Itse koen mielenterveyden kovasti suhteelliseksi, joten omalla kohdallani ei ehkä olisi syytä kuvata sitä aarteena, tai minään kiinteänä. Joskus olen onnellisempi kun missään ei ole mitään järkeä, ja vauhti kiihtyy. 
2 
No, siis tavallaanhan ei mulla kait muutakaan lähtökohtaa oo ton arvioimiseen. Ei sillä että aktiivisesti mietin että millähän tavalla tuokin on HULLU! vaan oon joskus törmänny. Tosin kun jaksaa vähän keskittyä niin monesti myös oon löytäny sen punasenlangan. Huumorintaju auttaa monessa paikassa. 
)
Veikkaan kuitenkin ettei ois useastakin syystä pitkäikänen. Jos kuitenkin tuntuu että on joutunu kaltoin kohdelluksi, niin ei mitään mitään muuta kuin viestiä ja perusteluja ylemmäksi.
Poltettavaa matskua jossa vaikuttavana aineena käsittääkseni joku jwhMechanix wrote:Aloin miettimään, mitä nämä "Spicet" ovat? Nyt muutamissa yhteyksissä kuullut niistä puhuttavan ja heräsi mielenkiinto. Ilmeisesti jossain laillista kun porukka kuumottelee niitten jäämistä tulliin. Voisiko joku selventää?
Dexma wrote:on sitä elämässä muutakin kuin rakkautta.pilkkija wrote:Alan olemaan aika mennyttä jos ei naista löydy.
Toisaalta itekkin välillä kelaan jotenkin noin, sitten mietin, että mitä muuta elämässä ois kiva toteuttaa.
Joskus 4-ho-met päissäni tajusin, että kandee mun ottaa elämä niin, että en tarvitse "sitä yhtä" tuohon vierelleni ollakseni onnellinen, jos ei satu tulemaan jotain sellaista otusta tähän elämään niin sitten pitää eleskellä vain yksinäisenä, ja tehä silti monia asioita joista tulee vitun hyvä fiilis.
Jos on vain onnellinen(eikä vahingoita muita), niin miksi ei olisi? Jos jostain kokemuksesta saa nautintoa, se ei vahingoita muita, eikä se ole omasta onnellisuudesta jollain muulla tapaa pois, niin mitä väliä sillä on, jos tämä nautinto tapahtuu kemikaaleilla? Toki päihteissä on aina riskit, että se alkaa olla muille vahingollista tai sitten omalle onnellisuudelle. Mutta jos näin ei ole, niin mikä siitä kokemuksesta tekisi silloin "vähemmän kunnollisen" tai vähemmän elämisen arvoista?swimbasami wrote:Jos elämästä ei pysty nauttimaan ilman kemikaaleja niin onko se kunnon elämää ollenkaan? Ja onko se elämisen arvoista?
Jokainen varmaan määrittää sen itse itsellensä, eikä mielestäni yhteiskunnan normien pitäisi vaikuttaa siihen mitenkään, kunhan vain on onnellinen eikä vahingoita muita ihmisiä.SahkoinenVelho wrote:Jos on vain onnellinen(eikä vahingoita muita), niin miksi ei olisi? Jos jostain kokemuksesta saa nautintoa, se ei vahingoita muita, eikä se ole omasta onnellisuudesta jollain muulla tapaa pois, niin mitä väliä sillä on, jos tämä nautinto tapahtuu kemikaaleilla? Toki päihteissä on aina riskit, että se alkaa olla muille vahingollista tai sitten omalle onnellisuudelle. Mutta jos näin ei ole, niin mikä siitä kokemuksesta tekisi silloin "vähemmän kunnollisen" tai vähemmän elämisen arvoista?swimbasami wrote:Jos elämästä ei pysty nauttimaan ilman kemikaaleja niin onko se kunnon elämää ollenkaan? Ja onko se elämisen arvoista?
Meidän olotiloja ja kokemuksia säätelee aivoissa ihan samanlaiset aineet kuin mitä ketkä tahansa päihteitä ottavat ruikkaavat suoneensa, imailevat keuhkoihinsa tai snorttailevat tai nielevät. Kaikki ulkoa tuleva säätelee näitä kemikaaleja aika rajustikin. Olkoon kyse vaikka ruokailusta tai musiikista. En osaa itse oikein asettaa hirveän hyvin rajoja sille, milloin tämä "olotilan säätely" ei ole enää "kunnon elämää". Sitähän elämä on loppujenlopuksi aika suureksi osaksi, olotilan säätelyä. No, itselle se raja menee ehkä piikittämisessä, mut jooh
Ei se oo kunnon elämää(lue, hukkaanheitettyy). Se, et onks se elämisen arvosta päättää jokainen henkilökohtasesti.swimbasami wrote:Jos elämästä ei pysty nauttimaan ilman kemikaaleja niin onko se kunnon elämää ollenkaan? Ja onko se elämisen arvoista?
