. Sielun-turtan.

Jälkikäteen ajateltuna, vittu et mä oon onnellinen et oon yhä elossa.!

Matkan varrella tutustuin elämäni tärkeimpiin ihmisiin ja ystäviin..
Sielunveljeen ja -pikkusiskoon <3¤

Nyt taas jaksan uskoa huomiseen

Ihmisen hyvyyteen ja vilpittömään ystävyyteen.

Kaikkee hyvää sulle..

Voimia <3

Tulin tässä miettineeksi
...
Ehkä lopulta jään sitten yksin näiden huumeitteni kanssa, kun ei kukaan jaksa enää katsella nyrpeetä naamaani..

Tai sitten, ehkä vois miettiä käytöstään ja ajatusmaailmaansa vähän syvemmin ja pohtia, että miksi näin?
Miksi ei voi viettää normaalia viikonloppua joskus, selvää viikonloppua?
Vähitellen, hiipien douppi on siirtynyt myös arkeen ja se pelottaakin, että kohta en osaa edes arkena olla selvillä vesillä....
Mutta mitäs sitten käy?

Mulla douppi ja päihteet ajo vaan yhä syvemmälle yksinäisyyteen.
Vaikka kylhän sitä frendei oli..
ja frendei.

Hatsi aina kuulunu osaks mua.. Se on ikäänkuin ollut henkioppaani koko matkan. [emmä uskovainen ole, mut hippi ehk snadilla ironialla.

Sateenkaari-helveteistä - ekstaattisiin orgastisiin euforioihin ja oivallusten fantasioihin... Ihmettiloi, helvettisoikoon.. diippei vesii syvii.

**

Mä maalaan mun persoonaa olemuksellani.

teksteilläni annan sille kaavaa, jossa z-y-p-r-e-x-a-a-alisilla antipsykoottisilla hallusinaatioilla manifestoin freenisyyttäni hulluuden partaalla, päihdeptsygoosissa. ]'toksisessa psykoosissa.'[

Mikä on enää todellista, kun kaikki vaan doupin luomaa blurria..
missä menee todellisuuksien rajatilat..? missä hulluuteni koko spektri täyttyy..
missä minuuden rajat ja olemassaolono häilyy.. .

tattei puskee sympaattisella karismalla, rihmastoissa.. mielikuvapiikkilankojen onkaloissa ja tunneleissa. . . .. %?¤%?¤¤~-P

-from tha planet 'iihan widunkujalla'

Arvostan.. et jengi uskaltaa avaa tuntojaan täällä.

Rakastan teitä kaikkia.