Ajatuksia, ihan mistä vaan

[tRip]

wir2ox..
Arvostan sun kirjotuksia.. nään niissä paljon pohdittuja oivalluksia.. ehkä vain koen niin.
Uskon et sulla arvot kohillaan.. rispekt.

Mä istun yksin kotonani, kissojani kaivaten.. kaipaan ihmistä vierelle
Kuka voisi lohduttaa
kylmän kiven päällä istujaa

Tappaisin itteni jos en olisi näin sekasin.
Porepäissäni yksinäni yksinäisyydessä poden insomniaa
Ryynei lattial.. en luota pillereihin.. nappasin xanorin.

Sekakäyttö on taiteelajeista haasteellisin.. Tarpeeks kun on kujal, kadottaa tajunnan pihan..
Moraalinen rappio nakertaa saatanaa mun haavaan, valaa se ei anna.. pyhää se ei ole enää ainakaan.
Tahdonvoiman raiskanneena, mielin suoboxonest lainei.. se on kuin ase mun ohimolla.

Mä en sorru.. mä en takerru..
riippuvuutta on ruokittava
ruokkimalla riippuvuuttani myönnän myös heikkouteni

Kuka mua vois ees rakastaa, kun rakasta en itseänikään
Syvä häpeä kalvaa, poraa reikää ahdistuksen kanavaan
ahdistaa niin ettei kipu enää edes tunnu pahalta

Vuodatan verta itsestäni, kyyneleet sen laminoi
Itseinhoo, itsevihaa, itsepetosta.. päässäni saatanan hiljaista
Ahdistus rääkyy musertavaksi elämänilon kadottamiseksi

Kuka mua välittää.. kuka musta vois välittää
Selaan puhelinmuistion.. mietin mieleni syviä.. tarvitsen jonkun vierelleni.. en kestä enää itseäni.
en keksi ketään kenell vois soittaa..
ei ketään ketä vois pyytää mua tukemaan, ku jalat ei enää kanna heikko happi lyyhistää fysiikankin kasaan
kunpa ois joku joka psyykkais mut pois tästä horroriteatterist

Epätoivosesti toivon lohduttajaa..
Kuosaaminen vie mut viel hautaan
Naulaamal niitin mun arkkuun, kunnioitan omankäden oikeutta

En koske lainiin.. pidän kiinni periaaatteestani. subutexi on mulle saatanan kirous..
Riippuvuus lahja, helvetillinen elämänkoulu
Pakko sinnitellä huomiseen

En tiedä heräänkö huomenna enää..
koskaan ei voi tietää..
Pilleripurkki.. Dormicumi.. vitusti liikaa vitun huumeit..

huumeet viel tappaa mut..
Tyhmyyttään ei kannata kuolla..
Mä oon liian fiksu elään
liian outo sopeutuakseni¨
tällaset mielialanvaihtelut pitäis tehä laittomiks
eduskunta vois äänestää ittelensä lisää palkkaa
kansanedustaja joka piikin verran edustaa kansanmurhaa

Siniristiloppumme.


Kaipuun lohduttomus.
Tunnen itseni kusettaneeksi

Kaapit tyhjillään..
ei mul oo rahaa ees safkaan..
eikä motivaatiotakaan itseeni ravita
haluan riutua ja velloa itsesäälissäni
mul on vitun paska olla
haluisin olla jossain ihan muualla
rakkaimpani kainalossa
ystävien turvallisessa huomassa

oon liian yksin, liian ahdistunu, liian nälkiintyny, liian sekasin päästäni.. tahtoisin vain selvittää pääni ja selvitä elämästäni.
Mul ei ois ees pokka nyt luovuttaa
mihin mä puran tän äärimmäisen julman epätoivon, haikeuden, elämän arvokkuuden, kauneuden.

Mieleni ei edes tee mieli hukuttaa tunteitani enää lisää douppeihin..
Parveke on liian matalal asfalttia hyppääkseni..
katolle en jaksa kavuta..

mä oon umpikujassa itteni kanssa.

Napit saa mut sammumaan..
sammutan valon peläten tulevaa pimeää
yksinäisyydesää möröt ryömii kätköistään

Kyl mä kestän demonini.. jos kerta on jo tarpeeks monta kertaa käyny tän paskan läpi.. miten mä sen kaiken oon kestäny..
ihmettelen vain sitekyttäni jaksaa elää elämää jonka tunneaallokoissa olen alituiseen hukkumaisillaan.. eikä kukaan tuu mua pelastamaan.

Yksinäisyys..
aina se on yhtä vaikeeta
Vaikenen..

Tyhjäisyys sammuttaa mieleni..

HugeL - Luontoäiti

[PORBOT]

Kuinka kauan ihminen pystyy valvomaan ennenkuin kupsahtaa?

[Mandown]

Nii
Toi kaverittomuus on toki paska asia.
Itel on vähän sillee et suurin osa kavereist on lähinnä kiinnostunu päihteiden käyttämisestä ja ittee taas ei hirveesti kiinnosta se, et ainaku nään jonku ni pitäs vähintää bisset kiskoo.
Onneks on vielä kourallinen porukkaa joiden kanssa tämä ei ole pakollista.. Ja toinen koura juttuseuraa..
Kolmas koura rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin.. Neljäs olla yhteydessä vanhoihin kavereihin
Rohkeutta.

[Uniyano]

wir2ox..
Arvostan sun kirjotuksia.. nään niissä paljon pohdittuja oivalluksia.. ehkä vain koen niin.
Uskon et sulla arvot kohillaan.. rispekt.

Kiitoksia kohteliaisuudesta!

[naponen]

Mä oon parinkin uuden tuttavuuden alkumetreillä menossa, ja olo on tosi kiva. Otin alusta asti asenteen, että avoimella linjalla mennään. Miksi yrittää värittää elämäänsä, tai tässä tapauksessa jättää kertomatta asioita, jotka vaikuttaa paljon siihen millainen olen ja miten käyttäydyn? Joten avoimin kortein peliin lähdettiin. Jännitti kovasti kertoa asioita...
Mut huomasin että se oli turhaa. Mua ei tuomittu, mua ei juostu karkuun ja huudettu moraalisaarnoja perään. Kyllä mulle sanottiin suoraan omia mielipiteitä, mikä on ainoastaan arvostettava piirre ihmisessä. Nyt mulla on hyvä mieli, ja jotenkin tuntuu niin mahtavalta kun tuntee tulleensa hyväksytyksi omana itsenään, kun toinen ymmärtää että menneisyys kummittelee edelleen, muttei anna sen häiritä vaan haluaa silti tutustua ja oppia ymmärtämään toisen iloja ja haluja sekä ajatuksia.

Tää on ihmeellistä. Miten mun elämässä tulee niin paljon ihan vahingossa vastaan ihmisiä, joiden kanssa sit tuntuu tutustuvan tosi nopeesti, saavan jonku yhteyden. Joidenki kans niin samanlaisia, joidenki kans niin erilaisia, mutta silti homma toimii ja juttu luistaa. Se on mahtavaa, ku tuntee saavuttaneensa yhteyden toisen kanssa, kun selittää jotain asiaa tosi monimutkaisesti ja hassusti ja silti huomaa että toinen ymmärtää sen, saatika että on samaa mieltä. Elämä on ihmeellistä.

Saa nähä mitä on luvassa. Toivon että hauskaa ainakin.
Jää nähtäväksi mitä elämä tuo tullesaan. <3

[Feya]

Paha olo, yksinäisyys ja stressi yhdistyy isoksi palaksi kurkussani. Kaikki sanat joita en saa sanotuksi valuvat alas kyyneleinä. Hetkeksi kyyristyn kasaan, annan kivun ottaa vallan, huudan ääneti, kierin itsesäälissä.

Pian nostan pääni, hengitän syvään, tartun lattialle valuneisiin tunteisiini kaksin käsin ja katson niitä silmiin. Taas vähän rehellisempänä itselleni, ehkä jopa hitusen vahvempana.

[tRip]

Pian nostan pääni, hengitän syvään, tartun lattialle valuneisiin tunteisiini kaksin käsin ja katson niitä silmiin. Taas vähän rehellisempänä itselleni, ehkä jopa hitusen vahvempana.

Tosi liikuttavasti sanottu.

Jollaintasolla mä kykenen samaistumaan joka sanaan mitä kirjoitit.

Kaikki sanat joita en saa sanotuksi valuvat alas kyyneleinä. Hetkeksi kyyristyn kasaan, annan kivun ottaa vallan, huudan ääneti, kierin itsesäälissä.

Voimii tuleviin huomisiin <3

Mulle syksy on tosi tunnerikasta aikaa.. omallatavallaan se on myös tosi raskastaja hajottavaa.
Tietyllätapaa mä herään syksyisin eloon, päivien hämärtyessä, iltojen pimetessä, kaiken ankeudessa.. siinä kaikessa on jotain haikean kaunista.
Mielialakaaosta, harmonista tunneskaalan purgaa. Ajautuen yksinäsenä nurkkaan, kunnes joku ystävistä mua muistaa. Vaikkei niitä montaa olekaan, on ystävyys sitäkin arvokkaampaa.
Pienetkin asiat tuo iloa, lohtua.. kaipuuta. Nautin tunteiden rikkaudesta.

Välillä kelaan et oon liian empaattinen ollakseni nisti.. ehkäpä juurikin siksi.
Välillä väännän läppää siitä kuin oon liian kiltti.. enkä mä tosiaan rehellisesti mikään nisti.
Otan vaan kaiken irti mun tunteistani.. ei se helppoa ole, mut se on just se mikä mua vie eteenpäin..

Ajattelin alkaa kirjoittamaan kaiken tällai, tykkäisittekö? Tulis nähtyy paljon enemmän vaivaa viesteihin, ni jäis vähemmän energiaa täysin turhaan paskanjauhantaan, ku miettis tarkkaan, mitkä asiat haluu saada sanottuu.. ^-^

Mitä vikaa paskanjauhannasssasshasss

Ü
Mulla harvemmin on mitään asiaa, välillä vaan haluan kirjoittaa mitä kelaan, vaikken jaksa ajatella mitä jauhan, koska sisällöltään oon kummiskin pelkkää hötöö..höpöhöpöö...

[PORBOT]

Käyttääkö kukaan muu vessapaperia tietokone hiiren päällä?

Ite käytän sen takia, koska toi hiiri menee aina niin lähmäseksi.

[Mushru]

Käyttääkö kukaan muu vessapaperia tietokone hiiren päällä?

Ite käytän sen takia, koska toi hiiri menee aina niin lähmäseksi.

Suosittelen pesemään kädet runkkauksen jälkeen.
Ja tsiigaamaa minne kirjottaa.

[PORBOT]

Käyttääkö kukaan muu vessapaperia tietokone hiiren päällä?

Ite käytän sen takia, koska toi hiiri menee aina niin lähmäseksi.

Suosittelen pesemään kädet runkkauksen jälkeen.
Ja tsiigaamaa minne kirjottaa.

Ehei. Vaan kun kädet hikoo siinä, ja sen takia menee sellaiseksi vittumaiseksi.

[Joumän]

Dexmitripin jälkilöylyissä tuli tälläinen asia mieleen aika voimakkaasti (vituttaa kun ei muista näitä juttuja kunnolla jälkeenpäi, ellei heti kirjoita ylös)

Kehoni makasi lattialla hiljaisuudessa, ja mietin taas näitä perus juttuja ihmiselämän tarkoituksesta (mitä kyllä selvinpäinkin mietin useasti, jopa päivittäin), tapahtui mielessäni tälläinen vuoropuhelu:

Ajatus mielessä tarrautuu taas näihin tarkoituskysymyksiin yhtäkkiä, ja siitä lähdettiin sitten syvemmälle ja selvittämään


- "Perus elämän tarkoitus kysymys?"

- "Minusta tuntuu nyt vahvasti siltä ettei se ainakaan ole se, että käytetään aikaa etsimällä sitä, koska on tärkeämpää käyttää aikaa muullatavoin"

- "Pikemminkin löydetään jos löydetään kun ollaan matkalla jonka päämäärä on jokin muu kuin sen löytäminen?"

-"Juurikin näin"

- "Tunteet kyllä pitävät huolen ihmisen liikuttamisesta sen hetken vaatimaan suuntaan (emotion= latin. emovere=liikuttaa)

- "No mitä kohti sitten minun elämässäni pitäisi kulkea? Tyydytystä? Onnellisuutta? Nautinnon hankintaa joka hetki?"

- "Niitäkin tottakai, koska se on ihmiseläimen luonne, mutta siihen kuuluu muutakin. Kaikki on yhtä tärkeää"

- "Pitäisikö siis minun kokea ihmettä kokoajan/mahdollisimman usein, että elämä olisi tyydyttävää?"

- "Se on tyydyttävää, kokoajan tuoretta ja ihme jo itsessään (ilman sairautta) jos osaat vain katsoa. Mutta luuletko että tuon ihmeen kokeminen eroaisi mitenkään negatiivisten tunteiden turruttamisesta jollain toiminnalla, tai vaikkapa psykoaktiivien käytöllä (räikein ja helpoiten tunnistettavissa olevin esimerkki)? Ihmeen kokeminen sammuttaa kyllä mielestäsi kaiken tuon tarpeettoman huomion joka suuntautu muualle kuin OLEELLISEEN ja TOTUUTEEN"

- "Kyllä se minusta ainakin on paljon terveellisempää, ja edustaa paljon parempaa makua"

- "Sinulla on kuitenkin tehtävä, ja voit löytää mielestäsi vihjeitä siitä jos vain osaat katsoa. Kaikki pystyvät. Jaatte kaikki samanlaiset aivot. Opettele katsomaan ensin, ennenkuin kysyt"

- "Tarvit katsomiseen tasaisen mielentilan, ja ilman tuota tasaista mielentilaa et pysty katsomaan. Kaikenlainen negatiivisuus ajattelussa aiheuttaa tuon että et pysty katsomaan, ja sinä itse tuotat sen negatiivisuuden. Lopeta se ensin. Ihmissuhteet, rakkaus ja ystävyys auttavat tässä ja ovat tärkeä työkalu"

- "Perkele, taas lisää tehtäviä, ja pelkoa koettavaksi "

Tulipahan taas trippailtua

[tRip]

Joumän..
Tosi asiallista pohdintaa.

Jäin ihan pohtimaan..

[KarstaFari]

Joumän..
Tosi asiallista pohdintaa.

Jäin ihan pohtimaan..

trippi, sun pohdintas kosketti mua..

[Hanky]

Tää on ihmeellistä. Miten mun elämässä tulee niin paljon ihan vahingossa vastaan ihmisiä, joiden kanssa sit tuntuu tutustuvan tosi nopeesti, saavan jonku yhteyden.

Mä oon huoman ihan saman omalla kohdallani. Vähän aikaa sitten tuntu et oon ihan yksin taas, ei ketää kelle puhuu kaikista asioista, mut nyt on tullu ihan huippuja ihmisiä mun elämään, ja toivon että tulis vielä lisää.

Mua on kummastuttanut pari päivää ku mua pyys facebookissa kaveriksi mun ylä-asteen kiusaaja, ihmettelen vieläkii
Kiusaaminen oli henkistä, ja toistui lähes koko ylä-asteen ajan. Jätti muhun tosi isot arvet. Ei olla oltu ylä-asteen jälkeen missään tekemisis yhtää.
Päätin silti huolimatta hyväksyy sen kaveripyynnön, ihan mielenkiinnosta. Mä vaan mietin et mitä se ajattelee musta? Miksi se ylipäätää pyys mua kaveriksi? Stalkata mun seinää? kasvattaa omaa kaverilistaa? vai sit pyytää multa anteeks sitä henkistä väkivaltaa, mitä se tuotti mulle
Ihan mielenkiinnolla täs kattelen eteenpäin, ehkä se haluaa tutustuu muhun nyt?

Mut nyt en tiiä, voinko tai pystyisinkö ikinä antaa sille anteeksi.

[zerk]

Aika usein kiusaajat eivät edes koe, että anteeksipyyntö olisi tarpeellinen.

[Hanky]

Aika usein kiusaajat eivät edes koe, että anteeksipyyntö olisi tarpeellinen.

Niin, no tuskin toltakaan mitään anteeksipyyntöjä sada, eikä pelkkä anteeksipyyntö korvais, ei varmaan kyl mikään muukaan korvais ikinä sitä tuskaa mitä se aiheutti mulle silloo..

Mut muuttuuhan ihmiset, oon iteki kyl muuttun ihan ihmisenä sitten yläaste aikojen hirmusesti.
Ehkä sekin on muuttunu ihminen.. Mun ilme oli varmaan mitä loistavin ku näin et se juuri oli pyytäny mua kaveriksi.. Jollain tapaa se ilahduttikin mua.. hmm. kyl mä ihan avarakatsein katon jos se vaikka haluais tutustuu muhun tai jotaa.. Tuskin se huviksee pyytäis sellasta kaveriks jota se on suunnillee vihannu melkein kolme vuotta sen elämästä.. he he. Tai sit se sai tietää mun huuumeiluista jostain ja siks kiinnostu musta silleen, ku must tuntuu et seki käyttää jotai. En tiiä, pelkkiä arvailuja.

[Uniyano]

How to get pussy fame and money?

[Mandown]

Get rich or die tryin'..


Ajatuksia.
Poltin eilen tupakkaa, 5 röökiä? tai 6-7. en enempää
Viimeksi oon kokonaisen tupakan polttanut.. 11kk sit.
Voin vain todeta olevani vitun tyhmä.. ja vetää todella tiukan linjan tähän, etten vedä röökiä.
Poltin blossiaki 2 pvänä putkee.
Tuntuu että lipsun vanhoihin tapoihini, vaikka luulen homman olevan hanskassa..
Aika näyttää.
Linja tiukemmaks..

[naponen]

Paljon keloja pyörii.. piiripiiri pyörii... Viime aikoina tullu kelailtuu tosiaan.
Kaikenlaista. Menneisyyttä, tulevaisuutta, tätä hetkeä.

Miten mä voin olla varma tästä? Mä haluaisin olla... Mutta enhän mä pysty. Ois paljo turvallisempi ku tietäis miten elämä kuljettaa, edes pikkusen suuntaa tietäis ennalta. osais varautuu, osais varautuu että pian taas koskee saatanasti.. tai osais varautuu että nyt voi oikeesti alkaa elämään ja olla onnellinen...

Kaikenlaista..

Aineita. Tekee mieli aineita. Ei tee. Tekee. Ei!
Aineet on perseestä. Aineet menee kaiken edelle aina, on se nähty. Aineista tulee vaan ongelmia.
Mä en halua elämääni aineita.. Mä en pärjää ilman aineita..
Olisinko mä jonkun takia ilman aineita? Olisiko joku mun takia ilman aineita?

Vittu kaikenlaista..

Tylsyyttä tällä hetkellä. Liian hiljaista, vaikka musiikki soi.
Ei pitäis ikinä olettaa miten asiat menee. Sillo ainut asia mikä on varma on se, ettei ne asiat mene niinku on olettanu. Eli yritä ny tässäki sit suunnitella jotain... *huokaus*

Suunnitella?!? En mä halua suunnitella, menen päivän kerrallaan.
Mutta välillä ois kiva suunnitella, toteuttaa...
Mut ei se onnistu.

Saapi nähä... Vai saapiko?

[juss111]

miten voi olla pitkästä aikaa näin hyvä olla?
tapasin lauantaina mukavan naisen baarissa josta jatkoimme matkaa hänen luokse jatkoille...
en osannu kuvitella että pystyisin tuntemaan mitään tämmöstä.
ainakaan edellisen suhteen jälkeen.
oikeesti
tekis mieli vaan olla hänen lähellä jatkuvasti. no mutta silti oon vähän varpasillani ja parempi niin näin aluks.
oon jotenki tosi hämmentyny mutta onnellinen.

[CaptainZ]

Näin unta, että mulla oli joku tosi tärkee ja keskeinen ja mielenkiintoinen ja oleellinen ajatus, jonka halusin ihan välttämättä kirjoittaa tähän ketjuun heti, kun pääsen koneelle.

En muista, mikä se ajatus oli.

[Feya]

Mulla on ollut jo useemman viikon tavallista masentuneempi kausi menossa.. Yksinäisyys, katkeruus, kateus, pelko, kaikenlaiset ajatukset jyllää päässä.

Tiedän, että mun pitäis yrittää pureutua tän fiiliksen ytimeen ja purkaa ajatuksiani, mutta kiire ja jatkuva huoli siskostani on saanut mut vaan tyytymään poistamaan pahimmat ahdistukset subulla, ja tarvittaessa turvautumaan mexen robottimaiseen fiilikseen.

En vaan oikein jaksaisi yhtään mitään. Saan juuri ja juuri arkisin kaiken tarvittavan hoidettua pois alta ja sen jälkeen oon aina ihan nyytti. Kotona joko uppoan videopelien maailmaan tai sitten nukun. Oon nukkunut ihan älyttömän paljon viime aikoina, ja koko ajan väsyttää.

Ainoo valonpilkahdus on ne viikonloput, jotka vietän tuon toisen hörhön kanssa. Sen seurassa on vaan niin uskomattoman hyvä olla. Eihän viikko taikka kaksi oo mikään pitkä aika olla erossa, mutta silti mä kaipaan sitä joka ikinen minuutti. Se saa mut aina nauramaan ja pystyn avautumaan sille paremmin kuin kellekään muulle ihmisille koskaan. Eihän me periaatteessa olla oltu "virallisesti" yhdessä kuin reilu kolme kuukautta, mutta tuntuu kuin me oltaisiin yhdessä koettu ja jaettu asioita jo niin paljon.

Mitä mä nyt taas täällä avaudun...

[Feya]

Tuplapostaus, mutta nämä ajatukset eivät oikein tunnu sopivan muualle kuin tähä topiciin.

Nämä viimeiset pari päivää on mennyt aika rankkojen asioiden äärellä.

Löysin kehomuististani itselleni tuntematonta traumaperäistä ahdistusta ja sain pitkästä aikaa oikein kunnon paniikkikohtauksen. Mä oon tottunut siihen, että paniikkikohtauksillani on selkeä syy, jota pystyy rationalisoimaan, mutta nyt ahdistus kumpusi kaeumpaa, syvemmältä, mieleni tavoittelemattomista, joka lisäsi paniikkia entisestään.

Vaikka kohtaus oli mennyt jo ohi, kehoni jäi pitkäksi aikaa jännittyneeseen ja ahdistuneeseen tilaan. Heräilin pitkin yötä ja pelkäsin, mutten tiennyt mitä.

Seuraavana päivänä ahdisti edelleen. Ilman miestäni olisin varmaan jäänyt tuohon tilaan, ihan lukkoon, mutta hän patisti minua kaivelemaan muistojani. Tarvittiin usea itkukohtaus, nostalgista musiikkia ja paljon aikaa, ennen kuin löysin jotain, josta muistin vain utuiset ääriviivat. Poikaystäväni tökki mua entisestään, kunnes vihdoin palat loksahtivat kohdalleen.

On hämmentävää tajuta vasta vuosien jälkeen, että sua on kohdeltu väärin ja miten paljon kaukaiset painostuksen, ahdistuksen, pelon, häpeän ja syyllisyyden tunteet voi vaikuttaa nykyiseen minäkuvaan ja seksielämään.

Mutta paljon on vielä hämärän peitossa. Muistaisinpa kaiken.

[Henget]

ei mittää sittenkää

[Jenkem]

Miksi junien invavessassa on järkyttävän iso peili seinällä, jonka toisella puolen on henkilökunnan pieni tila? Katsooko suojelupoliisi narkkaamistani?

[porter]

Miksi junien invavessassa on järkyttävän iso peili seinällä, jonka toisella puolen on henkilökunnan pieni tila? Katsooko suojelupoliisi narkkaamistani?

Jos ne katsoo miten laitetaan värkki oikea-oppisesti

[CaptainZ]

Miksi junien invavessassa on järkyttävän iso peili seinällä, jonka toisella puolen on henkilökunnan pieni tila? Katsooko suojelupoliisi narkkaamistani?

Ja miksi sen INVAvessan roskis on JALKAvivulla avattavaa mallia?!?

[Hanky]

Tuntuu että moni ei hyväksy mun muuttosuunnitelmia.
Ei perhe, ei ees hyvät ystävät. Oonko itserakas?
Mä haluun ajatella vaa omaa parasta, sitä mikä on mulle kaikkein parhainta.
Ei 300km oo nii paljon? vai onko? Mä haluun paljon elämältä ja mä en saa sitä paljoa täältä tuppukylästä.

Sekavat fiilikset siis nyt! Ehkä huomenna on parempi päivä!

[Huiko]

^Älä ottele muiden hyväksyntää tärkeiksi kokemilles asioille, tai saat jäädä oottelemaan. Kaikkia ei tarvii miellyttää, ja kun itse oot elämästäs vastuussa, niin aina on tehtävä oman harkinnan mukaan viimekädessä kuitenkin. Se että koet saavas vastustusta suunnitelmilles, saattaa myös kertoa että sulla on välittäviä ihmisiä ympärilläs, jotka tulee ikävöimään sua sillä välin kun oot pois.

[porter]

Tuntuu että moni ei hyväksy mun muuttosuunnitelmia.
Ei perhe, ei ees hyvät ystävät. Oonko itserakas?
Mä haluun ajatella vaa omaa parasta, sitä mikä on mulle kaikkein parhainta.
Ei 300km oo nii paljon? vai onko? Mä haluun paljon elämältä ja mä en saa sitä paljoa täältä tuppukylästä.

Sekavat fiilikset siis nyt! Ehkä huomenna on parempi päivä!

Käsitin et muutat tampereelle? minkä perässä sinne mensosa jos saan kysyy? koulu, työ? vai muuten vaan