Lähtöasetelma:
Huume ja annos: LSD blotterina, kahden lapun kokonaisannos jotain väliltä 200-300ug.
Sijainti: Oma asunto.
Seura: Tyttöystävä, hänellä sama annos
Aloiteltiin tavallista myöhempään. Alkuilta oli vähän harmillista sähellystä, piti odottaa onko kämppis lähdössä yöksi toisaalle vai ei, ja sitä odotellessa kello tulikin lähemmäs yhdeksää ennen kuin saatiin laput naamariin. Tunnelma oli ihan rento, tottakai ehkä vähän jännittynyt. Oltiin odoteltu melkein kuukauden päivät sopivaa tilaisuutta ko. tripille, ja nyt kun vapaa ilta vihdoin ilmeni ja suurimmat stressin aiheet oli hoidettu alta pois, annettiin ns. palaa. Pistettiin soittolista päälle, laavalamppu tulille ja kalsarit jalkaan. Hyvä lähtöfiilis.
Tavanomaiset nousut kaiken kaikkiaan. Venyteltiin lattialla, vähän hihiteltiin jutuillemme ja juteltiin kaikkea kivaa innostuneena. Tyttöystävä taisi tokaistakkin, että kyllä tää nyt vähän intensiivisemmin lähtee kuin ennen. Ollaan tosiaan tätä ennen nautittu kahdesti happoja, annoksina varmaan jotain väliltä 70-120ug. Ymmärrettävästi tää eilinen annos lähti pärisemään aika eri tavalla.
Ihan ennen kokematon bodyload kyllä suoraan sanoen vähän vitutti, ja tuntui jotenkin hankaloittavan trippiä tai sille henkiselle puolelle antautumista. Vatsaa väänsi, ja ylipäätään olo oli jatkuvasti hyvin painava. Tätä ilmeni molemmilla läpi tripin. En muista edellisillä kerroilla kokeneeni mitään nauseaa, on ollut jopa kevyt olo. Veikkailen, että päivällä syöty tukevampi sushiateria vaikutti asiaan. Kuinka paljon set & setting voi vaikuttaa ihan bodyloadiin? Mitkä tekijät saa suoranaisesti epämukavan olon fyysisesti, mutta ei henkisesti? Pystyin välttämään tosiaan henkisen epämukavuuden täysin, olo oli varsin hilpeä olosta huolimatta (tai siitä johtuen, hih).
Joka tapauksessa, huippujen aikaan ei sitä oikein kyennyt muuta kun makaamaan vuoroin lattialla ja vuoroin sängyssä hokien kaikenlaista päivittelyä ja koko näkökenttä pursusi, sykki ja venkslasi fraktaaleissa. Täytyy myöntää, että olin täysin lumoutunut. Ensimmäinen kerta itselle kun pääsin todistamaan tuota ah niin kliseistä psykedeelistä kuvastoa tuossa mittakaavassa. Edelliset tripit happojen parissa oli paljon enemmän henkisen tason juttuja, en muista saaneeni juuri minkäänlaisia visuaaleja silloin. Huiput alkoivat helpottamaan jossain yhden, kahden maissa. Käveltiin keskustan grillille hakemaan ruokaa, joka oli hauska ja leppoisa pikku yölenkki. Mennessäni ulos odottamaan safkan valmistumista, ohjeistin grillin myyjää "heittämään sen kanakorin tuonne ulos... ööh, tuosta ikkunasta siis pihalle."
Ei jaksanut juuri hävettää siinä vaiheessa noinkaan uskomaton möläytys, oli kivan vapautunut olo. Nauroin vain ja puhaltelin saippuakuplia grillin tyhjällä terassilla.Siinäpä illan kulku pääosin. Olo on hyvin hämmentynyt. Päässä leijuu kysymyksiä enemmän kuin vastauksia ja suurin osa kysymyksistä on melko muodottomia. Trippi oli tosiaan uskomatonta iloa silmälle, ja kaikki se värin, valon ja varjon leikki tykitti tajuntaan enemmän kuin mikään mitä olen kokenut. Silti kokemus jätti taskut melko tyhjiksi? Tai ehkä liian täysiksi? Tai ehkä eniten kokemus jätti taskut täyteen tyhjää? On outoa.
En väitä, että psykedelia olisi itselle mitenkään tuttu saati turvallinen työtila, ei vielä lähellekkään. Eilinen laittoi vain miettimään todella paljon suhdetta koko asiaan. Enkä mä osaa siitä vielä mitään järkevää sanoa, en tiiä pystynkö tästä kerrasta sanomaankaan ikinä. Koko ilta oli niin uskomatonta, lähes henkeäsalpaavaa visuaalista myllytystä, mutta suurimman osan ajasta tuntui että päässä ei tapahdu mitään. Ajatuksen kulku oli takkuilevaa ja lähti hajoilemaan samantapaisiin fraktaaleihin kuin visuaalitkin. Yksi ajatus johti toiseen, toinen toiseen ja lopuksi käsissä oli vaan turhan tuntuista, pätkittäisistä ajatuksista koostuvaa höttöä.. Tavallaan sattuu sanoa, mutta henkisellä tasolla jopa vähän pettyi tähän kokemukseen. Siihen pitänee vaan tottua, olisi vaan mielenkiintosta tietää mikä siihen vaikutti sillä tavalla. Ehkä kyseessä on vaan kokemuksen puute? Eihän sitä vaan voi osata operoida "tuntemattomassa" tilassa edes kolmannella kerralla, vaan sitä meinaa olla vaan virran vietävissä.
Alunperin lähdin tripille etsimään vähän kadoksissa ollutta inspiraatiotani, mutta päädyinkin sen sijaan jokseenkin mullistavan kysymyksen äärelle. Mitä psykedelia tosiaan onkaan? Mitä sillä on minulle tarjottavaa? Onko sillä? Haluanko kokeilla toiste? No haluan. Mutta en ole vielä oikein valmis. Ehkä tarvitsisin jonkun kokeneemman ohjaajan ensikerralle, tavallaan vähän näyttämään suuntaa. Se vaan tuntuu vähän kömpelöltä ajatukselta, mutta ehkä pitää diilata sen kanssa ettei vaan ole luonnonlahjakkuus.
Ehkä se inspiraatio löytyy tästä kysymyksestä. En tiedä vielä. Harmittaa jos mitään ei jääkkään käteen. Mutta ei sitä voi väkisin ulos vääntää, jos ei ole tullakseen.
Tästä vielä kyseisen illan ehkä päräyttävin kokemus, niin visuaalisesti kuin audionsakin puolesta: http://www.youtube.com/watch?v=xzkfr1cnQEo
