Oletin tämän olevan hyvin sativainen ja kirkas muiden CB1:lle selektiivisten kannabinoidien (kuten JWH-250:n sekä MAM-2201:n) tapaan; toisin kävi ja aines osoittautui hyvin raskauttavan tuntuiseksi. Tämä tuntemus ei kuitenkaan poikkea juurikaan tavanomaisista kannabinergisten yhdisteiden aiheuttamista hengenahdistus- ja sydämentykytys-fiiliksistä. Kehollinen olotila silti käy voimakkaasti positiivisia kognitiivisia vaikutuksia vastaan.
Olin aiemmin pitänyt noita raskaita kehontiloja CB2-välitteisen signaloinnin tuotoksina, mutta melko puhtaana CB1-agonistina tämä mullisti käsityksiäni. Viime päivinä olenkin lueskellutkin innokkaasti aineistoa tuoreista kannabinoidireseptoreista, joita on ehdotettu CB1/2:n kylkiäisiksi - ja kappas vaan, sydän- ja verisuonikudoksista löytyy kannabinoideja sitovia vastaanottimia, joiden aktivointi laajentaa verisuonia ja alentaa sykettä. Teen olettamuksen, että AM-1220 aktivoi juuri nimenomaista reseptoria huomattavalla voimakkuudella.
Aktiivinen alle milligramman annostuksella. Kokeilin ainetta aina puolesta milligrammasta kuuteen milligrammmaan saakka. Niinkutsuttua sweet spotia, missä aineen vaikutus on optimaalisimmillaan, en kuitenkaan tullut löytäneeksi. Joko sitä on nihkeässä vajaritilassa tai sitten kuin maratoninjälkeisessä henkihieverissä. Monet muut kokeilijat vaikuttaisivat kokeneen samankaltaista.
Vaikutuksen kesto on ripeämpi kuin millään aiemmin testaamallani kannabinoidilla. Heti höyryt ulos puhaltaessa alkaa nousemaan hattuun. Ja mainittakoot nyt vielä, että aineen maku on karvas ja kammottava. Tunnin päästä kaikki on ohi.
Yhdistettynä optimaalisen tilan löytämisen hankaluuteen ja vaikutusajan lyhytkestoisuuteen, päädyin toteamaan, että paskaa kamaa (mikä on mun suustani kuultuna melko harvinainen lausahdus). Vedin loput (900 mg) WC:stä alas.
Abbreviaatio: AM-1220
CAS: 134959-64-1
IUPAC-nimi: (R)-(1-((1-metyylipiperidiini-2-yyli)metyyli)-1H-indoli-3-yyli)(naftaleeni-1-yyli)metanoni
