Jaoin tuon 1800mg deksmiä tasaisesti 3 lasiin ja sekoitin appelsiini mehuun. Ekat 600mg naamariin ja tunnin päästä tuli se paha olo mutten kuitenkaan oksentanut. Pahaa oloa kesti n.20min jonka jälkeen olo oli hyvin rento ja näkö alkoi menemään sumeaksi kuten kovassa humalassa. Toiset 600mg naamariin ja lattialle selälleen makailemaan, kuuntelemaan musiikkia ja katselemaan valveunia. Valveunissani olin vuoristo radassa ja tunsin kuinka kehoni valui lattian läpi, valveunessani tässä kohtaa alkoi alamäki siinä vuoristoradassa ja etummaisista vaunuista minua kohti alkoi kömpiä sellainen sateenkaaren väreihin pukeutunut minecraft- hahmo. En pelännyt ja annoin minecraft- hahmon tulla iholleni kiinni jolloin nappasin sitä olkapäistä kiinni ja heitin pois vaunustani
Tässä vaiheessa otin kukkasavut bongista jonka jälkeen nappasin viimeiset 600mg. Motoriikka ei pelannut enään yhtään, kävely lähes mahdotonta. Koko 1800mg meni siis jossain 2,5-3h aikana. Tässä vaiheessa touhu menee todella sekavaksi. Makasin lattialla selällään ja katsoin kattoon, kun suljin silmät nii näin edelleen katon ja aloin leijumaan sitä kohti. Kun naamani oli kiinni katossa, nenäni hipaisi kattoa ja aloin hiljalleen laskeutumaan. Kun pääsin maahan käännyin kyljelleni ja tunsin kuinka "sieluni" tai jokin vastaava irtosi ruumiistani. Olin irti ruumiistani "sieluna" ja katselin katon rajasta itseäni kun makasin siinä lattialla. Muisti pätkäsee ja seuraavat tapahtumat satunnaisessa järjestyksessä: Olen intiassa jossain yksiössä jossa on n. puoli metriä kaiken näköistä roskaa lattialla, ympärilläni on todella likaisia ja surullisen näköisiä ihmisiä jotka piikittävät itseään. Muistan kun yksi heistä kertoi minulle että jos menen ulos niin en tulisi selviämään minuuttiakaan siellä ja ymmärsin että hän on tosissaan, ulkona oli jotain kamalaa. Sittempä sitä lilluttiinkin jo meressä ja ilma oli myrskyinen, taivas oli enemmän ruskea kuin harmaa. Katsoin rantakallioita jotka olivat erittäin terävää mustaa kalliota ja katsoin kun aallot hakkasivat niitä vasten.
Sitten tapahtui se wtf- hetki. Zeus (kreikkalaisen mytologian ylijumala) leijuu n. 100 metriä yläpuolellani ja huutaa "RELEASE THE KRAKEN!" siis ihan oikeasti
Sitten kraken nousi vedestä ja se oli valtava musta kasa lonkeroita ja sen ääni oli kuin jonkin saatanallisen valaan laulua. Tässä vaiheessa pelkäsin ihan tosissani.Näiden tapahtumien jälkeen heräsin lattialta enkä tunnistanut asuntoani omakseni. Hiippailin vain ympäri kämppää ja kuumottelin milloin talon omistaja tulee. Lopulta tajusin missä olin ja olin aivan varma että olin sammunut viinan takia ja että olisimme tulleet jonkun kanssa baarista luokseni jatkoille (yksin olin koko ajan). Aloin etsimään tätä mystistä kaveriani ja olin ilmeisesti vielä niin sekaisin että tuntui loogiselta etsiä kaveria roskiksesta, sukkalaatikosta ja tiskikaapista(?). Hallusinaatioita oli valtavasti vieläkin. Seinät menivät kuperiksi, lattia oli täynnä punaisia pilkkuja ja läppärini näyttö vaihtoi koko ajan kokoa n. 10 kertaa sekunnissa. Lopulta läppäri asettui ja jäi älypuhelimen kokoiseksi. Tässä vaiheessa totesin että eiköhän tämä sekoilu jo riitä ja menin nukkumaan. Valveunia oli paljon ja luulin katsovani televisiota sohvaltani mutta kun avasin silmäni niin olin sängyssäni, todellisuuden taju ihan jossain muualla kuin päässäni.
Aamulla heräsin ripuli housussa
vieläkin aivan sekaisin ja näin vieläkin valveunia. En pystynyt kusemaan ja tässä vaiheessa huolestuin todenteolla. Yritin saada kusta tulemaan suihkuttamalla lämmintä vettä haaroväliini mutta mitään ei tullut joten yritin nukkua sekavaa oloani pois. Jokainen on varmasti yrittänyt kusihädässä nukkua ja eihän siitä mitään tule. Kipu oli kamala, minulle on pari kertaa tehty katetrointi ja sanon että sattuu ja on nöyryyttävää mutta tässä vaiheessa olisin maksanu siitä. N. 4h päästä kusi lopulta tuli. Sitä helpotuksen määrää! Vessassa käynti oli vaikeaa 3 päivän ajan ja 2. päivänä hengittäminen oli TODELLA vaikeaa. Fiksumpi olisi varmaan jo soittanut ambulanssin mutta johtuiko sitten deksmistä vai mistä kun ajattelin "jos kuolen niin kuolen mutta ambulanssia en soita!". Luojan kiitos selvisin, olo oli tosin tämän jälkeen henkisesti hyvin vahva ja mietin "selvisin tuosta, nyt selviän mistä vain!"Ikävä mutta opettavainen kokemus. Tarinan opetus on tosiaan että olkaa varovaisia kun lähdette leikkimään DXM kanssa ja mielellään joku kaveri katsomaan perään ja TESTATKAA SE YLIHERKKYYS!