Vaikutukset alkoivat, kun huomasin sohvalla istuessani välimatkojen muuttuneen, taulu vastapäisessä seinässä rupesi elämään, pienentyi ja suureni. Perus pintojen väreilyä, värien kirkastumista. Sitten alkoi nauraminen. Naurettiin kaverini kanssa 6 tuntia. Meidän nauru oli kuulunut kerrostalon pihalle saakka. Ihan vaan suoraa huutonaurua monta tuntia. Naurettiin ei millekkään, eli kaikelle. Oli vaan ihan sairaan hauskaa, niin hauskaa, että ei koskaan varmaan ennen ollut sana hauska lähempänä sen hetkistä tunnetilaa... Siinä nauraessa ympäristökin muuttui, välillä havahtui kattomaan ympärilleen. Verhot pyörii, aina kun liikahti niin ympäristön valot ja värit muuttuu. Kaverit otti keittiössä kuvia salamalla, niin heijastui olohuoneeseen saakka hulluina salaman välähdyksinä. Yhtäkkiä koko ympäristö oli kuin toy-story elokuvasta, kaikki näytti sellaselta vahaiselta, ja taas kun räpäytti silmät niin kaikki näytti ihan halloweenilta, ja taas sekunnin päästä ympäristö vaikutti hyvin viheriäältä ja sademetsämäiseltä. Kaveri hohtaa valoa joka valaisee koko huoneen. Toisen kaverin rastat leijuu ilmassa. Jäänyt tripiltä tuollaisia pätkiä mieleen. Ainoa negatiivinen tässä tripin alkuvaiheessa oli, kun joskus aamuyöstä olin menossa parvekkeelle, yhtäkkiä näytti kun koko parveke olisi lainehtinut vedestä, vaikka vettä ei kuulemma ollut missään vaiheessa yhtään mistään, olin panikoinut hetken parvekkeen ovella, ja jankannut etten voi mennä veteen. Mutta olin sit mennyt vaan takasin olohuoneeseen ja unohtanut koko jutun.
Joskus seitsemältä aamulla päätin, että haluaisin lähteä jatkamaan matkaa. Soitin kaverille ja pyysin häntä hakemaan autolla. Hän sitten tuli ja yksi kaveri lähti mukaan. Muistan kun käveltiin autolle ja kaikki oli jotenkin tosi beessin väristä ja suurta, kirkasta. Tuntui kuin olisi kävellyt vapauteen. Kaupassa kuumotti mennä käymään, tuntu et tavarat vaan leijuu ja ihan ku kolikot ois sulanu käden sisään. Sain kuin sainkin ne tipautettua myyjälle, se oli tosi vaikeeta. Sitten menen kaverille ja aika kului jotenkin niin hitaasti. En oikeen edes muista mitä tapahtui lauantai aamusta sunnuntai maanantai väliseen yöhön. Muistan ihan pätkittäin ainakin kerran yrittäneeni saada unta, mutta havahtuneeni olevani jossain ihan hiton diipeissä usemmana tunnin. Siskokin tuli jossain välissä käymään, se näytti ihan oravalta ja sitten yhtäkkiä mieheltä. Kuumotti olevansa pesukoneessa. Sunnuntai iltana avasin television ja pirates of the carribean tuli televisiosta. Tässä vaiheessa, perjantai illasta saakka tripillä olleena, en jaksanut edes vaivautua ihmettelemään, kun jack sparrow saapasteli olohuoneeseen. Olin nähnyt jo niin paljon halluja, koomeetoista oraviin, että toivoin vaan nukahtavani. Mitään unilääkkeitä ei ollu tarjolla, eikä uni todellakaan tullut. Trippi kesti 36 tuntia, su-ma välisenä yönä kahdelta hallut vaan yhtäkkiä loppui ja sain unta. Sen jälkeen nukuinkin muutaman päivän. Ja olin täysin selvinpäin kuukauden, en halunnut edes pilveä polttaa. Tripin aikana jotenkin kommunikointi oli tosi vaikeeta, halluja tuli koko ajan uusia ja ajatukset lenteli tuhatta ja sataa, mutta jotenkin ei pystyny yhtään puhumaan kenenkään kanssa oikeastaan mitään, jokainen sana herätti hämmennystä omassa mielessä niin paljon, että olin melko hiljaa. Paitsi sillon ihan tripin alussa kyllä nauratti melkoisesti. Oli rankkaa, mutta ihan kiva eka trippi.
