Entinen nisti on absolutisti?

[Rimbaud]

Eli kiinnostais kuulla sellasten ihmisten kokemuksia, jokka o kiskonu pitemmän aikaa kaksin käsin ja sit lopettanu kovemman kautta. Onnistuuko tuo muodikas "viihdekäyttö" enää sen erheen jälkeen vai pitääkö pysyä kaukana kamasta? Kun ongelmakaytön taustalla on mun näkemyksen mukaan aina joku muu ongelma ku douppi, ni eiks sen hoitamalla voi douppiaki ottaa satunnaisesti? Vai palaako muistot entisestä paskasta heti pintaan ja taas ollaan pohjalla? Tähän mennes kaikki exnistit/holistit joita oon tavannu on ollu kiihkomielisiä absolutisteja, mut kai niit poikkeuksiaki on oltava? Siks tän topikin avasin ku on haikee olo ku pelottaa et mun douppailut on douppailtu..

[frapathea]

Ilmoittaudun. Taustalla mm. eka bentsokoukku yläasteikäisenä (ei siis ollu respaa, vaan ihan "itselääkinnällä" onnistuin koukuttumaan) ja 17-vuotiaana rännäämisen aloittaminen, ja pari vuotta putkeen jatkuvasti paukuissa ikävuosina 19-21. Nykyään vedän pitkälti nk. "Riipisen linjaa", eli kahvi ja tee ovat ainoat paheeni! Ja voin vakuuttaa, että kyllä mulla ainakin kaikki poikkeamiset tältä polulta napsauttaa aika nopeasti takaisin sen mielentilan, jossa ajatukset ajautuu kuin magnetisoituna takaisin päihtymiseen.

Eli lyhyesti: eipä ainakaan multa oo kovin hyvin onnistunut viihdekäyttö, tai en ainakaan haluu enää koetella rajaani.

Tietenkin se riippuu siitäkin, kuinka tiukka asian suhteen on itselleen. Mulle riittää hälytyskelloiks jo se, että pitkästä aikaa paukut poltettuani menee päiviä päästä irti siitä mentaliteetista, että kaikki olis muka hauskempaa jos olis hatseissa. Kovempien kuosien kanssa on yllättävää kyllä ollut helpompaa pitää ne hairahdukset yksittäisinä, kun ne tuntuu niin ravistelevilta, ettei sitä 22-vuotiaana vanhuksena enää ees jaksais sellasta meininkiä. Raajoja kolottaa jne

Mutta joo, tarkkasilmäinen voi päätellä mun olleen melko vähän aikaa nykyisellä linjallani, eli voi olla, että näkemys muuttuu vielä ajan myötä, kun saa vielä lisää etäisyyttä siihen hamaan menneeseen. Mut juuri nyt ei oikeastaan tunnu edes kivalta ajatus päihtymisestä. Kahvikin alkaa keikkua sillä rajalla, että tahtooko sitä juoda ollenkaan. Ei oikein pysty enää löytämään sitä hohtoa ja huumaa, mitä huumeet joskus nuorempana hohkas. Tylsistyttää. Vituttaa. Mielessä kaikuu, että olis pitäny jäädä vaan selvin päin. Riittää mulle syyksi olla kiskomatta yhtään mitään, kun laskee minuutteja, että koskahan tää laskee ja menee tää helvetin epämukava häiriö systeemissä ohi.

[Rimbaud]

Ilmoittaudun. Taustalla mm. eka bentsokoukku yläasteikäisenä (ei siis ollu respaa, vaan ihan "itselääkinnällä" onnistuin koukuttumaan) ja 17-vuotiaana rännäämisen aloittaminen, ja pari vuotta putkeen jatkuvasti paukuissa ikävuosina 19-21. Nykyään vedän pitkälti nk. "Riipisen linjaa", eli kahvi ja tee ovat ainoat paheeni! Ja voin vakuuttaa, että kyllä mulla ainakin kaikki poikkeamiset tältä polulta napsauttaa aika nopeasti takaisin sen mielentilan, jossa ajatukset ajautuu kuin magnetisoituna takaisin päihtymiseen.

Eli lyhyesti: eipä ainakaan multa oo kovin hyvin onnistunut viihdekäyttö, tai en ainakaan haluu enää koetella rajaani.

Tietenkin se riippuu siitäkin, kuinka tiukka asian suhteen on itselleen. Mulle riittää hälytyskelloiks jo se, että pitkästä aikaa paukut poltettuani menee päiviä päästä irti siitä mentaliteetista, että kaikki olis muka hauskempaa jos olis hatseissa. Kovempien kuosien kanssa on yllättävää kyllä ollut helpompaa pitää ne hairahdukset yksittäisinä, kun ne tuntuu niin ravistelevilta, ettei sitä 22-vuotiaana vanhuksena enää ees jaksais sellasta meininkiä. Raajoja kolottaa jne

Mutta joo, tarkkasilmäinen voi päätellä mun olleen melko vähän aikaa nykyisellä linjallani, eli voi olla, että näkemys muuttuu vielä ajan myötä, kun saa vielä lisää etäisyyttä siihen hamaan menneeseen. Mut juuri nyt ei oikeastaan tunnu edes kivalta ajatus päihtymisestä. Kahvikin alkaa keikkua sillä rajalla, että tahtooko sitä juoda ollenkaan. Ei oikein pysty enää löytämään sitä hohtoa ja huumaa, mitä huumeet joskus nuorempana hohkas. Tylsistyttää. Vituttaa. Mielessä kaikuu, että olis pitäny jäädä vaan selvin päin. Riittää mulle syyksi olla kiskomatta yhtään mitään, kun laskee minuutteja, että koskahan tää laskee ja menee tää helvetin epämukava häiriö systeemissä ohi.

Toi on itel kans päällä. Lasken päiviä ja yritän punnita onko olo edes vähän parempi olo ku eilen, vaikkei mun douppihistoria suhun verrattuna oo minkäänveronen. Kai siin on sit joku sellanenki juttu, että ku kerran tykästyy johonki aineeseen ni se jättää aivoihin ladun, ja kun siitä uudestaan hiihtää kerran, se taas aukeaa. Ehkä.

Myöskin viihdekäytön ja ongelmakäytön raja on todellisuudessa hyvin häilyvä. Sanoisin että suuri osa jengistä, jotka uskottelevat muille ja itselleen viihteilevänsä, todellisuudessa lääkitsevät itseään. Mun mielestä voisi jopa sanoa että kaikki käyttö on jollain tasolla ongelmakäyttöä, on vain käyttöasteita: douppiin satunnaisesti taipuvaisesta ihmisestä aina itsetunnottomaan kemikaalirobottiin.

[VXA]

mites alkoholi ja hatsi? aika monihan vetää eka ihan vitusti kaikkee, sit ne siirtyy vaa vähän dokaan tai polttaan paljon, eikä siin oo niille ongelmaa et ne pysyy helposti vaan siinä. Varsinkin alkoholi vaikuttais olevan tämmönen, varmaan koska sen ollessa laillinen ja sosiaalisesti hyväksytty ni nää alkoholin ominaisuudet luo semmosen vähän teennäisen rajan, jota ei ylitetä eikä mennä samalla tavalla douppaamisen puolelle ku jos vedetään jotain mukamas oikeasti douppii douppii.

nii. ja nikotiini ja kofeiini kans.

[frapathea]

No jokainen asettaa itse omat rajansa tietenkin, mut musta on kyl vähän surkuhupaisaa lukea täältäkin viestejä tyyliin "oon ollu viikon selvin päin, tai siis kaljaa ja hatsia on menny mut ne nyt on peruselintarvikkeita" Miks sitä pitää kutsua selväpäisyydeks, ku se ei sitä selkeästi ole? Kumpikin jopa kohtuudella nautittuna imo pitkällä aikavälillä kuitenkin selkeästi vaikuttaa psyykeen ja sen toimintaan.

Mitä kofeiiniin tulee, niin ite ainakin oon ollut vähän rajoilla, että viitsinkö kutsua itseäni täysin streitiks, kun juon kahvia, mutta puolustuksekseni voin todeta, etten juo sitä kovinkaan usein ja silloinkin vain maun vuoksi. No joo, voishan tota tietenkin käyttää selityksenä alkoholinkin kohdalla, minkä suhteen taas oon niin tiukka, etten siemaile ees vappusimaa, mutta... Onhan teessäkin kofeiinia, ja suklaassa teobromiinia, ja...

[Personaes]

Kyllä itse katsoisin niin, että esim. opiaatti tai bentso koukun jälkeen ei noita kyseisiä aineita voi enää viihdekäyttää. Ainakin jos kyseessä on ollut vahva riippuvuus. Oon itekkin kyllä ollut lyhyitä aikoja bentsoista riippuvainen(kuukaudesta muutamaan kuukauteen) ja pystyn niitä satunnaisesti käyttämään ilman mitään ongelmia, mutta esim. opiaattien kanssa, jonka kanssa oon ollut pahassa riippuvuudessa, niin ei tule mitään edes yksittäisistä illoista.

Omien kokemusten perusteella aineiden käyttö, joista ei ole ollut riippuvainen on ihan ok(pienellä varauksella), kunhan pitää sen satunnaisena. Mutta kuitenkin yksittäisetkin kerrat vaikuttavat negatiivisesti yleisvointiin&kuntoutumiseen ja varmasti on suurempi riski kehittää uusi riippuvuus.

Tyyliin, jos oot ollut opiaatti-nisti, niin vaikkapa satunnainen(korkeintaan 1-2krt/kk) ekstaasin&amfetamiinin tai vaikkapa kokaiinin viihdekäyttö on ihan hallittavissa oleva tapa. Mutta kuten sanoin, et voi alkaa viihdekäyttää ainetta, josta oot aijemmin ollut pahasti riippuvainen, oli kyseessä sitten alkoholi, opiaatit, bentsot tms. Ne haitat iskee niin nopeasti ja vahvasti takas päälle, kun sun kuntoutuvat/paranevat aivot muistaa vielä sen vanhan touhun ja palaa siihen settingiin hyvin nopeasti.

Muistan itse joskus kun oli lopettanut opiaatit ja ollut tyyliin useita kuukausia ilman, niin yksistä vedoista tuli jo todella merkittävät haitat esiin, tyyliin meni pari kuukautta taaksepäin yleisvoinnissa/kuntoutumisessa ja kun otti ~2pv peräkkäin niin oli jo fyysinen riippuvuus palannut!

Psykedeelien viihdekäytöstä paitsi että siitä ei mielestäni ole haittaa kuntoutumisessa, niin siitä on jopa hyötyä! kerran/kaksi vuodessa otat vaikkapa psilosybiini sieniä, lsd:tä tai ayahuascaa(tryptamiineja ylipäätänsä) niin vaikuttaa positiivisesti kuntoutumiseen(kunhan sinulla ei ole mitään ongelmia psyykkeen kanssa, joka voisi negatiivisesti vaikuttaa)!

[Rimbaud]

narcocorridon postaus oli mielenkiintoinen ja ei ollu tolleen ennen kelattua.. oisko se just silleen, että nisteilyn jälkeinen viihdekäyttö onnistuu joissain tapauksissa vain niillä aineilla, jotka eivät aiheuta fyysistä riippuvuutta? Esim. että oppareiden, bentsojen ja alkoholin aiheuttaman riippuvuuden jälkeen niihin ei voi yksinkertaisesti koskea. Ja taas psykedeeleissä ja tietyissä stimuissa, joista syntyy "vain" psyykkinen riippuvuus hallittu käyttö on ainakin teoriassa mahdollista riippuvuuden jälkeen?

[wRRa]

Mm... Ite lopetin säännöllisen käyttöni n. 1,5 vuotta sitten. Viimeksi vedin MDMA:ta ja poltin pilveä reilu pari kk sitten, muuten en olekaan laittomiin koskenut tässä 1,5v sisällä kuin tuon yhden kerran siis. Alkoholia oon kyllä nauttinut ja kännissä tuli tuolloinkin sit MDMA:ta rykästyä... En tosin juo kovinkaan usein.

Mutta eipä mulla mitään hinkua ole alottaa säännöllistä käyttöä uudestaan. Oon miettinyt että sieniä tai happoa voisi joskus taas ottaa, mutta korkeintaan pari kertaa vuodessa. Nyt ei ole ollut fiilistä siihenkään.

Tuntuu että noi aineet on niin nähty jo. Eipä niissä enää mitään erikoista ole.

[juss111]

onhan noita omassaki kaveripiirissä. itteeni en kyllä niihin laske koska alkoholi maistuu mutta selvinpäin en polta nykyään edes pilvee. viimesen vuoden aikana oon vissiin kahesti vetäny kamaa. viime kesän lopussa tuliki vedettyä semmone psykedeelien täyskäsi ja siihen kokkelit päälle ni ties taas ottaneensa ja kuukaus pari sitte 5meo-miptiä ja kohta pitäis saada jotain oikeita happoja mukamas mutta en oo niitä nyt vetämässä vaan säästän oikeeseen hetkeen ne. antaa kavereiden eka vetää niitä ni voi sitte kuulostella kannattaako niitä säilöö vai pistää kiertämään

[wRRa]

Tuli muuten tähän liittyen mieleen ainakin sellainen tupakkariippuvuudesta kuulemani juttu.

Eli aina kun polttaa tupakkaa, aivoihin syntyy nikotiinireseptoreita. Nämä reseptorit eivät koskaan katoa, ne ainoastaan deaktivoituvat jos on pitkän aikaa polttamatta. Mitä enemmän aktiivisia nikotiinireseptoreita on aivoissa, sitä enemmän siis "tarvitsee" tupakkaa/tekee mieli tupakkaa.

Jos olet vaikkapa vuoden polttamatta, suurin osa näistä reseptoreista on deaktivoitunut, eli vähän kuin horroksessa. Mutta jos poltat yhdenkin tupakan, osa näistä vanhoista reseptoreista aktivoituu heti uudelleen. Mitä enemmän poltat, sitä useammat reseptorit taas aktivoituvat ja nopeasti riippuvuus on samassa pisteessä kuin ennen lopettamista.

Toisin sanoen siis jo yksi tupakka voi periaatteessa laukaista vanhan riippuvuuden, sillä se aktivoi aivoihin aiemmin syntyneet nikotiinireseptorit. Sen takia tupakoinnin lopettaneen on helpompi olla polttamatta lainkaan, kuin polttaa silloin tällöin tupakka.

En tiedä voisiko aivokemioissa tapahtua jotain samanlaista muiden aineiden kanssa?

[frapathea]

Kyllä, muidenkin reseptoreiden tiheys voi kasvaa ja sitoutumiskohdat lisääntyä päihteiden käytön seurauksena. Ainakin D₃-dopamiinireseptoreiden määrän on todettu kasvavan kokaiininkäytön myötä:

http://www.jneurosci.org/content/16/19/6100.full.pdf

We have investigated the effect of cocaine exposure on the affinity and number of D₃ receptors in human brain. The regulatory profile shown here provides additional support for a role of the D₃ receptor in the modulation of addictive behaviors, including cocaine dependence. In human CO victims, D receptor number was increased as compared with drug-free and age-matched control subjects in the nucleus accumbens, mesolimbic sectors of the caudate and putamen, and substantia nigra. These findings suggest that cocaine use may lead to an adaptive elevation in D receptor density in response to elevated synaptic DA levels.

[wRRa]

No niin, tämä ilmiö varmaan selittänee osaltaan ainakin sitä, miksi on vaikeaa myöhemmin käyttää kohtuudella päihdettä, johon on joskus onnistunut kehittämään riippuvuuden. Mä oon muuten tosiaan kofeiinin kanssa huomannut saman, että toleranssi ja kofeiinihimo tulee tosi nopeasti koska on joskus ollut kofeiiniriippuvuus. Sama tietty tupakan kanssa ja alkoholissakin oon ollut huomaavinani jotain samaa, mutta ei ehkä ihan yhtä vahvasti.

Kannabiksen kanssa tätä taas en ole huomannut, vaikka siihenkin olen joskus ollut aika koukussa, tosin se on varmaan sit ollut sitä kuuluisaa "henkistä riippuvuutta". Tässä siis voidaan varmaan puhua fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden eroista? Kaikki aineet on tietty vähän erilaisia.

[frapathea]

Kyllä kannabis mulle ainakin aiheutti myös lievää fyysistä riippuvuutta. Tai siis tuli ainakin fyysisiä vieroitusoireita, kun lopetin säännöllisen polttelun, kuten väsymystä, päänsärkyä, yleistä kolotusta ja ruokahaluttomuutta. Ei mitenkään ylitsepääsemättömiä, mutta kuitenkin. Ja kuinka ollakaan, mulla napsahtaa ihan hirvee hatsinhimo heti jos nautin sitä vähänkin. Tai siis ei välttämättä himo sillä tavoin, että oikeesti kauheesti enää nauttisin siitä, mutta sillä tavalla, että ajatukset palaa tosi herkästi seuraavan ~viikon ajan hatsiin. Siis että se vaan pomppaa mieleen jatkuvasti. Mysteeristä.

[rlsmooth]

Joo itel kans taas pajaribreikki menossa, ja frapsun mainitsemia oireita kyllä esiintyy. Paitsi kyl ruoka maistuu, mut vähä jomottaa kyllä ympäri kroppaa ja olotila on yleisesti nihkeä. Mut enemmän silti psyykkistä kokisin.

[frapathea]

Joo, oli mullakin ihan päällimmäisenä helvetinmoinen vitutus Mutta meinaan, että oli noita fyysisiäkin oireita siihen päälle. Mikä oikeastaan teki siitä lopettamisesta rutkasti vaikeempaa, koska vitutusta on vaikeempi kestää jos sattuu siihen päälle.

Yks hippi kerran sanoi, että kannabiksen henki on surullinen ja yksinäinen otus, joka huijaa ihmisen uskomaan, että hatsi olis tarpeellista hyvinvoinnille. Niinku hoitsu, joka pitää sua sairaana, jotta se sais vastedeskin hoitaa sua. Noin vertauskuvallisesti voin allekirjoittaa tämän. Aika monilla – itteni mukaan lukien – yks kynnyskysymyksistä runsaan polton lopettamisessa on pelko siitä, ettei hatsi oikein enää maistuiskaan kunhan sen on kerran lopettanut. Ja niinhän se monilla meneekin. Toisaalta kun on kerran irroittautunut siitä, on vaikee nähdä, miks olis ees halunnut jäädä roikkumaan siihen. Tuntuu ihan hyvältä ilmankin.

[Freshi]

No mä käytän vielä opioideja, mut muuta hyvin harvoin. Viihdekäyttö esim. pirillä tai alkoholilla onnistuu ihan hyvin, muttei oikeastaan nappaa. Molempien kanssa oli ongelmia monta vuotta, mut siitä on aikaa. Bentsoja pystyn myös ottamaan vaikka vaan yhden kerran kahdessa kuussa, jos siltä tuntuu. Harvoin haluun useammin ottaakaan. Mulle on kaikki hokeneet, ettei entinen nisti pysty viihdekäyttämään, mut omalla kohdallani asia ei kyl oo niin.

[damazca]

Synteettisistä kannabinoidireseptorien täysagonisteista ainakin saa varsin "kivat" reflat aikaan. 11kk päivittäiskäytön, joka puolet ajasta oli käytännössä 24/7 hiisaamista (heräsin pari kertaa yössä yleensä ottamaan hitit vaposta ja nukahdin uudestaan) lopettamisen jälkeen meni n. kuukausi ennen kuin olo alkoi olla normaali. Vitutti, masensi, ahdisti ja tuntui että seinät kaatuu päälle. Siihen päälle ruokahaluttomuus ja uniongelmat, niin olo ei todellakaan ollut hääppöinen.

[wRRa]

Freshi, sekin on sit kyseenalaista ootko edes entinen nisti, jos käytät kuitenkin opioideja ilmeisesti säännöllisesti.

[Freshi]

Freshi, sekin on sit kyseenalaista ootko edes entinen nisti, jos käytät kuitenkin opioideja ilmeisesti säännöllisesti.

Niin käytän, ja lääkärin määräyksestä. Toki on tullut säädettyä omiani, mut joka tapauksessa opioideja on tarkoitus käyttää loppuelämä. Jos vaan saan kaikki oheissäädöt pois. Mut totta kyl, et niin kauan kuin on noita oheissäätöjä, en oo entinen nisti.

[Jeshu]

Jos käyttö on ollut hallitsematonta vuosikausia, niin miten ihminen muka yhtäkkiä muuttuis ja oppis hallitsemaan sitä?

Joku marginaali-porukka on joka pystyy vielä kohtuukäyttämään, joo, mutta nyrkkisääntönä on että ei ei. Old habits die hard.

[frapathea]

No se riippuu ihan ihmisestä ja impulssikontrollista. Kyllä se on ainakin omalla kohdallani periaatteessa ollut mahdollista – oon saattanutkin jo mainita, että oon kyennyt pirin ~päivittäiskäytön lopetettuani vielä rännäämään sitä tyyliin 1-2/krt vuodessa (joskaan en oo tätä nyt kolmeen vuoteen tehnyt). Mut se onkin vaatinut sitä, että oon muutenkin työskennellyt impulssikontrollini parantamisen eteen. Jos puuskuttaa samalla vanhalla mentaliteetilla menemään niin sitten käsiin leviämisen riski on varmasti suurempi – ja näinhän se tuntuu useimmilla menevän.

[smokywestern]

Jos käyttö on ollut hallitsematonta vuosikausia, niin miten ihminen muka yhtäkkiä muuttuis ja oppis hallitsemaan sitä?

Joku marginaali-porukka on joka pystyy vielä kohtuukäyttämään, joo, mutta nyrkkisääntönä on että ei ei. Old habits die hard.

Old habits die hard, mut vaikee on helppoo ja mahdoton on vaa hilu vaikeet.

[Scarlett]

Joo en usko että ihan heti mulla ja ehkä ei enää koskaan oo kohtuukäyttö mahdollista ja lieneekö tarpeellistakaan sitten... Ja nyt voin kohta sanoo olevani entinen nisti! Meinasin btw tatuoiduttaa juurikin tuon "vanhat tavat kuolevat hitaasti" itseeni muistutukseksi. Ja joo, suomeksi tai latinaksi. Mutta tarviin muistutuksen toisinaan

[psychiCNoob]

Ja kuinka ollakaan, mulla napsahtaa ihan hirvee hatsinhimo heti jos nautin sitä vähänkin. Tai siis ei välttämättä himo sillä tavoin, että oikeesti kauheesti enää nauttisin siitä, mutta sillä tavalla, että ajatukset palaa tosi herkästi seuraavan ~viikon ajan hatsiin. Siis että se vaan pomppaa mieleen jatkuvasti. Mysteeristä.

Mäkin huomasin jotain tän tapasta, kun 6kk päihteettömyyden jälkeen poltin lääkelajiketta nimeltään CBD SkunkHaze. Vaikka vaikutus ei ollut mitenkään päihtynyt, silti vanhat tavat yrittivät puskea takasin. Tollasia "hatsiajatuksia" pomppi mieleen aika ahkeraan seuraavina päivinä, mut onnistuin aika iisisti hiljentämään ne.

Tuntuu et ne ajatukset ei johdu siitä hatsista itestään vaan jostain ihan muusta. Tavoista ajatella tai jtnsp. Toi lääkekukka vaan tuntu auttavan noitten ajatusten tiedostamisessa ja prosessoinnissa. Täten myös tapojen purkamisessa.

[getto]

Mitä kofeiiniin tulee, niin ite ainakin oon ollut vähän rajoilla, että viitsinkö kutsua itseäni täysin streitiks, kun juon kahvia, mutta puolustuksekseni voin todeta, etten juo sitä kovinkaan usein ja silloinkin vain maun vuoksi. No joo, voishan tota tietenkin käyttää selityksenä alkoholinkin kohdalla, minkä suhteen taas oon niin tiukka, etten siemaile ees vappusimaa, mutta... Onhan teessäkin kofeiinia, ja suklaassa teobromiinia, ja...

Mulla on ollut samoja keloja kun oon keittänyt pannullisen mateeta. Sillä ei oo kovin kaukana pirinvedosta, etenkin kun tolet kaikkeen päihdyttävään on niin matalalla.

Haluaisin lukee kymmeniä vuosia käyttäneiden - ja sitten lopettaneiden tekstejä.

[frapathea]

Tuntuu et ne ajatukset ei johdu siitä hatsista itestään vaan jostain ihan muusta. Tavoista ajatella tai jtnsp. Toi lääkekukka vaan tuntu auttavan noitten ajatusten tiedostamisessa ja prosessoinnissa. Täten myös tapojen purkamisessa.

Jooh, mä oon vähän mutustellut, että ne juontuis ehkä enemmän siitä hatsikulttuurin tietystä viehätyksestä. Mulla on välillä ikävä ihan vaan sitä fiilistä, joka siinä hyvän raakajointin rullaamisessa ja muutaman kaverin kanssa kesäpäivänä polttelussa oli. Oikein hartsisen nupun ihastelussa. Villeissä bongeissa. Ja siinä ku pilvi oli viel hauskaa...

Pelkäsin ennen päivittäispolttelun lopettamista, ettei hatsi enää maistuis ees satunnaisesti, ku olin kuullu niin monia sellaisia tarinoita. Ja niinhän siinä kävi. Ja vaikka ihan hyväkin, niin tavallaan se on harmi, koska vittu oli se välillä ihan vitun metkaa. Vittu.

Vaikka mulla on uusia mielenkiinnonkohteita joista saan pitkällä aikavälillä vitusti enemmän hyvää oloa ni ei se jotenki silti korvaa. Mä en tykkää esim. jostain länsimaisesta jooga- ja meditaatiokulttuurista kovinkaan paljoo. Vaikka itse harjoitteista nautinkin niin se porukka ja sen porukan habitus ei vetoo muhun.

Ja mä oon tosi esteettinen ihminen, kaipaan sellasta kilkutusta mihin uppoutua, jotain ulkoisia viittauksia siihen mitä teen ja mihin oon menossa. Hatsi- ja happokulttuurissa se oli just vitun jees. Tai no, en tiiä olikse ees se kulttuuri, en päässyt koskaan sisään esim. psykebileskeneen tai sellaseen överiin hatsiblingiinkään. Ehkä oikeastaan se, miltä kaikki näytti tiettyjen huumeiden alaisena, oli värejä ja pintoja ja sisäisiä tiloja, JA sen kykeni liittämään niihin huumeisiin, siihen näpertelyyn, ja symppaamaan samanhenkisten kanssa. Nyt kaikki näyttää Dalín luomuksilta ja mä en tiiä miks.

[psychiCNoob]

Tuntuu et ne ajatukset ei johdu siitä hatsista itestään vaan jostain ihan muusta. Tavoista ajatella tai jtnsp. Toi lääkekukka vaan tuntu auttavan noitten ajatusten tiedostamisessa ja prosessoinnissa. Täten myös tapojen purkamisessa.

Jooh, mä oon vähän mutustellut, että ne juontuis ehkä enemmän siitä hatsikulttuurin tietystä viehätyksestä.

Jep, just se kulttuurin aiheuttama hypetys tuottaa sellasta "kannabisajattelumallia". Varsinkin nuorena aloitettu polttaminen vahvistaa tän ajattelumallin juurtumista. Harmillista. No onneks jos tosissaan haluaa voi tapojaan muuttaa.

Ite ainaki koen tarvetta muotoilla mun ajattelutapoja tän yrtin suhteen. Se vaan tuntuu oikeelta. Tuntuu et multa on nuoruusvuosina jääny paljon näkemättä tän potentiaalista. Uusi yritys. Sen yrityksen aloittaminen tarvi kylläkin uudenlaisia lajikkeita, paljon mietiskelyä, kokemuksia, streittausta jajajjajaja oikeanlaista asennetta. Panoksia löytyy ainakin.

[Dexma]

Vaikka mulla on uusia mielenkiinnonkohteita joista saan pitkällä aikavälillä vitusti enemmän hyvää oloa ni ei se jotenki silti korvaa.

Tää mulla on aika iso ongelma ollut välillä viimeaikoina.

Osaan kyllä olla mielenkiinnon kohteissa ja siellä puuhastella uusien ihmisten kanssa niitä mielenkiinnon kohteita, mutta harvoin oikeasti jaksan näiden kanssa rakentaa syvällisempää kaverikontaktia. On helpompi puhua huuuuuumehörhöisen kaverin kanssa ja on helpompi polttaa hatsit, syödä pizzaa ja katsoa leffoja. Varsinkin, kun monesti sit vapaa "vapaa-aika" joka ei yhteydy noihin mielenkiinnon kohteisiin niin muiden ihmisten kanssa menee äkkiä siihen alkoholikulttuurin lumoukseen.

Tykkään nauttia huumeita, tykkään päihtyä, mutta se, että jonkun kanssa ois samalla tasolla ja heidän kanssa olisi leppoisa viettää aikaa on se pääasia siinä hommassa.

Eniten itselleni on aina tullut huuuume ongelmaa siitä, että olen jäänyt himaan kuosaamaan jolloinka ne kuosit menee huomattavasti villeimmäksi kuin kavereiden kanssa ja huomattavasti päivittäisemmäksi ja loppupeleissä "tarpeeksi" niin, että ne kuosit määrittää mun aktiivisuuteni ja mahollisuuteni päivälle. Ihmisten kanssa kuosaaminen menee mun silmissä monesti viihdekäytöksi nykyään joka on ihan ok. Harmittavaa vain, että monesti en ite osaa lähteä ihmisten luokse istuskeleen ja oikeastaan hieman oon alkanut toisaalta vieraantuun siitä, että kuosaan muiden kanssa. Voisi sanoa, että on vieraantunut siitä ympäristöstä joka on ollut mulle yleensä ollut kaikista ominaisinta, mutta ei ole vieläkään siirtynyt uuteen jengiin.

Tossa oman huuumeterapeuttini kanssa puhunut niin huomannut, että toi sosiaalisen elämän tasapaino on aika iso naula joka pitäis saada arkkuun kiinni. En tiedä tekiskö se sit absolutismille tietä vai tekiskö se juurikin tietä viihdekäytölle joka voisi olla siinä kultaisessa keskitiessä.