Hoitoresistenssi ahdistus

[Juuseri]

Hei!

Pahoittelen, että olen viimeaikoina luonut topikkeja ehkä liikaakin, mutta kaipaisin kiireesti apua, sillå alan olemaan epätoivon partaalla. Minulla on siis VAKAVA ahdistuneisuudhäiriö ja lääkettä ei ole viiden vuoden aikana löytynyt ja sairaalajaksojakin on takana muutamia. SSRI ja SNRI-lääkkeitä on kokeiltu vaikka kuinka paljon. Tällä hetkellä lääkitys Lito 1500mg (toimi pari kuukautta kuin ihmelääke), Rivatril 4mg (ei enää mitään tehoa) Propral sydämentykytyksiin ja Ketipinpor 300mg uneen. Kysynkin teiltä arvon foorumilaiset seuraavaa:

Kannattaisiko pyytää lääkäriltä Xanor Rivan tilalle?

Mitä "vaihtoehtoisia" lääkkeitä voisi olla ahdistuneisuuteen, onko kellään kokemusta?

[Dexma]

Omalla tapaahan sulla on aika vitun kova lääkitys. Että jos nyt oikeasti ajattelet, että homma pelastuu vetämällä toista lääkettä niin tuskin.

Se ei ainakaan mitään tekis, että jos Rivan vaihtaisit Xanoriin. Tai no tekee se jotain, mutta jos ei 4 mgeellä rivalla lähde pois ahdistus edes vähän niin oikeasti pitäis miettiä enemmän niitä ahdistuksen syitä ei koventaa lääkitystä. Monesti toi kovennan lääkitystä ja toivotaan parasta on se tapa jolla pistetään maton alle asiat.

Bentsot on loistava lääke ahdistukseen, mutta tärkeintä olisi se, että niiden avulla pyrkisi enemmän lähestymään sitä ahdistusta ja pohtiin siihen ratkaisua, kun lääkityksen nostamisella viet vain asiaa eteenpäin siihen hetkeen jolloinka seinä tulee vastaan.

Itse kärsin aikoinaan aika kovasta ahdistuksesta. Ja joo, mulla oli lääkitys siihen aika pieni kyllä, mutta siihen meni sitten hitosti muita huumeita päälle. Ajan myötä niillä huumeilla ja lääkityksen kanssa, kun selvitteli arkea niin oppi niitä tekniikoita kyllä millä pystyi tekemään elämästä parempaa. Mua ahdisti paljon sosiaaliset tilanteet, huono itsetunto ja stressaannun helposti. Vuosia näiden asioiden kanssa pyörien ja elämänkokemusta karttuen sain kummiskin itsestäni ihan hyvän lopputuloksen. Ne huumeet piti mua kädestä aina, kun pelotti, ahdisti ja masensi auttoi jaksamaan, mutta se mikä oikeasti mua auttoi meneen eteenpäin ja ratkaisi asioita oli mulle parempi kaveripiiri, mulle parempi elämäntyyli ja muutamat isot tapahtumat jotka sai minut uskoon elämään enemmän. Nykyään mua ei enään ahdista paljoa. Nousen lavalle soittaan kitaraa eikä jännitä, juttelen ihmisille reippaalla äänellä ja onnistun tutustumaan ihmisiin helpommin enkä kelaa mitä mun pitäis olla tai jotain muuta epäolennaista.

Elämä auttaa sua ratkaiseen näitä asioita, mutta luulisin, että sä pohdit paljon sitä, että miksi vitussa mua ahdistaa. Siinä on se sun iso sekainen siima jota rupeet ratkoon, sitä siimaa on parempi säätää ehkä rivapäissään, mutta 4 mg päivässä rivaa on jo niin iso dose, että se myös heikentää sun kykyä luultavasti säätää sen siiman kanssa. Tuskin sitä alpratsolaamiin pitäis vaihtaa. Mitä sä luulisit, että se vois auttaa ylipäätään?

Mikä sua vaivaa on se ensimmäinen kysymys. Sit kandee miettiä lisää sitä lääkitystä.

Tylysti sanottuna (en siis pilkkaa tai mitään oikeasti):
Sul on niin vitun kova lääkitys, että tossa kohtaa senkin jo pitäis vaikuttaa suhun ihmisenä ja sun kykyyn helpottaa sun elämää.

Mun kokemukset bentsoista on niin hyvät ja huonot. Pitkällä tähtäimellä ne on tehnyt musta tosi jumisen ihmisen joka ei uskaltanut päästä irti omista haamuistaan ja hyvin epämotivoituneen elämää kohtaan. Silloin tällöin käytettynä niillä on taas ihan älyttömän iso arvo ollut, mutta pitkällä tähtäimellä tärkeetä olisi päästä keksiä jokin muu keino "rauhoittaakseen" itseään.

Ketiapiini tekee ihan samaa. Tiedän, että nukkuminen on tärkeetä, mutta se sivuoireet mitä mulle tuli siitä oli niin huonot, että mielummin nukun huonosti ja vain parin tunnin ajan, kuin olen hieman sumeena ja väsynyt kokoajan. Tosta propralista mulla ei ole kokemusta, mut aika hiton nihkeeltä sekin idea kuulostais omaan korvaan.

Ssri ja snri lääkkeet teki mulle pelkkää pahaa. No Mirtazapiini auttoi nukkuun, mutta vittu. En mä unta tarttenut ikinä mä tarttin ELÄMÄN.

Mulle tollasista lääkityksistä tuli vain huonoo. Moni lääkitys estää joo sitä pahaa oloa, mutta monesti ainakin omalla kohdalla ne esti myös sen oikean hyvän olon.

Jotenkin ymmärrän itseäni siinä mielessä, että oon käyttänyt hitosti huumeita elämäni aikana niistä ei mee niin pahasti jumiin kuin monesta mielialalääkkeestä. Mielummin olen "kuosit" kuin zombi. Mielummin kiskoin äsidii ja subuu niin elämä tuntui kokoajan freesiltä ja samalla vein sitä elämää oikeaan suuntaan. Moni vois ajatella esim mun subun käytöstä, että "jep siellä se makaa kuolla poskella pupillit pieninä". Ei se sai mut jaksaan innostua elämästä sillä tapaa, että aloin tehä niitä asioita joita aina halusin tehdä ja jota vaikka äsidipäissäni unelmoin. Nyt mä teen niitä juttuja enkä käytä läheskään niin paljoo mitään enään, kuin ennen. Nykyään mulla on hyvä olo, mutta se vaati hitosti töitä ja montaa pientä askelta joita pikkuhiljaa teki. Terapeutilla oon käynyt varmaan jo 6 vuotta ja edelleen käyn a-klinikan terapeutilla jonka kanssa nykyään puhun aika paljon stressin hallinnasta ja siitä miten se vaikuttaa mun negatiiviseen huumeiden käyttöön. Nykyään me keksitään miten mä saan mun elämästäni tehtyä sellaisen, että se oikeasti tuntuu siistiltä eikä mitenkään vähäpitoiselta.

[^Gangsteri^]

Itse huomasin taas 3 kk ilman SSRI:tä, että olin PALJON onnellisempi, motivoituneempi ja itsevarmempi ja ilman jatkuvaa stressiä SSRI-lääkityksen aikana, joten alotan sen kyllä uudelleen. Juuseri: Laittasin tuohon koktailiin joku motivoivan lääkkeen: Gabapentiini tai Pregabaliini. Sit vähentäsin neuroleptejä.

... ja kävisin juttelemassa tuosta ahistuksesta.

[zero]

onnea toipumiseen hehe.

[wRRa]

Oletko Juuseri kokeillut mitään muuta kuin lääkkeitä? Käytkö terapiassa?

SSRI- ja SNRI-lääkkeet on todettu tehottomiksi, ellei potilaalla ole tarpeeksi virikkeellinen ympäristö. Virikkeellisyys voi tarkoittaa ystäviä, koulua, työtä, terapiaa tai harrastuksia. Jos sulta puuttuvat kaikki nämä asiat, SSRI- ja SNRI-lääkkeet eivät ole placeboa tehokkaampia.

Joidenkin tutkimusten mukaan myös SSRI-lääkkeistä ainakin fluoksetiini menettää tehonsa yhdessä bentsodiatsepiinien kanssa. Sama on mahdollisesti myös muilla SSRI-lääkkeillä. Asiaa tutkineen lääkärin mukaan jo SSRI-kuurin alkuvaiheessa syödyt bentsot voivat vaikuttaa siihen, etteivät SSRI-lääkkeet toimi kunnolla myöhemminkään. Tosin tämä tutkimus on hiiri- ja rottakokeiden tasolla, eli ihmisillä asiaa ei ole tutkittu. Löydät tutkimuksen jos googlaat Eero Castrénia ja fluoksetiinia tai fluoksetiinia ja bentsodiatsepiineja (englanniksi ainaikin löytyy).

Itselläni on keskivaikea masennus ja posttraumaattinen stressioireyhtymä. Tän lisäksi oon saanut paniikkikohtauksia. Paniikkikohtauksiin mulla auttaa todella hyvin 7/11-hengitys. Sitä kannattaa harjoitella etukäteen ja tehdä välillä ihan muuten vaan, eli siis lasket 7 kun hengität sisään ja 11 kun hengität ulos. Viimeksi kun sain paniikkikohtauksen niin tällä se loppui kuin seinään.

Myös TRE (trauma/tension releasing excercise) on kokeilemisen arvoista. Suosittelen lisäksi joogaa ja meditaatiota päivittäin. Meditaatiota riittää jo 10-15min päivittäin, mutta sitä pitää sit kans tehdä päivittäin.

[^Gangsteri^]

SSRI-lääkkeet vaativat TODELLAKIN virikkeellisen ympäristön. Mutta olen huomannut että ne lääkkeet juuri saavat minut ainakin henkilökohtaisesti HAKEUTUMAAN virikkeelliseen ympäristöön enemmän. Tietenkin minulla on jo valmiiksi virikkeellinen ympäristö, ja tiedän että pelkät lääkkeet ei aina saa ihmistä liikkeelle, vaan pitää olla elämässä joku jonka vuoksi edes yrittää, ja terapiassahan noita asioita on hyvä käydä läpi.

Nämä lääkejutut on NIIN yksilöllisiä. Itseasiassa en pidä siitä että joudun syömään jotain lääkkeitä, oli ne sitten iha mitä tahansa motivoidakseni itseäni enemmän ja saadakseni elämästä enemmän nautintoa, mutta olen muutenkin hakenut sitä nautintoa aina kaikilla aineilla ja olen myös opiaattikorvaushoidossa, joten aivan samahan noita on syödä, kun sitä nautintoa tulee tavallaan jo muistakin lääkkeistä. Itselleni toimii, toiselle ei.

EDIT: Hah! Kiersipä mun ajatus taas nopeasti pelkkää kehää, älkää välittäkö. Oon tällanen luuppaaja.