Idea: Jos herään aamulla aikasin, syön arviolta 200ug happoa, ja menen heti takaisin nukkumaan. Näenköhän mielenkiintoisia unia?
Päätin siis toteuttaa tuon. Syön hapon, ja menen takaisin nukkumaan. Nukahdan melkein heti, sillä en ole aamuvirkku.
Herään, katson kelloa (myöhemmin tajusin, että heräsin reilun tunnin päästä hapon ottamisen jälkeen).
Maailma on aika kaunis tänään. En muista miltä maailma näytti eilen. Kai asiat sit vaan on näin normaalistikkin? Tuntui kuitenkin että jokin oli nyt hassusti.
Euforinen fiilis, päätän taiteilla paintilla jotain kuvia, sekä kuunnella musiikkia. Ulkona on aurinkoinen ja nätti päivä. Kaikki on hyvin, kaikki on täydellisesti!
Voisi mennä kauppaan.. Miksi ihmiset ovat niin hiljaisia? Miksei ihmiset puhu toisilleen? Mehän ollaan yhtä isoa perhettä! Kaikki asutaan täällä samalla planeetalla, sekä ollaan vielä samaa rotua. Hymyilen ja moikkaan jokaista vastaantulevaa iloisena, vaikka joiltain omituisia katseita saankin vain takaisin.
Ei se haittaa. Ompas kaupassa käynti hankalaa, en muista enää mitä pitäisi sanoa kassamyyjälle. Päätän olla hiljaa, ja antaa vain rahaa myyjälle.
Pieniä visuaaleja... Ainiin! Mähän söin aamulla happoa. Vai oliko se unta? Kuvittelinko vain? Ei, kyllä se tapahtui oikeasti. Kävinkö unissani syömässä? En kai, no mut mullahan on koko päivä aikaa tehdä mitä ikinä haluankaan! Ja niin kaunis päivä.
Menen takaisin kämpälle, siinä hetken fiilistelen musiikkia, kunnes peakki alkaa olla ohi. Pyörä pitäisi hakea keskustasta, minne on matkaa noin 3 km. Päädyn ottamaan 200ug lisää happoa, ja heti tuon jälkeen lähden kävelemään keskustaan. Nousut alkavat keskustassa, minne kävelin puolessa tunnissa. Siitä pyörällä takaisin kämpille, ihan mielenkiintoinen matka.
Kotona... Hmm, mitä on todellisuus? Olin pitkään leikkinyt ajatuksella, miten kaikki on täysin merkityksetöntä todellisuudessa, sekä miten loputonta kaikki on. Mietin myös miten maailma toimii, ja olin päätynyt tulokseen, että kaikki menee todellisuudessa täydellisesti. Ei virheitä, tulevaisuuskin on ennalta määrätty, vaikkei sitä olekaan. Me ei vaikuteta mihinkään, me vaan ollaan osa tätä kaikkea. Mut, siinä tapauksessa kaikki mikä tapahtuu tulevaisuudessa, on käytännössä jo tapahtunut. Alan miettimään asiaa syvemmin ja syvemmin, en enää edes tarkasti muista, mitä luulin tajunneeni/tajusin, mutta se oli pelottavaa. Tuntui kuin olisin pääni sisällä nähnyt oman maailmankaikkeuteni, pienenä pisteenä. Luulin tätä pistettä maailmankaikkeudeksi, enkä edes tiedä miksi. Olin sen yläpuolella, hallitsemassa sitä. En kuitenkaan tiennyt mitä pitäisi tehdä. Näin asiat samaan aikaan kuitenkin normaalistikkin. Ihan kuin olisin ollut kahdessa paikassa samaan aikaan, omassa kropassani, sekä maailmankaikkeuden vieressä, yllä. Tämä oli ansa! Jos tajuan mitä todellisuus on, en pysty enää elämään normaalisti, ihmisenä. Parempi vain etten edes tiedä, mitä todellisuus on. Tai ehkä se vaan on sitä, mitä mä ikinä havaitsenkaan?
Tuntui, kuin olisin ollut jumala. Ihan kun tunteeni olisivat kadonneet sen jälkeen kun hyväksyin asian, että kaikki on täysin merkityksetöntä. Olen maailmankaikkeus. Oma maailmankaikkeuteni. Sulaudun siihen. Olen osa jotain suurta, mutta nyt vasta huomaan sen.
Lähden ulos kävelylle, ja katson, kuinka kaikki jo valmiiksi tapahtunut tapahtuu vasta. Asiat vain kulkevat eteenpäin. Mustavalkoinen maailma. Surullista... Eihän me ihmiset olla ihmisiä, ilman arvomaailmaa ja merkityksiä? Miten voin enää ikinä olla ihminen, ja elää normaalisti? Hmm... Ei ihminen voi elää ihmisenä näin. Mut, mähän just tunsin surua? Sehän on hyvä asia!
Hmm.. Ehkei kaikki olekaan merkityksetöntä. Sehän on osa ihmisyyttä, tuntea merkittävät asiat, iloita, nauraa, tuntea pelkoa, katumusta, vihaa, surua...
Mun pitää ite luoda ne merkitykset! Se, minkä määrittelen merkittäväksi päässäni, on merkittävää, mun maailmassa! Tuntuu, kuin voisin luoda oman maailmankaikkeuteni juuri sellaiseksi kun haluan. Ei asioita tarvitse nähdä pahana tai tylsänä, miksen määrittele niitä uudestaan?
Olen taas iloinen lopputripin ajan. Tajuan, miten rajaton maailma sekä mieleni on. Päätin iloita ihan vain siitä, että elän!