on kaunis paivä on päivä hyvälle matkalle. elikkäs ensimmäiselle LSD matkalle. olen jo penestä asti ollut kiinnostunut kyseisestä substanssista. ja nyt sitä on saatu käsiimme olnen nyt viikonverran käynyt lenkillä, meditoinut ja ollu päihteittä. olimme sopineet että lauantaina sitten siinä aamupäivästä heitetään laput kielelle. paikka on ystävä X:än lapsuuden koti. asumme pienessä kylässä joten hyvä paikka oli tavallaan helppo löytää. paljon luontoa ympärillä. matkan alku venähti parisen tuntia jääkaapin asennuksen takia. viimmein saimme laput kielelle ja matka voi alkaa kello oli jotain 16:15 trippi vahtina toimi kaverimme vahti. laput sisälsi jotain 150µg.
jonkun viidentoista minuutin kohdalla alkoi olla jännä olo. kuuntelimme sisällä pink floidia ja the doorssia ja ei oikeen tienny mitenpäin olla. Kävelimme ympäri huonetta kun yhtäkkiä totesin että ''toi toinen huone on muuten erilainen ku toi toinen'' kaverini repesi nauruun. naureskelimme siinä sitten kaikille järjettömille ja täysin loogisille asiolle. noin 45 min jälkeen ystävä X sanoi että ''hei nyt lähtee, niinku kaikki sykkis musiikin tahtiin''
menimme käymään pihalla koska vahtimme halusi poltella pienet paukut. minä ja X emme ottaneet koska halusimme kokemuksen puhtaana. pihalla ollessamme tuntui kuin aika olisi hidastunut ja nähnyt kaiken selkeämmin ja kirkkaammin kaikki oli jotenkin symmetristä. menimme takaisin sisälle
Kun tultiin sisälle niin tuntui kuin olisimme pienentyneet ja pihalla olimme olleet jättiläisiä. Istahdin sängylle ja WOW asiat alkoi heilua ja näytti niinku jotain kosmista savua olis leijaillu joka paikasta. aikaa oli kulunut jotain 60 min. visuaalit liisääntyi ja musiikki kuulosti uskomattomalta. lattia liikkui musiikintahtiin niinkuin kaleidoskoopin palasena. ajattelin kokeilla piirtää mutta en saanut kuin muutaman viivan aikaiseksi kun rupesin ihmettelemään puista pöytää, niinkuin puun syissä olis liikkunu jotain elämän nestettä. visuaalit oli uskomattomia kaikki elää, kaikessa oli elämää.
kelasimme X:än kanssa että tää johtuu vaan musiikista ainakun kappale loppui niin havahtui hieman todellisuuteen ja sanoin X:lle et miks vitus mulla on tää mandariini kädes, miks oon täs, vai oonko edes täs. sitten kelasin taas että se oli se musiikki taas. nyt taas mennään kappale oli The doorssin - the end. maailman kaunein kuulemani kappale, teki mieli vai tanssia, heilua, nauraa pelkkää euforiaa
X meni pöydän alle makaamaan omiin keloihin. huoneessa oli joku kirjahylly jossa oli lasi ovet siitä näki heijastuksena itsensä. käsillään pystyi heijastuksen kautta muodostamaan ihan täydellisiä kuvioita ympuröitä, neliöjä, kolmioita. kun heilutti käsiään niin niistä jäi sellaisia raitoja niinkuin ne liikkuisivat jotenkin jäljessä. katselin sohvaa missä oli jotain kukkakuvioita jotka välkkyivä, hohtivat ja liikkuivat aivan uskomattomalla tavalla. lattiaan muodostui pääkalloja ja vilkkuvia pisteitä, ne olivat hienoja. yritin katsoa seinällä olevaa kelloa mutta en ymmärtänyt aikaa. istun lattialla ja kuulin musiikin sillain jännänä kaikuna ulos hengityksestä.
Jossain kohtaa X makasi lattialla ja kävelin hänen ylitseen ja sanoin, ''sä oot matto'' X rupesi nauramaan ja halusin itsekkin kokeilla. Menin lattialle makaamaan ja X käveli ylitseni ja tuntui kuin olisin ollut lattia tai matto ja olisin kadottanut ruumiini. Nouseminen oli yllättävän vaikeaa niinkuin olisi ollut jotenkin kiinni siinä lattiassa. X oli polvillaan lattialla ja levitti käsiään ja sanoi ''mikä tää juttu on irrota se musta'' jonka jälkeen repesimme nauruun ja tuntui kuin kaikki jotenkin hajosi pieniksi paloiksi niinkuin pudottaisi jonkun maljakon lattialle. Siinä samassa olin ajautunut sohvalle johonkin ihmeelliseen asentoon nauramaan.
Menimme käymään pihalla. takapihalle paistoi aurinko lämpimästi on syksyn alku. syömme omenoita ja marjoja. kaikki maistui, näytti, kuulosti hyvältä aika kului hidastettuna. katselen omenapuita ja peltomaisemaa joka rupesi näyttämään ihan maalaukselta. visuaalit katosi pihalla. menimme takaisin sisälle ja visuaalit tulivat taas esille. tajusimme kyllä että huippu oli jo menny ohi. kaverini X sanoi että, ''että hapoissa musiikin kuulee niin erilailla että kukaan ei oo oikeesti kuullu näitä biisejä, jos kysyy joltain että ooks kuullu tän kappaleen ja hän vastaa että joo, niin mä oon rakastellu tuon pöydän kanssa tän musiikin tahtiin niin ei et sä oo kuullu tätä biisiä ''
Menimme käymään vahdin kyydissä läheisellä laavulla joen rannalla ja kelailimme kaiken näköstä. viereiseen joen pystyi jotenkin aistimaan, vaikea selittää. mietimme kuinka turhaa raha on ja kuinka maailmasta saisi oikesti paremman paikan. lähdimme takaisin. katselimme vielä hetken tähtitaivasta, pysyi jotenki tuntemaan että seisoi maassa maapallolla ja käsitti kuinka isoo kaikki on. vahti ajatteli lähteä himaan ja menimme samalla kyydillä kylille. jäimme X:än kanssa kämpilleni vielä kelaleen ja kuunteleen musiikkia. kello oli jotain 03:00 X lähti ja ajattelin ruveta nukkuun. sain aika hyvin unta. hiljaisuus tuntui oudolta.
aamulla kun heräs niin fiilis oli loistava ja hieman outo, uusi. koko päivä tuli mietittyä maailmankaikkeuden mysteereitä. uskon olevani parempi minä.
Siinä oli ensimmäinen tarinani. kaikkea ei voi sanoin kuvailla, ja en ole kovin hyvä kirjoittamaan.
kiitos jos jaksoitte lukea.
