Muutama amanita trippi tätä ennen alla mutteivät olleet voimakkuudelta tätä luokkaa mitä eilinen. Olin aikaisemmin ottanut 3-5g kuivattuna napostellut menemään ja toisella kerralla keitimme sienistä teetä kaverin kanssa. Molemmat kokemukset tätä ennen oli suhteellisen vaisuja ja epäilinkin tämän potentiaalia enteogeenina.
Itse trippi:
Tällä kertaa otin amanitat pirtelön muodossa, 5g kuivattua amanitaa grindattuna, 2,5dl maitoa, 13 tyrnimarjaa ja tehosekoittimeen minuutiksi pyörimään. Tuloksena sellaista kermaista sienismoothieta, minkä maku ei edes ollut mitenkään paha mutta se sienen olomuoto kun sen kastaa veteen on jossain määrin epämiellyttävä... Tää ei oo niitä helpoimpia juomia saada pysymään sisällä.. 2 tuntia ennen amanitasmoothien juomista olin juonut ganjasmoothieta jossa 1,6g kuivaa kukkaa(mieto/keskivahva annos). Ganjasmoothien vaikutukset alkoivat olla voimakkaimmillaan tässä kohtaa. Pikkuhiljaa kulautin amanitasmoothien naamaan ja ensimmäinen havainto oli se mikä lämpö valtasi koko olemukseni, lämpö joka pikkuhiljaa kasvoi samalla kun vaikutukset todella alkoivat. Noin tunnin päästä vaikutukset todella alkoivat, aluksi panin merkille kuinka energia kohosi ihan huiman korkeaksi, en ihmettele että viikingit ovat näitä käyttäneet taisteluinnon saavuttamiseen(myös naiminen olisi sellainen asia mikä näiden vaikutuksen alaisena todennäköisesti maistuisi). Nyt tuntui just siltä kun pitäisi olla lähdössä kokoajan johonkin, oli tosi vaikea pysyä paikallaan. En tiedä jotenkin epämiellittyvä tunne silloin kun haluaa olla paikoillaan, mutta ei auta kun antautua, kun on kerran itse nauttinut tätä substanssia niin silloin täytyy myös kantaa vastuu siitä ja hyväksyä sen vaikutukset. Tätä korkean energian tilaa kesti noin 3 tuntia sen jälkeen kun ensimmäiset vaikutukset alkoivat. Tämän jälkeen poltin kannabista josta alkoi sellainen ihme transsmainen unen ja valveilla olon välitila missä kuljin tiedostamattomasta tiedostavaan ja takaisin useita kertoja. Tuntui kuin olisin syvällä alitajunnan syövereissä tutkimassa kaikkia muistoissa olevia asioita. Pikkuhiljaa palasin takaisin, matka kesti kokonaisuudessaan noin 6 tuntia.
Loppumietteet:
Tämä ihmiskunnan varhaisin enteogeeni on ehdottomasti tutkimuksen arvoinen, ja myös terapia potentiaalia tällä on, se on selvää. Tällä päihtymystilalla on varmasti shamanistista käyttöä, mutta myös viihdepotentiaalia löytyy. Ennen tuota transsimaista unen omaista välitilaa teki mieli tanssia ja tanssinkin pitkän tovin(musiikki kuullosti erityisen hyvältä). Seuraavana päivänä erittäin hyvä ja vakaa olo, tuntuu että on jollain tavalla syvemmässä yhteydessä luontoon kuin normaalisti. Mieli on hiljainen ja keskittynyt, piirtäminen tuntuu kivalta, samoin musisoiminen.
Jatkoon.
Onko meillä täällä muita amanitan ystäviä?