Ensivisiitti happomaailmaan

[mätäkuu]

Tapahtui elokuussa 2012...

Näin kuvailin kokemusta päiväkirjaan matkan jälkeen:

Sanoinkuvaamaton päivä takana. Pitkän odotuksen päätteeksi oli koittanut se hetki kun pääsimme kokeilemaan happoa. Matkaseurueeseen kuului minä sekä kaksi kaveriani, joista toisella oli aiempaa kokemusta LSD:stä. Itse olin aiemmin ollut yhdellä sienimatkalla.

Saimme laput kielille ja odottelu alkoi. Lappujen vahvuudesta meillä ei ollut tietoa, mutta toimiviksi tiedettiin. Tripin alkupaikkana toimi kaverini yksiö, joka oli mukavasti sisustettu ja loi kotoisan ja rennon ilmapiirin keskuutemme. Kämpän mukavuuksiin kuului myös parveke, jossa polttelimme muutamia tupakoita vaikutuksia odotellessa. Soittolistallamme oli klassikko happobiiseja esim. Lucy in The Sky With Diamonds, White Rabbit, Riders on The Storm jne...

Aika mateli, eikä mitään tuntunut tapahtuvan. Makoilin sängyllä ja itämaisen maton kuvioihin keskittyminen sai ne hieman elämään, mutta muuten olo tuntui varsin normaalilta. Aikaakin oli tässä vaiheessa kulunut lappujen ottamisesta käsittääkseni melkein kaksi tuntia.

Päätimme lähteä ulos seikkailemaan. Keli oli hieno, aurinkoa, poutapilviä ja loppukesäinen luonto komeasti kukassa. Vielä tässäkin vaiheessa olo tuntui "liian normaalilta". Ohitimme sauvakävelevän vanhuksen rennosti ja juttelimme niitä näitä. Pohdimme muun muassa, että junaratojen vierustat ovat näyttäneet aina samoilta...(?) Tässä vaiheessa olin varma, että vajareiksi jää ja pettyneenä mietin, että tässäkö tää nyt oli.

Noh jatkoimme käppäilyä ja päädyimme pieneen metsään, josta löytyi hieman mustikoita. Haahuilimme metsässä hetken ja maistelin muutamia mustikoita, kunnes tulimme siihen tulokseen, että on aika polttaa pajarit. Kaverini sai hoitaa käärimisen, koska itselläni oli hyvin epämääräinen olo, eikä jointin kääriminen vaikuttanut mielekkäältä puuhalta. Jointista tuli sen verran kelvollinen, että vitsailimme toisen kaverini kanssa, että ei sen takia ainakaan tarvitse budinpolttolisenssiä pois ottaa. Tuhti jointti imettiin kolmeen pekkaan ja se laittoi totaallisesti uuden vaihteen silmään.

Viimeisten henkosten jälkeen kaverini, joka oli ennenkin syönyt happoa sanoi, että nyt olisi syytä lähteä liikkumaan, koska kohta mennään kovaa. Lähdimme sitten kävelemään metsästä pois ja ajattelin vielä poimia pari mustikkaa. Samalla hetkellä kun kyykistyin mustikanvarvulle tajusin, että nyt kyllä ei kaikki oo ihan niinkuin aikaisemmin. Maailma oli muuttunut. Käsittämätön tapahtumaketju lähti liikkeelle. Päädyimme metsästä pururadalle, jota lähdimme kävelemään eteenpäin. Pururadan laidassa oli vanha kanto josta kaverini lohkaisi pienen palan irti ja se tuntui kuin hän olisi irrottanut yhden pikselin universumista. Maailman hahmotus oli muuttunut paljon kolmiulotteisemmaksi kuin normaalisti ja tiedostin maapallon koon jalkojen alla erittäin tarkasti.

Luonto oli ihmeellinen. Puiden lehvästöt ja oksat muodostivat mielettömiä kuvioita ja tiloja. Eikä missään ollut mitään järkeä, mutta kaikki olimme tasan tarkkaan samalla aaltopituudella, ei tarvinnut edes puhua ja silti pystyi ymmärtämään mitä toisten mielessä liikkui. Kaikkea ympäröivää ihmetteli silmät pyöreinä ja mihin tahansa luonnon yksityiskohtaan olisi voinut uppoutua käsittämättömän syvästi. Kuljimme kuitenkin koko ajan paikasta toiseen ja saimme koko ajan uutta ihmeteltävää. Taivas hehkui eri väreissä ja pilvien reunoissa pyöri pieniä hammasrataskoneistoja muistuttavia kuvioita, jotka hehkuivat vaaleanpunaisten timanttien lailla. Kaikki hehkui. Yksityiskohtien suunnaton määrä ja se tarkkuus, jolla niitä pystyi tarkastelemaan oli sanoinkuvaamatonta.

Myös tuntoaisti oli ohjelmoitu uudelleen. Kun antoi käden liukua hentojen heinien läpi tai altisti sen männyn pitkien neulasten armoille ei vaan voinut olla nauramatta, niin ihmeellistä kaikki oli.

Muut ulkonaliikkujat pakottivat hieman hillitsemään tunteiden pursuilua ja päätimme ottaa suunnaksi kaverini kämpän. Autotiet, portaat, autot, tunnelit... kaikki olivat jotenkin todella outoja vaikka on mahdotonta sanoa, miten ne poikkesivat normaalista. Meinasin polttaa tupakan siinä kävellessämme, mutta en osannut polttaa sitä ja se tuntui muutenkin niin tunkkaiselta, että maistamisen jälkeen heitin sen menemään.

Pääsimme takaisin sisätiloihin ja päätimme laittaa samoja kappaleita soimaan, mitä olimme alussa kuunnelleet. Nyt ne pääsivät oikeuksiinsa! Makoilin sängyllä silmät suljettuina ja matkustin jossain hyvin erilaisessa ulottuvuudessa. Mielikuvitus tuntui rajattomalta, eikä mitään tarvinnut oikeastaan edes miettiä vaan kaikki oli silmien edessä. Hetkittäin unohdin melkein olemmassaoloni ja leijuin jonkin sortin energiana niiden aikasempien hammasrataskoneistojen seassa. Välillä pelkäsin, että unohdun tuohon todellisuuten, joten aina silloin tällöin oli pakko avata silmät ja todeta, että tässä sängyllähän sitä vaan makoillaan.

Intensiivisin osuus alkoi olla takana päin, mutta edelleen oli aika ihmeellinen flow päällä. Tuli piirreltyä aikamoisia kuvia. Ikinä ennen ei ole ollut piirtämisessä samanlaista inspiraatiota ja iloa.

Seuraavaksi tavoitteeksi otimme päästä auringonlaskun ääreen, merenrantaan. Keräilimme itseämme, tavaroitamme ja ajatuksiamme jonkun tovin ja otimme pyörät alle. Pyöräily oli mukavaa ja rullasimme Pikkuhuopalahden ja Munkkiniemen kautta Seurasaareen. Pyörät jäivät mantereen puolelle ja jalkauduimme saareen. Kävimme korkeilla kallioilla nauttimassa ilta-auringosta ja oluista, taidettiin pieni jointtikin polttaa. Jossain vaiheessa siirryimme alhaalla olevalle hiekkarannalle. Istuimme aikojen hiomilla kalliolla ja katsoimme kuinka aurinko pysyy paikallaan ja me matkasimme kohti pimeyttä. Heittelimme kiviä veteen ja ihmettelimme ääniä, joita veden ja kiven yhteentörmäyksestä syntyy. Illan pimentyessä ja viiletessä lähdimme vielä kaverilleni tukikohtaan.

Perillä otimme rauhassa, kuuntelimme musiikkia, katsottiin avara luontoa, jossa oli aiheena kädelliset ja käsittelimme aikaisempia kokemuksia. Loppuillan tunnelmien ja kokemusten vaihto oli antoisaa ja kaikilla oli ollut ihmeellinen ja sanoinkuvaamaton matka.

Kotimatka taittui pyörällä tähtitaivaan ja puolikuun loisteessa.

[Dexma]

nyt olisi syytä lähteä liikkumaan, koska kohta mennään kovaa.

Jeah

Aika hippitrippi.