Simba

[Jim]

Ollaan MiElen kanssa jo jonkin aikaa suunniteltu seuraavaa happokeissiä. Jossain heinäkuun aikana päätettiin että otetaan kaksistaan meikän lapsuudenkodissa, missä otettiin ensimmäiset kerrat psykedeelejä, tosin niillä kerroilla oli aina vahti mukana. Mun aikataulun, mutsin ja MiElen muijan takia jouduimme pariin otteeseen siirtämään ajankohtaa, mutta sopiva rako löydettiin viikonloppuna.

"No ni, ei muutaku lonkerot kylmään!" huudahdin kun päästiin perille. Hyppäsin pakusta ja menin avaamaan oven. Roudattiin viinit ja lonkerot sekä kaljat ja siiderit kylmään. Laitoin pari Originalia pakkaseen, jotta niillä kerkeisi rentoutumaan ennen äsidiä. MiEli kantoi kämpiltä mukaanotetun rantatuolin mutsin vastarakennetulle terassille, sillä välin kun asensin kaiuttimia olohuoneessa. Olin männä viikolla tehnyt Spotifyyn uuden soittolistan tätä keissiä varten, jonne MiElikin oli heitellyt biisejä. Asettelin pähkinät, suklaan ja hedelmät keittiön pöydälle, kun MiEli sanoi että pitäis varmaan alotella.

Laitoin The Doorsia soimaan vanhalta Trippilistalta ja kaivoin lompakostani tummennetun mylar-pussin. Pussissa oli neljä kokonaista Mikki Hiiri -lappua ja yksi puolikas. Taittelin puolikkaan vielä puoliksi, silloin kummallekin pitäisi tulla noin 270ug LSD:tä. Olisin halunnut juoda kylmän lonkeron vielä ennen lappuja, mutta kello alkoi jo rientää ja heitimmekin ne suuhun klo 15:20. "Eihän nää maistu jumalauta millekään!" huudahdin. "Vitun hyviä lappuja siis, ne edelliset (laput suussamme oli kolmansia lappuja mitä olimme maistaneet) maistu ihan sika kemikaaleille." MiEli muisteli. Mielestäni ensimmäiset laput maistuivat myös vähän, MiEli oli eri mieltä, mutta keissistä onkin vuosi aikaa. 2 ja 1/4 lappua siis suussa. Itsellä laput sulivat mössöksi todella pian ja niitä olikin vaikea pyöritellä suussa. MiEli yritti taiteilla Somersbytä sisäänsä huuhtomatta lappuja mukana. Itse olin tuhonnut yhden Somersbyn jo autossa, kun MiEli oli mussuttanut salaattia.

Noin kymmenen minuutin päästä en enää ollut varma olivatko laput suussa vai matkalla mahaan. Vaihdoin uuden tekemämme listan soimaan. Sisään pamahti Nirvana - Lake of fire. Ajattelin tässä menevän vielä joku 40min ennenkuin alkaisi tapahtumaan. Hain jääkaapista Originalin, kun MiEli vielä pyöritteli lappujaan suussa. Istuin alas sohvalle. MiEli nousee ylös ja alkaa kiertään talon huoneita, nousen itsekin käppäilemään. Alan huomaamaan tajunnantilassani tietynlaista levottomuutta. Päätän mennä makaamaan takaisin sohvalle ja MiEli istuu vastakkaiselle sohvalle. Tiedän että kohta mennään ja kovaa, mutta en osaa asennoitua oikein. Kaikki tuntuu muuttuvan oudoksi, mielenkiintoisemmaksi. Verhot eivät enää näytä vain salaisuuksien pitäjiltä. Seinällä oleva taulu haluaa että sitä katsotaan. Sohva, jossa makaan, upottaa minua kokoajan syvemmälle itseensä. Syvemmälle itseeni. Syvemmälle Jimmy Pagen ja kitaran symbioosiin, kun Stairway to heaven lähtee soimaan. Suljen silmäni ja ajelehdin jossain, jonnekin, missä en ole ennen ollut, mutta joka tuntuu kotoisalta.

There's a sign on the wall but she wants to be sure
'Cause you know sometimes words have two meanings.
In a tree by the brook, there's a songbird who sings,
Sometimes all of our thoughts are misgiven.

En ole ottanut yhtään askelta, enkä ole tuonut mieleeni yhtään ajatusta. Silti olen tällä hetkellä jossain muualla. Jossain laittomien päihdeaineiden syövereissä, joka rakentuu musiikin ohjailemista keloista päässäni. Ainoa tuttu ja turvallinen on rinnallani makaava pehmoleijona. Robert Plant henkäisee viimeisen kerran ja uskallan avata silmäni. Katto on vielä paikallaan, ainakin toistaiseksi. Katson MiEltä ja hän vastaa takaisin hengästyneenä: "Huh Huh!"

Uusi biisi alkaa ja uusi matka alkaa. Olen kelannut että psykedeelisellä huumeella aikaansaatu matka (eli kuinka kauan substanssi vaikuttaa ruumiissa) sisältää monia sisäisiä intramatkoja, joita nimenomaan musiikki muodostaa. Näitä intramatkoja syntyy kun vain kuuntelee musiikkia biisi biisiltä, jokainen taideteos itsenäisenä kokonaisuutena. Kaikkia matkoja pystyy ohjaamaan tai vain olemaan ohjailtavana. Kuitenkin itse koen ehkä mielekkäimmäksi antaa ympäristön ja kemian hoitaa matkat alkuunsa ja kun koen olevani sopivassa paikassa ja ajassa -tai liiallisen epäsopivassa- otan itse ohjat käsiini.

Hämärän kuuloinen kitarariffi alkaa soimaan, tunnelmassa leijailee kevyttä levottomuutta. Virne muodostuu kasvoilleni ja kysyn MiEleltä onko hän koskaan kuunnellut heviä hapoissa. Juuri silloin James Hetfield ajattelee vitut tästä ja vaihtaa särösaundin kitaraansa. Valitsin Enter Sandmanin listalle sen moninaisuuden ja teini-iän hevifanituksen takia. En ole koskaan kokenut näin valtaisaa rauhallisuuden tunnetta kuunnellesani metallia ja vajoan diippeihin. Jos joku olisi tullut nyt sisälle ja nähnyt meidät makaamassa antiikkisohvilla silmät kiinni, kädet ja jalat epätavallisen säännöttömästi sätkien, hän olisi todennut meidät niin hulluksi, että jopa auttamisen yritys olisi myös tuomittu hulluudeksi.

Laitan savukkeen huulilleni ja otan sytkän pöydältä. Pyöräytän tanssivan liekin nyrkkini jatkoksi, tuon sen savukkeen toiseen päähän ja imen ahnaasti. Tunnen kuinka herätän tupakan henkiin ja se antaa minulle vastalahjaksi runsaat ensimmäiset savut. Savu tunkeutuu suuhuni, henkitorveeni, keuhkoihini ja koko elimistööni. Ikään kuin se yrittäisi heti etsiä ulospääsyä. Vapaata sielua ei pidä kahlita, päästän savun nopeasti ulos. Varmistan tupakan ja minun yhteyden pysyvyyden ottamalla heti vielä yhden imun. Annan sen viipyillä itsessäni. Nojaudun rantatuolissani taaksepäin ja päästän hengen hitaasti vapaaksi, silmäillen sen tanssia kohti tyhjyyttä. "Vittu 270ug." höngähdän vieressä istuvalle MiElelle, joka myös sytyttää röökiään. "Joo, aika settiä."
"Mieti ny, ku joku Vaultin wRRakin vetää jotain milligrammoja. Ei helvetti."
"Sekoo."
"Hei, MiEli. Näänkö mä kunnon halluja vai onko tos seinämeres _vitun_ törkee hämis?" kysyn ja osoitan talon seinässä olevaa mustaa länttiä. Menemme lähemmäs katsomaan ja toteamme sen olevan vitun _törkeen kokonen_ hämähäkki kiinni vellovassa seinässä. Tuntuu kuin hämiskin liikkuisi seinän mukana. "Hyi vitun viTTU! Saatana! Ooks ikinä nähny tommosta??" MiEli vastaa: "No en, mitä ihme kuvioo sillä on selässäkin?" Päätämme jättää hämyrin oleskelemaan seinämereen ja menemme marjapuskiin lounaalle. Kelaamme viime LSD-trippiä tässä samassa paikassa ~vuosi sitten ja sitä kuinka luonto muuttaa muotoaan. MiEli kelaa miksei karviaismarjoista tehdä myyntiin mitään tuotteita.

Tulemme takaisin terassille ja huomaamme hämiksen vellovan vielä paikallaan. "Mennään ny sisälle, ei jäädä kelaan tota." MiEli keksii ja näin teemme. Sisällä kuitenkin alan kelaamaan enemmän hämistä.
"Ei jumalauta, ei me voida olla tietämättöminä sen liikkeistä tää sisällä. Jos me mennää outside ja se ei ookkaan siinä nii sittenhän ei onneks kuumota yhtään?!"
"Hehee hahaa, voi paska. Mitä me sit tehdään?"
"Ei vittu, ei. Oikeesti hei, EI... Meidän pitää tappaa se."
"Voi jumalauta."
"EI, hyi helvetti, ei kyllä tapeta. Emmä haluu tappaa mitään... Ei saatana, pakko se on tappaa."
"Siis vittu, me ollaan sotilaita, intinkäyneitä miehiä, meidät on koulutettu tappamaan ihmisiä ja me ei saada yhtä hämähäkkiä hengiltä!"
"Totta hei joo, noni, miten me se tehdään? Vittu kuula-aseet on tehty tämmösiä juttuja varten. Hyönteisten tappamista varten."
"Hommataan mutka ja ammutaan se vaan, PAU PAM!"
"Joo. Eiku hei, noni, me tehdään niin, et otetaan lehti ja murskataan se siihen. Sit tää pitää hävittää. Heheheh, ei vittu se ruumis pitää oikeesti hävittää. NIIN me poltetaan tää lehti ja se vitun raato sen mukana!"
Hyväksyimme tämän suunnitelman ja menimme pihalle lehden kanssa. Siellä se paskiainen hengas meidän seinällä. Meikällä oli suunnitelma: "Noni, tehään nii et sä levität ton lehden sen ympärille ja painan sen tohjoks." Mut MiEli oli jo asemissa ja taitteli lehteä sopivan kokoiseksi. "AAAA!" se huusi ja murhasi hämiksen. Hämähäkkinesteitä roiskui ympäriinsä ja tahroja jäi seinään. Otin lehden MiElen kädestä ja suunnistimme sisälle.
"Noni poltetaan tää!" sanoin, fiilis oli kuin Breaking Badissä.
"Misä?"
"No, tossa piharapulla tietty!"
"Avonuotio piharapulle kuivalla kesäsäällä?"
"Joo ehkä ei paras idea, no vittu, saunan pesään!"
Menimme saunaan, tyrkkäsin lehden ja raadon pesään. Lisää sytykettä ja MiEli tarjosi liekin jolla tuhosimme todistusaineiston.
"Nyt vittu röökiä" vaadin.
"Onks noi luukut auki?"
"Mennää nyt vittu sinne röökille!"

Makaan jälleen sohvalla, tällä kertaa mahallani. Olimme keskustelleet MiElen kanssa jostain, kun musiikki alkoi taas viedä mennessään. Lattialle muodostui kiemurtelevia fraktaaleja ja päätin koskettaa niitä. Fraktaalien määrä käteni ympärillä räjähti ja yhteys ulkomaailmaan hämärtyi kun vajosin yhä syvemmälle. Muistan MiElen puhuneen jotain ja rekisteröineeni tiedon, pystymättä kuitenkaan sitä mitenkään jäsennöimään ja vastasin vain "Öffmh." Käteni sai fraktaalit sykkimään villisti rytmissä. Viime tripeillä ne ovat muodostaneet pyöriviä käärmeitä tai ihmiskasvoja. En tiedä vaikuttiko asiaan sylissäni makaava pehmoleijona, mutta käteni alle alkoi muodostumaan harjallinen kissaeläin, ja se oli kaikkea muutakuin rauhallinen. Sen silmät kiilsivät tukahdutetuista tunteista. Se karjui ja murisi ja ravisteli harjaansa puolelta toiselle. Tajusin että se yrittää tulla lattiasta läpi, mutta estin sen aikeet kädelläni. Tästä se suuttui, nyt sen silmät leiskuivat halusta päästä pois. Tunsin kuinka sormenpääni sykkivät ja liiskasin kämmeneni vielä kovemmin lattiaa vasten. Huomasin otuksen taakse ilmaantuvan kaksi samanlaista otusta lisää. Ne halusivat myös pois, mutta päätyivät vain seuraamaan taustalla. Musiikkin tempo alkoi hiipua ja kaksi muuta otusta katosivat. Kolmas sulautui vähitellen takaisin lattiaan ja kämmeneeni. Käteni ei enää ollut seinä, lattia ei enää portti johonkin uskomattomaan, mutta silmät sykkivät ja paloivat viimeiseen nuottiin asti.

Olen vatsallani lattialla. Tuijotan sohvan eteen, kohtaa josta viimeksi leijonaotukset yrittivät päästä yli portin, pois fraktaalimaailmasta. Asetan käteni jälleen lattiaan kiinni ja alan keskittyä. Asennostani näen pitkän tanssivan värimeren, joka tuntuu suunnattoman suurelta. Keskitän katseeni takaisin suoraan eteeni ja huomaan köynnöksiä. Heiluvia Elämän Puun köynnöksiä virtaa edessäni ja käteni ympärillä. Ne alkavat virtaamaan kovempaa ja kovempaa, sykkien elämän energiaa. Yksi köynnös tarttuu peukalooni. En pelästy, vaan uteliaasti yritän saada niitä enemmän käteni päälle. Ne tulevat hiljalleen sormien ja käteni ympärille, kuin höyhenellä silittäisi kättä. Sitten ne alkavat sykkiä. Tunnen kuinka paljon voimaa ne sisältävät. Salaista voimaa, ei fyysistä eikä psyykkistä, vaan jotain suurempaa, mystisempää. Janoan tätä voimaa ja keskityn kokonaan sen siirtämiseen itseeni. Köynnökset alkavat nousemaan pitkin käsivarttani. Ne ympäröivät käsivarressani olevat polttomerkit ja saavat ne loistamaan energiasta. Köynnökset kasvavat ohi kyynärpääni, ulottuen nyt jo hauikseeni. Katson ihmeissäni köynnösten peittämää käsivarttani ja huomaan puristavani sitä. Siirrän huomioni käteeni ja suustani pääsee vain puuskahdus ja äänetön: "Jumalauta." En ole koskaan ennen nähnyt mitään vastaavaa. En edes kuvitellut vastaavaan olevan mahdollista, niin todellista. Näen sormieni uponneen lattiaan toisia niveliä myöten. Ne tekevät reiät lattiaan ja puristavat tätä violetinmustaa onkaloa voimakkaasti. Puristan kovemmin ja liikutan koko lattiaa kädelläni. Saan sen aaltoilemaan ja tunnen voiman ja kiihtymyksen valtaavan mieleni. Häkeltyneenä siirrän katseeni takaisin köynnösten peittämään käsivarteeni ja näen yhteyden. Silloin tunnen myös kuinka musiikki alkaa hiipua. Hiljalleen sykkivät köynnökset vetäytyvät takaisin lattiaan käsivarrestani. Tunnen kuinka voima kaikkonee. Katson kättäni ja sormiani ja nyt ne ainoastaan makaavat lattian päällä. Musiikki ja viimeinenkin tanssi loppuu. Voiman sykähdykset loppuvat. Nostan käden eteeni. Se näyttää samalta kuin aina ennenkin.

Tähtitaivas ei ole koskaan näyttänyt niin elävältä. Tähdet tuikkivat enemmän, kaikki liikkuu ja pyörii enemmän. Pystyn konkreettisesti näkemään tähtien, galaksien ja planeettojen yhteyden. Kaikki taivaalla loistava on sidoksissa toisiinsa. Päätämme illan MiElen kanssa, pakkaamme tavarat, mäyssyt, ja jääneen alkoholin pakuun. Ajamme kylälle, MiEli muijansa työ ja minä kämpille (MiElen kämpille oikeastaan näin kodittomana). Laitan Viaplaystä pyörimään Weedsiä, kaadan lasin punaviiniä ja asetun sohvalle. Mielessäni pyörii vain yksi kysymys: Mitä vittua?